On sote-sovun aika

En voi sietää yksisuuntaista viestintää. Eniten inhotti pääministeri Sipilän televisioitu monologi hänen hallituskautensa alussa. Eilen STM:n arvostettu projektijohtaja Päivi Nerg alentui tekemään yksisuuntaista ja mustavalkoista keskustapolitiikkaa amatöörimäisellä youtube-videollaan.

Yksisuuntainen viestintä tuottaa vastakkaisasetelmia, jotka ovat yhteiskunnallisen uudistamisen kannalta haitallisia. Se tapa miten Päivi Nerg videossaan puhuu maakuntamallin vastustajista on juuri yksisuuntaista vastakkainasettelun lietsomista.

Sote-kritiikki, jota myös itse olen eri yhteyksissä esittänyt, ei ole kategorista uudistamisen vastustamista. Kyse on tärkeiden asioiden huolenpidosta!

Nyt esitetty maakuntamalliin kohdistuva kritiikki ei tarkoita sitä, että kriitikot haluaisivat jämähtää nykytilaan. Valtakunnassa vallitsee nimittäin laaja yhteisymmärrys esimerkiksi siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjätaho tule olla kuntia suurempi organisaatio. Kritiikin ydin on siinä, miten ja minkälaisiksi nämä uudet organisaatiot luodaan ja minkälaisella aikataululla.

Nykyisessä maakuntamallissa moni asia on vinksallaan ja näistä ongelmista on viestineet muun muassa kaikki suuret kaupungit. Onkin hyvin vaikea nähdä maakuntajaossa mitään muuta logiikka kuin valtapuolueen valtaintressit. On myös perin ihmeellistä, että yhteen uudistukseen on ympätty näin valtavan suuria kokonaisuuksia kerrallaan. Järkevämpää olisi rakentaa maakuntien vastuualueita vaiheittain.

Valinnanvapaudelle löytyy myös laajaa kannatusta, vaikka ehdotettu valinnanvapausmalli on saanut myös Kokoomuksen liberaalin siiven älähtämään.

Valinnanvapauden ydinajatuksena on kansalais- ja kuluttajavallan lisääminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Nyt esillä olevassa kapitaatiomallissa tämä ei toteudu, koska valtaa ollaan keskittämässä maakunnille ja kansalaisen valinnanmahdollisuudet ovat monissa Suomen kolkissa kapeat tai jopa olemattomat. Parhaimmillaankin valinta rajoittuu muutaman terveysjätin välille.

Vahvan ja hyvän johtamisen yksi keskeinen tunnuspiirre on kyky saada eri osapuolet toimiaan yhteisten hyvien tavoitteiden puolesta. Tällaisia hyviä tavoitteita on sote:ssa tarjolla: kuten järjestämisvastuun uudelleen organisoiminen ja kansalais/-kuluttajavallan lisääminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Oli ne hallitusohjelman alkuperäiset tavoitteetkin ihan hyviä.

Sote-sovun saavuttaminen on mahdollista mutta tämä edellyttää todennäköisesti paluuta suunnittelupöytiin. Sopu edellyttää myös vastavuoroisuutta ja uudelleen asennoitumista kritiikkiin ja kriitikoihin.

Maakuntamalli ja aktiivimalli nauttivat suurta suosiota

Suomessa on kaksi poliittista ideaa jotka nauttivat suurta suosiota niin kansalaisten kuin asiantuntijoiden keskuudessa: maakuntamalli ja aktiivimalli.

Maassa vallitsee laaja konsensus siitä, että tarvitaan kuntia suurempi organisaatio järjestämään vaativat sosiaali- ja terveyspalvelut laadukkaasti ja tehokkaasti. Oltiin myös laajalti yhtä mieltä siitä, että tarvittiin uutta työllistämispolitiikkaa, joka toisi joustoa perusturvajärjestelmään siten, että työnteosta ei rangaista. Oli laaja yksimielisyys, että työttömiä työnhakijoita haluttiin kannustaa ottamaan vastaan myös pienempiä työrupeamia siten, että työnteko ei pienennä tuloja tai vaaranna perusturvan toteutumista.

