Viikko 7, viimeinen puristus omin pikku kätösin.

Tässä sitä ollaan viimeisen tekstin äärellä (joka on hävettävän myöhässä pahoittelut siitä). Pää tuntuu lyövän täysin tyhjää ja olo on aikalailla kaikkensa antanut kolmannelle periodille. Nyt kuitenkin vielä katsellaan viimeisiä karttojani ja jätetään kurssin fiilistelyt tekstin loppuun.

Viimeinen kurssikerta oli juuri sitä mitä olin pienessä päässäni kauhulla odottanut. Karttojen tuottamista itse löydetyistä tietokannoista. Iho menee edelleen kananlihalle kun ajattelenkin sitä materiaalin hakuprosessia. Saimme siis ennen kurssikertaa tehtäväksi etsiä ainakin kaksi erilaista tietokantaa valitsemastamme alueesta ja mielellään toki niihin sopiva pohjakarttakin. No homma olikin helpommin sanottu kuin tehty. Etsin tietoa monta tuntia ennen kurssikertaa saamatta juuri mitää järkevää kasaan. Sama tuska jatkui kurssikerralla, alueeni vaihtui Laosista, Vietnamiin, josta olemattoman tiedon takia vaihdoin Nigeriaan, mikä vaihtui vielä koko Afrikan alueeksi ( järkevää vaihtaa vain maasta toiseen, jossa luultavasti suppeasti tietoa?). Oli siinä jo melkein itku lähellä kun kurssikertaa oli jäljellä 45 minuuttia ja muut olivat hyvässä vauhdissa karttojen kanssa ja minä kahlasin läpi ranskankielisiä tietokantoja, vaikka en puhu ranskaa sanan sanaa (taas kerran järkevää, eikö?).

Lopulta luovutin ajatuksesta jossa tekisin erittäin jännittävän ja erilaisen kartan harvinaisemmasta alueesta ja otin alueekseni Euroopan ja tietokannoiksi pitkäaikaistyöttömyyden prosentteina ja itsemurhat per 100 000 ihmistä. Viimeisellä kurssikerralla ja sen viimeisillä minuuteilla saattoi olla asiaa siihen että rakkaat tuotokseni ovat suhteellisen yksinkertaisia. Tässäpä nämä omat kultamussukkani sitten taas ovat:

Eurooppatyöttömyys!!

Kartta 1.

Eurooppaitsemurhat

Kartta 2.

Erona monien muiden karttoihin tein kaksi koropleettikarttaa, joissa on vain yhtä dataa per kartta. Tämä siitä syystä, että tietokantojen kanssa kävi kaiken tuskailun kukkuraksi vielä iloinen pikku yllätys. Tietokannat eivät sisältäneet informaatiota täysin samoista maista ja  totesin sen mielestäni näyttävän typerältä samalla kartalla, jos osassa maista on vain yhtä informaatiota.  Niinpä tässä nyt kaksi simppelia koropleettikarttaa yhden monimutkaisemman kartan sijasta. Muilla, kuten Sirje Lappalaisella (blogs.helsinki.fi/sirjelap/) ja  Anni Heilalalla (blogs.helsinki.fi/heanni/) Euroopan kartat näyttävät mielekkäiltä kartogrammeilta mitä lähdin alunperin suunnittelemaan ja Yhdysvalloista tehdyt Elisa Hanhirovan kartat (blogs.helsinki.fi/elihanhi/) miellyttävät etenkin silmääni väreissä asettelussa ja yleisesti informaation esittäjänä.

Omiin karttoihin olen kuitenkin tällä kertaa yllttävän tyytyväinen vaikka molemmat ovatkin hieman “tylsiä” asettelussaan ja väreissään. Kuitenkin molemmissa informaatio tulee selkeästi esiin ja värien sävyt nousevat ja laskevat onnistuneesti arvojen muuttuessa. Eipä siis pahemmin valittamista tällä kertaa. Karttani ovat samankaltaisia ja näköisiä kuin Annamaria Rossin (Bogs.helsinki.fi/ajrossi/), jonka kartat ovat mielestäni informatiivisiä mutta kuitenkin helppolukuisia. Rossin karttojen sisältö on vain enemmän mitä itse olin alunperin suunnitellut, eli huumeiden käyttö ja kuolemat tai itsemurhat ja niiden vertailu.

Minun kartoista voi nyt sitten vertailla itsemurhia ja pitkäaikaistyöttömyyttä ja niiden mahdollista suhdetta. Kartoista voi nopeasti huomata ettei näillä kahdella ole välttämättä niin suurta suhdetta toisiinsa muuta kuin ehkä Baltian maissa, missä molempien karttojen arvot ovat suhteellisen korkeat. Kuitenkin taas Välimeren maissa työttömyys arvot ovat korkeat mutta itsemurhia taas hyvin vähän. Yhteenvetona siis itsemurhat eivät ainakaan näiden karttojen mukaan liity juurikaan pitkäaikasityöttömyyteen vaan  itsemurhien syyt tulevat jostain muualta.

Huhhuh tämäpä tässä tällä erää! Kurssi on ollut rankka mutta samalla hyvin opettavainen. MapInfon saloihin en ole vielä täysin päässyt, kuitenkin olen saanut jonkinlaisen pintaraapaisun ohjelmaan. MapInfo on suurimmaksi osaksi järkyttänyt ja turhauttanut, mutta ajoittain valaistumisia on myös koettu. Kaiken kaikkiaan koen kuitenkin ohjelman olevan mielenkiintoinen ja monipuolinen, joka vaatii vain käyttäjältään enemmän taitoa. Nyt jätän ohjelman muhimaan pääni sopukoihin ja jännityksellä odotan kuinka pian tapaamme taas!

