Miten maidon prosessointi vaikuttaa maidon proteiinien imeytymiseen?

Maito on yksi tärkeimmistä elintarvikkeista. Sen ravitsemuksellinen laatu on hyvä ja siitä saa paljon ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Se myös sisältää paljon kivennäisaineita. Useimmat suomalaiset maidot ovat myös D-vitaminoituja, joten ne ovat myös mainio D-vitamiinin lähde. Maidon proteiinien kannalta on kuitenkin herännyt kysymys, että miten maidon prosessointi vaikuttaa niiden imeytyvyyteen. Jos haluaa saada paljon proteiinia maidosta, minkälaista maitoa pitäisi juoda? Pyrimme tässä artikkelissa vastaamaan tähän kysymykseen.

Maitoa prosessoidaan usealla eri menetelmällä ennen kuin se menee kaupan hyllylle myyntiin. Maitoa prosessoidaan siksi, että sen hyllyikää voitaisiin nostaa ja se olisi turvallinen kuluttajalle. Maidon maulla ja hajulla on myös väliä joten sekin otetaan huomioon maitoa prosessoitaessa. Prosessoinnin alussa maito otetaan vastaan meijeriltä ja kuljetetaan raakamaitosiiloissa prosessointitehtaalle. Tämän jälkeen maito separoidaan eli siitä mekaanisesti erotaan keskipakoisvoiman avulla maidon komponentit. Maitoteollisuudessa separoidaan maidon rasvaosa eli kerma ja rasvaton maito-osa. Separoinnin jälkeen maito vaikoidaan eli sen rasvaprosentti säädetään halutunlaiseksi. Suomessa myydään maitoa joiden rasvaprosentit ovat 0% (Rasvaton maito), 1% (Ykkösmaito), 1,5% (kevytmaito) ja täysmaitoa (3,5%). Markkinoilla on myös ternimaitoa (n. 3,4 % rasvaa). Raakamaidon rasvaprosentti on noin 4,4%. Vakionti tapahtuu joko suoraan sekoittamalla kermaa rasvattoman maidon kanssa (Panosvakiointi) tai separoinnin aikana rasvaprosenti säätelemistä sekoittamalla kermaa ja rasvatonta maitoa (suoravakiointi). Vakioinnin jälkeen maito homogenoidaan eli maidossa olevat rasvapalloset pilkotaan pieniksi pisaroiksi, jotta maito pysyisi yhtenäisenä eikä rasva tasottuisi maidon pintaan säilytyksen aikana. Markkinoilta löytyy myös homogenoimatonta maitoa. Loppuvaiheissa maidon prosessointia maidolle tehdään vielä lämpökäsittely. Yleisin lämpökäsittelymenetelmä on pastörointi, jossa maitoa kuumennetaan vähintään +72 asteeseen 15 sekunnin ajaksi. Tämän tarkoituksena on tappaa kaikki haitalliset bakteerit ja muut mikrobit maidosta. Pastöroinnin etuna on se, että se ei vaurioita maidon proteiinien rakennetta ja muita komponentteja. Pastöroinnin ongelmana on että se ei tapa bakteerien itiöitä joten maito ei ole täysin steriili. Maitoa voidaan pastöroida myös korkeammissa lämpötiloissa, mutta tällä on riski vaurioittaa maidon komponenttien rakennetta. Tätä kuumennusta kutsutaan nimellä ESL-kuumennus (ESL = Extended shelf life). Toinen lämpökäsittely on iskukuumennus eli UHT-kuumennus. Tässä kuumennuksessa maito nostatetaan noin sekunnin ajaksi +135 asteeseen. Tämä efektiivisesti tappaa kaikki mikrobit maidosta ja lisää tuotteen hyllyikää kuukausilla. Pastöroitu maito yleisimmin säilyy muutamia päiviä. Nyt tiedämme miten maitoa prosessoidaan. Nyt voimme käsitellä että miten prosessointimenetelmät vaikuttavat maidon proteiineihin.

