”HELSINGIN YLIOPISTO – HELSINGFORS UNIVERSITET”

Näin vastaa kaksikielisen yliopiston puhelinvaihde. Taxellin paradoksin nimellä kulkeva lausuma väittää, että kaksikieliset ympäristöt muuttuvat väistämättä enemmistön mukaan yksikielisiksi. Siksi Suomessa on haluttu pitää kiinni puhtaasti ruotsinkielisistä koulutusyksiköistä jokaisella tasolla, päiväkodeista yliopistoihin asti. Siksi Åbo Akademin ja Hankenin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi, samoin ammattikorkeakouluista Arcadan ja Novian.

Pystyykö Helsingin yliopisto osoittamaan Taxellin periaatteen virheelliseksi vai onko sen ruotsinkielinen opetus tuomittu näivettymään? Ei varmasti, ellei yliopistolakia muuteta. Sen mukaan Helsingin yliopistossa on ruotsinkielinen yksikkö nimeltä Svenska Social- och Kommunalhögskolan sekä vähintään 28 ruotsinkielistä professuuria (käytännössä 41). Kaikki muut yksiköt ja toimet voitaisiin siis periaatteessa lakkauttaa, mutta ei näitä. Lakiakin tärkeämpi on kuitenkin se tosiasia, että maa tarvitsee kaksikielistä Helsingin yliopistoa, ja Helsingin yliopisto hyötyy suuresti kaksikielisyydestään.

Sekä inhimillisistä että käytännöllisistä syistä kansalaisten on voitava asioida omalla äidinkielellään, ainakin kun kyseessä on oma terveys, sosiaaliturva tai oikeusturva. Niin kauan kuin maa on kaksikielinen, tulee siis kouluttaa ainakin näille aloille ruotsin kieltä osaavia henkilöitä. Jos koko ruotsinkielinen koulutusvastuu kaadettaisiin Åbo Akademin niskaan, syntyisi vielä lisää päällekkäisiä koulutusohjelmia. Niitä on jo nyt maan henkisiin ja aineellisiin resursseihin nähden aivan liikaa, mikä on tärkein syy yliopistojen rahapulaan ja opetuksen tason laskuun. Ruotsinkieliset koulutusohjelmat Helsingin yliopistossa ovat elinvoimaisia, niihin on sekä suomen- että ruotsinkielisillä nuorilla kasvava kiinnostus, ja ne voivat hyödyntää ison monialaisen tiedeyliopiston koko potentiaalia.

Yliopistolle itselleen kaksikielisyys ja ruotsin kielen osaaminen ovat voimavara, jota ei vielä ole läheskään riittävästi hyödynnetty. Perustelen tätä sillä, että kansainvälistyminen on tulevaisuuden menestyksen elinehto, ja tärkein portti maailmalle käy pohjoismaisen yhteistyön kautta.

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin seurasi vaihe, jolloin sekä poliitikkojen että virkamiesten ajatusmaailmaan mahtui vain EU. Yhteiskunnan kehitys myös tieteen ja taiteen alalla, samoin kuin poliittiset, kaupalliset ja kulttuurisuhteet haluttiin kanavoida Brysselin kautta. Suorat kontaktit maapallon muille suunnille jäivät hoitamatta, ja laiminlyöntien joukkoon joutui myös pohjoismainen yhteistyö. Miksi näperrellä napapiirin tuntumassa, kun Euroopan suuret kulttuurimaat ovat saman yhteisön jäseniä?