Lähteet:

Rossi,A. Kurssikerta 7 – Kannabislapsia ja itsetuhoisia nuoria <https://blogs.helsinki.fi/ajrossi/> luettu 23.3.2016

Heilala,A. SEITSEMÄS KURSSIKERTA <https://blogs.helsinki.fi/heanni/> luettu 23.3.2016

Lappalainen,S. Iha ite tein <https://blogs.helsinki.fi/sirjelap/> luettu 23.3.2016

Hanhirova,E.7. Kurssikerta: Ihan ite! <https://blogs.helsinki.fi/elihanhi/> luettu 23.3.2016

Pitkäaikaistyöttömyys tietokanta <http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/refreshTableAction.do?tab=table&plugin=1&pcode=tsdsc330&language=en> luettu 4.3.2016

Itsemurha tietokanta <http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tps00122&plugin=1> luettu 4.3.2016

Euroopan kartta <http://www.naturalearthdata.com/downloads/10m-cultural-vectors/> luettu 4.3.2016

 

 

 

Viikko 6, ulkoilua ja koordinaatteja.

Kuudennella kurssikerralla meidät heitettiin ulos kylmään kärsimään (lue: pääsimme ulkoilemaan tehtävän parissa). Saimme kerätä GPS-paikantimeen valitsemiemme kohteiden koordinaatteja. Meidän takarivin apinalauma päätyi tarkastelemaan kampuksen lähialueen bussipysäkkejä. Kun koordinaatit oli kerätty palasimme sisään koneiden ääreen ja aloimme yhdessä harjoittelemaan koordinaattien pohjalta datan esittämistä kartoilla.

Aluksi latasimme paikantimen tiedot koneelle, jossa muokkasimme Excelissä materiaalia MapInfoon sopivammaksi. Tämän jälkeen toimme Excelin materiaalin tutulla tavalla MapInfoon, jonka jälkee käytimme uutta Create Point- toimintoa, millä saimme pisteet näkymään kartalla. Kun olimme harjoitelleet kaikki omissa ryhmissä paikantimen datan siirtämistä MapInfoon teimme vielä muutaman harjoituksen tuomalla pisteitä suoraan GPS-paikantimesta Mapinfoon FME Quick translator käännösohjelman avulla . Lopuksi ennen itsenäistä tehtävää harjoittelimme hieman vielä Geocode- toimintoa, jossa pisteitä pystyttiin paikantamaan mm. postinumeron mukaan.

Sitten päästiinkin kurssinkerran loppupuolelle ja itsenäisen tehtävän pariin. Koko kurssikerta oli ollut hauska ja suhteellisen selkeän tuntuinen, joten varmin mielin aloitin tehtävän teon. Elikkäs meidän täytyi tehdä itse kolme hasardeja ilmiötä kuvaavia karttoja, jotka sopisivat esimerkiksi opetuskäyttöön. Artulta saimme työtä helpottaaksemme maanjäristys-, tulivuori-, sekä meteoriittitietokantoihin linkit, joten meidän tehtäväksi jäi etsiä itselle mielekästä dataa vaihtelemalla mm. päivämääriä ja hasardien voimakkuuksia.

Tehtävä tuntui aluksi mukavalta ja helpolta, mutta helppous loppui tasan siihen kun aloin pohtimaan millaisen kartan tekisin ja mikä olisi tarpeeksi hyvä. Tällä kertaa MapInfo teki moitteettomasti yhteistyötä, mutta oma pää ja luovuus olivat taas kerran esteenä. Sain kartat valimiiks jo kurssikerran aikana, mutta en ollut tyytyväinen niihin, joten tein karttoja lisää myöhemmin ja paljon. Edelleenkään kartat ei miellyttäneet tarpeeksi ( ovat mielestäni tylsiä), mutta tässä nyt kuitenkin nämä väkerrykseni:

AAAA!(mag

Kartta 1.

Ensimmäisessä kartassani ajattelin samoin kuin Annamaria Rossi blogissaan (blogs.helsinki.fi/ajrossi/) toteaa: “usein monia, varsinkin koululaisia, kiinnostavat maantieteessä ääri-ilmiöt”, joten tein kartan voimakkaimmista maanjäristyksistä 1980 jälkeen.  Jotta kartta ei olisi näyttänyt liian ankealta ja tyhjältä päätin lisätä siihen tulivuoret lisäämään “dramatiikkaa”.  Kartta antaa oivaa informaatiota voimakkaista maanjäristyksistä, joten sen luulisi herättävän oppilaiden mielenkiinnon opetuksessa. Kuitenkin kartan esillepano ja asettelu on hieman tönkköä. Symbolit ovat turhan isoja, sekä niiden reunukset pistävät liikaa silmään. Tämän lisäksi taustakartta voisi näyttää “elävämmältä”.

AA6-7%2c9mag

Kartta 2.

Noniin, seuraavassa kartassa samat asettelu- ja ulkonäkö ongelmat jatkuvat, joten ei nyt turhaan paneuduta niihin uudestaan…Toisessa kartassa tulivuoret ovat säilyneet samanlaisina, mutta maanjäristysten voimakkuus on laskenut hieman. Kuitenkin pienikin lasku on lisännyt maanjäristysten määrää valtavasti. Oppilailla (ainakin minulla aluksi oli ) on joskus vaikeuksia hahmottaa Richterin asteikkoa ja sen voimakkuuksien eroja. Numeroina kahdeksasta ja yhdeksästä lasku kuuteen ja seitsemään tuntuu todella pieneltä ja järistysten tuhot ovat silti valtavat. Kuitenkin asteikossa lasku ja nousu on aina kymmenkertainen edelliseen, eli voimakkuuden vaihtelevuus on oikeastaan aika suurta vaikka numeroilla se näyttäisikin pieneltä.

