Helsingin yliopisto
Vähän kaikkea
Kurssikerta aloitettiin PowerPoint-muotoisella johdannolla piste- ja ruutumuotoisiin aineistoihin, joiden parissa vietimme kurssikerran jälkimmäisen puolikkaan kokonaisuudessaan. Suurin osa oli uutta asiaa, mutta jotkut asiat olivat tuttuja jo ennestään, kuten havainnollistava kuva laserkeilaamisen periaatteesta, jonka olen nähnyt arviolta jo sata kertaa eri diaesityksissä. PowerPointin väsyttämää perjantaiaamua piristi kuitenkin pureva pakkanen tauon aikana.
Tällä kurssikerralla on kaksi tehtävää, joista ensimmäinen on jälkimmäistä pidempi. Ensimmäisessä tehtävässä pohditaan teemakarttoja ja jälkimmäisessä hyödynnetään sekä omia että muiden tekemiä korkeuskäyriä rasteriaineistojen parissa.
Ruututeemakarttoja
Tämän kurssikerran ensimmäisessä tehtävässä luotiin ruututeemakartta ruotsalaisten määrällisestä osuudesta pääkaupunkiseudulla, hyödyntäen PK-seudun rakennusten pistemuotoista vektoriaineistoa, jonka pisteisiin on kirjattu mm. rakennusten asukkaiden iät luokittain; postinumeroalue, johon kyseinen rakennus kuuluu ja esimerkiksi rakennuksen kerroskorkeus ja osoite.
Kyseinen aineisto oli kuitenkin todella raskas, ja siksi sitä karsittiin, jotta sen käsittely olisi helpompaa, ja toisaalta myös valmista ruudukkoa karsittiin. Tarpeettoman tiedon karsiminen olikin avainasemassa tässä tehtävässä. Tiedon karsiminen nopeuttaa laskuprosesseja, sekä esimerkiksi attribuuttitaulukot ovat yksinkertaisempia ja siten niitä on helpompi tarkastella ja käsitellä.
Alta löytyy ensimmäisen tehtävän ensimmäinen kartta, jossa vektorimuotoisen pisteaineiston tieto on liitetty säännölisen kokoiseen ruudukkoon, mikä havainnollistaa näyttävästi haluttua muuttujaa, tässä tapauksessa ruotsinkielisten määrää pääkaupunkiseudulla.
Kuva 1. Ruotsinkielisten määrälliset osuudet neliökilometrin kokoisilla ruuduilla. Lähde: kurssimateriaalit
Kartasta (Kuva 1) huomataan, että esimerkiksi Kauniaisten, Matinkylän ja Helsingin kantakaupungin alueilla ruotsinkielisten määrällinen osuus on suuri, mutta tarkastellessa karttaa prosentuaalisista osuuksista (Kuva 2) samat alueet eivät näyttäydy enää ruotsinkielisten valloittamilta alueilta, joskin Kauniaisten alue näyttäytyy samoilla väreillä molemmissa kartoissa.
Vastaavasti samasta kartasta huomataan kuta pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän ruotsinkielisiä on. Voidaan kuvitella, että Helsingin keskustan ympärille muodostuu vyöhykkeitä, jossa ruotsinkielisten määrä vähenee etäisyyden kasvaessa keskustan alueesta. Toisaalta kartalla on myös alueita, jotka eivät ole asutettuja. Tämä voi vaihdella kartoittain, koska ruudukon luontiprosessi on kaikilla erilainen. Tästä myöhemmin lisää.
Kuva 2. Ruotsinkielisten prosentuaaliset osuudet neliökilometrin kokoisilla ruuduilla. Lähde: kurssimateriaalit
Tämä kartta (Kuva 2) kertoo paremmin todellisuuden siinä mielessä, että väkimäärältään isommilla alueilla on luonnollisesti enemmän muunkielisiä, kuten ruotsinkielisiä, jonka takia alueet näyttäytyvät ruotsinkielisten kehtona, kun tarkastellaan määrällisiä osuuksia. Prosentuaaliset osuudet nostavat esille myös pienempien alueiden ruotsinkieliset, jonka takia ylemmässä kartassa (Kuva 1) määrältään pienemmät alueet näyttäytyvät sinisinä, kun taas alemmassa samt alueet voivat olla kirkuvan punaisia.
Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että prosentitkaan eivät kerro koko totuutta, sillä jos alueella asuu yksi asukas ja se on sattumalta ruotsinkielinen, niin alueen ruotsinkielisten osuus on 100 %. Tästä syystä Vantaan (ja kartan (kuva 2)) itäreunassa oleva ruutu (Nybyggetin seutu) näyttäytyy viininpunaisena. Toki on hyvä muistaa, että kartantekijä voi itse vaikuttaa juuri tämänlaisiin seikkoihin kartan tekovaiheessa, jotta yksittäisistä tapauksista johtuvat seikat saadaan eliminoitua ja kartta on mahdollisimman informatiivinen. Karttaan voisikin lisätä esimerkiksi rakennusten/asukkaiden määrät eri ruutujen alueilla, mikä auttaisi lukijaa havainnollistamaan todellisuutta. Toisaalta lukijan on itse oltava kriittinen ja analyyttinen, varsinkin karttoja tulkittaessa.
Ruututeemakarttoja on mielenkiintoista tarkastella ja toisaalta vertailla muihin teemakarttoihin, kuten pistekarttoihin tai koropleettikarttoihin. Esimerkiksi alla oleva koropleettikartta (Kuva 3) sisältää ns. todellisia rajoja, jotka ollaan ennalta määritettyjä; tässä tapauksessa kuntien rajat Suomessa. Ruututeemakartan ruutujen rajat on kuitenkin luotu matemaattisesti, jonka takia jotkut tarkasteltavat kohteet, kuten rakennukset, saattavat jäädä kahden ruudun väliin todennäköisemmin kuin kuntarajojen tapauksessa. Tämän takia ruututeemakartoissa joudutaan tekemään yleistyksiä, mikäli kohdalle sattuu ”rajatapauksia”, tai jos niitä ei tehdä, niin syntyy visuaalisia väärinkäsityksiä, jotka eivät kuitenkaan vääristä todellisuutta. Tästä esimerkkinä jo aikaisemmin mainittu Nybyggetin tapaus. Paikkatietoohjelmistojen avulla voi kuitenkin yleensä valita, mitä tehdään tapauksissa, jossa syntyy ristiriitoja informaation sisällyttämisessä. QGIS:sissä tämä onnistui Select by location -työkalun Intersect-toiminnolla, jonka avulla yhdistettiin vektoriaineiston tieto ruudukkoon.
Kuva 3. Ulkomaan kansalaiset kunnittain Suomessa koropleettikarttana. Lähde: omat kartat
Kartat (kuvat 1 & 2) ovat kuitenkin onnistuneita, sillä ne eivät ainoastaan vältä mielenkiintoista tietoa, vaan toimivat myös vertailun pohjana, sillä ne ovat elementeiltään ja esimerkiksi visuaaliselta ilmeeltään samanlaisia. Vertaillessani omia karttoja muiden karttoihin huomsin kuitenkin, etteivät kartat ole kuitenkaan samanlaisia, ulkoasuiltaan tai tiedoiltaan. Tämä johtuu pääosin siitä, että ruudukon luontiprosessi on kaikilla erilainen, mikäli ruudukko luodaan vapaasti piirtämällä. Tämä huomataan vertaillessa esimerkiksi tämän blogin karttaa (Kuva 2) Sampo Väätäjän blogissa (2024) olevaan karttaan (Kuva 2), jossa on ruutuja (ja siten informaatiota) kohdissa, joita ei ole tämän blogin kartassa.
Mielestäni värimaailma on aiheeseen sopiva molemmissa kartoissa, sillä värit erottuvat toisistaan ja tummanpunainen kuvaa intensiivisyyttä intuitiivisesti. Toisaalta sama punainen väri saattaa kieliä huonosta asiasta, josta ei kuitenkaan ole kyse. Jos olisin muuttanut karttoja, niin merialueita kuvaavan tason olisi voinut laittaa ruudukon päälle, jotta tutunmuotoiset alueet kuten Vuosaari tai Katajannokka, ja toisaalta rantaviiva, erottuisivat paremmin. Tällöin värit eivät kuitenkaan korostuisi pienillä ruuduilla ja siten kartan informatiivisuus kärsisi. Lisäksi ensimmäisen kartan ensimmäisen luokan rajoja olisi voinut muuttaa kapeammaksi; monia kiinnostavat alueet, jossa määrällinen osuus on nolla. Nyt ensimmäinen luokka kertoo epätarkasti halutun tiedon.
Halusin vielä kokeilla kotona ruututeemakartan tekemistä harjoittelun vuoksi, ja kokeilin muokata attribuuttitaulukkoa monella eri tapaa ja monella eri funktiolla. Päädyin kuitenkin luomaan uuden sarakkeen if-funktiota käyttäen, jonka ehtolause näytti tältä:
Ehtolause tarkoittaa avattuna seuraavaa: jos alueen ruotsinkielisten määrä on vähintään kymmenen, niin silloin rivi (=ruutu kartalla) saa arvoksi ruotsinkielisten suhteellisen osuuden. Jos alueen ruotsinkielisten määrä on alle 10, niin rivi saa arvoksi 0. Tämän valinnan tarkoituksena oli vähentää ääritapauksia, eli esimerkiksi vain yhden ruotsalaisen asuttamat alueet. Nyt kartalla (Kuva 4) näkyvät myös ruotsalaisten hieman laajemmat kommuunit PK-seudulla. Alla valmis kartta:
Kuva 4. Ruotsinkielisten osuus PK-seudulla alueittain (yksi neliökilometri=yksi ruutu), kun alueella asuu vähintään 10 ruotsinkielistä. Lähde: kurssimateriaalit
Ylläoleva kartta on edellisistä kartoista (kuvat 1 & 2) paranneltu versio, johon on tehty lukuisia muutoksia, kuten ruotsinkielisten osuutta kuvaavat tekstilaatikot ja toisaalta kuntien rajojen näkyminen, joka on mielestäni äärimmäisen hyvä lisä, vaikka idea siihen tuli lennosta. Kartan vertailu edellisiin karttoihin visualisoi muutokset kuitenkin parhaiten. Absoluuttisten arvojen kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkka, sillä ruutukarttaa luodessa on hyödynnetty erilaisia matemaattisia sovelluksia, mitkä vääristävät todellisia arvoja, kun esimerkiksi viereisten ruutujen dataa yhdistetään toiseen ruutuun. Karttaan nimetyt alueet eivät myöskään ole niiden tarkkoja rajoja, minkä vuoksi tässäkin asiassa kannattaa miettiä ennenkuin tekee johtopäätöksiä
Kartalta huomataan selvä trendi: pienillä / väkiluvultaan pienillä alueilla ruotsinkielisten osuus on suuri, kun taas väestöltään suuremmilla alueilla osuus on luonnollisesti pienempi. Alueita, missä ruotsinkielisten osuus on suuri, luonnehtii niiden maaseutumaisuus sekä yhteisöllisyys, mitkä tulevat ilmi esimerkiksi alueella sijaitsevina perinne- ja maatiloina, ratsastuskeskuksina, arvokkaina historiallisina rakennuksina, kuten kartanoina ja ennen kaikkea yleisenä maaseutumaisena asutusrakenteena (Vantaa 2015, Helsinki 2024, Espoo 2022).
