Helsingin yliopisto
Sitä sun tätä
Kolmas kurssikerta käytettiin kokonaisuudessaan tehtävien tekemiseen, ja se aloitettiin opettajajohtoisesti tutustumalla QGIS:sin käyttöön liittyviin seikkoihin ja sen avulla Afrikkaa koskevien aineistojen hyödyntämiseen ja havainnollistamiseen.
Kurssikerran opettajajohtoisesta osasta jäi päällimmäisenä mieleen lukuisat hyödylliset työkalut, kuten Count points in polygon ja Aggregate. Näitä pääsi hyödyntämään Processing toolboxin kautta, mikä tuli ennen kaikkea tutuksi. Jälkimmäisessä, itsenäisessä kurssikerran puolikkaassa korostui jälleen oma motivaatio ja kyky ratkaista asioita. Itsenäinen osio kuluikin pitkälti QGIS:sin tutkimisessa ja erilaisten ominaisuuksien oppimisessa ja näiden soveltamisessa annettujen sekä toisaalta omien ohjeiden mukaisesti.
Opettaja Paarlahden johdolla tehtiin Afrikkaan liittyviä kiinnostavia tehtäviä ja karttoja ja visualisoitiin dataa, jonka jälkeen pääsin tekemään Suomen valuma-alueisiin liittyviä karttoja itsenäisesti.
Afrikanmatkalla
Lähdin tähän kurssikertaan innostuneena, sillä tällä kertaa ei oltu jumissa korkeilla leveyspiireillä, vaan päästiin etelänmatkalle Afrikkaan kohti uusia tuulia. Tehtävässä korostui tuttuun tapaan keskittyminen, sillä paketti oli opettajajohtoinen. Karttojen teko tapahtui loppujen lopuksi itsenäisesti kurssikerran jälkeen, mikä ei kuitenkaan tuottanut suuria haasteita toimintojen ja työkalujen ollessa jo melko tuttuja. Haasteita tehtävässä tuotti mielenkiintoisten asioiden ja ilmiöiden valitseminen, joita tulisin esittämään kartoilla. Päädyin tekemään kuitenkin useamman kartan, koska aineistot olivat todella monipuolisia ja olisi ollut harmi, jos ne olisivat jääneet käyttämättä kaiken niiden työstämiseen liittyvän vaivan jälkeen. Toisaalta karttojen teko on hauskaa ja palkitsevaa, mikä on mielestäni koko jutun suola. Alta löytyy ensimmäinen kartta kaikessa komeudessaan.
Kuva 1. Afrikan valtiot ja niissä olevat timanttikaivokset ja mantereelliset öljyesiintymät. Kartan pohjana on koropleettikartta, jossa näkyy uniikit, eli eri vuosina tapahtuneet konfliktit vuosien 1947-2008 aikana. Lähde: kurssimateriaalit
Ensimmäiseksi kartaksi (Kuva 1) laadin hyvän yleiskuvan antavan, mutta kuitenkin helposti luettavan ja tulkittavan kartan. Halusin esittää konfliktit koropleettinä, koska pistemuotoisina ne olisivat tehneet timanttikaivosten tulkinnasta jossain määrin haasteellista. Väriskaalan valinnalla pystyin myös korostamaan sitä, miten konfliktit näyttäytyvät huonona yhteiskunnallisena ja globaalina asiana. Samalla timanttien intuitiivinen sininen loisto sai arvoisensa aseman. Öljyesiintymien väriä olisi toisaalta voinut muuttaa näkyvämmäksi, mutta kyseinen harmaa kuvaa öljyä paremmin kuin punainen.