Kartta antaa siis hyvän vertailun siihen kuinka järistysten määrä kasvaa yllättävän paljon, kun voimakkuus vähenee vain muutaman asteikon. Molemmissa kartoissa mukana olevat tulivuoret myös esittävät samalla hyvin sitä kuinka järistykset ja tulivuoret sijoittuvat usein samoille alueille, mikä helpottaa hahmottamaan mannerlaattojen liikuntoja.

Meteoriitti

Kartta 3.

 

Viimeisenä kartta löydetyistä meteoriittikraattereista. Kartta on mielestäni ankea ja huono kaikin puolin. Siinä on suppeasti informaatiota, se ei istu edellisten karttojen jatkeeksi, sekä samat asettelu ongelmat jatkuvat edelleen.  Tämän lisäksi kartasta puuttuu aikaväli milloin kraatterit on löydetty, joten karttaa ei voi sitoa mihinkää aikaan, sekä kraatterien koko asteikko. No jos nyt en muuta hyvää keksi niin ainakin kartta kertoo selkeästi missä kraattereita sijaitsee.

Tämä oli taas tässä tällä erää. Kurssikerta oli mukavaa vaihtelua siihen, että ongelmat eivät painottuneet MapInfon kanssa painiskeluun, mutta samalla turhauttaa ajatus oman luovuuden tökkimisestä. Ohjelmia voi helpommin nimittäin oppia käyttämään, mutta omaa luovaa taitoa on jo hankalampi kehittään. Tähän voi siis kliseisesti vain todeta: “Oppia ikä kaikki”.

Lähteet:

Meteoritessize csv (2013) Fusion table meteoritessize.<https://www.google.com/fusiontables/DataSource?docid=1vHSvjNgCIl6kRhFXPHhvESnnYx_ShToJWtWdjm8#rows:id=1> Luettu 24.2.2016

Northern California Earthquake Data Center (2016) UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. ANSS Catalog Search. <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> Luettu 24.2.2016

NOAA (2016) Global volcano locations database. <http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database> Luettu 24.2.2016.

Rossi, A. Kurssikerta 6 – Pisteaineistojen esittäminen kartalla. <https://blogs.helsinki.fi/ajrossi/> Luettu 18.3.2016

Artikkeli 1.

Noniin vihdoin uskaltauduin (oli pakko) tutkiskella Anna Leonowiczin artikkelia Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship tarkemmin ja lähteä kirjoittamaan siitä. Artikkelin nopealla vilkaisulla pelottavalta näyttäneet kartat ovat siirtäneet kirjoitus-inspiraatiotani jo viikkoja alkuperäisestä päivästä. Noh! Mitäpä tässä selittelemään vaan mennää suoraan asiaa.

Artikkelissa puhutaan koropleettikartoista, niiden erilaisista ominaisuuksista,sekä tutkitaan yhden ja kahden muuttujan koropleettikarttoja ja niiden eroja mielenkiinnossa ja luettavuudessa. Artikkeli painottuu pohtimaan koropleettikarttaa, joka esittää kahta eri muuttujaa yhden sijaan ja sen monipuolisuutta verrattuna vain yhden muuttujan karttaan. Artikkelissa pohditaan monelta kantilta kahden muuttujan koropleettikartan hyviä ja huonoja puolia. Heikkoudeksi ja hasteeksi kartalle todetaan ongelmat luokitteluasteikossa, sekä selkeässä visualisoinnissa.

Tutkimuksessa päädytään tulokseen, jossa koetaan kahden muuttujan koropleettikartan olevan yleisesti informatiivisempi kuin yhden muuttujan kartta, kunhan karttaan ei ole luotu liika luokkia ja ne ovat erittäin hyvin ja tarkasti tehtyjä. Kuitenkin tutkimuksessa todetaan yhden muuttujan kartan olevan huomattavasti helpompi tulkita kuin kahden muuttujan. Elisa Hanhirova blogissaan (blogs.helsinki.fi/elihanhi/) puhuu selkeästi mielestäni luokista kahden muuttujan koropleettikartassa: ”Luokittelujako ja luokkien määrä on suuressa roolissa kartan tulkitsemisessa, artikkelissa sanottiin, että 4 (2×2) tai 9 (3×3) luokkaa on sopivasti. Jos luokkia on enemmän, se vaikuttaa negatiivisesti kartan tulkitsemiseen”.

Hetken tutkiskeltuani karttoja tunsin samaa ”häpeää” mitä Sirje Lappalainen blogissaan (blogs.helsinki.fi/sirjelap/) toteaa tuntevansa kun huomaan kuinka vaikeaa maantieteen opiskelijalle on vaikeaa tulkita artikkelin karttoja. Tosin ottaen huomioon painiotteluni tänä vuonna karttojen kanssa, en ihmettele, että en kunnolla onnistunut hahmottamaan artikkelin kahden muuttujan karttoja. Lopulta karttakuva kuitenkin selkeni hieman ja huomasin kuinka kätevä kartta onkaan. On usein raskasta, että karttoja yhdellä muuttujalla on monta perä jälkeen, se tekee karttojen lukemisesta usein hieman sekavaa ja dataa on vaikeampi verrata. Vaikka kahden muuttujan kartan hahmottamisessa on huomattavasti enemmän töitä, on mielestäni kuitenkin mielekkäämpää lukea yhtä karttaa kuin kahta eri karttaa.Toki tämä edellyttää että kahden muuttujan kartta on huolella ja selkeästi tehty aivan kuten artikkelissakin todetaan.

Lähteet:

Leonowicz,A. Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical

<https://moodle.helsinki.fi/pluginfile.php/1188202/mod_resource/content/0/KK2/Geog_033_037_spalvotas.pdf>Luettu 16.3.2016

Hanhirova,E. Artikkeli 1

<https://blogs.helsinki.fi/elihanhi/>Luettu 16.3.2016

Lappalainen,S. 1.artikkelitehtävä-Koropleettikartta useamman muuttujan esittäjänä

<https://blogs.helsinki.fi/sirjelap/>Luettu 16.3.2016

 

 

 

Viikko 5, bufferointia ja valaistumista.

Taneli Pärssistä heti lainatakseni (blogs.helsinki.fi/tanelipa/):

“Hermoni ovat kireällä. Niitä on koeteltu pahoin.

Olen ahdistunut ja pahoinvoiva.

Viimeisetkin aivosoluni ovat heittäneet veivinsä.

Järki on lähtenyt matkoihinsa ja kohta taitaa lähteä taju kankaalle.

Minusta tuntuu, etten taida jaksaa…”

Nämä olivat tunnelmat viidennellä kurssikerralla kun teimme itsenäisesti annettuja tehtäviä. Tällä kertaa emme tuottaneetkaan karttaa, vaan tavoitteena oli MapInfon piirtotyökalujen ja bufferointitoiminnon käyttämisen opettelu, sekä hyötykäyttö etäisyyksien ja lukumäärien laskemisessa.

Kurssikerran alku sujui vielä suhteellisen mukavasti, koska olin saanut itsevarmuutta MapInfon käyttöön edellisellä kerralla, teimme yhdessä bufferointeja eli puskurointeja mm. kartalle teiden ympäristöön ja koulujen ympärille. Oli mukavaa vaihtelua hieman laskea itse asioita ja olla tekemättä ainaisia karttoja. Kuitenkin kurssikerran loppuajan itsenäiset tehtävät kuumottivat ajatuksissa koko ajan.

Noh kyllähän se tuska sieltä löytyi kun päästiin itse tekemään tehtäviä. Meillä oli koko ajan käytössä hyvin selkeät ja tarkat ohjeet mutta silti kaikki tuntui menevän aivan nurin kurin. Saimme monet aivan eri vastauksia tehtävistä mitkä aiheuttivat turhaa ahdistusta ja kiihtymistä ainakin itselläni. Kurssikerta läheni loppuaan ja olin saanut vasta hyvin vähän annetuista tehtävistä tehtyä. Ahdistuksen ja väsymyksen kuplasta kuulin vain Artun sanat: “antakaa tehtävien hautua yön yli ja yrittäkää huomenna uudestaa”. Hyväksyin erä tappioni taistelussa MapInfoa vastaan ja lähdin.

Muutaman päivän kuluttua menimme porukalla tekemään tehtäviä valmiiksi kampukselle peloissamme, että mitä voi tulla jos Arttukaan ei ole auttamassa. Kaikeksi ihmetyksekseni itse en ainakaa tarvinnut Arttua. Muutaman nukutun yön jälkeen tehtävät olivat hyvin selkeitä ja ohjelman käyttö tuntui pelottavan loogiselta laskuissa ja bufferoinnissa. Osasin tehtäviä jopa niin hyvin, että pystyin auttamaan muita. Järkytys omasta osaamisesta oli suuri, mutta samalla tunsin suurta huojennusta. Tehtävät tulivat tehtyä ja olin tyytyväinen, että taas päästiin eteenpäin MapInfon kanssa yhteisellä taipaleella.

Kurssikerralla opin taas paljon uutta ja ymmärtäminen MapInfon käytön laajuudesta selkenee koko ajan. Ohjelma toimii toki siihe ladattujen aineistojen varassa, mutta datan muokkaus ja monikäyttömahdollisuudet tuntuvat lähes rajattomilta. Tähän asti olemme opetellee datan muokkaamista ja tuottamista lähinnä karttojen muodossa, mutta oli mielenkiintoista ja jännittävää vaihtelua huomata mitä kaikkea muuta dataa voi myös MapInfon tuottaa.

Puskurointi oli tällä kertaa se täysin uusi asia. Elisa Hanhirova pohtii mielestäni onnistuneesti blogissaan (blogs.helsinki.fi/elihanhi/) puskuroinnin mahdollisia käyttötarkoituksia:

“Sillä on todella monia eri käyttötapoja, käytimme sitä lähinnä melusaasteelle altistuvien määrän laskemiseen. Mutta puskuroinnin avulla voi laskea erimuotoisten (piste, viiva, alue) aineistojen vaikutusaluetta ja sitä voi käyttää saavutettavuusanalyysin tai palveluiden sijoittamisen työkaluna.”

Kaiken kaikkiaan koen kuten monessa muussakin blogissa todetaan, että MapInfon käytön rajoittuneisuus johtuu lähinnä käyttäjästä itsestään, eikä ohjelmasta. MapInfo on laaja ohjelma johon saadaan valtavia tietokantoja käsiteltäväksi, tämä on ohjelman vahvuus sekä heikkous. Ohjelmassa on niin monia eri vaihtoehtoja käyttäjälleen tuottaa dataa, joten luulen että kokenutkin ohjelman käyttäjä joskus raapii päätää tietokantoja pyörittäessä. Ohjelman ongelmat myös usein liittyvät myös juuri tietokantoihin, joita ohjelmassa muokataan, jos tietokanta on sekava tai epäsopiva esimerkiksi kartan kanssa, tulee aina sähläystä ja dataa joudutaan muokkaamaan entistä enemmän. Parasta on siis yrittää varmistaa että tietokannat ja data ovat valmiiksi jo vähän siistittyjä ennen kuin ne  ladataan MapInfoon.

 

Lähteet:

Pärssinen,T. Kurssikerta 5 (16.2.2016)

<https://blogs.helsinki.fi/tanelipa/>Luettu 16.3.2016

Hanhirova,E.5. Kurssikerta, bufferointia ja Query vol 10000000

<https://blogs.helsinki.fi/elihanhi/>Luettu 16.3.2016

Viikko 4, ruudutettuja vanhuksia ja nuoria

Neljännellä kurssikerralla rupesimme heti töihin ja tuottamaan materiaalia. Kurssikerran aiheena oli tällä kertaa piste- sekä ruutuaineistot. Aloitimme tekemällä yhdessä Artun johdolla karttoja, jotka kuvaavat pääkaupunkiseudun 20-vuotiaiden osuutta eri alueilla (kuva 1).  Suureksi yllätyksekseni, tuntui että vihdoin MapInfo teki kanssani yhteistyötä edes hetkittäin, ja tuntui lähes samalta mitä Elisa Hanhirova (blogs.helsinki.fi/elihanhi/) blogissaan toteaa :”tuntui siltä, että olen oppinut puhumaan MapInfon kieltä!”. Noh vielä kuitenkin on matkaa taitavaan ohjelman käyttöön, mutta sentään pieni edistys on tapahtunut.

Elikkä ensimmäinen yhteinen kartta tehtiin valmiiseen pääkaupunkiseutua kuvaavaan karttapohjaan, johon tehtiin Grid-työkalulla halutun kokoinen ruudukko. Ensimmäiseen karttaan (kuva 1) tehtiin 500mx500m ruudukko . Yhteisen kartanteon jälkeen hyppäsimme taas kylmään ja syvään veteen, eli aloimme tehdä itse ruutukarttoja valinnaisella informaatiolla. Erona ensimmäiseen karttaan oli vain, että ruutukoon täytyy olla suurempi tai pienempi, jotta kahdella eri tarkkuudella tuotettuja ruutukarttoja olisi hyvä vertailla.

ika20500m

Kuva 1. 20-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Toisen kartan päätin tehdä samaa teemaa mukaillen eli yli 85-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla (kuva 2.). Ruutujen koon suhteen päätin mennä suurempaan eli 1000mx1000m ruudukkoon.

Kuva 2. Yli 85-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Kuva 2. Yli 85-vuotiaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Informaatioltaan kartat näyttävät suhteellisen samanlaisilta vaikka ruutukoko vaihtelee. Molemmissa kartoissa suurimmat määrät painoittuvat Helsingin kantakaupungin alueille sekä koilliseen ja itäiseen pääkaupunkiseutuun, ilmeisimmin juna-sekä metroliikenteen varrelle.  Mitä pohjoisemmaksi ja enemmän kohti luodetta mennään, harvenee molemmissa kartoissa kyseisten ikäryhmien määrät. Karttojen samankaltaisuus ei juuri yllätä, kun puhutaan absoluuttisista määristä, koska molempia ikäryhmiä on eniten alueilla, joissa väentiheys on muutenkin suuri. Kartat saattaisivat näyttää huomattavasti erilaisemmilta, jos ikäryhmien määrä olisikin suhteutettu alueen väkilukuun.

Sitten päästäänkin taas kerran kartan informaation esittämisen arviontiin. Suosikki siteerattavani Anni Heilala (blogs.helsinki.fi/heanni/) pohtiii blogissaan mielestäni onnistuneesti eri ruutukokojen uhkia ja mahdollisuuksia, kuten että liian tarkka ja pieni ruudukko (kuten 250mx250m) tekee kartasta liian sekavan ja toisaalta liian suuri ruudukko (kuten 1000mx1000m) antaa paikoitellen liian suppeaa tietoa aiheesta. Itse olen samaa mieltä Annin kanssa siitä, että liian tarkka ruudukko saa ainakin omat silmäni aivan sekaisin. Kuitenkin koen että paikoitellen jopa 500mx500m saa myös aikaan hieman ruutujen vilinää silmissä, jolloin reilumpi ruudukko antaa mukavan selkeän yleiskatsauksen aiheesta.

Toisaalta 500mx500m ruudukko on kuitenkin mielestäni parempi ruudukon tarkkuus kartoissani, mutta oma karttani ainakin tarvitsisi taas kerran pientä fiksaamista. Tällä kertaa osasin jo käyttää ohjelmaa, mutta samat esteettiset väri- ja muut asetteluongelmat seuraavat perässäni (ehkä olen vain aiiivan liian taiteellinen tekemään vakavasti otettavia karttoja??). 20-vuotiaiden määrää kuvaava karttani olisi huomattavasti selkeämpi jos väriskaala menisi samantyylisesti kuin yli 85-vuotiaita kuvaavassa kartassa, eli tummasta sävystä vaaleampaan. Värin lisäksi selkeyttä saattaisi molempiin karttoihin tuoda, jos ruutujen reunat toisi esiin. Pohjakartan esiintuonti tekisi myös mukavan lisän karttaan, valkoinen tausta on todella ankea ja vaaleimmat sävyt katoavat siihen. Annamaria Rossin blogissa (blogs.helsinki.fi/ajrossi/) ulkomaalaisten määrää kuvaava kartta on tarkemmalla ruudukolla kuin minun 500mx500m,  mutta kartta on selkeämmän näköinen kuin minun johtuen värityksestä,ruutujen rajaamisesta , sekä pohjakartan esiin tuomisesta.

Olemme MapInfon kanssa päässeet lähelle toimivaa yhteistyötä, mutta omassa luovuudessa karttojen asettelussa on vielä edelleen parantamisen varaa.

Lähteet:

Hanhirova,E. 4. Kurssikerta: Joko sitä osais keskustella MapInfon kanssa?

