Yleisimmät makeutusaineet ja niiden merkitys ravitsemuksessa

Makeutusaineet ovat lisäaineita, joita lisätään elintarvikkeisiin sokerien sijaan tuomaan makeutta. Makeutusaineita käytettäessä on elintarvikkeessa pienempi määrä energiaa kuin vastaavassa tuotteessa, joka sisältää sokeria. Osa kuluttajista suhtautuu kielteisesti makeutusaineisiin, ja kuluttajilla on ennakkoluuloja makeutusaineita kohtaan.

Yleisin elintarvikkeisiin lisättävä sokeri on pöytäsokeri eli sakkaroosi. Se on edullista ja hyvän makuista, minkä lisäksi se parantaa elintarvikkeen ominaisuuksia esimerkiksi säilyvyyden ja rakenteen suhteen. Suomessa sakkaroosia valmistetaan sokerijuurikkaasta. Sakkaroosin suurin terveyshaitta on sen negatiivinen vaikutus suun terveyteen, sillä suun kariogeeniset bakteerit käytävät sitä energianlähteenään, ja niiden metaboliatuotteena syntyy hampaiden kiillettä vaurioittavaa happoa. Ylipainon lisääntyminen on myös lisännyt mielenkiintoa kalorittomilla makeutusaineilla makeutettuja tuotteita kohtaan.

Elintarvikkeissa käytetyt makeutusaineet ovat huolellisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n arvioimia ja hyväksymiä lisäaineita. Hyväksytyillä elintarvikelisäaineilla on oma tunnistuskoodinsa, E-koodi. E-kirjain numeron edessä kertoo että kyseinen lisäaine on EU:n toimesta todettu turvalliseksi elintarvikekäytössä. Myös luonnontuotteilla, joita käytetään lisäaineena, on omat E-koodinsa. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi stevioglykosidit tai erilaiset elintarvikeväriaineet kuten punajuuriväri.

Elintarvikelisäaineille on määritelty ADI-arvo, joka kertoo niiden hyväksyttävän päivittäisen enimmäissaannin määrän, ja siinä on huomioitu myös lapset sekä raskaana olevat. Tämä on määritelty kuluttajan turvaksi ja niissä on 100-kertainen turvakerroin, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi lisäainetta jonka ADI-arvo olisi 15mg/kg/vrk voisi käytännössä käyttää 1500mg/kg/vrk. Makeutusaineiden makeuden ansiosta niitä ei kuitenkaan tarvitse lisätä elintarvikkeisiin yhtä paljon kuin sokeria.

Suomessa yleisimpiä elintarvikkeissa käytettäviä makeutusaineita ovat sukraloosi (E955), aspartaami (E951) ja stevioliglykosidit (E960), kuluttajalle tutummin stevia.

Sukraloosi valmistetaan kemiallisesti sakkaroosista lisäämällä siihen klooria. Se on 500-600 kertaa sakkaroosia makeampaa, minkä vuoksi sitä ei tarvitse lisätä elintarvikkeisiin yhtä paljon kuin sokeria. Tämän ansiosta sukraloosilla makeutetut elintarvikkeet ovat käytännössä kalorittomia. Elimistössä sukraloosi ei pilkkoudu vaan erittyy muuttumattomana ulosteen mukana, minkä lisäksi suun kariogeeniset bakteerit eivät kykene käyttämään sitä metaboliassaan.

Aspartaami valmistetaan kahdesta aminohaposta, aspargiinihaposta ja fenyylialaniinista. Aspartaami sisältää energiaa yhtä paljon kuin sakkaroosi, mutta se on sakkaroosia 200 kertaa makeampaa. Aspartaamista on tehty 40 vuoden aikana yli 200 tutkimusta, ja EFSA on useaan otteeseen käynyt aspartaamia koskevan tieteellisen tutkimusnäytön läpi. Tämän pohjalta aspartaami on todettu turvalliseksi ja myös Maailman terveysjärjestö WHO on todennut aspartaamin turvalliseksi elintarvikekäyttöön.