Olisin voinut valita esitettäväksi myös aineiston, jossa näkyvät kaikki tilastoidut konfliktit, myös siis samoilta vuosilta, mitkä eivät ylläolevassa kartassa näy. Tässä tapauksessa arvot olisivat poikenneet skaalassa ylöspäin, esimerkiksi kartasta näkyvän Angolan 42 konfliktin sijasta siellä olisi 66 tilastoitua konfliktia. Jälkeenpäin olisin lisännyt vielä karttaelementtejä ja symboleita, mitkä olisivat kertoneet enemmän timanteista, sillä uskoisin niiden kiinnostavan monia. Pidänkin karttaa jossain määrin tönkkönä kokonaisuutena, vaikka se tiedon puolesta onkin onnistunut.
Kartasta (Kuva 1) kuitenkin huomataan Tšadin, Angolan, Djiboutin ja Etiopian näyttäytyminen korostettuina, eli siis valtioina, jossa on vuosien 1947-2008 välillä ollut 32-42 eri konfliktia. Syitä näille konfliktien runsaudelle on monia, kuten maantieteelliset tekijät ja erimielisyydet Tšadissa, sekä sisällissodan aiheuttama maan repaleisuus ja yleinen eriarvoisuus Angolassa (Peace Insight 2015, Grobbelaar 2003). Lisäksi juuri timantit ovat konflikteja aiheuttava tekijä, josta Antti Pihlavisto blogissaan mainitsee (2024). Hän tuo myös kiinnostavan pointin esille Etiopiasta, jossa ei ole yhtään timanttikaivosta, mutta sitäkin enemmän konflikteja. Antin blogissa onkin paljon mielenkiintoisia pointteja, jotka voisivat olla monen kartan aiheena.
Kuva 2. Internetin ja Facebookin käyttäjien osuudet Afrikan valtioiden kokonaisväkiluvusta prosentteina. Aineistojen tiedot vuosilta 2020 (internet+väestö) ja 2018 (Facebook) & kurssimateriaalit
Toiseksi kartaksi (Kuva 2) laadin omasta mielestäni edellistä visuaalisesti onnistuneemman kartan, jonka aiheena on netti ja siihen melko läheisesti liittyvä Facebook. Pääsin kyseisen kartan laatimisessa hyödyntämään kurssikerran itsenäisen puolikkaan aikana opittuja taitoja, kuten pylväsdiagrammien laadintaa koropleettikarttapohjalle.
Kartan tekeminen oli varsin yksinkertaista, eikä se vaatinut suuria ponnisteluja. Prosessi vaati ainoastaan uuden sarakkeen laskemisen Field calculatorin avulla, minkä jälkeen kartan laatiminen oli rutiininomaista ja mukavaa puuhastelua. Mielestäni värimaailma on sopiva, ja sininen väri on ainoa ja oikea valinta kuvaamaan Facebookin käyttäjiä kartalla.
Samaisesta kartasta huomataan, miten Facebookin käyttäjiä on eniten Pohjois-Afrikassa, esimerkiksi Algeriassa ja Libyassa, kun taas vähiten Keski-Afrikassa, kuten Tšadissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Keski-Afrikassa internetin käyttäjien osuus maan kokonaisväkiluvusta on myös varsin pieni, mikä selittää edellistä seikkaa Facebookin käytöstä. Korkein netin käyttäjien osuus on Keniassa, missä 85 prosentilla maan asukkaista on pääsy internettiin, kun taas matalin prosentti on Eritreassa, jossa vain 1,4 prosentilla on pääsy internetin ihmeelliseen maailmaan. Internetin käyttäjien osuuden keskiarvo on 30,1 prosenttia, kun taas Facebookin käyttäjien osuus kaikista asukkaista on 17,2 prosenttia, joskin tätä jälkimmäistä muuttujaa ei kartalla kuvattu.