<blogs.helsinki.fi/elihanhi/> Luettu 28.2.2016

Heilala,A. NELJÄS KURSSIKERTA

<blogs.helsinki.fi/heanni/>Luettu 28.2.2016

Rossi,A. Kurssikerta 4 – Ruutuja ja rasterikarttoja

<blogs.helsinki.fi/ajrossi/>Luettu 28.2.2016

Viikko 3, tietokantoja, timantteja ja tulvia.

Kolmannen kurssikerran aiheena olivat suuret tietokannat ja niiden muokkaaminen sopivaan muotoon, jolloin niitä voidaan hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti.  Avasimme MapInfoon suuria tietokantoja, joiden rivien loputon ja sekava määrä alkoi huimata. Onneksi Artun johdolla aloimme siistimään ja lajittelemaan tietokantoja selkeämmiksi ja pienemmiksi, jolloin niitä oli huomattavasti helpompi hyödyntää.

Tietokantojen käsittelyn lisäksi kurssikerralla opettelimme tuomaan toisesta ohjelmasta aineistoja MapInfoon, tällä kertaa Excelistä. Alku oli tuskaisaa, kun tuntui että valtava aineistojen määrä vain menee aivan sekaisin, niin ohjelmassa, kuin päässäkin. Järjestelmällisen työn jälkeen kuitenkin tietokannat saatiin kuin saatiinkin sopivaan muotoon , jolloin niiden käyttö oli selkeää ja helpompaa esimerkiksi karttoja luodessa.

Afrikka

Kurssikerralla oli kaksi tehtävää, joista ensimmäinen oli luoda karttaesitys tietokannoista, jotka käsittelivät Afrikkaa monipuolisesti. Itse karttaan kuitenkin laajoista aineistoista päätyi vain informaatio konflikteista, timanttikaivoksista, sekä öljylähteistä ja niiden alueellisesta jakautumisesta. PAK:in tiedotus-blogissa (helsinki.fi/pak-2016) on selkeä lopputulos Afrikan tietokannoista luodusta kartasta.afrikkateht

Kartta esittää todella selkeästi Afrikassa ilmeneviä konfliktialueita, sekä niiden laajuutta, samalla kartalla on esitettynä myös timanttikaivokset, sekä öljynporausalueet. Valmis kartta antaa voimakkaasti sellaisen kuvan, että suurin osa Afrikkaa on suurta kofliktialuetta, johon voisi liittyä useimmiten timantit ja öljy. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

Toki esimerkiksi etenkin öljy (ja miksei timantitkin), eli toisin sanoen raha ja valta aiheuttavat koflikteja ympäri maailmaa, mutta Afrikassa tällä hetkellä konfliktit liittyvät enemmän muihin asioihin kuin öljyyn ja etenkin timantteihin. Afrikan historiassa on paljon konflikteja, joihin timantit liittyvät (mm. Angolan ja Sierra Leonen veritimantit). Öljyynkin liittyvät konfliktit ovat vähenemään päin. On kuitenkin totta, että siirtomaa-aikojen rajat sekä niiden alueiden luonnonvarat aiheuttavat kiistaa edelleen Afrikassa.

Kartta antaisi luultavasti paremman kuvan tämän hetkisistä teemoista, jos konflikteihin, öljyvarantoihin, sekä timanttikaivoksiin lisättäisiin ainakin tapahtumavuosia. Tällöin kartan lukija saisi huomattavasti selkeämmän käsityksen Afrikasta, koska esimerkiksi kartan kaikki taistelut eivät ole enää edes käynnissä.

Myös öljyn ja timanttikaivosten tuottavuusluokittelu antaisi karttaan mielenkiintoista lisää päätelmien tekemiseen. Kuten Anni Heilala kolmannen kurssikerran blogi-tekstissään(blogs.helsinki.fi/heanni/) toteaa: ” tuottavuusluokittelu voisi myös olla mielenkiintoinen tieto sillä kaikki kaivokset ja kentät eivät varmastikaan ole tarpeeksi tuottavia ja kannattavia. Tämä saattaa olla yhteyksissä konflikteihin, sillä alueen taloudellinen epävakaus voi johtaa konflikteihin jopa oman valtion sisällä.”

Kartta antaa paljon informaatiota, mutta kuitenkin siitä jää hieman kärjistävä tunnelma Afrikasta. Tässä nähdäänkin tarpeeksi informativiisen kartan tekemisen vaikeus, tietoa pitää olla tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa, jolloin selkeys häviää.

Suomi

Kurssikerran toisena tehtävänä oli jälleen kerran tuottaa tietokannoista oma kartta Suomesta. Tietokannat ja aineistot käsittelivät Suomen vesistöjä. Tavoitteena oli luoda kartta Suomen järvisyydestä ja tulvaherkkyydestä kartogrammin muodossa.  Karttaa varten toimme Excelistä aineiston järvisyysprosenteista, sekä laskimme tulvaindeksin sen jälkeen, kun olimme yhdistäneet kaksi eri tietokantaa. Näiden jälkeen alkoi tuttu ja kartan kasaaminen aineistoista.

järvitulva2 (1)

Kartasta voi huomata, että tulvaindeksi on matalin aluella, joilla on huomattavan paljon järviä, kun taas etenkin Pohjanmaan alueella, jossa järviä on vähän tulvariski on huomattavasti korkeampi. Sama kaava näkyy muillakin rannikkoalueilla Suomessa. Taneli Pärssinen toteaa blogissaan( blogs.helsinki.fi/tanelipa/), että järvisyyden ja tulvariskin välillä on ihan selkeä negatiivinen korrelaatio.