Elimistössä aspartaami hajoaa rakenneosikseen aminohapoiksi ja metanoliksi, minkä jälkeen ne kulkeutuvat elimistössä kuten mistä tahansa muusta lähteestä saatuna. Usein aspartaamin vaarallisuudesta puhuttaessa nostetaan esille nimenomaan huoli myrkyllisen metanolin syntymisestä sen hajoamistuotteena. Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet että aspartaamin käytöstä syntyvät metanolimäärät ovat niin pieniä, että ne eivät aiheuta turvallisuusriskiä. Pieniä määriä metanolia syntyy myös esimerkiksi hedelmien sisältämän pektiinin pilkkoutuessa. Suun bakteerit eivät kykene hyödyntämään aspartaamia metaboliassaan, joten aspartaami on hammasystävällistä.

Aspartaamille määritety ADI-arvo on 40mg/kg/vrk, ja sen käyttö on turvallista muille paitsi perinnöllistä sairautta, fenyyliketonuriaa sairastaville, joiden elimistö ei kykene pilkkomaan välttämätöntä aminohappoa fenyylialaniinia. Tästä johtuen fenyylialaniinin lähteestä, kuten aspartaamista, tulee ilmoittaa elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä.

Stevioliglykosidit ovat asterisukuisen steviakasvin uutteesta valmistettu täysin kaloriton makeutusaine. Toisin kuin muut yleisimmin käytetyt makeutusaineet, steviaa ei valmisteta synteettisesti. Stevioliglykosidit uutetaan steviakasvin lehdistä minkä jälkeen ne puhdistetaan ja kiteytetään. Stevioliglykosidit ovat olleet sallittuja makeutusaineita 2011 alkaen kun EFSA arvioi makeutusaineiden turvallisuuden ja hyväksyi ne makeutusaineena elintarvikekäyttöön. Ne imeytyvät ihmiselimistöön huonosti, mutta hydrolysoituvat bakteerien toimesta paksusuolessa, minkä jälkeen ne voivat pilkkoutuneina imeytyä elimistöön.

Makeutusaineiden merkitys ravitsemuksessa on neutraali, ja mikäli syö monipuolisesti ruokapyramidin mukaan ei liiallisesta makeutusaineiden saannista tarvitse olla huolissaan. Painonhallinnassa ja painoa pudottaessa on mahdollista vähentää päivittäistä energiansaantia käyttämällä energiattomilla makeutusaineilla makeutettuja tuotteita, mikäli  saman tuoteryhmän tuotteita on käyttänyt muutenkin. Ravitsemuksen kannalta esimerkiksi virvoitusjuomien juominen ei ole millään tavalla välttämätöntä, mutta jos virvoitusjuomia käyttää voi painonhallinnassa olla perusteltua vähentää energiansaantia vaihtamalla sokerilla makeutettu versio sokerittomaan.

Terveelliseen, monipuoliseen ruokavalioon mahtuu myös sokeri, eikä sitä ole tarvetta vältellä täysin. Suun terveyden kannalta makeutusaineet voivat olla sakkaroosia parempi vaihtoehto, mutta ainoastaan jos elintarvike ei itsessään ole hapan. Esimerkiksi happamat juomat on syytä juoda ruokailun yhteydessä eikä janojuomana.

 

Viveka Natri ja Theresa Natri

 

 

Lähteet:

https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/yhteiset-koostumusvaatimukset/elintarvikeparanteet/lisaaineet/e-koodit/ 

https://www.efsa.europa.eu/en/press/news/131210 

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01152 

https://www.sweeteners.org/ 

http://www.panimoliitto.fi/tilastot/ 

Rippe, J., Fructose, high fructose corn syrup, sucrose and health, Nutrition and Health, Springer Science + Business Media, New York ,2014.

Kearsley M.W., Sweeteners and sugar alternatives in food technology,  John Wiley & Sons, Ltd, Chichester, 2012.

Wikoff, D.S., Chappell, G.A., Fitch, S., Doepker, C.L., Borghoff, S.J., Lack of potential carcinogenicity for aspartame – Systematic evaluation and integration of mechanistic data into the totality of the evidence, Food and Chemical Toxicology 2020, 2019 

Logue C ,  Peters S, Gallagher A and Verhagen H, Perspectives on Low Calorie Intense Sweeteners with a Focus on Aspartame and Stevia, European Journal of Nutrition & Food Safety, 2015