Viikko 7 – viimeinen tehtävä

Tänään oli Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssin viimeinen kurssikerta ja tuskaisten tuntien jälkeen sain myös karttanikin valmiiksi. Aivan kuten Amelia viimeisimmässä postauksessaan totesi oli kurssi todella miellyttävä vaikka välillä QGIS:n kanssa saikin taistella. Fiilikset ovatkin sekä erittäin helpottuneet, sillä karttojen kanssa taistelu saa nyt pienen tauon, mutta samalla on kuitenkin jo aavistuksen ikävä itsensä haastamista, jota tällä kurssilla on saanut tehdä enemmän kuin tarpeeksi.

Tämänkertaisen tunnin tehtävänanto oli yksinkertainen: kaksi eri muuttujaa esittelevän kartan laatiminen ja aineistojen löytäminen itsenäisesti ennen varsinaista tuntia. Valitsin alueekseni Yhdysvallat, jonka pohjakartan löysin helposti. Sen jälkeen aloin etsimään mahdollisia muuttujia, mikä ei ollutkaan enää yhtä yksinkertaista. Aina kun luulin löytäneeni hyvän aineiston, ilmaantui sen kanssa ongelmia yrittäessäni siirtää sitä QGIS-ohjelmaan. Lopulta sain rautatiet näkymään, mutta toisen muuttujan etsimisen tein vasta varsinaisella tunnilla, mikä vei jonkin verran aikaa, ja hermoja. Lopulta sain kuitenkin aikaan kaksi karttaa, joista toinen kuvaa asutuskeskittymien ja junanratojen yhteyksiä ja toinen asutuskeskittymien ja lentokenttien yhteyksiä.

Visuaalisesti kartat onnistuivat mielestäni melko hyvin, vaikka kaipaisinkin niissä vielä ehkä jotain säväyttävää. Junanratojen ja asutuskeskittymien kartta kuvaa kuitenkin hyvin, kuinka niiden välillä on selvä yhteys. Kartasta erottuu myös hyvin mm. Länsi-Yhdysvaltojen ja Alaskan vähäinen raideverkko mikä selittyy mm. Kalliovuorilla ja Alaskassa äärimmäisillä ilmasto-olosuhteilla ja pinnanmuodoilla. Asutuksen keskittyminen vesistöjen läheisyyteen on myös selvä.

Toiseen karttaan halusin lisätä osavaltioiden väkiluvut, jotka lopulta päädyin lisäämään käsin luomalla uuden sarakkeen tietokantaan ja kirjoittamalla luvut itse. Kartasta huomaa myös lentokenttien sijoittumisen asutuskeskittymien lähelle, mutta huomattavaa on myös esimerkiksi lentokentät Kalliovuorten alueilla, joissa muuten ei ole suuria asutuskeskittymiä. Syitä tähän saattaa olla mm. matkailualueiden esiintyminen kyseisillä alueilla.

Kaiken kaikkiaan vaikka aineistojen etsiminen oli paljon vaikeampaa kuin olin aluksi kuvitellut, oli kuitenkin palkitsevaa huomata, että osasin tuoda QGIS-ohjelmaan ainakin muutaman aineiston ja pystyin täysin itsenäisesti luomaan uuden kartan. Olo on siis helpottonut sekä tyytyväinen ja koen olevani valmis uusiin GIS-haasteisiin, viimeistään muutaman lepoviikon jälkeen.

Muiden kurssilaisten valmiita kartta-aikaansaannoksia tarkastellessani sain huomata kuinka lahjakkaita karttataitureita ympärilläni on! Erityisesti Amandan tekemät kartat ovat visuaalisesti erittäin kauniita hänen viimeisen kurssikerran tekemät kartat aiheiltaan yllättäviä ja kiinnostavia. Lisäksi haluisin nostaa esiin Katjan blogin, jossa hän oli tehnyt karttoja Eurooppalaisten terveydestä sekä sen suhteesta lääkäreiden määrään. Hänen postaus oli erittäin mielenkiintoinen, hyvin tehty ja erittäin informatiivinen.