Vaikka yksittäiset, ruotsinkielisten osuudelta suuret alueet ovat kiinnostavia, niin myös isompien kokonaisuuksien tarkastelu on mielenkiintoista. Erityisen mielenkiinnon herättääkin Suvisaariston alue eteläisessä Espoossa. Tämä alue on kuvattu seuraavassa kartassa (Kuva 5).
Vastaavasti alueita, joilla ruotsinkielisten osuus on pieni, luonnehtii paikoittain tiivis ja lähiömäinen rakennuskanta, mikä sijaitsee lähellä junarataa (Kulomäki ja Metsola) tai moottoritietä (Alppikylä). Pääväylien läheisyyteen on keskittynyt kerrostalorakennusblokit ja kauempaksi paikallisesta keskustasta omakotitaloalueet (Vantaa 2015). Ruotsinkielisten ”puuttumista” todennäköisesti selittääkin seikka, että nämä edellämainitut lähiöalueet ovat suhteellisen uusia, kun taas suuret ruotsinkielisten osuudet omaavat alueet ovat olleet olemassa jo pitkään, tyypillisinä maaseutumaisina alueina ja siten ruotsinkielisten perintö on säilynyt siellä tähän päivään asti, mikä näkyy esimerkiksi Länsisalmessa ruotsinkielisenä kouluna.
Kuva 5. Otos edellisestä kartasta. Espoon Suvisaariston alueen ruotsinkielisten osuus pienalueittain neliökilometrin ruuduilla. Prosentit kuvaavat osuuksia. Lähde: kurssimateriaalit
Suvisaariston aluetta luonnehtii korkeat ruotsinkielisten osuudet koko alueella, eikä määrätkään ole pieniä, kuten edellisessä kartassa kuvatuilla alueilla. Esimerkiksi Munkkirannan 242 asukkaasta 99 on ruotsin kieltä puhuvia. Koko alueen keskiarvo ruotsinkielisten osuudelle on 42 %. Tämä tarkoittaa sitä, että Suvisaaristossa satunnaisesti valitun taloon oveen koputtaessa noin kaksi kertaa viidestä oven avaa ruotsinkielinen, tai muu henkilö, jonka talouteen kuuluu ruotsinkielinen.
Toiseksi viiimeisen kartan (Kuva 4) teko opetti paljon, sekä tulipahan taas todistettua, että harjoitus tekee mestarin. Sain tällä kerralla sisäistettyä asiat sen sijaan, että päättömästi seuraisin opettajan tekemistä. Kartta on onnistunut, eikä suunnittelemani merialue-tason siirtäminen kaiken päälle oikeastaan haittaa informaatiota, vaan se pikemmin suhteuttaa pienet saaret ja kapeat merialueet vastaamaan todellisuutta.
Rastereita & topologiaa
Ruututeemakarttojen käsittelyn jälkeen pääsin hyödyntämään Contours-työkalulla kurssikerran aikana luotuja korkeuskäyriä ja vertailemaan niitä jo olemassa oleviin korkeuskäyriin, jotka pystyi lataamaan zip-pakettina Paituli-latauspalvelusta melko kätevästi ja nopeasti. Tehtävässä käytettiin kurssilla ensimmäistä kertaa rasteriaineistoja, mikä toi oman näkökulmansa tehtävän tekemiseen ja aineistojen käsittelyyn. Tutuksi tuli monen muun asian lisäksi rasteriaineistojen yhdistäminen Virtual raster -työkalulla ja rinnevarjostuksen tekemisen Hillshade-työkalun avulla QGIS:sissä. Myös näkymäanalyysi-työkalusta mainittiin ohimennen, mikä herätti mielenkiinnon sen tekemiseen. Toivottavasti jollain kurssilla päästään tekemään sitä.
Tehtävä ei itsessään ollut vaativa tai pitkänomainen, mutta kuitenkin mielenkiintoinen ja hauska. Alla valmiit kartat Pornaisten alueen peruskarttalehdestä ja korkeuskäyristä satunnaisesti valitulta alueelta.
