Onko aspartaami turvallista?

Aspartaami, e-koodiltaan E951, on keinotekoinen energiapitoisuudeltaan erittäin alhainen makeutusaine. Sitä valmistetaan esteröimällä kahta yleistä aminohappoa – asparagiinihappoa ja fenyylialaniinia – ja lisäämällä vielä syntyneeseen yhdisteeseen metyyliryhmä. Aspartaami on elintarviketeollisuudessa laajassa käytössä. Yleisimmät käyttökohteet ovat virvoitusjuomat, hyytelöt ja makeiset.

Aspartaami keksittiin sattumalta vuonna 1965, kun yhdysvaltalainen James Schlatter kehitti lääkettä mahahaavan hoitoon. Hän sai työskennellessään ainetta sormilleen, mutta koska arveli sen olevan vaaratonta, jatkoi työskentelyä pesemättä käsiään. Myöhemmin, nostaakseen papereita pinosta, hän kostutti sormeaan kielellään ja huomasi aineen makeuden. Tästä seurasi laaja tuotekehittäminen, jossa aspartaamista kokeiltiin monia vaihtoehtoisia versioita. Lopullisessa päätöksessä mikään niistä ei ollut alkuperäisen yhdisteen veroinen, joka lopulta patentoitiin aspartaamina. FDA hyväksyi sen rajoitettuun elintarvikekäyttöön vuonna 1974. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA antoi arvionsa aspartaamin turvallisuudesta vuonna 1984.

Aspartaami on yksi kiistellyimpiä elintarvikkeisiin lisättävistä aineista. Sen on väitetty aiheuttavan vaurioita hermostolle, olevan vaarallinen fenyyliketonuriaa sairastaville tai raskaana oleville, aikaansaavan syöpää ja jopa lihottavan käyttäjiään. Turvallisuudesta on tehty useita tutkimuksia, joiden tulokset ovat olleet sekä myönteisiä että turvallisuutta vastaan. Jotta kuitenkin saataisiin kokonaisvaltainen käsitys tuotteen turvallisuudesta, on katsottava kokonaiskuvaa, jossa yksittäiset tutkimukset ovat vain yksittäisiä palapelin palasia. EFSA ja FDA pyrkivät omissa turvallisuusarvioissaan juuri tähän. – Muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan katsomalla kaikkea saatavilla olevaa tietoa aiheesta.

Aspartaami hajoaa ruoansulatuksessa sen alkuperäisiksi osasiksi, eli asparagiinihapoksi, fenyylialaniiniksi ja metanoliksi. Asparagiinihappo ja Fenyylialaniini ovat molemmat yleisiä aminohappoja, joita löytyy kaikesta syömästämme proteiinista. Metanoli sen sijaan ei ole elimistölle tarpeellinen, ja suurissa määrin nautittuna jopa terveydelle vaarallinen. Aspartaamista saadut määrät ovat kuitenkin niin vähäpätöisiä, ettei niillä ole käytännössä mitään vaikutusta nykyisillä kulutusmäärillä. 90 % saamastamme metanolista syntyy omenan ja sitrushedelmien pektiinin hajoamistuotteena.

Fenyyliketonuria on perinnöllinen sairaus, josta kärsivän keho ei kykene käsittelemään fenyylialaniinia. Tällaisilla henkilöillä runsas fenyylialaniinin saanti voi johtaa vakaviin kognitiivisiin häiriöihin, epilepsiaan, keskenmenoihin ja käyttäytymishäiriöihin. Näin ollen aspartaami on todellinen riskitekijä fenyyliketonuriasta kärsivälle henkilölle. Euroopan Unionissa aspartaamia sisältävissä elintarvikkeissa tulee tästä syystä olla merkintä ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.

Vaikka aspartaami on lähes energiatonta, on sen väitetty lihottavan käyttäjiään. Tämä väite perustuu näkemykseen, jonka mukaan aspartaami ja muut energiattomat makeutusaineet lisäisivät ruokahalua ja sitä kautta ylensyöntiä. Tutkimustulokset tämän suhteen ovat ylivoimaisesti tulleet siihen tulokseen, että ainakin nykyisenkaltaisella käytöllä, ei aspartaamilla ole voitu osoittaa olevan kuvailtua vaikutusta. Joissakin tutkimuksissa on jopa todettu makeutusaineilla voitavan tuoda energiansaantia maltillisesti alas.

