Helsingin yliopisto
”Kaikkialla tarvitaan humanisteja, kunhan vain oikea näkökulma löytyy.” Tällaisella otsikolla julkaistiin vuonna 2016 Specia ry:n humanistijäsenten työhön sijoittamista ja työelämävalmiuksia tarkasteleva tutkielma.
Kun aloitin opintoni vuonna 2015, silloinen dekaani Arto Mustajoki muistutti, että aina silloin tällöin yliopiston käytävillä kuulee, kuinka muissa tiedekunnissa humanistit leimataan ”humpuiksi”. Me humput opiskelemme aineita, jotka eivät ehkä kuulosta yhtä hyödyllisiltä kuin sähkötekniikka, farmakologia tai lääketiede.
Samaa hyödyttömyyden leimaa lyövät työttömyyskatsaukset; Akavan työttömyyskatsauksen mukaan humanististen aineiden filosofian maisteria huonommin työllistyvät vain luonnontieteiden ja humanististen tieteiden kandidaatit ja taideaineiden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet. Specian julkaisussa tuotiin esille, että monet humanistit myös kokevat vähättelyä ja joutuvat todistelemaan tutkintonsa arvoa.
Missä mättää?
Osittain varmasti työmarkkinoilla, mutta yksi ongelma on myös humanisteissa itsessään. Työelämässä täytyy erottautua ja osata markkinoida itseään. Humanistiset tieteet ovat usein hyvin kaukana kaupallisista aloista, eikä ole itsestään selvää, että humanisti pystyy myymään itsensä ja osaamisensa työnantajalleen.
Yksi työelämän tämänhetkisistä trendeistä liittyy generalisteihin. Generalistia on turha hakea Kielitoimiston sanakirjasta. Sen sijaan Googlen kautta saa yli 26 miljoonaa hakutulosta. Generalisteilla tarkoitetaan usein työelämän moniosaajia, joiden pohjakoulutus ei suoraan valmista johonkin ammattiin. Toisaalta generalistilla voi olla myös useampia tällaisia tutkintoja, jotka yhdessä työelämätaitojen kanssa tekevät henkilöstä pätevän monenlaisille urapoluille.
Generalisti ei ole tutkintonimike, mutta se on henkilöbrändäyksen apuväline. Henkilöbrändi taas liittyy oleellisesti siihen kuvaan, jonka välitämme muille – tai itse asiassa henkilöbrändi on juuri se kuva. Joku on voinut rakentaa henkilöbrändiään vuosia sosiaalisessa mediassa, ja toisen brändi on voinut rakentua hänen yhteiskunnallisen työnsä seurauksena.
Henkilöbrändäyksessä on kyse nimenomaan siitä työstä, jonka tekee oman brändinsä eteen. Ei Petra Laitia tunneta Maria Ohisalon poliittisena avustajana vaan päivystävänä saamelaisena. Nimitys ja mielikuva liittyvät oleellisesti siihen työhön, jota Laiti on tehnyt edistäessään suomalaisten tietoutta saamelaisista.
Helsingin yliopisto nosti 375-vuotisjuhlavuonnaan esille 375 humanistia. Sivusto on yhä olemassa, ja sieltä voi löytää monta vaikutusvaltaista ja yllättävääkin humanistia. Tiesitkö, että esimerkiksi Cargotecin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin on filosofian tohtori ja historiantutkija? Myös eduskunnan puhemiehenä ja opetusministerinä aikoinaan tunnettu Riitta Uosukainen on valmistunut filosofian maisteriksi suomen kielen ja kirjallisuuden puolelta.
Humanisteilla on siis paljonkin annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja yrityselämälle. Se tosin vaatii yrityksiltä luottoa humanistien laaja-alaiseen ammattitaitoon ja kykyyn tarkastella asioita tuoreista näkökulmista.
Humanisteilta itseltään se vaatii kykyä myydä omaa osaamistaan. Samasta asiasta on kyse oman henkilöbrändin rakentamisessa. Henkilöbrändissä ei ole kyse heikkouksien etsimisestä vaan vahvuuksien korostamisesta. Vahvuus voi monta kertaa tulla yrityksen oman kuplan ulkopuolelta. Humanistinen koulutus ei toki tee autuaaksi, mutta generalistin titteli voi toimia muistutuksena siitä, että asiantuntijuuttakin on monenlaista.
Ei siis haittaa, vaikka Linkedin-profiilissa olisi kolme keskeneräistä tutkintoa ja yhden nousujohteisen uran sijaan monta vaihtoehtoista eri alojen tutkimusmatkaa. Tutkimusmatkailukin avartaa ja kehittää työelämätaitoja.