Tällä kertaa olen itse yllättävän tyytyväinen karttaan. se on selkeä ja diagrammit toimivat alueiden järvisyyden esittäjänä ja koropleettikartan sinisen eri sävyt sopivat hyvin vesiteeman kanssa. Kuitenkin värien kanssa koropleettikartassa on käynyt pieni kämmi. Värit ovat menneet hieman väärin päin. Yleensä tummalla esitetty vettä kuvaava asia mielletään niin, että vettä on paljon ja tässä kartassa asia on juuri toisinpäin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että esimerkiksi Lapin ja Järvi-Suomen alueella, tulvariski olisi suuri koska alueet ovat kuvattu tummimmalla, ja rannikon korkean tulvariskin alueet taas toisinpäin.

Eli jos värien sävytyksen kääntäisi vain toisinpäin, eli kun arvot nousevat väri tummenee olisi kartta huomattavasti helpompi hahmottaa, kuten esimerkiksi Sirje Lappalaisen blogissa (blogs.helsinki.fi/sirjelap/) värien sävyt menevät toimivasti pienestä suurempaan. Outo punainen väri vettä kuvaavassa diagrammissa taas mielestäni toimii, koska nyt digrammit ei puuroudu muuten niin sinisen kartan sekaan.

Tästä tämä toimivampi yhteistyö MapInfon kanssa alkaa, toivon mukaan taas ensikerralla olisi hieman taas parempi kartta. Hitaasti hyvä tulee!

Lähteet:

Tiedotusblogi. KONFLIKTEJA AFRIKASSA

<https://blogs.helsinki.fi/pak-2016>Luettu 13.2.2016

Heilala,A. KOLMAS KURSSIKERTA

<https://blogs.helsinki.fi/heanni/>Luettu 13.2.2016

Pärssinen,T. Kurssikerta 3 (2.2.2016)

<https://blogs.helsinki.fi/tanelipa/>Luettu 13.2.2016

Lappalainen,S.3. Kurssikerta – aineistojen muokkausta ja karttatulkintaa

<https://blogs.helsinki.fi/sirjelap/>Luettu 13.2.2016

Viikko 2, kahta tietoa yhdessä kartassa.

Toisella kurssikerralla syvennyimme MapInfon toimintaan ja opettelimme tuottamaan monipuolisempaa informaatiota, sekä samalla palauteltiin mieleen ensimmäisellä kerralla opittuja asioita. Tällä kertaa  vielä aluksi yhteistyö MapInfon kanssa hieman takkuili, mutta tuska ei ollut enää niin suurta kuin ensimmäisellä kerralla.

Työkerran alussa teimme harjoituksia Artun johdolla;tuotimme koropleetti  teemakarttoja, joihin aloimme lisätä muuta informaatiota, kuten diagrammeja, jolloin saimme aikaan kartogrammin tyylisiä karttoja. Toiminnot ohjelmassa olivat suhteellisen samaa tasoa kuin ensimmäisellä kerralla, vaikeuksia tällä kertaa tuotti saada kartasta selkeä ja samalla tarpeeksi informatiivinen, kun kartalle lisättiin yhden tiedon sijaan kahta eri tietoa.

Koropleetti kartalle lisättävät erilaiset diagrammit olivat tuttuja käyttää jo entuudestaa mm. Excelistä ja CorelDraw- ohjelmasta,  mutta jotain uutta ja järkyttävää kurssikerralle kuitenkin saatiin. Uutena käytettävänä teemana tai toimintona minulle ainakin olivat Grid -teema, jossa ohjelma luo kartalle liukuväreillä jatkuvapintaisen teemakartan interpoloimalla. Kurssikerran toinen uusi tuttavuus oli 3DMap, joka muodostaa kartalle kolmiulotteisen pinnan käyttämällä interpoloituja arvoja. Mielenkiintoisia toimintoja toki molemmat, mutta aivan liian haastellisia saada kartta ymmärrettäväksi ja selkeäksi lukea ainakin itselleni vielä tässä vaiheessa MapInfon käyttötaitojani.

Yhteisen harjoittelun ja teemojen testailun jälkeen pääsimmekin sitten asiaan, eli oman kartan tekemiseen valitsemistamme tietokannoista. Näiden lisäksi saimme vapaasti valita alueen Suomesta, johon tekisimme karttamme, itse päätin ottaa pääkaupunkiseudun omaksi alueeksi, sekä aineistoiksi valitsin kartalleni; tietoon tulleet rikokset vuonna 2010, sekä selvitetyt rikokset vuonna 2010. Kaksi aineistoja joiden teema on erittäin lähellä toisiaan, hyvä valinta? Se jäi nähtäväksi vasta valmiissa kartassa.

Rikollisuus2

Valmis kartta ei sitten täyttänytkää aivan täysin odotuksia. En kuitenkaan lannistu, kuten Arttukin totesi, että on ihan ok tehdä huonoja karttoja, kunhan osaa kertoa mikä on vialla ja minähän osaan. Kartan perusidea on hyvä mielestäni, mutta toteutus ontuu. Valitsin taas väri -teemaksi koropleettikartalle jostain syystä samat sävyt kuin ensimmäisen kurssikerran karttaan vaikka ne eivät toimineet siinäkään, outoa. Tähän aineistoon olisi huomattavasti paremmin sopinut shokeeraavammat värit, joilla olisi saanut enemmän eroja rikollisuuden määrän esittämiseen. Tuomas Pätärin blogissa (blogs.helsinki.fi/ttpatari/) ensimmäisessä tekstissä (Rikollista toimintaa) on rikollisuutta kuvaavaan karttaa huomattavasti paremmat värit. Punainen mielletään usein vaaran väriksi ja taas vihreä rauhan ja turvan, joten kyseinen väri paletti sopii tähän aineistoon erittäin hyvin verrattuna epäselviin eri lilan sävyihin.