Kun näitä kahta ajatusta on ajettu käytäntöön ne ovat muuttuneet matkan varrella tavalla, joka tekee niistä paitsi epäsuosittuja myös huonoja uudistuksia. Ne ovat huonoja uudistuksia siitä syystä, että ne eivät tee yhteiskunnasta parempaa.

Maakuntamallin huonous johtuu siitä, että se tapa miten kunnat ovat jaettu maakuntiin ei ole minkään olemassa olevan tiedon perusteella järkevä. Maakunnista tulee hyvin erikokoisia ja niiden taloudelliset edellytykset ovat hyvin erialiset. Tämä johtunee siitä, että maakuntakartta on piirretty poliittisten valtaintressien pohjalta, ei palveluiden järkevöittämisen pohjalta.

Aktiivimallin huonous tulee puolestaan siitä, että mallin implementointi on täydellisessä ristiriidassa aktiivimallin hyvän tausta-ajatuksen kanssa. Malli ei kannusta, vaan pakottaa työttömiä sellaiseen aktiivisuuteen, joka ei paranna heidän työllistymisedellytyksiä muuta kun hyvin lyhytnäköisesti. Kun aktiivimallia edeltävässä keskustelussa sai vaikutelman, että haluttiin tehdä uudistus, joka  1) poistaa työllistymisen esteitä, 2) tukee ja kannustaa työtöntä työnhakuun ja uranvaihtoon ja 3) keventää turhaa byrokratiaa. Toteutuessaan aktivointi toimii päinvastaisesti, erityisesti siitä syystä, että aktivointitoimenpiteitä ei olla suunniteltu tai resursoitu.

Käytännössä, kuten surullinen alttoviulu-esimerkki osoittaa, TE-toimistot edellyttävät työnhakijoilta sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät edistä heidän työllistymistään. Tuloksena on että työnantajia rasitetaan turhanpäiväisillä hakemuksilla ja työnhakijaa ei tueta kestävään ja pitkäjänteiseen työllistymiseen, vaan byrokraattisten muodollisuuksien täyttämiseen.

Voi muuten olla, että oli ihan hyvä että perhevapaauudistus kaatui. Nyt kun on vallalla sellaista politiikkaa missä hyvä ideat pilataan huonolla valmistelulla.

 

 

Reflections on my 40th birthday!

Don’t know if it is an age thing, but I have been thinking a lot about life choices. Not the big ones, but the small everyday life priorities that one makes each day.

I used to “back in the days” think a lot about all the different things I wanted to do in life. At this stage and age, I’m more concerned about what I shouldn’t do. I don’t mean that I want to do less or that I lack ambition. It’s about the notion of dropping such habits that only consume time and energy without being genuinely rewarding.

Obviously, one part of this is social media. I had a good social media brake. It was in fact so good that I think I have managed to change my social media routines permanently.

There are also other kinds of practices one overtakes daily that – when you think of it – don’t serve any real purpose. I won’t go into details about what I am specifically referring to. In short, it’s about rethinking what should be my priorities in professional life. On a personal level, I have customs that I should simply just drop. Yet there are new goals to strive for and new things to try out. But there is also so much in life that I can enjoy more extensively, if I manage to drop some of the unnecessary distractions.

Thinking of this, I recognise that my life is to a great extent complete – both personally and professionally. I am truly and utterly blessed having what I have: an awesome family, good friends and inspiring colleagues that I enjoy working with. I guess, being busy in everyday life is to some extent, the practical manifestation of life fulfilment.

I do feel that this stage in life is an achievement and a pay off of some sort. But most of it, is about faith and good fortune, – knowing what I know about life so far. Through my experiences of working with social work I have seen misfortune and unfairness from a close distance. The world is not fair and there is something called structural inequality.

With these reflections I send a humble regards to all my friends, acquaintances or whom ever came to read this post. Thank you for being part in all of this.

To be forty is fabulous!

