Maailman 50 parhaan joukkoon – kelpaako tavoitteeksi?



Strategiatyö etenee hyvää vauhtia kohti viimeistelyvaihetta, kiitos teidän kaikkien, jotka olette osallistuneet siihen. Taloustilanteen huolestuttavuudesta huolimatta olemme saamassa hyvän strategian, joka auttaa meitä hahmottamaan realistisia etenemispolkuja ”huipulle ja yhteiskuntaan”.

Strategiassa tavoitteemme on pyritty kiteyttämään muutamaan suuntaa osoittavaan peruslauseeseen. Akateemista huippuutta kuvaamaan on tässä vaiheessa käytetty tavoitetta, jonka mukaan Helsingin yliopisto olisi vuonna 2020 maailman viidenkymmenen parhaan yliopiston joukossa. Onko tässä järkeä? Vai merkitsisikö sellaisen päätavoitteen asettaminen vääränlaista alistumista harhaanjohtavien rankkauslistojen vietäväksi?

On esitetty, ettei numeerisia sijoitustavoitteita pitäisi käyttää, vaan olisi parempi tyytyä yleisempään muotoiluun, kuten esimerkiksi kuulumiseen “maailman parhaiden” joukkoon. Tällaisen tavoitteenasettelun ongelmana on sen erottelukyvyttömyys. On itsestään selvää, että Helsingin yliopisto, sijoittuessaan useimmilla rankkauksilla selvästi sadan parhaan kärkeen, kuuluu jo tähän joukkoon. Toisaalta jo viidensadan parhaan joukkoon kuuluvat yliopistot voivat hyvin perustein väittää lukeutuvansa maailman 17 000 yliopiston parhaimmistoon.

Epämääräinen määrittely ei kertoisi tavoitteestamme kehittyä paremmaksi. Vaikka olemmekin jo maailmanluokan yliopisto, meidän pitää pyrkiä eteenpäin. On valitettava tosiasia, ettei tyytyminen jo saavutettuun tasoon kelpaa strategiseksi tavoitteeksi. Organisaatio tai yhteisö, joka ei pyri kehittymään vielä paremmaksi, alkaa ennemmin tai myöhemmin taantua.

Millä mittarilla me haluamme kuulua mainittuun viidenkymmenen yliopiston valiojoukkoon? Luetaanko jatkossa Shanghain rankkauksen kriteerit tarkkaan ja suunnataan toiminta näiden mukaisesti? Ei missään tapauksessa. Tavoitteenasettelun tarkoituksena on osoittaa, että haluamme hoitaa entistä paremmin perustehtäviämme, opetustamme ja tutkimustamme sekä myös niihin perustuvaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Sen pitää ohjata meitä toimimaan paremmin, ei täyttämään joitakin aika mielivaltaisia indikaattoreita tehokkaammin.

Siksi en kytkisi tavoitteenasettelua mihinkään määrättyyn rankkaukseen. (Yhdellä listalla, eli nykytutkimusta mittaavalla Taiwanin listalla, me jopa olemme jo sijalla 50.) Jotkut rankkaukset ovat tutkimus- ja toiset opetuspainotteisia. Molempien tehtävien osalta pyrimme kohti maailman ehdotonta huippua. Siksi tavoitteena pitäisi olla pyrkimys viidenkymmenen parhaan joukkoon mahdollisimman monella listalla. Tällainen epämääräisyys ei minusta haittaa.

Tärkeintä on viesti, että haluamme pyrkiä yhä paremmaksi, ja että arvioidessamme onnistumista referenssinä pidetään maailman viittäkymmentä parasta. Tavoitteenasettelullamme kerromme sidosryhmillemme ja muille, millainen yliopisto haluamme olla. Puhumalla viidestäkymmenestä parhaasta yliopistosta kerromme, mitä ryhmää me pidämme oikeana vertailukohteenamme. Osoitamme, mihin joukkoon voimme ja haluamme kuulua.

Tavoitteenasettelu asettaa vain halutun suunnan, johon toimintaa viedään konkreeteilla toimenpiteillä. Kohti tutkimuksen ja opetuksen parhaimmistoa pyritään muun muassa panostamalla opetus- ja tutkimusinfraan, lisäämällä tutkijoiden mahdollisuuksia keskittyä työhönsä, panostamalla parhaiden opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien rekrytointiin, kiihdyttämällä kansainvälistymistä ja kehittämällä opetuksen johtamista, suunnitelmallisuutta ja vuorovaikutuksellisuutta. Hyviä suunnitelmia on tarjolla, nyt pitää pystyä irrottamaan resursseja niiden toteuttamiseen. Keskittymällä nykyistä paremmin painoaloihimme, karsimalla ylimääräistä byrokratiaa ja kehittämällä tilaratkaisuja voimme nykyisessäkin taloustilanteessa viedä näitä asioista eteenpäin.