 

Lähteet:

Amelia Cardwell, Viikko 7, Yhdysvaltojen kultainen osavaltio, https://blogs.helsinki.fi/amca/, luettu 18.3.2019.

Amanda Ojasalo, Viimeinen, https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/, luettu 18.3.2019.

Katja Pulkkinen, Terveyttä ja sairautta EU:ssa (Kurssikerta 7), https://blogs.helsinki.fi/kzpulkki/, luettu 18.3.2019.

USA all legal boundaries, https://www.census.gov/geo/maps-data/data/tiger-line.html

Population Density in 2000, https://catalog.data.gov/dataset/population-density-in-2000

Series Information File for the 2017 TIGER/Line Shapefile, All Lines County-base Shapefile, https://catalog.data.gov/dataset/series-information-file-for-the-2017-tiger-line-shapefile-all-lines-county-based-shapefile

USGS National Transportation Dataset (NTD) Downloadable Data Collection, https://catalog.data.gov/dataset/usgs-national-transportation-dataset-ntd-downloadable-data-collectionde7d2

Viikko 6 – auringonpaistetta ja onnistumisen tunteita

Kuudes kurssikerta alkoi ulkoilulla aurinkoisessa Kumpulan ympäristössä kerätessämme dataa Epicollect5 -nimiseen sovellukseen. Hieman erilainen aamutunti ulkoilun kera tuntui ihanan virkistävältä ja tiedä häntä, jos myös sen vuoksi päivän muut tehtävät sujuivat yllättävän kepeästi. Kun olimme keränneet sovelluksen avulla dataa lähialueilta (ja nauttineet tarpeeksi kirpeaästä pakkasesta), analysoimme sitä luokassa ja teimme kartan, johon sijoitimme syntyneet koordinaattipisteet ja interpoloimme ne kuvaamaan koko aluetta. Alapuolella on screenshot syntyneestä kartasta, joka siis esittää viihtyisäksi (vihreä) ja ei niin viihtyisäksi (punainen) koettuja alueita.

Tunnin loppupuolella pääsimme varsinaisen tehtävän kimppuun eli hasardikarttojen luomiseen. Tehtävä oli luoda kolme karttaa, joita voisi käyttää opetusmateriaalina tuntiopetuksessa. Itse tein aluksi kolme karttaa maanjäristyksistä. Ensimmäinen kuvaa yli 6 magnitudin maanjäristuksiä vuosina 1900-1940, toinen vuosina 1941-1980 ja kolmas 1981-2019.

Koska innostuin interpolointitehtävästä päätin lisätä myös maailmankarttoihin interpoloinnin kuvaamaan voimakkaimpia maanjäristysalueita. Interpolointi saattoi kuitenkin tehdä kartoista hieman sekavia, sillä vertaillessani niitä esimerkiksi Johannan blogin selkeisiin ja hyvin aiheita kuvaaviin karttoihin koen, että olisin saanut myös omista kartoistani selkeämmät ilman turhia koristuksia interpoloinnilla.

Tekemässäni aikasarjassa näkyy kuitenkin hyvin mitkä alueet ovat maanjäristysaktiivisia, ja millä alueilla tapahtuu harvemmin tai satunnaisesti suuria maanjäristyksiä. Jos kartat olisivat opetuskäytössä, voisi niistä esimerkiksi pohtia, miksi 1900-1940-luvuilla esiintyi vähemmän maanjäristyksiä, vai esiintyikö? Kartat soveltuisivat hyvin myös opetuksessa litosfäärilaattojen ja tulivuorien tutkimiseen sekä muihin vulkanisiin prosesseihin sekä näiden kaikkien esiintyvyyteen suhteessa toisiinsa.