 

 

 

 

 

 

Sote-sovulla sementoidaan sosiaalipalveluiden säästötaakka

Eilen uutisoitiin #sotesovusta, jonka hallitus solmi asiakassetelikiistassa. Kyse ei ollut mistään suuresta perustuslakivaliokunnan nostamasta pulmakohdasta, vaan siitä, että ratkaistiin se ongelma, jonka hallitus itse aiheutti perustuslakivaliokunnan jälkeen; kun se ilman ennakkovaroitusta, päätti laajentaa asiakassetelimarkkinoita erikoissairaanhoitoon!

Isot kysymykset demokratiavajeesta, kustannusten hillitsemisestä ja integraation toteutuksesta on vielä ratkaisematta ­– maakuntamallin ongelmista puhumattakaan.

Sosiaalityöntekijänä heiluttaisin isoa punaista lippua tässä vaiheessa. Se mitä nyt ollaan sementoimassa on täydellistä välinpitämättömyyttä suhteessa sosiaalipalveluihin. Perusterveydenhuoltoon ei ole tulossa säästöjä, vaan valinnanvapauden myötä kustannusten oletetaan kasvavan. Erikoissairaanhoidon rakennetta ei olla muuttamassa tai kehittämässä oikeastaan ollenkaan. Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen tiivistää näiden kahden asian seurauksen näin:

” Tuomisen mukaan perusterveydenhuollosta säästöjä ei juurikaan ole ollut tarkoituskaan saada, joten ainoaksi säästökohteeksi jäävät hänen arvionsa mukaan sosiaalimenot.”

Kuka muistaa vielä sen vaiheen kun sote:ssa ajateltiin panostaa ennaltaehkäisevästi siihen 10 prosenttiin, joka aiheuttaa 80 prosenttia kustannuksista? Silloin joskus nähtiin miten keskeistä olisi integroida so- ja te-palvelut toimivaksi kokonaisuudeksi.

Rohkeimmat osasivat arvostella erikoissairaanhoidon hegemonista asemaa, missä se on saanut kasvattaa kustannuksia ja valikoida itselleen mieluisimmat asiakkaat – jättäen moniongelmaiset palveluntarvitsijat sosiaalipalveluiden ja terveyskeskusten murheeksi.

Nyt kun perusterveydenhuolto siirtyy yrityksiin kasvattamaan terveysmarkkinoita, maakuntien sosiaalityölle jäänee yksin vastuu moniongelmaisista asiakkaista ja valtakunnallisista säästötavoitteista.

Hyvää joulua kaikesta huolimatta!

https://yle.fi/uutiset/3-9987284

 

 

Breaking news! – Suurin osa pojista pärjää Pisa-tulosten mukaan edelleen yhtä hyvin koulussa kun suurin osa tytöistä

Taas on saatu Pisa-tuloksia, jotka jälleen vahvistavat sen vankkumattoman tosiasian tyttöjen ja poikien koulueroista. Erot ovat pieniä – myös Suomessa missä tytöt tunnetusti sijoittuvat erinomaisille Pisa-pisteille kansainvälisissä vertailuissa! Sukupuolen verrattain pieni merkitys koulusuoriutumisessa ei ole mikään uusi havainto – vaan tulokset ovat vuodesta toiseen hyvin samansuuntaiset tutkituista osa-alueista riippumatta.

Tätä lohdullisen toistuvaa tutkimustietoa varjostaa yhteiskunnassa laajalti levinnyt populismi jonka perusolemuksena on, että provokaatioita ja kategorisia yleistyksiä arvostetaan enemmän kuin hienovaraisia analyysiä. Pisa-uutisointi keskittyy älyvapaasti sukupuolten välisten keskiarvojen vertaamiseen – mistä muodostuu harha kahdesta yhtenäisestä sukupuoliryhmästä joidenka suoritukset poikkeavat selvästi toisistaan – tytöt menestyy ja pojat ovat putoamassa kärryiltä.