Toivotan kaikille yliopistolaisille ja yliopistosta kiinnostuneille hyvää alkanutta lukuvuotta. Tervetuloa jälleen osallistumaan yliopiston tulevaisuutta linjaavaan strategiakeskusteluun!

Thomas Wilhelmsson

Rehtori

Bland de 50 bästa i världen – duger det som mål?

Strategiarbetet framskrider i rask takt och når snart slutskedet tack vare er alla som har deltagit. Trots det oroande ekonomiska läget kommer vi att få en bra strategi som hjälper oss att staka ut realistiska vägar ”mot toppen och mot samhället”.

Vi har försökt sammanfatta vårt mål i några riktgivande kärnsatser. För att beskriva den akademiska toppositionen har vi i det här skedet använt det mål enligt vilket Helsingfors universitet år 2020 ska höra till världens femtio bästa universitet. Är det förnuftigt? Eller betyder ett sådant huvudmål att vi på ett falskt sätt underkastar oss missvisande rankningslistor?

Det har framkastats att man inte borde sätta numeriska mål när det gäller placeringen, utan att man hellre skulle nöja sig med en allmännare formulering, såsom att höra till ”världens bästa”.  Problemet med en sådan målsättning är bristen på urskiljning. Det är självklart att Helsingfors universitet, som har placerats bland de hundra bästa i de flesta rankningar, hör till den här skaran.  Visserligen kan också universitet som hör till de femhundra bästa på goda grunder påstå sig höra till de bästa bland världens 17 000 universitet.

En obestämd formulering berättar inte om vårt mål att utvecklas och bli ännu bättre. Trots att vi redan är ett universitet i världsklass ska vi fortsätta att sträva framåt. Tyvärr är det så att det inte duger som strategiskt mål att nöja sig med en redan uppnådd nivå. En organisation som inte strävar efter att utvecklas till att bli ännu bättre börjar förr eller senare gå tillbaka.

Enligt vilka mätare vill vi höra till den utvalda skaran av femtio universitet? Ska vi i fortsättningen noggrant studera kriterierna för Shanghairankningen och rikta verksamheten efter dessa? Absolut inte. Syftet med målsättningen är att visa att vi vill sköta våra grundläggande åtaganden, undervisningen, forskningen och samverkan med samhället, allt bättre. Den ska leda oss att fungera bättre, inte att effektivare uppfylla några ganska godtyckliga kriterier.

Därför vill jag inte koppla målsättningen till någon bestämd rankning. (På en lista, nämligen Taiwanlistan som mäter modern forskning, är vi till och med på 50:de plats.) Vissa rankningar betonar forskning och andra undervisning. I fråga om båda två strävar vi mot den absoluta världstoppen. Därför borde målet vara en strävan att placera oss bland de femtio bästa på så många listor som möjligt. Den här obestämdheten är inte till skada.

Det viktigaste är budskapet att vi vill bli bättre och att vi använder världens femtio bästa som referens när vi bedömer vårt lyckande. Med vår målsättning berättar vi för våra intressentgrupper och för andra vad för ett universitet vi vill vara. Genom att tala om de femtio bästa universiteten berättar vi vilken grupp vi anser vara vårt riktiga jämförelseobjekt. Vi visar till vilken grupp vi både kan och vill höra.

Målsättningen visar bara den önskade riktning i vilken verksamheten ska ledas med konkreta åtgärder. För att nå eliten inom forskning och undervisning satsar vi bland annat på infrastrukturen inom undervisning och forskning, på att öka forskarnas möjligheter att koncentrera sig på sitt arbete, rekrytera de bästa studenterna, forskarna och lärarna, skynda på internationaliseringen och utveckla ledarskapet, planmässigheten och interaktionen inom undervisningen.  Det finns fina planer – nu måste vi lyckas frigöra resurser för att kunna tillämpa dem.  Genom att allt bättre fokusera på de prioriterade områdena, rensa i byråkratin och utveckla planlösningar kan vi också i det nuvarande ekonomiska läget gå vidare.

Jag önskar alla universitetsanställda och studerande samt alla dem som intresserar sig för vårt universitet ett gott nytt läsår. Välkomna igen att delta i strategidiskussionen om universitetets framtid!

Thomas Wilhelmsson

Rektor

Towards the top of the world?

Our strategy work is progressing at good speed and will soon reach its final stages. Thank you to all who have contributed! Despite the worrying financial situation, we are about to establish a good strategy that will help us find promising paths to the future, “reaching the top and out to society”.