Aspartaamin on väitetty myös aiheuttavan vahinkoa perintöaineksellemme, ja sitä kautta myös altistavan käyttäjiään suuremmalle syöpäriskille. Yksi tunnetuimmista näin väittäneistä tutkimuksista on italialainen Ramazzini-instituutin tekemä tutkimus. EFSA ei ole kuitenkaan löytänyt meta-analyyseissään tukea yksittäisten tutkimusten löydöksille, vaan on todennut todistusaineiston puoltavan aspartaamin turvallisuutta.

Aspartaamin turvallisuutta on tutkittu laajasti ja kattavasti vuosikymmenien ajan. EFSA on tehnyt turvallisuusarvioita vuosina 2006, -09, -11 ja -13. Viimeisin arvio toteaa aspartaamin olevan turvallista käyttää kaiken ikäisille ja kaikkiin ihmisryhmiin kuuluville lukuun ottamatta ihmiset joilla on fenyyliketonuria. Aspartaamin turvalliseksi arvioitu päivittäinen saanti on 40 mg/painokilo, joka on nykyisillä keskimääräisillä kulutusmäärillä erittäin vaikea ylittää. Esimerkiksi 75 kiloinen aikuinen joutuisi juomaan noin kuusi litraa light-virvoitusjuomia ylittääkseen annetun rajan.

Loppukaneettina todettakoon, että vaikka aspartaamista löytyy tutkimustuloksia, joiden mukaan aspartaami on terveydelle haitallista, ovat nämä yksittäistapauksia satojen muiden vastakkaisten tutkimusten joukossa. Kaikki maailman johtavat elintarviketurvallisuusviranomaiset ovat punninneet todistusaineistoa ja päätyneet samaan lopputulokseen: Aspartaami on turvallista käyttää.

Henrik Capurro ja Kari Koponen

 

Lähteet:

  1. Hunty ADL, Gibson S, Ashwell M. A review of the effectiveness of aspartame in helping with weight control. Nutr Bull. 2006
  2. Magnuson BA, Burdock GA, Doull J, Kroes RM, Marsh GM, Pariza MW, et al. Aspartame: A Safety Evaluation Based on Current Use Levels, Regulations, and Toxicological and Epidemiological Studies. Crit Rev Toxicol. 2007
  3. Mallikarjun S, Sieburth RM. Aspartame and Risk of Cancer: A Meta-analytic Review. Arch Environ Occup Health. 2015
  4. Soffritti Morando, Belpoggi Fiorella, Esposti Davide Degli, Lambertini Luca, Tibaldi Eva, Rigano Anna. First Experimental Demonstration of the Multipotential Carcinogenic Effects of Aspartame Administered in the Feed to Sprague-Dawley Rats. Environ Health Perspect. 2006
  5. van Wegberg AMJ, MacDonald A, Ahring K, Bélanger-Quintana A, Blau N, Bosch AM, et al. The complete European guidelines on phenylketonuria: diagnosis and treatment. Orphanet J Rare Dis. 2017
  6. EFSA explains the Safety of Aspartame [Internet]. European Food Safety Authority. 2013 [viitattu 2018 Marraskuu 28]. Saatavilla: http://www.efsa.europa.eu/en/corporate/pub/factsheetaspartame

9 vastausta artikkeliin “Onko aspartaami turvallista?”

  1. Mielenkiintoinen blogikirjoitus! En ollutkaan tietoinen aspartaamin löytämisen historiasta. Samalla selvisi miksi fenyylialaniinistä varoitetaan elintarvikepakkauksissa. Muistan hyvin jokunen vuosi sitten kun aspartaamin turvallisuudesta oli paljon keskustelua mediassa. Näköjään tutkimusnäyttö on silti vahvasti turvallisuuden kannalla.

  2. Tosi kiva että teitte tästä aiheesta! Itse olen törmännyt myös noihin väitteisiin, että aspartaami aiheuttaa sokerinhimoa ja ylensyöntiä. Semmoisen olen kuullut, että makeutusaineet antavat makeuden maun mutta eivät tyydytä sokerinhimoa, jolloin syntyy sokerikoukku ja loppujen lopuksi syö enemmän sokeria. En usko väitteessä olevan perää, joten tämmöisiä katsauksia olenkin kaivannut perusteluiksi. Kiitos siis avartavasta tekstistä! Kuitenkin tutkimusta elintarvikkeista tehdään paljon, ja uskon että jos aspartaamista olisi jotain haittaa, se olisi jo todettu.

  3. Tosi mielenkiintoinen aihe! Olen itsekin kuullut sellaisen väitteen, että aspartaami tai muut makeutusaineet antavat makeuden maun mutta eivät tyydytä sokerinhimoa, jolloin aivoissa syntyy sokerikoukku ja loppujen lopuksi syö enemmän sokeria kuin jos käyttäisi sokerilla makeutettuja tuotteita. En usko että siinä on mitään perää, ja tällaiset katsaukset auttavatkin muodostamaan omaa mielikuvaan makeutusaineiden turvallisuudesta.