Tällainen tilastollinen analyysi ei anna mitään laajaa kuvaa kehityksen suurista linjoista. Itse asiassa, suurten populaatioiden keskiarvovertailu on niin vääristävä tapa hahmottaa todellisuutta, että sitä ei juuri hyödynnetä missään muussa yhteydessä kun lasten koulusuoriutumisen arvioimisessa.

Tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö Pisa-tietoja voisi käyttää koulujen kehittämistyössä. Kyllä voidaan, ja pitääkin, kunhan tulkintojen tavoitteena on jäsentää todellisuutta eikä sensaatiomaisia harhakäsityksiä.

Se mistä itse kannan erityistä huolta, on siitä että se ryhmä joka pärjää koulussa kaikista huonoimmin kasvaa. Syitä tälle kehitykselle olisi syytä tutkia tarkemmin! Onnistuuko integraatioon perustuvat tukitoimet säästökuurille laitetuissa kouluissa joissa luokkien oppilasmääriä kasvatetaan?

Ummistanko silmäni poikien kouluongelmille? En, kirjoitin asiasta väitöskirjan!

 

OECD (2017), PISA 2015 Results (Volume V): Collaborative Problem Solving, PISA, OECD Publishing, Paris. http://dx.doi.org/10.1787/9789264285521-en

Lunabba, Harry (2013) När vuxna möter pojkar i skolan – insyn, inflytande och sociala relationer. FSKC: Helsinki

 

 

 

 

 

Pojat joita ei oteta vakavasti

Pojat ilmaisevat tyttöjä useammin kokeneensa seksuaalista häirintää kouluhenkilökunnan taholta uutisoi YLE verkkosivuillaan 8.11.2017. Yksi kommentti uutiseen liittyen on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Osin siitä syystä, että kyseinen kommentti toistuu poikakeskustelussa, mutta myös siitä syystä, että kommentin taustalla oli Suomen tasa-arvovaltuutetun tiedottaja Päivi Ojanperä.

Tiedottaja Päivi Ojanperä näki aiheelliseksi huomauttaa, että poikien häirintäkokemusvastausten joukossa voi olla “pilailuvastauksia”, jotka osin selittäisi kyselyn tuloksia!

Ei ole suinkaan ainutkertaista, että poikiin tai poikien viesteihin ei suhtauduta vakavasti. Poikien problematiikka on tapana tulkita ”pojat on poikia” rakennelman läpi, jossa poikien viestit tulkitaan herkästi juuri ”pilailuksi” tai ei niin vakavaksi ”pojat on poikia” ilmiöksi.

Tämä ilmiö kävi selväksi kun tein etnografista väitöskirjatutkimusta yläkoulussa. Kouluissa on paljon sellaisia poikia joiden ilmeiseen koulu- tai hyvinvointiproblematiikkaan ei suhtauduta vakavasti. Pojat saavat niin sanotusti alisuoriutua kaikessa rauhassa, aikuisten tuudittuessa sellaisen harhakäsitykseen, että koulutyöskentely on poikien biologisten ominaisuuksien vastaista ja käyttäytymisvaikeudet ovat osa poikien luonnollista käyttäytymisrepertuaaria.

Tämänkaltaista välinpitämättömyyttä sovelletaan nähtävästi myös poikien ruumiilliseen koskemattomuuteen?!? Pojan viestiä häirinnästä ei ehkä tarvitse ottaa vakavasti, koska pojat – tapansa mukaisesti – pilailevat vakavilla asioilla.

#Metoo kampanjia on käynnissä ja täysin aiheellisesti fokusoimme tällä hetkellä naisten häirintäkokemuksiin. Meidän on kuitenkin turha olettaa, etteikö miesten ja hegemonisten maskuliniteettien seksuaalinen ylivalta myös satuttaisi liian monia poikia ja miehiä!

On syytä olettaa, että liian monet pojat ja miehet ovat joutuneet seksuaalisen häirinnän ja raiskausten kohteeksi. Olisi myös aiheellista huomioida, että myös pojat voivat kokea vastenmielisiä katseita, ruumiillisen integriteetin häpäisyä ja epämiellyttäviä objektivoivia kommentteja. Voimme myös olla täysin varmoja siitä, että tällaisten kokemusten julkituomiseen liittyy häpeää ja poikien häirintäkokemuksia vähätteleviä sosiaalisia rakennelmia.

*korjaus 17.11. Päivi Ojanperän on tasa-arvovaltuutetun tiedottaja eikä tasa-arvovaltuutettu, kuten blogissa aiemmin virheellisesti todettiin.

https://yle.fi/uutiset/3-9922753

 

 

 

 

 

 

Sukupuolineutraali vai ehkä sittenkin sukupuolisensitiivinen?

Sukupuolineutraali on ihan hyvä hallinnollinen periaate, tilanteissa jossa sukupuolella ei ole merkitystä tai jos sukupuolittunut rakennelma aiheuttaa aiheetonta tai tarpeetonta haittaa. Sukupuolineutraali henkilötunnus on esimerkki hallinnollisesta uudistuksesta, jolle on ihan hyvät perustelut.

Kun kyse on ihmisten välisistä kohtaamisista, sukupuoli on usein hyvin merkittävässä roolissa ja se on usein keskeinen osa ihmisten identiteettiä. Se, että sukupuoli-identiteeteissä on eroja ja säröjä ei ole ongelma, kun sukupuoleen osataan suhtautua sensitiivisesti.

Isänpäivän aamuhetken ei tarvitse olla sellainen jossa jokin sukupuoliryhmä jätetään juhlan ulkopuolelle, vaan isänpäivää voidaan ihan hyvin viettää jonkun muun läheisen kun isän kanssa.

Olisi kuitenkin tärkeää, että isänpäivää voitaisiin viettää isänpäivänä ja nostaa isä keskusteluun ihan kaikkien kanssa, elämäntilanteesta riippumatta. Tämä on täysin mahdollista kun toimitaan sensitiivisesti sen tosiasian kanssa, että joidenkin lasten isä- (tai äiti)suhteet voivat olla vaikeat, haastavat tai olemattomat.

Minulla on täysi luottamus siihen, että myös Helsingin päiväkotien koulutetut ammattilaiset taitavat sensitiivisen kohtaamisen taidon, ja osaavat ottaa vastaan myös jonkun muun lähiomaisen kun isän isänpäivän viettoon. Olen myös vakuuttunut siitä, että nämä lapsiasiantuntijat osaavat ottaa isän puheeksi myös niiden lasten kanssa joiden isät eivät ole läsnä isänpäivänjuhlassa tai joiden suhde isään on jollain tavalla pulmallinen. Sukupuolisensitiivistä kohtaamiseen on myös tarjolla osaamista ja koulutusta jos jossain päiväkodissa ollaan törmätty erityisen vaikeisiin haasteisiin.

Olisi todella valitettavaa jos isänpäivää ei enää vietettäisi yhdessä. Helsinki taisi jo tehdä tämän asian tiimoilta korjausliikkeen.

Hyvää isänpäivää!

 

Etelä-Suomessa paistaa aurinko ja poliitikot puhuvat totta

En ole poliittisen keskustelun asiantuntija, mutta varovainen havaintoni on, että johtavat poliitikot ottavat tässä ajassa suurempia vapauksia totuuden suhteen kun aikaisemmin.

Ehkä räikein ilmivale tulee ulkoministeri Soinilta, joka lausui 10 päivää ennen hänen ja 20 muun puoluejäsenen loikkausta Peurssuomalaisista näin: “Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta, on mieletön”. Ajatus ei ollut mieletön, vaan todistettavasti kyse oli pitkälle edenneestä suunnitelmasta, joka kylläkin oli Suomen poliittisen historia valossa aika ”mieletön”.

Toinen, samaiseen episodin liittyvä vääristely on Juha Sipilän ”lentonäytös”. Pääministeri väitti pokkana olleensa täysin tietämätön Perussuomalaisten suunnitelmista, vaikka tuore kirja paljastaa, että Sipilä oli tietenkin pohtinut hallituskumppaneiden kanssa eri strategioita ja heillä oli hyvissä ajoin osviittaa ”sinisestä tulevaisuudesta”. Se, että tiesikö Sipilä kaikki yksityiskohdat kuten puolueen merkillisen nimen – ei ole oleellista. Oleellista on se, että Sipilä ylinäytteli hämmästyneisyyttään ja ylläpiti jotain ihme teatteria strategian puuttumisesta ja siitä, että kulissien takana ei olisi minkäänlaista keskustelua tai poliittista peliä. Totta kai on! Tietoa tihkuu ja tiedon varassa tehdään alustavia valmisteluja. Harvemmin sitä kuitenkaan lähdetään poliittisten mielikuvien vuoksi lentokoneella Naantaliin. Olen tosin aina arvostanut insinöörien mielikuvitusta.

Se mikä on vaikeammin todistettavissa on miten todenmukaisia olivat Petteri Orpon arvopuheet. Nämä puheet olivat nimittäin niin vakuuttavia, että niistä tuli hyvälle mielelle. Kerrankin piirrettiin rajaa syvien rivien ja sivistyneen politiikan välille. Tosin, harvemmin on kenestäkään tehty yhtä nuhteetonta kun mitä Sampo Terhosta tehtiin, heti hänen puheenjohtaja kampanjansa jälkeen, jossa Terho esiintyi omille joukoilleen lähinnä salonkikelpoisempana versiona Jussi Halla-Ahosta.

Mitä SOTE:en tulee niin ollaan kyllä saatu aikamoisia lausuntoja sitä valmistelevilta poliitikoilta. Alexander Stubb aloitti väitteellä, ”suomalaisen ei enää tarvitse jonottaa terveyspalveluihin”, jonka todenmukaisuutta kukaan ei ole voinut missään vaiheessa vahvistaa. Kokoomuksen oma ehdotus kun on, että kansalaiset saavat toteuttaa valinnanvapauttaan jonottamalla maakunnan jakamia asiakasseteleitä.

Juha Rehulan ydinviesti, jota toistettiin pitkin viime kevättä oli että ”jatkossa kaikki palvelut saadaan samasta puhelinnumerosta” oli aika kaukana sosiaalipalveluiden asiakkaiden todellisuudesta. Heidän palvelut kun oltiin Rehulan omista aloitteista jaettu KELA:n, maakunnan ja SOTE-keskusten välille, puhumattakkaan lukuisista asiakassetelipalvelutuottajien viidakosta

Loppukeväästä hallituksesta viestittiin yhteen ääneen, että ”perustuslailliset esteet on poistettu”, vaikka puolitoista kuukautta myöhemmin koko hanke kaatui perustuslakivaliokunnassa perustuslaillisiin ongelmiin.

Ja sitten, Paula Risikko julisti tulevien muutosten olevan ”teknisiä” vaikka viime metreillä laitettiin erityissairaanhoidon pakka ihan uusiksi – Risikon aloitteesta.

Etelä-Suomessa paistaa muuten tänään aurinko!

Esitysluonnos asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa on täydellinen!

Kun tätä sote:a lähdettiin rakentamaan, sille asetettiin ties minkälaisia tavoitteita. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa tuli integroida, alueellista tasa-arvoa tuli edistää ja kaiken kukkuraksi sosiaali- ja terveydenhuollon markkinoita piti kaventaa kokonaisella kolmella miljardilla eurolla.

Kaikista kiemuroista huolimatta, ollaan päästy sellaiseen ehdotukseen joka on just sellainen kun sen pitääkin. Sosiaalipalvelusektorin maksukyvyttömät ”asiakkaat” on siivottu maakuntien murheeksi ja markkinoita on vapautettu just sopivasti.

Ehdotus on kun tehty suurille terveyspalvelupörssiyhtiöiden lääkäriasemille. Hetken näytti siltä, että yritykset olisivat joutuneet uudistamaan palvelutuotantoaan ja sisällyttämään jotain sosiaalijuttuja tuotantolinjoilleen, mutta onneksi tältä säästyttiin. Vanhoilla kuvioilla mennään.