Maidosta löytyy monia proteiineja. Nämä jakautuvat kaseiineihin ja heraproteiineihin. Maidon proteiinit koostuvat 80% kaseiineista ja 20% heraproteiineista. Maidon tärkeimmät proteiinit ja ravistemuksellisesti tärkeimmät proteiinit ovat heraproteiineja. Maidosta löytää esimerkiksi laktalbumiinia, laktoglobuliineja ja immunoglobuliineja. Maidon proteiineista löytää kaikki  ihmiselle välttämättömät aminohapot. Miten nämä maidon proteiinit imeytyvät ihmisen kehoon? Proteiinien hajoaminen alkaa mahalaukussa, jossa kaseiiniproteeinit ja heraproteiinit hajotetaan pienempiin osiin. Ohutsuoleen mennessään haiman entsyymit peptidaasit alkavat hajottamaan peptidisidoksia pilkotuista proteiineista. Lopulta ohutsuolessa tapahtuu aminohappuketjujen lopullinen hajotus yksittäisiksi aminohapoiksi enterosyyteissä ja enterosyyttien kautta ne imeytyvät verenkiertoon. Näin saamme maidosta helposti meille välttämättömät aminohapot, mutta kuinka hyvin kehomme kykenevät imemään näitä maidon prosessoinnin jälkeen?

Maidon proteiinien imeytymiseen siis vaikuttaa ihmisen ruuansulastuselimstön kyky tunnistaa ja hajottaa proteiineja ja niiden peptidisidoksiaMaido prosessoinnissavarsinkin lämpökäsittelyissäproteiinit joutuvat suuren stressin alaiseksi ja niissä voi tapahtua rakenteellisiä muutoksia tekemässä analyysissä todettiinettä lämpökäsittelyssä tapahtuva proteiniien aggregaatio ja denaturaatio voivat johtaa proteiinien laadun laskuun ja imeytyvyyden heikentymiseenErittäin tarkasti on tutkittu glykaatiota ja sen vaikutusta proteiinien imeytyvyyteen. Tietoa glykaatiosta löydät alla olevasta sivuotsikosta. Taulukko 2 kuvainnollistaa tehtyjä kokeita proteiinien imeytyvyyteen erilaisten lämpökäsittelyjen jälkeen. Voimme taulukoiden avulla todeta senettä proteiinien ja erityisesti lysiinin imeytyminen on lämpökäsiteelyn jälkeen heikentynytUskotaanettä proteiinien denaturoituessa ja aggregoituessa taphtuu proteiinien konformaatiossa muutoksiajotka estävät ruuansulatuselimistön entsyyminen toimintaa siten ettäne eivät kykene tunnistamaan peptidisidoksia ja pilkkomaan niitäMuita teorioita on että entsyymit eivät pääse peptidisidoksien pilkkomisalueille ja eivät kykene pilkkomaan proteiinia aminohapoiksi (Lieshout ym. 2019). 

Miten maidon prosessointi vaikuttaa maidon proteiinien imeytyvyyteen? Maidon prosessointi varsinkin maidon lämpökäsittely aiheuttaa maidon proteiineissa denaturaatiota ja aggregoitumistamitkä muuttavat proteiinien rakennetta. Joskus nämä uudet muodot heikentävät proteiinien laatua ja ihmisen ruuansulatuselimistön entsyymit eivät kykene pilkkomaan proteiiniamikä johtaa imeytyvyyden laskuunMaidossa olevat proteiinitvarsinkin heraproteiinit ovat tärkeitäkoska ne sisältävät ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. On siis tärkeää maitoa prosessoitaessa ottaa huomioon miten prosessointi vaikuttaa proteiinien laatuun ja sitä kautta imeytyvyyteen. 