    1. Itsekin olen joskus kuullut, että makeutusaineiden käyttö lisäisi sokerinhimoa tai nälkää. Tätä perusteltiin muistaakseni sillä, että elimistö tunnistaa että makeaa on syöty, mutta hämmentyy kun energiaa ei tulekaan. Ja tämä sotkisi kylläisyyden tunteen säätelyä.
      Tuli vain mieleen tätä lukiessa, en ole tutkinut aihetta enempää. Ravitsemuksellisesti on tosin varmaan järkevämpää käyttää makeutusaineita sokerin sijaan, jotta sokerin sisältämältä energialta voidaan välttyä.

  4. Erittäin hyvä ja selkeä kirjoitus! Aspartaamin löytämisen historia oli minulle myös uutta tietoa. Muistan itsekin joskus vältelleeni aspartaamia, koska siitä oli niin ristiriitaista tietoa. Nykyään kuitenkin uskon aspartaamilla makeutettujen tuotteiden olevan terveydelle parempi vaihtoehto verrattuna sokerilla makeutettuihin.

  5. Todella mielenkiintoinen teksti! Olen huomannut median aina välillä tarttuvan aspartaaminen terveellisyyskysymykseen, mutta loppujen lopuksi sen turvallisuus ja hajoaminen elimistössä on jäänyt minulle vielä mysteeriksi. Nyt tiedän, mistä johtuu maininta fenyylialaniinin lähteestä, mikä on myös hämmentänyt minua monesti. Itsekin olen huoletta syönyt aspartaamilla makeutettavia tuotteita, säännöllisistä mediakohuista huolimatta.

  6. Mielenkiintoinen aihe näin sokerittomien virvoitusjuomien (suur)kuluttajana! Olen lukenut kyseisestä aiheesta paljon ja mielestäni näyttö tosiaan aspartaamin turvallisuuden puolesta puhuu puolestaan ja satunnaiset tutkimukset sen vaaroista voivat olla monen tekijän summa. Uskon itse vahvasti että sokeri itse on yksi pahimmista koukuista joihin ihmiset jäävät joten on vain parempi jos edes osa siitä voidaan korvata ja lisäksi voidaan välttyä turhalta energian saannilta. On myös fakta, että fenyyliketonuriaa sairastavat henkilöt joutuvat muutoinkin tarkkailemaan ruokavaliossaan fenyylialaniinin saantia useista eri elintarvikkeista eikä nimenomaan juuri aspartaamia ajatellen.

  7. Todella mielenkiintoinen aihe ja kirjoitus sisälsi paljon uutta tietoa. Aspartaamin turvallisuus on ollut paljon esillä ja siitä on ollut ristiriitaista tietoa. Riskiryhmät ovat aina asia erikseen ja tällöin aspartaamia kuuluukin välttää. Sokerilla itsellään on runsaasti vaikutuksia ihmisen kehossa ja sen korvaaminen aspartaamilla kohtuuden rajoissa voi olla hyväkin asia. Terveysriskit usein koskevat pitkän aikavälin suurkuluttajia ja kohtuudella käytettynä harva hyväksytty lisäaine sisältää niin suuren riskin, että sitä tulisi kokonaan välttää.

  8. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe! Myös minä muistelin jostain lukeneeni aspartaamin ja muiden makeutusaineiden lisäävän makeanhimoa sekä mahdollisesti sotkevan kehon omia säätelymekanismeja, mutta mukava huomata, että ne ovat tuulesta temmattuja juttuja.

    Aspartaamia käytetään etenkin light-virvoitusjuomissa, joiden suurkuluttaja itsekin olen. Suhtaudun kuitenkin itsekin ristiriitaisesti aspartaamiin ja muihin makeutusaineisiin ja olen viime aikoina vähentänyt niiden käyttöä, sillä huomaan keinomakeuttajien jossain määrin lisänneen ainakin mm. omaa virvoitusjuomien kulutustani – sillä ”eihän se nyt ole ihan NIIN epäterveellistä, kun ei siinä ole sokeriakaan”. Ja hampaat kiittävät! Vaikka aspartaami siis itsessään olisikin vaaratonta, saattaa sokerin korvaaminen sillä tuoda mukanaan myös muita lieveilmiöitä ja arkipäiväistää perinteisesti herkuiksi tarkoitettujen ruokien käyttöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *