Akatemiaprofessori Ilkka Hanski kuvasi vuosijuhlapuheessaan 26.03.2011 Helsingin yliopistoa kissaorganisaationa. Kissaorganisaation jäsenten menestys perustuu kolmeen tekijään: koulutukseen, kokemukseen ja motivaatioon. Mitä tämä merkitsee niiden toimintojen kannalta, joilla oppimiselle ja tutkimukselle luodaan edellytyksiä?

Tutkimuksen ja oppimisen korkea taso on ollut yliopiston tavoitteena vuosien ajan. Sen sijaan laaja-alainen analyysi tavoitteen toteutumisedellytyksistä ja infrastruktuureista on puuttunut. Tästä syystä myös näihin liittyvät ratkaisut ovat olleet fragmentaarisia.

 Monitahoinen muutos, joka koskee tutkimuksen siirtymistä entistä vahvemmin e-tieteeksi, on koko tiedeyhteisölle merkittävä haaste. Siitä selviytymiseksi ei riitä, että tutkija työskentelee verkossa digitaalisesti karttuvan datan kanssa. Ei riitä, että yliopiston kirjasto ostaa parhaat verkkolehtipaketit ja avaa ne yliopistolaisten käyttöön ajasta ja paikasta riippumatta. Digitaalisesti tuotetun materiaalin osuus kasvaa ja verkkoresurssit tukevat myös tutkimuspohjaista opetusta ja oppimista. Entistä useammin myös monografiat julkaistaan verkkomuodossa ja painettuina.  Voisimmeko nykyistä tiiviimmällä kirjaston ja tiedeyhteisön yhteistyöllä vahvistaa oppimisen ja tutkimuksen edellytyksiä?  

 Tutkimuksen arviointi käyttää laadun ilmaisijoina tutkimuksen vaikuttavuutta, näkyvyyttä ja sitä, miten kansainvälinen tiedeyhteisö siteeraa suomalaisen tutkimuksen tuloksia. Nykyiset järjestelmät jättävät kuitenkin helposti humanistis-yhteiskuntatieteelliset alat katveeseen. Helsingin yliopiston kirjasto on lupautunut yhteistyössä yliopiston arviointitoimiston kanssa tekemään omalta osaltaan työtä, jotta eri alojen tutkimusryhmillä olisi yhtäläiset edellytykset laadun arviointiin.

Verkkoon siirtynyt tutkimus tuottaa uudenlaisia tutkimusaineistoja ja aikasarjoja. Yliopistolta puuttuu toistaiseksi toimintamalli siitä, miten kuvailla, säilyttää ja hallinnoida tutkimusdataa. Samanlaisia haasteita on oppimateriaaleilla. Kuluvan vuoden helmi-maaliskuussa tiedekuntien dekaanien kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut esiin, että yleinen tapa säilyttää suuriakin aineistoja on usein yksittäisen tutkijan tietokone. Vahvistaako tämä malli tutkimukseen panostavan yliopiston laatua?

OKM on juuri koonnut lausunnot Tutkimuksen tietoaineistoja koskevan selvityshankkeen loppuraportista. Oleellista on, millaisia ratkaisuja seuraavalla strategiakaudella tehdään yliopiston sisällä ja yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Tavoitteena voisi olla, että vuonna 2016 yliopistolaisilla on tutkimuksen ja oppimisen tukena tehokkaasti integroitu informaatioympäristö.
Tuolloin tutkimusrahoituksen hakijalla on käytössään tietokannat ja välineet arvioida potentiaalisia kansainvälisiä partnereita ja rahoituslähteitä. Hänellä on hyvät valmiudet aineistojen hallintasuunnitelman laatimisessa ja mahdollisuus osoittaa hakemuksessaan erinomaiset digitaaliset arkistot ja palvelut tutkimustulosten ja –aineistojen hallintaan. Yliopistolaisilla on helposti ja ajantasaisesti käytössään keskeiset tietolähteet. Tiedeyhteisön jäsenen ei tarvitse enää etukäteen tuntea tiedontuottamisen organisaatiorakenteita tai haravoida erilaisia portaaleja saadakseen kattavan kuvan tutkimusaiheestaan. Sen lisäksi hänelle avautuu mahdollisuus päästä katsomaan, millaiseen tutkimusdataan tulokset perustuvat.  Tutkijan omat tutkimustulokset julkaistaan merkittävien kustantajien uusimuotoisissa julkaisuissa, jotka linkittyvät avoimeen digitaaliseen arkistoon. Myös tutkimuksen yhteydessä syntyvään dataan liitetään bibliografinen kuvailu, joka tekee sen tunnistamisen, jatkokäytön ja säilytyksen mahdolliseksi. Myös erilaisten aineistojen käyttöön liittyvät juridiset kysymykset on ratkaistu.

Avoimuuden lisääntyminen lisää yliopiston tutkimuksen ja oppimisen näkyvyyttä, kasvattaa siteerausten määrää ja herättää kiinnostusta myös kansainvälisten korkeatasoisten tutkijoiden yhteisöissä. Samalla se avaa uusia mahdollisuuksia oppimiselle.  

Onko kuva mahdollinen ja realistinen? Helsingin yliopiston kirjasto on yhteistyössä tiedeyhteisön ja muiden asiantuntijoiden kanssa valmis rakentamaan kuvattua tulevaisuutta. Paljon oppimista ja työtä on edessä. Tässä työssä tarvitsemme professori Hanskin kuvaaman kissaorganisaation menestystekijöitä: koulutusta ja kouluttautumista, työn mukana karttuvaa kokemusta ja ennen kaikkea motivaatiota, jolla haasteet voitetaan.

Kaisa Sinikara

Ylikirjastonhoitaja, professori

Helsingin yliopiston kirjasto