Niin sitä vain saavutettiin viimeinen kurssikerta ja hengissä ollaan! Muutamalla sanalla kurssista, fiilis on oikein hyvä ja monet aikaisemmin vain teoriassa lukemani asiat saivat vihdoin kasvot ja käytännön merkityksen. Vaikken edelleenkään koe gis-asioiden olevan itselle se kaikista omin juttu, koin erittäin tarpeelliseksi ja aika ajoin jopa mielenkiintoiseksi oppia erilaisia karttojen tekoon, paikkatieto-ohjelman käyttöön sekä tiedon etsimiseen ja julkaisuun liittyviä prosesseja. Kurssitehtävissä noudatin aina melko helppoa (lue: helpointa…) linjaa, mutta kaikki tehtävät tulivat kuitenkin tehdyiksi ja joka harjoitteesta ja kurssikerrasta jäi jotain käteen yleisvaikutelman selkiytyessä ja ymmärryksen kasvaessa. Olen siis työskentelyyni tyytyväinen. Opin myös todella pitämään tästä blogin kirjoittamisesta ja toisten blogien seuraamisesta kurssin suoritustapana ja vertaistuki kurssin edetessä oli erittäin tärkeää! Oli myös tosi mukava nähdä toisten oivalluksia ja onnistumisia, ja toisaalta voimaantua siitä, etteivät kaikki muutkaan välttämättä ymmärrä ja opi kaikkea heti.
Viimeisenä tehtävänä meillä oli toimia hieman itsenäisemmin ja etsiä itse aineistot viimeisiin karttoihin, kokonaisuudessaan. Linkkejä oli toki tarjoiltu valmiiksikin. Olin jopa niin hurja, että kävin ensin ihan mielenkiinnosta ihmettelemässä muun muassa Eurooppaa ja Amerikkaa koskevia tilastoja, mutta realiteetit mielessäni palasin sen jälkeen tutun Tilastokeskuksen sivuille. Maakuntatasolla en ollut Suomesta yhtään karttaa tällä kurssilla tuottanut, joten ajattelin sen olevan toimiva idea (sekä riittävän yksinkertainen). Valitsin muuttujikseni kasvihuonepäästöt maakunnittain sekä teollisuuden energiankäytön maakunnittain. Molemmista oli saatavilla tietoa usealta vuodelta, mutta päätin ottaa tarkasteluvuodekseni vuoden 2018, sillä siitä löytyi dataa molemmista aiheista.
Hetken muistelun jälkeen datan lataaminen koneelle ei ollut homma eikä mikään, mutta taustakartan hankkiminen vaati jo pidempää pohdintaa. Lopulta mieleen muistuivat rajapinnat, jolloin sain suhteellisen vikkelästi Suomen maakuntien rajat näkyviin QGIS:siin. Sitten vielä tietojen yhdistäminen. Tämä vaihe tuotti jonkun verran ongelmia, kunnes tajusin että ladattua dataa voisi ehkä siivoilla hieman ennen yhdistämisyrityksiä. Sittenhän se alkoikin pelaamaan! Pääsin jo niinkin pitkälle, että ensimmäinen kartta oli jo väreineen ja luokituksineen edessäni, kunnes joku meni vikaan ja alkoi hirmuinen säätäminen. Taustakartta hävisi aina, kun yritin tietoa saada luokitelluksi kartalle. Loppujen lopuksi käynnistin QGIS:sin uudelleen lukuisia kertoja ja jopa tein ihan kaiken alusta, muttei sekään auttanut. No, loppujen lopuksi kyse olikin ilmeisesti siitä, etten ollut kaikessa innostuksessani huomannut tallentaa kyseistä layeria ennen luokittelua… Tekevälle sattuu.
Lopulta kartat tulivat kuntoon ja lopputulos on pitkälle niin kuin halusin. Siltikin näiden karttojen aikaansaaminen itsenäisesti oli ihan riittävän suuri ponnistus, enkä lähtisi vielä tappelemaan yhtään monimutkaisempien juttujen kanssa. Nyt ainakin tämän työn vaiheet ovat selvät ja monia kurssin asioita tuli samalla kerrattua.
Kuva 1. Teollisuuden energiankäyttö maakunnittain vuonna 2018. Lähde: Tilastokeskus
Karttoja tutkaillessa voi huomata, että samat maakunnat painottuvat pitkälle molemmissa, sillä teollisuuden energiankäyttö luonnollisesti lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Energiankäyttö-kartassa (kuva 1) tummimmalla erottuvat Uusimaa ja Etelä-Karjala sekä Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi. Uusimaa ei sinänsä yllätä, sinne kun painottuu huikea määrä Suomen teollisuudesta. Etelä-Karjalan tulos on mielenkiintoinen ja itselleni uusi. Hetken asiaa selviteltyäni asiat kuitenkin valkenivat ja tuli taas opittua uutta, Etelä-Karjala onkin merkittävä monipuolisen teollisuuden keskittymä. Etelä-Karjalan Liiton sivuilla Etelä-Karjalaa kuvataan ”vahvana teollisuus- ja innovaatiokeskittymänä” sekä ”kansainvälisenä suurteollisuuskeskittymänä”. Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi taas ovat jo alueina isompia (enemmän teollisuutta) ja Suomenkin mittakaavassa pohjoisen sijainnin vuoksi teollisuuden eri vaiheet vaativat eri tavalla energiaa.
Kuvan 2 kartassa erottuvat lähes samat alueet kuin kuvan 1 kartassa, pääasiassa alueet joilla on paljon ihmisiä ja ihmistoimintaa, joka tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä (Uusimaa) ja luonnollisesti pohjoiset alueet joissa pitkät välimatkat (autoilu) ja lämmitys tuottavat päästöjä. Mieleeni tuli, että myös hiilinielujen määrä on pienempi aivan etelässä (pellot, tiheä ihmisasutus -> suuret kaupungit) ja pohjoisessa (vaativat kasvuolosuhteet), kuin keskisen Suomen alueella.
Kuva 2. Kasvihuonekaasupäästöt maakunnittain vuonna 2018. Lähde: Tilastokeskus
Sitten vielä lopullinen tuotos, visualisointi kasvihuonekaasupäästöistä ja teollisuuden energiankäytöstä samalla kartalla (kuva 3).
Kuva 3. Kasvihuonekaasupäästöt maakunnittain sekä teollisuuden energiankäyttö ympyröinä. Lähde: Tilastokeskus
Kyseinen kartta on yhdistelmä molempia ja vaikka tarkkaa tietoa teollisuuden energiankäytöstä ei saakaan, kartalta voi kuitenkin hahmottaa missä energiankäyttö on suhteessa suurempaa ja missä pienempää sekä pohtia sen mahdollisia vaikutuksia kokonaispäästöihin.
Oli upeaa ihastella myös toisten kurssilaisten toteuttamia karttoja mitä monipuolisimmista aiheista ja ympäri maailmaa! Mielenkiintoisina poimintoina Suomen mittakaavassa mainitsen muun muassa Nellin tekemän kartan, jossa hän visualisoi maakuntien hedelmällisyyslukuja sekä prosentuaalista osuutta naisväestöstä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Saara oli toteuttanut karttansa kuntajaolla ja siinä käsiteltiin eniten ääniä saaneita puolueita vuoden 2017 kuntavaaleissa, sekä naisten osuutta valtuutetuista. Ida taas oli napannut aiheekseen Helsingissä vuosien 2016-2019 aikana valmistuneet asunnot sekä viherkatot!
Lähteet:
Etelä-Karjalan Liitto, Vahva teollisuus- ja innovaatiokeskittymä, rajan ja Saimaan mahdollisuudet – Etelä-Karjala on imagoaan ja kokoaan suurempi maakunta, 12.9.2018. (luettu 4.3.2021)
Kuudennen kurssikerran aloitimme reippailemalla ulkosalla keräten dataa lähiseuduistamme Epicollect5-sovelluksen avulla. Sovelluksen idea on mielestäni oikein mielenkiintoinen ja käyttökelpoinen. Osallistujat kirjautuivat sovelluksessa kurssikertaa varten luotuun projektiin, johon jokainen keräsi itse tietoa lähiseudustaan koordinaatein sekä vastaamalla kysymyksiin, jotka liittyivät muun muassa alueiden viihtyisyyteen sekä turvallisuuteen. Lisäksi oli mahdollista liittää mukaan kuva. Tämän jälkeen kaikki havaintopisteet ominaisuustietoineen siirrettiin visuaalisesti kartalle, josta niitä pystyi tulkitsemaan. Samaisessa harjoituksessa loimme interpoloimalla kartan lähinnä Helsingin alueen (jossa suurin osa pisteistä oli) pisteistä, aiheena koettu turvallisuus. Kiehtovaa nähdä kyseisiä toimia käytännössä, kuinka paikkatietoa syntyy!