 

Taulukko 1:

Taulukko 2:

Maitoproteiinin glykaatio 

Maidon lämpökäsittely voi aiheuttaa maidon sokereiden eli laktoosin kiinnittymisen maitoproteiinien aminohappoihintä ei entsymaattista tapahtumaa kutsutaan glykaatioksi (eng. glycation) (Nyakayiru ym. 2020). Nyakayirun ym. (2020) tutkimuksessa selvitettiin glykaation vaikutusta maitoproteiinin imeytymiseen. Tutkimukseen osallistuvat nauttivat kolmen päivän ajan kolme 40g:n kokoista maitoproteiiniannostajoilla oli eri glykaatoituneisuusasteet: 3%, 20% ja 50%. 

Tutkimuksessa mitattiin aterianjälkeistä veren välttämättömien aminohappojen konsentraatiota. Välttämättömien aminohappojen kokonaisimeytyminen laski tasaisesti glykatoituneisuusasteen mukaanLysiinin imeytymisessä kuitenkin selkein eroTällä voi olla mahdollisesti vaikutusta proteiinisynteesiinsillä lysiini on välttämätön aminohappo sekä se voi olla rajoittava tekijä proteiinisynteesissä. Maidon lämpötilakäsittelyllä voidaan vaikuttaa maitoproteiinin glykaatioon. Glykaatio puolestaan voi vaikuttaa huomattavasti maitoproteiinin lysiinin imeytymiseen (Nyakayiru ym. 2020).

 

Kuva 1Aterianjälkeinen veren välttämättömien aminohappojen konsentraatio eri glykatoituneisuusasteen mukaan (Nyakayiru ym. 2020). 

Kuva 2. Aterian jälkeinen veren lysiinin konsentraatio eri glykatoituneisuusasteen mukaan (Nyakayiru ym. 2020). 

(pyrimme saamaan kuvista selkemämpiä taulukot löytyy : [5]https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10408398.2019.1646703)

Lähteitä:

[1]https://www.maitojaterveys.fi/maitotietoa.html

[2]https://fi.wikipedia.org/wiki/Maito

[3]https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/22974/milkhype.pdf?sequence=2

[4]http://www.milkfacts.info/Milk%20Composition/Protein.htm

Lieshout v, Glenn A.A, Lambers TT, Bragt MCE, Hettinga KA. How processing may affect milk protein digestion and overall physiological outcomes: A systematic review. Critical Reviews in Food Science and Nutrition 2019, 1-24. doi: 10.1080/10408398.2019.1646703 

Nyakayiru J, van Lieshout, Glenn A ATrommelen J, van Kranenburg J, Verdijk LB, Bragt MCE, van Loon, Luc J C. The glycation level of milk protein strongly modulates post-prandial lysine availability in humans. The British Journal of Nutrition 2020, 123: 545-552. doi: 10.1017/S0007114519002927 

[7]Eeva VoutilainenProteiinit ja aminohapot-luento. Helsinki. 4.2.2020. 

Taulukko 1 lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansanterveyden edistäminen -yksikkö. Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Versio 20. Helsinki 2019. www.fineli.fi

Miten prosessointi soijapavusta tofuksi muuttaa sen ravintoarvoa?

File:CSIRO ScienceImage 3536 Tofu and soup.jpg - Wikimedia Commons

Tofu on monelle, etenkin kasvis- tai vegaaniruokavaliota noudattavalle, tuttu tuote. Tofu on usealle yksi tärkeimmistä proteiininlähteistä. Se on ruoanlaitossa monipuolinen ainesosa, jonka moni kokee miellyttäväksi. Tofun terveellisyys voi mietityttää, sillä läpikäyhän soijapapu pitkän prosessoinnin ennen valmista proteiininlähdettä, tofua.

Royalty-Free photo: Milk filled clear glass jar mug beside brown ...