Kuva 3. Internetin käyttäjämäärien muutos kokonaislukukertoimisina lukuina 2000-2020. Huom! Länsi-Saharassa ja Etelä-Sudanissa (vihreällä) internetillä ei ollut tilastoituja käyttäjiä v. 2000, joten muutos ei kuvaa kerrointa, vaan lukumäärää. Lähde: kurssimateriaalit
Viimeiseksi tämän osion kartaksi laadin hieman soveltavan kartan, joka kuitenkin kertoo omanlaatuisella tavalla kehityksestä ja sen nopeudesta. Kartassa on esitettynä internetin käyttäjämäärien kasvu Afrikassa vuosina 2000-2020. Esimerkiksi Somalian muutos on suurin: kahdenkymmenen vuoden aikana internetin käyttäjien määrä 6000-kertaistui 200 käyttäjästä 1,2 miljoonaan käyttäjään, kun taas vastaava kerroin Etelä-Afrikalle oli noin 1,3. Määrällisesti suurin kasvu tapahtui kuitenkin Nigeriassa, jossa internetin käyttäjien määrä kasvoi noin 98 miljoonalla kahdenkymmenen vuoden aikana. Internetin käyttäjien määrä kasvoi Afrikan valtioissa kahdenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 7,3 miljoonalla käyttäjällä. Kaiken kaikkiaan Afrikan internetin käyttäjien määrä samaisella tarkasteluvälillä 17-kertaistui 26,6 miljoonasta käyttäjästä 452,5 miljoonaan käyttäjään.
Valuma-alueet ja tulvat
Kun Afrikkaa koskevat tehtävät oli selätetty, niin oli aika palata perinteisen TM35-projektion määrittämälle alueelle Suomen pariin. Olikin varsin kivaa päästä testaamaan omia taitoja itsenäisen tehtävän parissa heti ohjeistetun osion jälkeen, vaikka tehtävät eivät olleetkaan täysin samanlaisia.
Tässä tehtävässä sai valita vaikeustason, ja tuttuun tapaan valitsin vaikeamman, koska mitäpä elämä olisi ilman haasteita ja vastoinkäymisiä. Alla ensimmäinen kartta, joka käsittelee Suomen valuma-alueiden tulvaindeksiä.
Kuva 4. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja kolme suurinta tulvaindeksiä. Lähde: kurssimateriaalit
Tein ylläolevan kartan itseasiassa viimeisenä, koska allaolevan kartan (Kuva 5) ympyrädiagrammit tekivät kartasta epäselvän ja heikensivät sen luettavuutta, mistä myös Pietu Nuortimo (2024) blogissaan mainitsee. Tämä ratkaisu oli hyvä, sillä sain liitettyä karttaan suurimmat tulvaindeksit, sekä yleinen luettavuus parani. Kiitos kuuluu siis Pietulle!
Kartalta huomataan tärkeimpänä asiana varsinaisten valuma-alueiden rajojen lisäksi – jotka saattavat olla monlle ennestään tuntemattomia – niiden tulvaindeksit, jotka kertovat kuinka moninkertaisia joen tulvahuiput ovat jokien keskivirtaamiin verrattuna. Kaavamuodossa tämä kirjoitetaan siis MHQ/MQ, joista ensimmäinen tarkoittaa havaintojaksojen vuotuisten ylivirtaama-arvojen keskiarvoa ja jälkimmäinen tarkoittaa (joen) keskivirtaamaa.
Jokien tulvimiseen vaikuttavat niin vuodenaikaan sitoutuneet veden määrän muutokset kuin sään ääri-ilmiötkin (Hukari 2022). Toisaalta tulvimisen voimakkuuteen vaikuttaa myös valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys, jotka ovat ylivirtaamaa tasoittavia tekijöitä, jota pohtii myös Samuli Haimi omassa blogissaan (Ollila et al. 2000, Haimi 2024). Nämä havainnot konkretisoituvat viimeisessä kartassa (Kuva 5).
Kuva 5. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksikartta, jossa ympyrädiagrammit kuvaavat valuma-alueiden järvien pinta-alan ja maapinta-alan suhdetta. Lähde: kurssimateriaalit
Viimeisessä kartassa (Kuva 5) on otettu edellisestä kartasta askel eteenpäin, ainakin informaation osalta, jossa pääsin hyödyntämään kurssikerralla opittuja asioita ympyrädiagrammien muodossa. Prosessi ei ollut monimutkainen, mutta sopivan haastava toimintojen ja komentojen ollessa tuntemattomia. Ympyrädiagrammit on suhteutettu valuma-alueiden järvien yhteispinta-alaan, mikä tekee isojen valuma-alueiden ympyrädiagrammeista isoja ja pienien valuma-alueiden diagrammeista pieniä.