Viimeiseksi tein vielä kartan tulivuorista ja yli 8 magnitudin maanjäristyksistä, sillä halusin kuvata juuri näiden suhdetta toisiinsa.

Lisäsin karttaan vielä eri tulivuorten korkeustiedot, sillä halusin kartasta mahdollisimman informatiivisen, tosin näin jälkikäteen yksinkertainen kartta olisi ollut ehkä kuitenkin selkeämpi, mutta pidän kuitenkin kartan visuaalisesta ulkomuodosta (ja etenkin Julian ehdottamista tulivuoria kuvaavista kolmioista). Mielestäni kuitenkin esimerkiksi vedenalaisten tulivuorien näkyminen kartalla on kiinnostavaa. Tätäkin karttaa voitaisiin käyttää samaan tapaan kuin aiempia karttoja opetuksessa.

Tulivuoritietojen tuominen QGIS-ohjelmaan, ei ollut kovin yksinkertaista, sillä ne piti vielä tekstiohjelman ja excelin kautta, jotta ne sai cvs-muotoon. Tämä kuitenkin onnistui suhteellisen helposti, mikä oli minulle suuri yllätys, sillä monesti juuri tämänkaltaiset itsenäiset monivaiheiset tehtävät ovat tuottaneet minulle ongelmia. Nyt kun Geoinformatiikan menetelmät kurssi alkaa kaikista ongelmista huolimatta kääntyä kohti loppua ja karttojen teko tuntuu todella luonnistuvan edes jollain tavalla, ei voi muuta todeta kuin:

Per aspera ad astra, Vaikeuksien kautta voittoon!

 

Lähteet:

Johanna von Franckell, Kursgång 6, Undervisningsmaterial, https://blogs.helsinki.fi/johannvo/, luettu 22.2.2019.

Julia Salmi, https://blogs.helsinki.fi/jhsalmi/

Tectonic plates boundaries World map, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tectonic_plates_boundaries_World_map_Wt_10degE_centered-en.svg, luettu 22.2.2019.

Distribution of major geysers in the world, https://en.wikipedia.org/wiki/Geyser#/media/File:World_geyser_distribution.gif, luettu 22.2.2019.

Viikko 5 – puskurivyöhykkeitä ja itsenäisiä tehtäviä

Viikko 5 selätetty ja mukaan on tarttunut sekä uusi taitoja, että uusia kysymyksiä ja pohdintoja. Tämän viikon kurssikerralla pääsimme itse käyttämään melko paljon QGIS:siä ja soveltamaan aikaisemmin oppimiamme taitoja. Vaikka osa tehtävistä tuntui erittäin haastavilta, sisältyi tuntiin onnistumisen hetkiä, jolloin huomasin ensimmäisen kerran, että: “hei mä osasin ratkaista tän ihan itse.” Toisin sanoen lapsenomaiset uuden oppimisen tunteet olivat vahvasti läsnä.

Parhaiten tällä hetkellä koen hallitsevani QGIS-ohjelman perustoimintojen käytön kuten attribuuttitaulun käytön ja esimerkiksi siinä tiedon muokkaamisen sekä sarakkeiden lisäämisen. Myös attribuuttitaulun tietojen laskeminen ja muokkaaminen laskutoiminnolla sujuu jo verrattain hyvin. Uusien karttaelementtien piirtäminen ja lisääminen sujuu helposti kuten myös teemakarttojen teko ja sen tyylin muuttaminen. Tulosteen tekemisen koen myös helpoksi. Voisinkin sanoa, että kaikkein yksinkertaisimmat tehtävät ovat minulla varsin hyvin hallinnassa, mutta kun eteen tulee todelliset tehtävät, eivät ne enää sujukaan yhtä leppoisasti.