Toinen huomattava ongelma on kartassa on sen toinen informaatio, selvitetyt rikokset. Kurssikerralla vaihteeksi lapsetti ja ajattelin, että poliisiautot olisivatkin sopiva teema tähän aineistoon. No kuten kartasta näkee, eipä olleet. Jos unohtaa sen, että piirretyt poliisiautot eivät tee kartasta kovin vakavasti otettavaa (ja vielä lilalla pohjalla), suurimmaksi ongelmaksi nousee se, että informaatio ei näy kartassa tämän hetkisellä luokituksella, jossa korkein arvo on 46 000. Yritin vaihtaa arvoa pienemmäksi, jotta kaikissa kunnissa poliisiautot näkyisivät muinakin kuin pieninä pisteinä, mutta silloin kartan luokitus näytti täysin järjettömältä.

Suurimman auton arvo olisi täytynyt olla 10 000 kieppeillä, jotta kaikki arvot näkyisivät kartalla. Tällöin kartasta saisi sellaisen kuvan, että esimerkiksi Helsingissä on tietoon tulleita rikoksia yli 80 000 ja selvitettyjä vain vaivaiset 10 000.  Anni Heilalan blogissa (blogs.helsinki.fi/heanni) toisen kurssikerran tekstin kartassa on sama aineisto tietoon tulleista rikoksista esitetty pylväsdiagrammeina, jotka ovat tieteellisesti vakavammin otettavia, sekä arvojen vaihtelun näkee paljon paremmin kuin poliisi autoista, vaikka Annin diagrammien korkein arvo on huomattavasti pienempi kuin minun.

Kaiken kaikkiaan taas pienillä säädöillä kartasta olisi tullut huomattavasti parempi kuin nyt. Viimeisen silauksen kartalle olisivat antaneet kuntien nimet, jotka olisivat helpottaneet huomattavasti lukijalle kartan alueen hahmottamista. Noh tästä on matka vain ylöspäin kohti hyviä karttoja.

Lähteet:

Pätäri,T. Rikollista toimintaa

<https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/>Luettu 11.2.2016

Heilala,A. TOINEN KURSSIKERTA

<https://blogs.helsinki.fi/heanni/>Luettu 11.2.2016

Viikko 1, ensikosketus MapInfoon.

Ensimmäisellä PAK-kurssikerralla menimme jo vauhdilla suoraan asiaan ja kurssin teemoihin, eli MapInfo- ohjelman käyttöön ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksiin. Työkerran kuluessa huomasin hyvin nopeasti, että MapInfo saattaa näiden viikkojen aikana tuottaa muutaman kuplan otsaan.

Työkerran alussa kävimme läpi teoriaa paikkatiedosta, sekä sen erilaisia tuottamis-, sekä esitysmuotoja. Tämän jälkeen siiryimme käytännön harjoituksiin MapInfossa, joilloin tuli ikävä TAK-kurssilla käyttämääni CorelDraw-ohjelmaa, kuten myös Mia Hyödynmaa blogissaan toteaa. MapInfon käyttö alkoi osaltani hieman takkuillen, osalta suhteellisen huonon tietokoneen käyttötaidon takia, mutta saattoi heikolla keskittymisellä olla myös osuutta asiaan, kun täytyi pysyä Artun kovassa vauhdissa mukana ensimmäisessä yhteisharjoituksessa. MapInfolla tuotettujen aineistojen muokkaaminen tuntui jähmeältä ja hankalalta verrattuna CorelDraw-ohjelmaan, mutta toisaalta käynnissä oli vasta ensimmäinen kerta, kun edes avasin koko ohjelmaa. Ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin tilanteessa.

Ensimmäinen käytännön harjoitus oli tuottaa Artun perässä kartta, missä esitettiin ruotsinkielisten osuus Suomessa. MapInfossa käytetään paljon valmista aineistoa, mitä pystyy muokkamaan ja esittämään monin eri tavoin. Tässä tapauksessa ohjelmaan tuotiin tyhjä Suomen karttapohja, mihin tuotimme koropleettikartan, jossa esitettiin ruotsinkielisten prosentuaalinen osuus Suomessa.

Yhteisen harjoittelun jälkeen aloimme tuottaa itse koropleettikarttoja vapaavalintaisesta aineistosta. Itse päätin tehdä koropleettikartan kuntien lähtömuutosta Suomessa (kuva 1).  Kartassani on muutama parannettava asia, jolla kartan informaatio saataisiin helpommin ymmärrettäväksi. lähtömuutto2!

Kuva 1

Ensinnäkin kartan värit ovat suhteellisen lähellä toisiaan, joilloin esimerkiksi pääkaupunkiseutu näyttää hieman puuroutuvan. Kartan suurimpana ongelmana on sen informaatio. Kartta esittää kuntien absoluuttista lähtömuuttoa , jolloin kartasta sellaisen vaikutelman, että suuri väkulukuisilla ja hyvinvoivilla kunnilla, kuten Helsingillä menee väkiluvun kannalta huonommin kuin jollain pienemmällä kunnalla. Kartta olisi huomattavasti selkeämpi jos lähtömuuttoa esimerkiksi verrattaisiin väkilukuun tai kartta esittäisi kuntien nettomuuttoa. Tällöin kartasta näkisi, että suurista kunnista joista muutetaan paljon pois, kohdistuu sinne myös erittäin paljon tulomuuttoa.

Jotakuinkin parannettavaa löytyy, mutta onnekseni voin sanoa kartan olevan vasta ensimmäinen tuotokseni. Ehkä tämän tästä alkaa sujumaan pikkuhiljaa.

 

Lähteet:

Hyödynmaa,M. Viikko 1

<https://blogs.helsinki.fi/hymihymi/>Luettu 1.2.2016