Tofun pääraaka-aineena toimii siis soijapapu. Soijapapu on runsasproteiininen palkokasvi, jonka aminohappokoostumus on verrattavissa lihaan. Se siis sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja [1]. 100g keitettyjä soijapapuja sisältää 16,1g proteiinia. Soijapapu on myös useiden vitamiinien, kuten folaatin, niasiinin, B6-vitamiinin, riboflaviinin, tiamiinin, E-vitamiinin (alfa-tokoferoli) ja K-vitamiinin, hyvä lähde. Esimerkiksi niasiinia 100g:ssa soijapapuja on 1 mg, folaattia 116,6 µg ja  K-vitamiinia 21,15 µg. Soijapapu on lähde myös tärkeille kivennäisaineille, kuten raudalle (3,8 mg/100 g), kalsiumille (75,3 mg/100g), jodille (2,7 µg/100 g) ja kaliumille (778,5 mg/100 g) (Fineli).

Fineli, soijapapu
Fineli, soijapapu

 

Mitä prosesseja soijapapu käy läpi tofun valmistuksessa?

Tofua valmistettaessa, tehdään soijapavuista ensin soijajuomaa [3].  Usein tämä tapahtuu ensin liottamalla ja jauhamalla soijapapuja veden kanssa. Saatua massaa kuummennetaan, jonka jälkeen se suodatetaan puristuksen avulla [4]. Soijajuoma juoksutetaan esimerkiksi kalsiumsulfaatilla tai magnesiumkloridilla. Juoksutettu juoma puristetaan tofuksi [3].  Erilaiset tofut eroavat koostumukseltaan sekä ravintoarvoltaan. Kiinteää tofua käytetään yleensä ruoanlaitossa, kun taas pehmeä tofu on yleisempää esimerkiksi leivonnassa.

Tofun ravintosisältö

100 g pehmeää tofua sisältää 8,1 grammaa proteiinia, eli noin puolet soijapavun sisältämästä proteiinimäärästä. Se on kuitenkin 40% tofun kokonaisenergiasta, kun taas soijapavun proteiinimäärän osuus sen kokonaisenergiasta on 39%. Tofu toimii myös vitaaminilähteenä. Esimerkiksi niasiinia on tofussa 0,2 g/100 g, folaattia 15 µg/100 g ja K-vitamiinia 2,40 µg/100 g. Kivennäisaineita tofussa on esimerkiksi 5.4 mg/100 g rautaa, 350 mg/100 g kalsiumia, 121 mg/100 g kaliumia ja 0,8 mg/100 g sinkkiä (Fineli). 

Kova/kiinteä tofu taas sisältää 100 grammaa kohden 17.3 g proteiinia (46% kokonaisenergiasta). Vitamiini- ja kivennäisainellähteenä kiinteä saattaa olla jopa tuplasti parempi kuin pehmeä tofu. 100 grammaa kiinteää tofua sisältää 0.4 mg niasiinia, 29 µg folaattia ja 2,40 µg K-vitamiinia. Kivennäisaineita taas 100 grammassa on 2,7 mg rautaa, 683 mg kalsiumia, 237 mg kaliumia ja 1,6 mg sinkkiä (Fineli).

Fineli, Tofu, kova/kiinteä

 

 

Fineli, Tofu, kova/kiinteä

Vertaillessamme muutamia eri merkkisiä tofuja, huomasimme suuriakin eroja etenkin soijapavun määrässä:

Ainesosat ja ravintoaineet 100 grammassa, tiedot tuotteiden pakkauksista

Vertaillessa Jalotofua ja SoFinen tofua, on käytetyn soijapavun määrässä merkittävä ero. Jalotofun sisältäessä reilusti enemmän soijapapuja, on siinä myös enemmän energiaa, rasvaa sekä proteiinia. Jalotofun ainesosaluoettelossa ei ole mainittu juoksutinta, mutta tuotteessa käytetään nigaria eli vuorisuolasta tiivistettyä magnesiumkloridia. Jalotofu kertoo sivuillaan nigarin käytön mahdollistavan mahdollisimman runsasproteiinista tofua [7].

Tekeekö korkea prosessointi tofusta soijapapua epäterveellisemmän?