Puskurivyöhykkeiden käytön koen oppineeni melko hyvin tämän viikon tehtävien pohjalta. Sitä voi hyödyntää esimerkiksi etäisyyksien ja lukumäärien laskemisessa. Puskurivyöhykkeellä eli bufferilla voidaan rajata alue ja sen sisälle jääviä tuloksia voidaan tarkastella sen myötä. Esimerkiksi tunnilla tehdyssä tehtävässä tarkastelimme Pornaisissa teiden varsien viereen sijoittuneen asutuksen määrää. Puskurivyöhykkeitä voidaan käyttää esimerkiksi luonnon suojeluun, kun suojellun alueen ympärille rajataan puskurivyöhyke. Kyseisellä alueella ei yleensä ole yhtä tarkkoja säädöksiä kuin luonnonsuojelualueella, mutta jonkinlaisia säädöksiä puskurivyöhykkeellä esiintyy. Puskurivyöhykkeitä on myös mm. joidenkin valtioiden rajojen läheisyydessä. Puskurivyöhykkeitä ja niiden analyysiä voidaan käyttää hyödyksi myös esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa ja liiketoiminnassa, kun optimoidaan halutun kohteen sijaintia sen kohderyhmään nähden kuten Iina  blogissaan mainitsi. Taulukko puskurivyöhykeharjoituksista .

Sain tänään myös viimein ladattua QGIS-ohjelman omalle koneelleni ja nyt haastankin itseni (ja kaikki teidät) opettelemaan sen käyttöä kunnolla! Tsemppiä QGIS:n kanssa taistelemiseen!

Lähteet:

Iina Rusanen, Ongelmanratkaisuja ja onnistumisia, https://blogs.helsinki.fi/iinarusa/, luettu 18.2.2019.

Viikko 4 – rasterikarttoja ja virheitä, joista toivottavasti oppii

Neljäs viikko Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla sisälsi ruudukoita, rastereita ja tietysti tietokantaliitoksia. Tunti sujui tuttuun tapaan puuhastellessa ja opetellessamme tuottamaan rasterimuotoista aineistoa kartalle. Teimme ruututeemakartan pohjan Helsingin alueelta, ja sen myötä tuli meidän luoda teemakartta.

Ruututeemakartassani halusin vertailla eri ikäryhmien sijoittumista Helsingin alueella ja niinpä loin teemakartan sekä 25-29 että 80-84-vuotiaiden sijoittumisesta alueella. Kartoista erottuu ensinnäkin, että nuoria on iäkkäämpiä ihmisiä huomattavasti enemmän, kuten olettaa saattaa. Tiheimmissä nuorten asuttamissa ruuduissa on 1610-2447 asukasta, kun taas vanhusten tiheimmissä ruuduissa on 194-300 asukasta. Jo alussa huomasin, että aineistojen vertaileminen olisi ollut huomattavasti helpompaa ja järkevämpää, jos tulokset olisivat prosentteina, eivät absoluuttisina arvoina. Kartasta 1 kuitenkin selviää, että nuoret ovat asuttaneet erittäin tiheästi etenkin keskustan lähialueet mm. Kallion, kun taas vanhuksien “asutuskeskittymiä” löytyy myös Itä-Helsingistä sekä Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueilta (kartta 2).

Syitä nuorten keskusta-asumiselle on monia, mutta opiskelupaikkojen läheisyys, hyvät kulkuyhteydet sekä vilkas ja eläväinen ympäristö ovat hyviä esimerkkejä. Ikäihmisten laajemmalle alueelle levittäytyminen johtuu luultavasti esimerkiksi siitä, että he ovat nuorempina perheellisinä muuttaneet taajamiin ja kaupungin reuna-alueille suurempiin asuntoihin, joihin he ovat jääneet asumaan esimerkiksi lapsien muuttaessa pois. Ikäihmisten asuinaluetoiveisiin saattaa myös kuulua rauhallinen ympäristö ilman kiireistä elämää enemmän kuin hektisessä keskustassa asuville nuorille. Myös esimerkiksi Itä-Helsingin lähiöalueilla asuvat vanhukset ovat luultavasti monet muuttaneet alueelle jo pian sen rakentamisen jälkeen, vuosikymmeniä sitten. 

