Tiedättekö hyvät lukijat milloin ja missä alkoi suomalaisten upseerien koulutus? Armeijan käyneenä, Savon Prikaatissa varusmiespalvelukseni suorittaneena, olisi kyseinen asia ehkä pitänyt olla tiedossa, mutta eipä vaan ollut tai en ainakaan muistanut sitä. Tämän talven ja kevään aikana asiaan on tullut valaistusta. Olen nimittäin perehtynyt Mikkelin Ristiinassa sijaitsevan sotakoulun eli Brahelinnan virkatalon pitkään ja monivaiheiseen historiaan ja tämänhetkiseen tilaan sekä suunnitelmiin siitä, millaisessa käytössä talo voisi olla tulevaisuudessa.

Mennäänpä hieman ajassa taaksepäin ja pysähdytään 1770-luvulle. Suomi oli tuolloin osa Ruotsin kuningaskuntaa. Itäisen Suomen puolustusta uudistettiin yhdistämällä kaikki itäsuomalaiset joukot Savon Prikaatiksi vuonna 1775. Prikaatin komentajaksi valittiin 35-vuotias eversti G.M. Sprengtporten, joka perusti joukko-osastonsa päämajan Brahelinnan virkataloon. Kreivi Pietari Brahen 1600-luvun puolivälissä perustaman linnoituksen ensimmäinen asuinrakennus oli tuhoutunut Isonvihan aikaan, mutta uusi yksikerroksinen asuinrakennus oli valmistunut vuonna 1739. Tässä virkatalossa Sprengtporten suunnitteli ja aloitti omilla varoillaan suomalaisten upseerien koulutuksen eli Suomen ensimmäinen sotakoulu toimi siellä vuosina 1777–1780.

Karoliinisia virkataloja Suomessa vain kaksi

Nykyiselle paikalleen vuonna 1799 siirretty virkatalo on rakennuksena harvinainen. Se edustaa ns. karoliinista tyyliä, jolle on ominaista se, että rakennukseen tullaan sisään keskeltä taloa eteisen läpi suoraan suureen saliin. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti salin molemmilla puolilla oli kaksi huonetta, esimerkiksi keittiö, ruokasali, seurusteluhuone eli förmaaki ja makuuhuone. Brahelinnan virkataloa on vuosisatojen aikana hieman muuteltu, mm. vuorattu pystylaudoituksella sekä muuraamalla takat. Myöhemmin takat on tosin poistettu. Karoliinista arkkitehtuuriperinnettä edustavia virkataloja on Suomessa kaksi: Brahelinnan lisäksi vain Kaarinassa sijaitseva Kuusiston kartano.

Virkatalokausi päättyi Suomen sodan jälkeen vuonna 1810. Sen jälkeen valtion omistama kartano annettiin vuokralle ja siellä toimi mm. kestikievari. Pitkäaikaisimpia vuokralaisia olivat Liukkoset, joiden hallussa virkatalo oli 1840-luvulta aina 1930-luvulle saakka. Vuonna 1945 maataloushallitus esitti emäntäkoulun perustamista Brahelinnan virkataloon – näin tapahtuikin ja opetus koulussa alkoi vuonna 1951. Emäntäkoulu – ja myöhemmin kotitalousoppilaitos – toimi vuoteen 1991 saakka. Sen jälkeen taloa ovat käyttäneet mm. kansalaisopisto ja päiväkoti. Vuoden 2011 syksystä lähtien rakennus on ollut sisäilmaongelmien vuoksi tyhjillään.

Talon kunnostus jo aloitettu

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä isolle, kulttuurihistoriallisesti merkittävälle, mutta jo osittain rapistumaan päässeelle rakennukselle? Talon ollessa aktiivikäytössä, ei sen käytön ja tulevaisuuden pohtiminen ole sillä tavalla ollut akuuttia kuin tällä hetkellä. Toki talon arvo ja merkitys on huomioitu ja merkintöjä siitä löytyy viranomaisten ”kirjoista ja kansista”. Museovirasto on tehnyt rakennusta koskevan varjelupäätöksen, joka tarkoittaa sitä, että rakennusta ei saa purkaa tai oleellisesti muuttaa ilman museovirastosta ja rakennushallituksesta pyydettävää lausuntoa. Lisäksi rakennuksen kunnossapidossa ja hoidossa on otettava huomioon sen kulttuurihistoriallinen merkitys. Myös Etelä-Savon ELY-keskus on todennut Brahelinnan olevan valtakunnallisesti arvokas rakennushistoriallinen rakennus.

Huoli rakennuksen kohtalosta ja tulevaisuudesta on saanut myös Ristiinan asukkaat ja järjestöt aktivoitumaan. Kunnostamisen ja entisöinnin puolesta puhuvat ainakin Ristiinan pursiseura, reservinupseerit, Ristiina-seura ja kalliotaideyhdistys. Mukana sotakoulun tulevaisuutta pohtimassa ovat olleet myös rakennuksen omistava Mikkelin kaupunki sekä vuoden 2015 alusta alkaen myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Talon tulevan käytön suunnittelussa ja korjaamisessa onkin jo päästy hyvään vauhtiin. Taloa ja sen ympäristöä on siivottu talkoilla. Pahimpia kosteus- ja muita vaurioita kunnostetaan vielä tämän vuoden aikana. Lisäksi muutama vuosi sitten aloitettu inventointi suoritetaan loppuun. Tämän jälkeen on vuorossa varsinainen tilojen kunnostus uusia toimijoita varten.

Osallistuminen lisää sitoutumista

Ristiinalaisten aktiivinen ote talon saattamisessa arvoiseensa kuntoon on merkille pantavaa. Osallistuminen talon toimintojen suunnitteluun ja kunnostamiseen sitouttanee toimijoita pitämään huolta talosta nyt ja tulevaisuudessa: talo koetaan ”omaksi” heti alusta alkaen. Taloa ei ole tarkoitus museoida, vaan tehdä siitä toimiva, mutta historiansa tunteva pitäjäntalo, jossa niin ristiinalaiset kuin paikkakunnalla vierailevatkin saavat nauttia monipuolisista palveluista ja toiminnoista sekä tutustua yhteen Suomen sotahistorian merkittävimmistä paikoista. Sprengtportenin hengessä.

Kirjoittaja Vesa Rouhiainen työskentelee projektisuunnittelijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.