Maailman viimeaikaiset tapahtumat johtavat päätelmään, että liiallinen hakautuminen Unioniin on kuin köyttäisi itsensä kiinni uppoavaan laivaan. Ei EU varmaankaan hajoa tai häviä, mutta sen sisällä talouden, yhteiskunnan ja myös tieteen kehitys tulevat melko varmasti eriytymään. Kehityksen perusedellytyksiä vastuullisesti hoitavat maat tulevat hakeutumaan toistensa seuraan, jonka ulkopuolelle jää ainakin pitkäksi ajaksi, ellei pysyvästi, luuserijäsenten joukko. Pohjoismaat sijoittuvat kärkeen kaikissa kansainvälisissä vertailuissa, olipa kyseessä mikä tahansa talouden, hyvinvoinnin, koulutuksen, tutkimuksen tai kestävän kehityksen indikaattori. Yksinään ne ovat liian pieniä nappuloita EUn ja globaalisaation peleissä, joissa väkiluku merkitsee kohtuuttomasti, mutta yhdessä niiden painoarvo kasvaa merkitsevästi. Myös yliopistoyhteistyön näkökulmasta sieltä löytyvät meidän parhaat kumppanimme, ei suinkaan valtiovetoisesta Italiasta, virkamiesmäisestä ja ylimielisestä Ranskasta tai Atlantin taakse suuntautuvasta Britanniasta.

Tutkimuksessa yhteistyötä haetaan sieltä, mistä paras osaaminen ja synergia löytyvät.  Suomen Akatemian tuoreen selvityksen mukaan suomalaisilla tutkijoilla oli 2003-2007 eniten yhteisjulkaisuja EU15-maiden kanssa (9687), seuraavaksi eniten Pohjoismaiden kanssa (6465), joista Ruotsi oli ykkönen (3643). Kasvava kiinnostus nimenomaan Pohjoismaihin johtuu niiden yliopistojen korkeasta tasosta, meille tutuista järjestelmistä ja yhteisestä kielestä, jonka merkitystä kiinteille yhteistyösuhteille ei pidä vähätellä. Pohjoismaista tutkimusyhteistyötä edistämään on luotu Nordforsk-organisaatio, jonka rahoittamista tutkimuksen huippuyksiköistä kolme on koordinoitu Helsingin yliopistosta. Niiden teemoina ovat olleet ilmastonmuutos, hyvinvointivaltio ja periytyvät taudit. Erilaiset asiantuntijatehtävät Pohjoismaiden yliopistojen välillä ovat arkipäivää, ja itsekin vietän suuren osan kuluvaa kevättä Tukholmassa johtamassa Karolinska Institutetin tutkimuksen kokonaisarviota.

Lovande öppningar har också gjorts på utbildningens område i form av gemensamma doktors- och magisterprogram. De första ”dubbeldoktorerna” vid Helsingfors universitets och Karolinska institutets program har redan disputerat, och i magisterskolan i klimatologi deltar flera nordiska och estniska universitet. Erfarenheterna av delade professurer inom medicin och juridik, med Karolinska Institutet och Lunds universitet som Helsingfors universitets partner, har varit goda. Eftersom det har visat sig vara mycket svårt att locka toppforskare och lärare att etablera sig permanent i Finland, är deltidsanställningar inom ramen för bilaterala avtal eller Finlands Akademis FiDiPro-system ett realistiskt sätt att öka det internationella inslaget vid universitetet.

Framtidens universitet är inte bundet till fysiska föreläsningssalar och laboratorier, utan forskningen och undervisningen bedrivs i form av nätverkssamarbete med starka inhemska och utländska partner. Helsingfors universitets framgång kommer att bero på kvaliteten på verksamheten och också på förmågan att skapa fruktbara samarbetskontakter. I dessa strävanden är svenskan en värdefull resurs som vi inte får försumma. Det största hotet utgörs av Finskhetsförbundets anhängare och deras själsfränder såsom Sannfinländarna, men också av sådana svenskspråkiga som i sin förföljelsemani håller utkik efter minsta tecken på språklig diskriminering och protesterar i högan sky. Sådant ser man dagligen minst ett exempel på i Hufvudstadsbladets insändaravdelning.

Det nordiska samarbetet är så viktigt att det inte får stå och falla med den finlandssvenska minoriteten och dess institutioner.

Kari Raivio

Kansler emeritus