Yliopistossa tutkitaan, opetetaan ja vuorovaikutetaan yhteiskuntaan. Mutta varsinaisesti yliopiston tekee yliopistoksi se, että yliopisto on yhteisö johon kuuluvat opiskelijat ja opiskelu. Jo 1960-luvulla opin, että yliopisto ei ole luonteeltaan koulu vaan se on verstas.

Suomalaisessa yliopistoperinteessä on totuttu siihen, että opiskelulla ei ole niin väliä. Akateemista vapautta tämäkin. Meillä kuuluu kulttuuriin, että opiskelijat käyvät kovasti töissä ja pitävät sitä urakehityksensä keskeisenä vaatimuksena. Itsestään selvä maan tapa.

Yliopistot pystyvät yhä huonommin valtaamaan opiskelijoittensa kiinnostuksesta ja kapasiteetista merkittävän osuuden. Tämä ei aina onnistu edes niiksi pariksi kolmeksi vuodeksi jolloin peruskurssit ja maisteritasoisen ajattelun peruseväät pitäisi omaksua.

Tästä on se ikävä seuraus, että opiskelun intensiteetti on hukassa eivätkä opiskelijat  joudu tai pääse antamaan parastaan. Emme oikein onnistu houkuttelemaan opiskelijoita sellaiseen maitohapoille vievään treenaukseen, joka laukaisee uudet kehitysprosessit liikkeelle ja jota pidetään kaikessa muussa terävimpään kärkeen tähtäävässä toiminnassa asiaan kuuluvana.

Yliopistossa on viime vuosina monet remontit tehty ja joskus niissä on onnistuttukin, ja yhä uusia mahdollisuuksia avautuu. Nyt olisi vielä saatava opiskelukulttuurin kokonaisuudistus aikaiseksi.  Muuten yliopisto ei pitkään pysty puolustamaan asemiaan sen enempää ranking-listoilla kuin yliopiston ja opiskelun rahoittajien mielissä. Ilman huippuopiskelua ei ole huippuyliopistoa.

Opetusta yliopisto on jo hyvän aikaa yrittänyt nostaa kunniaan. Onkin merkkejä siitä, että opetuksen laatu ja opetuksessa meritoituminen aletaan ottaa vakavasti. Yliopiston nykyisessä strategiassakin sana opetus esiintyy 30 kertaa.

Mutta toisaalta sana opiskelu esiintyy nykystrategiassa vain 7 kertaa. Opiskelu on jätetty rauhaan, kenties se on mahdoton tehtävä yliopiston yksin ratkaistavaksi?  Miten onnistuisimme lopultakin ärsyttämään opiskelijayhteisömme liikkeelle talviuniltaan?

Tarvitaan koko yliopistoyhteisön – opiskelijat mukaanluettuna – strateginen sitoutuminen siihen, että opiskelu Helsingin yliopistossa on opiskelijan päätehtävä ja loistava etuoikeus. Opiskelu kannattaa ja on sitä kiinnostavampaa mitä innokkaammin sitä tekee.

Ja jos se kuitenkaan ei ole erityisen kivaa, silloin se sitä suuremmalla syyllä pitää hoitaa säällisessä ajassa pois kiusaamasta, jotta päästään niihin oikeisiin töihin.

Esko Ukkonen

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja