Tutkija Johanna Sumiala ja Professori Aili Nenola puhuivat kuolevaisuus-luentosarjassa kuolemaan liittyvistä rituaaleista. Sumialan lähestyi asiaa median näkökulmasta ja Nenolan näkökulma oli uskontotieteinen/antropologinen.
Kuoleman rituaalit mediayhteiskunnassa
Johanna Sumialan mukaan modernissa yhteiskunnassa rituaali on vaikea ja hankala käsite, jolla on usein perinteisen maailmankuvan leima. Tästä huolimatta rituaalit eivät ole hävinneet. Esimerkiksi globalisoituvan median mukana myös kuolemaan liittyvät rituaalit ovat globalisoitumassa. Media välittää kuoleman rituaaleja dramatisoimalla ja esittämällä kuoleman kohtaamista sekä surun symboleja, kuten kukkia ja kynttilöitä. Samalla median tapa välittää rituaaleja vastaa yhteisön tarpeita löytää keinoja menetyksestä selviämiseen, jatkuvuuden kokemiseen, muistojen merkityksellistymiseen ja kuoleman seurausten käsittelyyn.
Sumialan mukaan mediavälitteisissä rituaaleissa on myös omat painotusalueensa. Sen sijaan että media keskittyisi itse kuolemiseen tai ruumiiseen liittyviin rituaaleihin, media usein painottaa jäljelle jääneiden osuutta, muistoja ja surua. Lisäksi media ei välitä kenen tahansa kuolemia, vaan julkinen ja poikkeuksellinen (esim. väkivaltainen) tai jopa spektaakkelimainen kuolema korostuvat uutisoinnissa. Mielenkiintoista on myös kuoleman ajan ja paikan hajoaminen mediassa. Kun kuolema sidotaan enemmän jäljelle jääneiden muistoihin, on mediavälitteiselle kuolemalle tyypillistä se, että jonkun kuoleman aiheuttamaa surua voidaan kohdata paikasta ja ajasta riippumatta, sillä globaalissa mediassa merkittävät kuoleman kuvat palaavat jatkuvasti takaisin kerrontaan ja ne irtoavat perinteisestä suremisen prosessista.
Luentokalvot: Sumiala
Kuoleman ja suremisen rituaalit
Aili Nenolan korosti, miten eri kulttuureissa on erilaisia rituaaleja ja tapoja kohdata kuolemaa ja nämä tavat heijastavat kunkin kulttuurin ja yhteisön käsityksiä kuolemasta. Moninaisuudesta riippumatta kuolemaan liittyy erilaisia rituaaleja, jotka pohjautuvat kuoleman prosessiin, joka muodostuu fyysisestä kuolemasta, ruumiin hävittämisestä ja sosiaalisesta kuolemasta. Eri kulttuurit ovat rituaalistaneet nämä vaiheet ja siten voidaankin puhua kuolemiseen liittyvistä rituaaleista, hautausrituaaleista ja suremisen rituaaleista.
Mielenkiintoista on, että useissa kulttuureissa kuolemaan ja hautaukseen liittyy enemmän rituaaleja kuin suremiseen. Nenolan mukaan nämä ovat träkeitä yhteisölle, joka pyrkii kontrolloimaan ja elämään kuoleman seurauksien kanssa. Vaikka suremisellakin voi usein olla yhteisöllisiä rituaaleja, kuten surupuvun käyttäminen, voi sureminen jäädä enemmän jälkeenjääneiden omiksi käytännöiksi.