Kotitehtävänä meillä oli luoda vähintään kolmen kartan sarja liittyen maanjäristyksiin, tulivuoriin, meteoriitteihin sekä esimerkiksi tsunameihin. Sivut, joilta tietoa voisimme etsiä ja kerätä, oli annettu valmiiksi, ja tarkoituksena oli valita itse aihekokonaisuus ja tiedot, joita halusi maailmankartalla esittää, kutenkin liittyen annettuihin aiheisiin. Ideana oli luoda karttoja, joita voisi käyttää kyseisten asioiden opettamisessa. Dataa oli saatavilla eri aiheista erilaisissa aikasarjoissa ja tallentamalla tiedon katalogeista tekstimuotoiseksi, sen pystyi liittämään QGIS:siin.
Kuva 1. Yli 8 magnitudin maanjäristykset vuosien 1950 ja 2020 välillä sekä tulivuoret esitettynä kartalla. Lähde: USGS, NOAA
Kuvassa 1 on esitettynä yli 8 magnitudin maanjäristykset vuosien 1950 ja 2020 välillä. Lisäsin kartalle myös tulivuoret havainnollistamaan niiden ja maanjäristysten sijoittumisen yhteyttä, joka selittyy laattatektoniikalla. Kartasta voidaan huomata, miten suurin osa tulivuorista ja erittäin voimakkaista maanjäristyksistä sijaitsevat Tyynenmeren ympärillä, niin sanotun Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Huomattavaa on myös, kuinka merkittäviä yli 8 magnitudin maanjäristykset ovat, sillä niitä sattuu suhteessa paljon harvemmin kuin pieniä maanjäristyksiä. Kuvassa 2 on esitettynä alle 4 magnitudin maanjäristykset vuonna 2020. Kuten huomataan, niiden esiintyvyys vuoden aikana on huomattavasti suurempaa kuin yli 8 magnitudin järistysten esiintyvyys 70 vuoden aikana. Toki myös alle 4 ja yli 8 magnitudin maanjäristysten seuraukset ja vaikutukset ovat aivan täysin eri luokkaa.
Näiden kuvien tarkoituksena siis havainnollistaa eri momenttimagnitudiasteikon järistysten yleisyyttä ja sijaintia. Tulivuoret toimivat lisänä, jotta voidaan luoda yhteys tulivuoritoiminnan ja maanjäristysten sijoittumiseen, molemmat kun painottuvat mannerlaattojen reuna-alueille. Hyvänä lisänä voisikin toimia taustakartta, jossa on esitettynä mannerlaattojen rajat sekä mahdollisesti ainakin isoimpien laattojen nimet. Visuaalisesti kartat ovat mielestäni ihan kohtuullisen hyviä, eivät kaikista tarkimpia, mutta yleiskäsityksen antavia. Tulivuorista saa kyseisten karttojen avulla tietoon vain sijainnin, ei esimerkiksi onko tulivuori aktiivinen yms. Käytössämme olleesta tulivuoritietokannasta olisi voinut valita esitettäväksi vain tietynlaisia tulivuoria, mutta tulin siihen tulokseen, että omaan karttaani riittää nyt vain hieman epätarkempi tieto tulivuorista ylipäätään. Ilari on blogissaan valikoinut yhdelle kartoistaan vain aktiiviset kerrostulivuoret sekä yli kuuden magnitudin maanjäristykset tietyllä aikajänteellä. Lopputulos on oikein havainnollistava ja esitettäviksi valitut arvot sekä ominaisuudet kuvaavat ilmiötä erittäin hyvin. Muutkin hänen kartoistaan ovat visuaalisesti taidokkaita ja miellyttäviä katsoa.
Kuva 2. Alle 4 magnitudin maanjäristykset vuonna 2020. Lähde: USGS, NOAA
Tsunamit voivat syntyvät voimakkaiden maanjäristysten, maanvyörymien ja tulivuortenpurkausten sekä muun vulkaanisen toiminnan yhteydessä tai esimerkiksi meteoriitin törmäyksessä. Tätä ilmiötä päätin yrittää havainnollistaa parilla kartalla. Kuvassa 3 on esitettynä yli 8 magnitudin maanjäristyksiä sekä tsunamien sijoittumista vuosina 1950-2020 ja kuten huomataan, niillä on hyvin selkeä yhteys. Kuitenkin varsinkin Välimeren alueella on paljon tsunameja, muttei mittausaikana yhtään yli 8 magnitudin maanjäristystä. Tulivuoria kuitenkin löytyy.