As part of the strategy, we have sought to condense our goals into a few sentences that clearly indicate our direction. At this stage, our goal for academic excellence is to become one of the top 50 universities in the world by 2020. Does this make sense? Or would it mean throwing ourselves at the mercy of more or less random rankings that distort reality?

Some think that instead of having a numeric goal for our ranking, we should formulate our objective more generally, such as being “among the best in the world”. The problem with such goal setting is its lack of distinction. Most university rankings already place the University of Helsinki well into the top 100. In that sense, we already are “among the best in the world”. At the same time the world has some 17,000 universities, which means that even universities in the top 500 have grounds for claiming to be among the best.

Too general a goal would not communicate our desire to improve. Even though we are already a world-class university, we must strive for progress. Unfortunately, being content with the level we have already achieved is not sufficient as a strategic goal. An organisation or community that does not seek to improve will begin to regress sooner or later.

We want to reach the elite group of the top 50 universities in the world – but based on which criteria? Will we study the criteria of the Shanghai ranking system in great detail and align our operations accordingly? Of course not. Our goal setting is intended to prove that we want to take care of our basic tasks – teaching and research – and the related interaction with society even better than before. Our goals must guide us to improve, not to meet some relatively random criteria more effectively.

For this reason, I would not tie our goals to any specific ranking system. (Besides, the Performance Ranking of Scientific Papers for World Universities already places us in the top 50.) Some rankings focus on research whilst others focus on teaching. We strive towards the very best in both. That is why we should seek to be in the top 50 of as many ranking lists as possible. In my opinion, this type of generality is not a problem.

Above all, we want to communicate that we are determined to improve and that we measure our success by our ability to become one of the top 50 universities in the world. Our goal setting sends our stakeholders and other interest groups a message about the kind of university we aspire to be. By talking about the top 50 universities in the world, we indicate our chosen reference group – the group to which we can and want to belong.

Our goals set the direction for concrete measures. We reach for the top in research and education by investing in teaching and research infrastructure, offering researchers better opportunities to focus on their work, enhancing internationalisation, improving the management of teaching, developing a more systematic and interactive approach to teaching and investing in the recruitment of the best students, researchers and teachers. We have good plans; now we need to gather the resources. By concentrating increasingly on our focus areas, eliminating unnecessary bureaucracy and developing new facility solutions, we can advance our goals, even in the current economy.

I wish all members of the university community, as well as everyone interested in the university, a rewarding and enjoyable new academic year. All are welcome to participate in this discussion about the university’s strategy and future!

Thomas Wilhelmsson

The Rector

Hyvää kesää kaikille strategian valmisteluun osallistuneille ja kaikille muillekin yliopistolaisille!

Suomessa on mitattu ensimmäiset hellelukemat tältä vuodelta ja monen mieli kääntyy kohti tulevaa lomaa. Pieni rutistus vielä, ja sitten kesää viettämään – toivottavasti yhtä aurinkoisesti kuin oli viikonloppuna.

Yliopiston strategiaa on tänä keväänä lähdetty rakentamaan yhdessä, bottom-up. Yliopistolaisten ja sidosryhmiemme into osallistua prosessiin on ollut silmiinpistävä. Tulevaisuuden suunnitteluun on osallistunut kaikkiaan noin 7 000 yliopiston ystävää, ja tässä blogissa on vieraillut 4 000 yksittäistä kävijää. Kaikille lämmin kiitos hyvistä ideoista ja rohkaisevista kommenteista. Teidän panoksenne on ollut tärkeä.

Monien puheenvuorojen ja kokousten perusteella strategian pääsisältö on hahmottumassa. Aiemmin valittu suunta ei muutu. Vuoden 2013-2016 strategiakauden aikana pyrimme edelleenkin etenemään nykyistä vielä pidemmälle huipulle ja yhteiskuntaan.

Nämä kaksi tavoitetta tukevat toisiaan. Huippuuden ja korkealaatuisuuden tavoittelu on edellytyksenä sille, että yliopiston, sen tutkijoiden ja opettajien näkökohtiin kiinnitetään huomiota ja niitä pidetään painavina. Toisaalta: jotta yliopiston huippuosaaminen olisi oikeasti merkityksellistä, osaaminen on tuotava myös yhteiskunnan ja ihmiskunnan käyttöön.

Nyt on pyrittävä löytämään oikeat osatavoitteet ja keinot, jotta kehitymme oikeaan suuntaan myös toiminnallisesti emmekä vain paperilla.