Kartta ei kuitenkaan ole täydellinen – vaikka se tarjoaa paljon enemmän ja vähemmän hyödyllistä tietoa – sillä ympyrädiagrammit heikentävät luettavuutta, mutta toisaalta ympyrädiagrammit ovat paikoittain epäselviä eikä niistä saa mitään selvää. Samaan lopputulokseen päätyi myös Anna Seppälä omassa blogissaan (2024), jossa hän piti pylväitä liian epäselvinä kuvaamaan ilmiöitä tarkasti. Onkin hyvä pitää mielessä, että kartan ensisijainen tarkoitus on kertoa valuma-alueiden tulvaindekseistä. Tämän takia edellisen kartan (Kuva 4) laatiminen oli loogista. Kartta on kuitenkin yleisilmeeltään onnistunut, ja tummanpiirteisenä se tuo mukavaa vaihtelua muihin vaaleateemaisiin karttoihin.
Mielestäni tärkein kurssikerralla opittu asia oli ympyrädiagrammien ja esim. pylväsdiagrammien liittäminen osaksi karttaa. Ne eivät ainoastaan tuo lisää informaatiota, vaan myös tekevät kartasta visuaalisesti näyttävän. Tämä antaa kartan tekemiseen ja informaation visualisointiin uuden ulottuvuuden. Toisaalta diagrammeja käyttämällä voidaan säästää tilaa, mutta toisaalta ne tekevät aineistosta raskaan ja pahimmassa tapauksessa ohjelmisto voi kaatua, kuten minulle kävi viimeisen kartan kohdalla.
Tämä kurssikerta on ollut tähänastisista kerroista suosikkini ei ainoastaan aiheiden puolesta, vaan myös kurssikerran rakenteen. Oli sangen mukavaa päästä heti tekemään asioita pelkän kuuntelun sijasta. Toivon samanlaista meininkiä jatkoon, vaikkakin PowerPointit ovat hyödyllisiä tietyissä tilanteissa.
Lähteet
Grobbelaar, N. (2003). Annex 1. In Angola in Search of Peace: Spoilers, Saints and Strategic Regional Interests (pp. 47–47). Clingendael Institute. Viitattu 5.2.2024. Annex 1 from Angola in Search of Peace:: Spoilers, Saints and Strategic Regional Interests on JSTOR
Haimi, S. (2024). Samulin gis-blogi: Tulva-indeksejä ja järviä. Viitattu 6.2.2024. Tulva-indeksejä ja järviä – Samulin gis-blogi (helsinki.fi)
Hukari, I. (2022). Jokien pinnan korkeuden muutoksen ennustaminen. Viitattu 6.2.2024. Jokien pinnan korkeuden muutoksen ennustaminen (uwasa.fi)
Nuortimo, P. (2024). Pietun GIS-seikkailu: Kolmas kurssikerta. Viitattu 6.2.2024. Kolmas kurssikerta – Pietun GIS-seikkailu (helsinki.fi)
Peace Insight (2015). Conflicts and conflict resolution in Chad. Viitattu 5.2.2024. Conflicts and conflict resolution in Chad — Peace Insight
Pihlavisto, A. (2024). antin GIS blogi: 3. kurssikerta. Viitattu 6.2.2024. 3. Kurssikerta – antin GIS blogi (helsinki.fi)
Seppälä, A. (2024). Gisvelhon loitsuja: 3. viikko – Attribuuttitaulukkojen syövereissä. Viitattu 6.2.2024. 3. viikko – Attribuuttitaulukkojen syövereissä – Anna Seppälä (helsinki.fi)
2 vastausta artikkeliin “Kolmas kurssikerta”