Soijapavun ja kiinteän tofun ravintosisältö vertailussa

Voidaan huomata, että esimerkiksi proteiini- ja rasvanlähteenä kiinteä tofu toimii jopa paremmin kuin soijapapu. Kalorimäärältään taas kiinteä tofu vastaa melkein soijapapua. Huomattavin ero on vitamiini- ja kivennäisainearvoissa, esimerkiksi 100 grammassa kiinteää tofua on yli kaksi kertaa vähemmän niasiinia kuin 100 grammassa soijapapuja (0,4 vs. 1 mg) ja folaattia on kiinteässä tofussa jopa yli neljä kertaa vähemmän kuin soijapavuissa (29 µg vs. 116,6 µg).  Kalsiumia on tofussa reilusti enemmän kuin soijapavussa, mutta voidaan todeta tämän johtuvan juoksuttimena käytetystä kalsiumsulfaatista. 

Prosessointi voi vaikuttaa ravintoaineeseen monella tapaa. Merkittävä tekijä on se, kuinka paljon soijapapua oikeastaan päätyy valmiiseen tuotteeseen. Prosessin vaiheissa, kuten jauhamisessa ja juoksuttamisessa päätyy osa ravintoaineista hukkaan. Myös kuumennus vaikuttaa etenkin folaatin määrään.

Prosessoinnin ei kuitenkaan voida todeta tekevän tofusta epäterveellistä. Se on kuitenkin hyvä lähde usealle ravintoaineelle, sekä proteiinille. Ja vaikka valmistaisi tofua itse, on prosessin vaiheet lähes samat.

Viimeisenä mietteenä voidaan kuitenkin todeta, että prosessoinnin ansiosta soijapavun hyvät ravintoaineet saadaan helposti kuluttajan saataville tofun muodossa. Tofu on todella monipuolinen ruoka-aine, jonka voi melko helposti maustaa itselleen mieleiseksi. Tämä johtaa siihen, että tofu on helpompi sisällyttää omaan ruokavalioon kuin soijapapu sellaisenaan. Näin myös hyvät ravintoaineet päätyvät ruokavalioon paremmin, vaikka osan aineista pitoisuus olisikin tofussa pienempi kuin soijapavussa.

 

Kirjoittanut Serafiina Uusihakala ja Tiina Kokkonen

 

Lähteet:

[1] Kuiken, K. A. – Lyman, Carl M. , Essential amino acid composition of soybean

[2] Fineli.fi , soijapapu,suolaton

[3] <https://www.sciencedirect.com/topics/medicine-and-dentistry/tofu> (luettu 3.4.2020)

[4] <https://www.sciencedirect.com/topics/agricultural-and-biological-sciences/soymilk> (luettu 3.4.2020)

[5] Fineli.fi, Tofu, pehmeä

[6] Fineli.fi, Tofu, kova/kiinteä

[7] <https://jalotofu.fi/faqs/miksi-jalotofu-on-muka-parempaa-tofua/> (luettu 27.4.20)

 

Onko olemassa ”hyvää” sokeria? Sokerituotteiden prosessoinnin vaikutukset ravitsemukselliseen laatuun

Kuluttajien keskuudessa, erityisesti sosiaalisessa mediassa, on ollut jo pitkään vireillä eräänlainen “sokeribuumi”, jonka myötä sokeria ja sokeria sisältäviä elintarvikkeita on alettu välttelemään eksessiivisesti. Tämä kohdistuu erityisesti valkoista sokeria sisältäviin tuotteisiin. Valkoisella sokerilla tarkoitetaan väriltään valkoista, huolellisesti puhdistettua sokeria, jonka lähteenä on joko sokerijuurikas tai ruokosokeri.