Lisäämme mahdollisuuksiamme nousta maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon muun muassa panostamalla kansainvälisen tason tutkimus- ja opetusinfrastruktuurin ylläpitoon ja kehittämiseen, huolehtimalla siitä, että tutkijoille jäisi enemmän suojeltua tutkimusaikaa, satsaamalla oikealla tavalla keihäänkärkiin ja uusiin avauksiin, keskittymällä ammattimaisempaan ja aktiivisempaan rekrytointiin sekä huolehtimalla opetuksen ja oppimisen laadusta ja suunnitelmallisuudesta. Näin voimme jatkossakin houkutella parhaita opiskelijoita ja tutkijoita niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Kuten kahden kärjen visiomme osoittaa, haluamme myös toimia yhteiskunnallisena vastuunkantajana ja vaikuttajana. Pyrkiminen yhteiskuntaan voi tehostua aktiivisen kumppanuus- ja alumnipolitiikan avulla. Meidän tulee huolehtia paremmin tutkimustulostemme ja osaamisemme tuomisesta yhteiskunnan käyttöön. Maineemme kasvaa vastuullisen yhteiskunnallisen toiminnan ansiosta.

Henkilöstö tekee tuloksemme. Haluamme olla hyvinvoiva ja innostava, monikulttuurinen ja -kielinen sekä mahdollisimman vähäbyrokraattinen yhteisö. Tämän päivän Euroopassa ja maailmalla on tärkeää, että yliopistot säilyttävät luonteensa avoimina ja kansainvälisinä kohtaamispaikkoina. Tieteellä ei ole rajoja, ja yliopiston tulisi pyrkiä mahdollisimman laajaan kansainvälisyyteen.

Talous on yliopiston toiminnassa ikuinen huolenaihe. Tänään huoli on ehkä suurempi kuin aikoihin. Kohoavat palkka- ja tilakustannukset kohtaavat valtiontalouden heikosta tilasta johtuvia leikkauspaineita.  Ilman pohdittua näkemystä siitä, miten taloutemme pysyy kestävällä pohjalla, jää strategia puutteelliseksi toiveajatteluksi. Nämäkin asiat ovat monipuolisen pohdinnan kohteena.

Uskon, että niukkuudesta huolimatta pystymme etenemään kohti tavoitteitamme. Henkilöstömme laaja ja innostunut osallistuminen strategiaprosessiin viestii vahvasta sitoutumisesta siihen, että viemme yhdessä yliopiston asiaa eteenpäin.

Tämä blogi jää nyt kesätauolle, mutta syksyllä jatkamme taas keskustelua yliopiston tulevaisuudesta.

Toivotan kaikille erinomaisen hyvää ja rentouttavaa kesää!

Thomas Wilhelmsson

rehtori

Yliopiston tulevaisuus rakentuu nyt!

Vuoden alussa on tapana ennustaa tulevaisuutta, niin nytkin. Tällä kertaa en aio kuitenkaan katsoa tinasta, mitä vuosi 2011 tuo tullessaan, vaan ulotan katseeni aina vuoteen 2016. Miltä jo nykyään erittäin vahvana tutkimusyliopistona tunnettu Helsingin yliopisto näyttää tuolloin?

Helsingin yliopisto on vuonna 2016 dynaaminen tulevaisuudenrakentaja, joka auttaa yhteiskuntaa sekä ihmiskuntaa löytämään ratkaisuja maailman suuriin haasteisiin. Yliopisto kasvattaa nuorisoa, joka sitoutuu luovan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Viiden vuoden kuluttua yliopistomme on mielikuvissani vielä nykyistä vahvempi kansainvälinen toimija, joka rakentaa siltaa Suomen ja muun maailman välille.

Miten nämä haavekuvat saavutetaan? Varmaa on, että yliopiston on säilyttävä houkuttelevana työympäristönä niin kotimaisille kuin kansainvälisille huipuille. Tutkimus on opetuksen ohella yliopiston kulmakivi – tutkijoille täytyy taata pitempiä vain tutkimukselle rauhoitettuja ajanjaksoja. Kumppanuuksia yhteiskuntaan on syvennettävä ja etsittävä uusia tapoja käydä keskustelua ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Helsingin yliopistossa alkaa nyt strategian eli tiekartan hahmottelu vuosille 2013–2016. Seuraamme edelleen Huipulle ja yhteiskuntaan -visiota, mutta konkretisoimme niitä tapoja, joilla yliopisto tulevien vuosien aikana kurottelee yhä korkeammalle huipulle ja kohti yhteiskuntaa.

Kutsun nyt kaikki yliopistolaiset ja yliopiston ystävät mukaan hahmottelemaan yliopiston tulevaisuutta vuosille 2013–2016!

– rehtori Thomas Wilhelmsson