Kuva 1. 25-29 vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla.

Kuva 2. 80-84 vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla.

Yllä näkyvien karttojen lisäksi loin harjoituksen kannalta ruudukon Kallion alueelta, jossa ruutukoko on 100m x 100m eli se on huomattavasti suurimittakaavaisempi kuin koko pääkaupunkia kuvaavat kartat. Kuvassa 3 näkyvä Kallion alueen kartta onnistui visuaalisesti suhteellisen hyvin, mutta olin tehnyt jonkin selittämättömän virheen laskiessani asutuksen lukuarvoja ja niinpä karttaa ei voi lukea muuta kuin pääpiirteisesti, sillä vaikka Kallio onkin tiheään asutettua, ei siellä varmastikaan asu neliökilometrin alueella 1 000 052 338 ihmistä…

Onneksi virheistä oppii ja ensikerralla teemakarttoja luodessani muistan varmasti tarkastaa kaksi kertaa aikaansaamani tuloksen ennen kartan lopullista tallentamista. Alla näkyvästä kartasta on kuitenkin nähtävissä nuorten asutuksen sijoittuminen pääpiirteittään, mikä olikin kartan tarkoitus. 

Kuva 3. 25-29 vuotiaden sijoittuminen Kallion alueella. Legendan luvut ovat virheelliset.

Perinteiseen koropleettikarttaan verrattuna ruututeemakartan informaatio on tarkempaa, sillä se antaa tietoa tarkasti jokaiselta ruudulta, mutta sen helppo- ja nopealukuisuus ei ole aina yhtä hyvä. Ruututeemakartalla on hyvä ja varsin selkeä esittää absoluuttisia arvoja etenkin, jos ne vaihtelevat alueella varsin sekalaisesti. Absoluuttinen ruututeemakartta ei kuitenkaan aina ole paras vaihtoehto kuvaamaan alueiden eroja, kuten sain tällä viikolla omakohtaisesti todeta. Ruututeemakartassa on myös muita vaaroja kuten huonon ruutukoon valitseminen kuten Saaga blogissaa kirjoittaa, liian pieni ruutukoko luo valtavan määrän dataa.

Vasta lukiessani Amandan blogia ja hänen puhuessaan kartastaan puuttuvista paikannimistä huomasin, että ne todella olisivat tarpeen myös omissa kartoissani. Kartan lukijalle olisi helpompaa, jos ainakin kuntien nimet olisivat esillä. Suurimittakaavaisessa Kallion kartassa olisi myös hyvä olla näkymissä merkittävimmät paikkojen nimet, sillä tällä hetkellä, jos ei tiedä mitä aluetta kartta kuvaa, on sitä täysin mahdotonta pystyä arvaamaankaan.

Pienistä virheistä huolimatta oli kiva oppia taas täysin uusi toiminto QGIS-ohjelmassa sekä tunnin lopussa talojen ja teiden piirteleminen ei ollut hullumpaa, sillä onhan tässä jo tullut Corelin tapaisia piirto-ohjelmia ikävä. Palataan ensi viikolla seuraavien karttojen ja ongelmien parissa!

 

Lähteet:

Amanda Ojasalo, Ruutuja, https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/, luettu 18.2.2019.

Saaga Laapotti, Rastereita ja taikuutta, https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/, luettu 18.2.2019.

Viikko 3 – tietokantojen yhdistäminen

Kolmannesta kerrasta QGIS:n syövereissä selvitty ja jopa melko kivuttomasti, sekä tunnin harjoitukset, että itsenäisharjoitus ainakin tuntuivat sujuneen hyvin. Tunnilla opettelimme mm. ulkoisen tiedon liittämistä tietokantaan muista ohjelmista ja muutenkin tietokantojen erilaisia yhdistämismahdollisuuksia kyselyiden avulla.