Ehkä paras juttu on siinä, että näillä te-keskuksilla on ihan lakisääteinen tehtävä markkinoida omia palveluita. Kutsuvat sitä palveluohjaukseksi ja neuvonnaksi. Ja sitähän piisaa!

Joku ehti jo pelästyä, että tämmöinen kapea-alaisempi sote-keskus, olisi houkutellut jotain pieniä startup-yrityksiä polkemaan hintoja ja kilpailemaan laadulla. Nyt kun saatiin valinnanvapautta laajennettua erityissairaanhoitoon niin tällaista vaaraa ei enää ole. Jos joku tällainen pikkuinen vielä yrittää, niin eiköhän sen saa aika kätevästi ostettua pois jaloista.

Jäihän tuonne maakuntiin jotain omaa tuotantoa, joka syö jotain murusia markkinoilta. Tuskin niistä kuitenkaan on mitään suurta kilpailuhaittaa. Ovat näemmä täysin valtiovarainministeriön armoilla. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin ne ovat jatkossa niin aliresursoituja, että tokkopa ne houkuttelee ketään muita kun jotain lastensuojelua tarvitsevia rassukoita.

Vähäks on siistii!

 

Sosiaalityö ei ole vain viranomaistoimintaa!

#SOTE-keskus supistuu (tai kuihtuu kokonaan pois) sosiaalipuolen tehtävien jäädessä maakunnan harteille. Näin hälvenee myös se keskeinen SOTE:lle asetettu tavoite – integroida peruspalveluita ja edistää varhaista tukea ja puuttumista.

Uusi ehdotus on varmasti lainsäätäjälle ja perustuslakiviisaalle selkeämpi, mutta tämä ei tee ehdotuksesta parasta mahdollista eikä edes hyvää. Parempi SOTE olisi sellainen, jossa SOTE-keskuksessa tehtäisiin sosiaalityötä. Miksi näin?, kysyy hämmästynyt keskiluokkainen terveysasema-asiakas. Minä kun en koskaan ole tarvinnut sosiaalipuolen palveluita? Siksi, arvoisa veronmaksaja, koska meillä ei ole varaa olla puuttumatta varhain suomalaisten kalliisiin ongelmiin.

Näen, että sosiaalityöntekijöillä olisi ainakin kolme perustehtävää integroiduissa ja innovatiivisissa sote-keskuksissa: 1) päihdetyö, 2) väkivaltatyö ja 3) lapsiperheiden varhainen tukeminen.

Nämä tehtävät ovat tällä hetkellä hajautettu eri tahoille. Joissakin kunnissa esimerkiksi väkivaltatyön ammattilaisia ei ole ollenkaan. Nämä ovat kuitenkin sellaisia perustehtäviä, joita sosiaalityöntekijät ovat tehneet viranomaistyön ohessa, mutta usein myös osana sairaalasosiaalityötä, säätiöiden tai järjestöjen nuorisoasemilla, turvakodeissa tai erilaisten järjestöjen hankkeiden tai projektien yhteydessä. Näitä tehtäviä varten ei tarvitse olla viranomainen. Vaatimuksena on osaaminen ja ammattitaito.

Olen kaikesta sote-kriittisyydestäni huolimatta, haaveillut innovatiivisista sote-keskuksista. Minulle innovatiivinen sote-keskus on sellainen, jossa pyritään sosiaalisuuteen ja innovoidaan yhteisöllisiä ratkaisumalleja ihmisten tarpeisiin. Innovatiivisessa sote-keskuksessa ei jyllää vain yksi lääketieteellinen paradigma, vaan sinne mahtuu myös muita näkökulmia.

Nyt on syntynyt sellainen valitettava vaikutelma, että sote-kabineteissa istuu ainoastaan konservatiivisia lääkäriasemayrittäjiä, joiden kunnianhimona on perustaa yksityinen terveysasema. Innovatiivisuus rajoittuu ajanvarauksen digitalisoimiseen, mutta rahkeet eivät riitä sosiaalisiin innovaatioihin.

Toivottavasti olen väärässä!