Kuva 6. Peruskarttalehdeltä L4322L satunnaisesti valittu alue. Korkeuskäyrät ruskealla. Lähde: Paituli/MML 2010
Kuva 7. Sama alue, sama karttalehti. Maanmittauslaitokset käyrät ruskealla, itse QGIS:sillä luodut tummansinisellä. Lähde: Paituli/MML 2010
Yllä olevia karttoja (kuvat 6 & 7) voidaan vertailla sangen helposti, sekä eroavaisuuksia korkeuskäyrien välillä löytyy useasta kohdasta. Eroavaisuudet käyrien muodoissa ja toisaalta määrissä johtuvat siitä, että peruskarttalehdellä käyrät ovat 2,5 metrin välein (ruskea katkoviivainen käyrä; apukäyrä), kun taas itse luodut käyrät ovat 5 metrin välein. Siniset käyrät ovat kuitenkin tarkempia muodoiltaan, ja yleistyksen taso on paikoittain huomattavan pieni. Lisäksi 2,5 metrin käyrät saattavat valehdella visuaalisesti, sillä korkeuskäyrien suurempi määrä vaikuttaa myös mielikuvaan alueen todellisesta korkeudesta, ainakin itseni kohdalla.
Heikki Säntti pohtii blogissaan (2024) tämän johtuvan itse matemaattisesta prosessista, joka laskee datan perusteella käyrien muodon, mikä kuullostaa täysin järkevältä. Yleistys on kuitenkin tarpeen varsinkin rasteriaineistoja käsitellessä, sillä turha tarkkuus tekee aineistosta raskaan ja toisaalta äärimmäisen tarkat käyrät ovat tarpeettomia tämän mittakaavan kartalla. Esimerkiksi suunnistuskartoissa tarkan skaalan käyrät voisivat olla hyödyllisiä.
Ja vielä…
Kurssikerta lopetettiin aloittamalla Pornaisten karttalehden alueen digitointi, mikä tulisi olemaan, ainakin jossain määrin, seuraavan kursskerran teema. Digitointi toi mieleen kauhunhetket viime periodin TEM-kurssilta, jossa tutuksi tuli digitoimisen lisäksi mm. jännetuppitulehdus ja pitkät päivät. Odotan kuitenkin innolla seuraavaa perjantaita ja sen tuomia haasteita sekä oivalluksia.
Trendi oli kuitenkin sama kuin aikaisemmilla kurssikerroilla ja hauskaa oli tälläkin kerralla. Mielestäni kurssikerran ajankohta perjantaina on mukava, sillä kurssikerta on syy itse perjantain lisäksi odottaa perjantaita.
Lähteet:
Helsingin kaupunki. (2024). Talosaaren ulkoilualue. Viitattu 15.2.2024. Talosaaren ulkoilualue | Helsingin kaupunki
Paituli (2024). Latauspalvelu. L4322L peruskarttalehti korkeuskäyrät 2010. Viitattu 13.2.2024. Paituli – Download data (csc.fi)
Salmi, A. (2022). Espoon kaupunkisuunnitelukeskus. Kolmperän nimistö: Forsbacka. Viitattu 15.2.2024. Kolmperän nimistö | Espoon kaupunki
Säntti, H. (2024). Heiggi’s blog: Neljäs kurssikerta. Viitattu 13.2.2024. Neljäs kurssikerta – Heiggi’s blog (helsinki.fi)
Vantaa. (2015). Vantaa alueittain 2015. Hakunilan suuralue: Länsisalmi; Korson suuralue: Korso, Metsola. Viitattu 15.2.2024. Vantaa alueittain 2015
Väätäjä, S. (2024). Sampon blogi: Neljäs kurssikerta (6.2.2024). Viitattu 13.2.2024. Neljäs kurssikerta (6.2.2024) – Sampon blogi (helsinki.fi)
3 vastausta artikkeliin “Neljäs kurssikerta”