 

Monet kuluttajat syynäävät kaupassa elintarvikkeiden ainesosaluettelot tarkasti läpi, etteivät ne vahingossakaan sisällä pienintäkään määrää sokeria. Tämän myötä sosiaalisen median vaikuttajat ovat alkaneet markkinoimaan esimerkiksi erilaisia verkkokursseja, joissa harjoitellaan elämään ilman sokeria. Ilman sokeria elämisen lisäksi kursseilla ja vaikuttajien kanavilla markkinoidaan perinteisen pöytäsokerin tilalle vaihtoehtoisia, niin sanotusti “parempia”, sokerituotteita. Onko kuitenkaan olemassa “hyvää” tai “pahaa” sokeria? Tässä tekstissä perehdymme eri sokerituotteisiin ja siihen, mistä ne koostuvat ja minkälainen vaikutus näillä tekijöillä on tuotteiden ravitsemukselliseen laatuun.

 

Valkoinen sokeri eli sakkaroosi

 

Valkoista sokeria korvaavien sokerituotteiden paremmuutta perustellaan monilla eri väitteillä. Niiden väitetään esimerkiksi sisältävän enemmän kivennäisaineita, vitamiineja ja kuituja sekä olevan jollain tapaa luonnonmukaisempia ja täten “parempia” kuin valkoinen sokeri. Valkoisen sokerin väitetään olevan huonompi vaihtoehto sen takia, että sen valmistaminen olisi prosessoinnin kannalta pidempi. 

 

Valkoinen sokeri on sakkaroosia, joka koostuu yhdestä glukoosimolekyylistä ja yhdestä fruktoosimolekyylistä, eli valkoisessa sokerissa on 50% glukoosia ja 50% fruktoosia. Sakkaroosia ajatellaan perinteisesti löytyvän vain sokeriruo’ossa ja sokerijuurikkaassa, mutta sitä löytyy myös esimerkiksi hedelmistä. (Aro ym. 2016)  Se koostuu siis täysin samoista aineista kuin kaikki muutkin sokerituotteet kookossokerista vaahterasiirappiin, eikä ole koostumuksensa puolesta sen “myrkyllisempi” vaihtoehto kuin muutkaan luonnolliset sokerit. Näin ollen liiallisen saannin myötä myös valkoista sokeria korvaavien sokerituotteiden sokeriyhdisteet muuttuvat kehon hiilihydraattien metaboliassa rasvaksi. Hiilihydraattien tehtävä ihmiskehossa on tuottaa soluille energiaa, jos niitä kuitenkin saadaan ruokavaliosta liikaa, elimistö muuttaa ne triglyserideiksi, jotka varastoidaan rasvakudokseen. (Aro ym. 2016) 

 

Sokerituotteiden koostumus ja ravitsemuksellinen laatu 

 

Taulukkoon 1. on koottu muutamien sokerituotteiden energiamäärät ja kivennäisaineiden määriä. Ravitsemussuositusten mukaan päivittäisestä energiansaannista sakkaroosin osuus saisi olla enintään 10E%. (VRN 2014) Tämä määrä keskimääräisestä päivittäisestä energiansaannista eli 2000 kcal:sta olisi noin 200 kcal, ja grammoina pöytäsokeria saisi siis saada maksimissaan noin 50 g päivässä, mikä vastaa noin 11 teelusikallista, tai alle 4 ruokalusikallista sokeria. 

 

Taulukko 1. Sokerituotteiden kemialliset ja ravitsemukselliset ominaisuudet**

 

Tuote Energia (kcal/100 g) Sakkaroosi (%) Glukoosi (%) Fruktoosi (%) Ca  (mg/100 g)

K

(mg/100g)

Mg (mg/100g)

Na

(mg/100g)

Pöytäsokeri 406 100 0 0 0,4 2 0,1 0,1
Intiaanisokeri 380 >99 <1 <1 83 133 9 28
Melassi 290 35-37 16,5 16,5 150 830 240 7.4
Kookossokeri 376 78-89 2-3 1-4 300 580 115
Hunaja 304 * * * 6 52 2 4
Siirappi 301 28,2 24,2 21,7 74 220 34 50
Agavesiirappi 310 0,16 8,3 84,3 1 4 1 4

 

(Fineli, USDA, Willems 2012, Da Silva 2016,) *Hunajan sokerien pitoisuudet vaihtelevat paljon, mutta yleensä fruktoosia on enemmän kuin glukoosia tai sakkaroosia. **Osa luvuista keskiarvoja.