Harjoituskarttana käytimme Afrikan mantereen karttaa ja siihen liitimme tietoa konflikteista, timanttikaivoksista sekä öljykentistä ja näiden sijainneista ja pohdimme hieman niiden korrelaatiota toisiinsa.  Timattikaivosten aloitusvuosista sekä öljykenttien löytämisvuosista voidaan päätellä, milloin alueesta on alettu kiinnostua taloudellisessa mielessä ja mahdollisia timantti- tai öljysuonia on alettu etsiä. Valitettavasti yleistäen voidaan sanoa timantien ja öljynporauksen liittyvän konflikteihin eli toisinsanoen jonkun alueen vauraus lisää myös konflikteja alueella. Konfliktien alkominen ei kuitenkaan ole koskaan yksinkertainen asia ja vaikka niiden ja esimerkiksi öljynporauksen alkamisvuodet jollain alueella täsmäisivätkin eivät konfliktit ole näin yksiselitteisiä. Vilma totesinkin blogissaan osuvasti: “Konflikteihin vaikuttavat usein paikalliset tekijät, kuten luonnonvarat ja etninen sirpaleisuus.  Tuottamalla tarkempaa, avointa paikkatietoa konflikteista voitaisiin vähentää epäjohdonmukaisia päätelmiä konfliktien synnystä ja saada uusia parempia näkökulmia niiden ehkäisyyn.”

Taulukko Afrikan valtioiden eri tilastotiedoista. Mm. sarakkeet internetistä, konflikteista ja timanteista on lisätty alkuperäiseen taulukkoon.

Kurssikerran itsenäinen harjoitus käsitteli Suomen valuma-alueita ja tulvaherkkyyttä, sekä laskimme tulvaindeksin, jonka pohjalta teimme tulvaindeksikartan.

Tulvaindeksikarttaan on merkitty valuma-alueiden rajat ja jokaisen alueen tulvaherkkyys. Etenkin tulvaherkkiä alueita on Itämeren rannikolla, alavassa maastossa, kun taas Järvi-Suomessa ei tulvia tavallisesti esiinny. Ilona nosti blogissaan hyvin esiin, että tulvimista tapahtuu myös pienillä valuma-alueilla ja esimerkiksi Järvi-Suomessa järvet tasoittavat tulvimista. Kartasta nouseekin hyvin esiin, että suurilla valuma-alueilla on enemmän vesialaa (järviä). Muita syitä voimakkaaseen tulvimiseen esimerkiksi Pohjanmaalla on alavan maaston lisäksi jokien suuri määrä (joissa ei järviä tasaamassa vedenvaihteluita). Pohjanmaalla joet virtaavat myös idästä länteen eli keväällä lumi sulaa niiden ympäristössä samaan aikaan, joka aiheuttaa valtavien sulavesien nopean päätymisen jokiin. Rannikkoalueiden suuria tulvaindeksejä saattaa selittää mahdolliset merivesitulvat, jotka eivät sisämaassa ole mahdollisia. Pohjanmaan joissa myös etenkin jääpadot ja niiden aiheuttamat tulvat ovat lähes vuosittainen ongelma, jota pyritään välttämään mm. kasaantuneen jään sahauksella tai räjäyttämisellä.

Summa summarum tämä viikko oli sekä aiheiltaan, että tehtäviltään erittäin mieleinen. Pääsemme myöhemmin keväällä toisella kurssilla tarkastelemaan uudestaan tekemiämme tulvaindeksikarttoja, sekä analysoimaan niitä uudestaan, joten sitä ja uusia havaintoja sekä tietysti ensiviikkoa odotellessa!

 

Lähteet:

Vilma Kaukanen, Siellä konflikti missä timanttikaivos. Sattumaako? -Enpä usko, https://blogs.helsinki.fi/vilmakau/, luettu 1.2.2019.

Ilona Tuovinen, Viikko 3 – Ahaa-elämyksiä ja kaatuva QGIS, https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/, luettu 1.2.2019.