Kuva 3. Yli 8 magnitudin maanjäristykset sekä tsunamit vuosina 1950-2020. Lähde: USGS, NOAA
Seuraavaksi tarkastelinkin tulivuorenpurkauksia 1950-2020 suhteessa tsunameihin (kuva 4) ja niitäpä löytyi Välimeren alueeltakin. Ja yhtälailla yhteyttä on huomattavissa.
Kuva 4. Tulivuorenpurkaukset ja tsunamit 1950-2020. Lähde: NOAA
Tein lisäksi vielä yhden kartan meteoriittien törmäyskohdista ja tsunameista, mutta valitettavasti en saanut rajattua (aineistosivulla tai QGIS:sissä) meteoriittien törmäysvuosien aikajännettä yhtään järkevämmäksi selittämään haluamaani asiaa ja ainoa lopputulokseni olikin meteoriittien törmäyskraatterit kartalla kautta aikain, jolloin se ei sopinut enää tähän aiheeseen. Tsunamien ominaisuustietotaulukkoa selatessani huomasin, että valitsemallani aikajänteellä on sattunut muutamia todennäköisesti meteoriitin iskusta aiheutuneita tsunameja, mutta valtaosa aiheuttajista oli maanjäristyksiä, maanvyöryjä tai tulivuorenpurkauksia.
Pari sanaa lopputuloksesta sanoakseni (huom!!), tekemäni kartat sopivat hyvin yleiseen, melko epätarkkaan havainnollistamiseen, jossa tsunamit ja voimakkaat maanjäristykset sekä tulivuorenpurkaukset (mahdolliset syntytekijät) sijoittuvat samoille alueille, joskin pääasiassa jo mainitsemani laattatektoniikan vuoksi. Kartalla näkyviä tsunameja ei ole kuitenkaan millään tavoin filtteröity, eikä niiden syntytapa tai voimakkuus käy kartalta ilmi, jolloin karttaa katsoessa voidaan lähinnä vain arvailla ovatko samoilla alueilla tapahtuneet tulivuortenpurkaukset tai voimakkaat maanjäristykset aiheuttaneet tsunamia, vaikkakin niillä todistetusti yhteys on. Myöskään tulivuorenpurkauksia ei ole eritelty ja kartalla näkyvätkin kaikki valitulla ajanjaksolla tapahtuneet tulivuorenpurkauksiksi laskettavat tapahtumat. Myös valintani esittää vain yli 8 magnitudin maanjäristykset suhteessa tsunameihin oli tietoinen, koska mitä suurempi maanjäristys, sitä suurempi riski (suureen) tsunamiin. Nämä mainitsemani epätarkkuudet alkoivat vaivaamaan minua, mutta päätin kuitenkin toteuttaa karttasarjani alun perin valitsemallani tavalla, koska oletin että ideana on juuri enemmänkin harjoitella kyseisten karttojen teon prosesseja ja luomaan edes jollain tavalla havainnollistavia ja selkeitä karttoja, kuin tässä vaiheessa suoltaa timantinkovaa tieteellistä analyysiä…
Lopuksi tahdon mainita vielä Sirkun blogin, sillä hänen postauksessaan on oikein hyvältä näyttäviä karttoja maanjäristyksiin ja tulivuorenpurkauksiin sekä niiden yhteyteen liittyen, jälkimmäisestä vieläpä pitkältä aikaväliltä, lisänä hyvää pohdintaa aiheesta!
PS. Selaillessani myöhemmin muiden kurssilaisten blogeja päädyin ihailemaan Paolan hienoja karttoja, jolloin muistin, että hankkimiamme tietokantoja pystyisi tarkastelemaan myös Google Earth-palvelussa! Tästä intoutuneena päätin itsekin kokeilla katsella meteoriittikraatterien sijoittumista maapallolla ja Paolan hyvien ohjeiden avulla se onnistuikin, kiitos avusta! 🙂
Kuva 5. Meteoriittikraattereita Google Earth- palvelussaKuva 6. Meteoriittikraattereita Google Earth- palvelussaKuva 7. Meteoriittikraattereita Google Earth- palvelussa
Lähteet:
Leino, I: Kuudes kurssikerta, Ilarin Maantiedostusblogi, 25.2.2021. (luettu 1.3.2021)