 

Kuten taulukosta 1. huomataan, sokerituotteissa on vaihtelevasti kivennäisaineita. Jos verrataan kivennäisaineiden saantia sen mukaan, kuinka paljon niitä saisi suurimman päivittäisen sokeriannoksen mukana, huomataan, että intiaanisokerista saatava kalsiumin määrä olisi noin 41,5 milligrammaa kun taas pöytäsokerin vastaava olisi noin 0,2 milligrammaa. Suositus päivittäisestä kalsiumin saannista on 800 milligrammaa. 

 

Intiaanisokerista saa kyllä kalsiumia, mutta toisaalta voidaan miettiä, onko järkevää syödä niin paljoa intiaanisokeria, että tuo kalsiumin saannin määrä olisi merkityksellinen ruokavaliossa. Saman määrän kalsiumia saa esimerkiksi nauttimalla 15 grammaa manteleita. Intiaanisokerissa on myös paljon natriumia, mikä heikentää sen ravitsemuksellista laatua, sillä natriumin lisääntynyt saanti on yhteydessä verenpaineen kohoamiseen (Aro ym. 2016). 

 

Johtopäätökset

 

Usein ajatellaan, että terveellisempänä koettua tuotetta voi syödä niin paljon kuin lystää. Näin asia ei kuitenkaan ole varsinkaan sokereiden kohdalla, sillä sokerit koostuvat kaikki samoista yhdisteistä, vaikka sokerin raaka-aine olisi eri. Usein tämänkaltaisten terveysinnostusten keskellä unohdetaan “kohtuudella kaikkea”-periaate ja ajatellaan, että elintarvikkeet, jotka sisältävät vähänkään valkoista sokeria ovat myrkkyä. Sen sijaan, että oltaisiin ehdottomia tietyn asian suhteen, pitäisi muistaa ruokavalion kokonaisuuden ja sen sallivuuden merkitys. Muutama suklaapala päivässä ei pilaa ihmisen terveyttä, jos kokonaisuus on muuten kunnossa. 

 

Miten sitten on, onko sillä, mitä sokerituotetta käyttää, merkitystä ruokavalion kokonaisuuden kannalta? Onko olemassa “hyvää” tai “pahaa” sokeria? Sokerin välttelystä tuskin on haittaa, mutta jos muita kuin pöytäsokeria eli “valkoista” sokeria pitää niin sanotusti terveellisenä ja niiden kulutus on runsasta, ovat haitat samanlaisia kuin runsaan “valkoisen” sokerin käytön haitat. Kyse on metabolian perusperiaatteista: liiallinen energia varastoituu kehoon rasvana, joka aiheuttaa painonnousua. (Aro ym. 2016) Kookossokerista saatu liiallinen energia varastoituu elimistössä aivan samalla tavalla kuin pöytäsokerista saatu.

 

Sokerijuurikkaasta valmistettua sokeria on turha vältellä sen enempää kuin muitakaan sokerituotteita, sillä se sisältää täysin samoja sokeriyhdisteitä kuin kaikki muutkin sokerituotteet. Sokerin kulutusta tulisi saada kuitenkin kokonaisuudessaan vähennettyä, sillä liiallinen sokerin saanti johtaa liialliseen energiansaantiin, joka itsessään on riski esimerkiksi lihavuuden muodostumiselle. (Aro ym. 2016) 

 

 

Lähteet

 

Fineli, elintarvikkeiden koostumustietopankki, sivulta: www.fineli.fi

 

USDA Nutrient Database, sivulta: https://fdc.nal.usda.gov 

 

Aro A., Mutanen M., Uusitupa M. 2016. Duodecim Ravitsemustiede

 

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), Suomalaiset ravitsemussuositukset, 2014: https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf 

 

Maija Kumpulainen ja Salla Kinnunen