Kun Eliisa Troberg kysyi minulta viime keväänä, että olisinko kiinnostunut tutkimaan hänen kanssaan lukioihin perustettuja oppimisosuuskuntia, niin olin ihmeissäni. Vaikka olen viime vuosina tutustunut erityisesti suomalaisten ammattikorkeakoulujen ja muutaman ammattikoulun opiskelijaosuuskuntiin, silti myös minulle oli yllätys, että Suomesta löytyy jopa kymmenestä lukiosta käynnissä oleva opiskelijaosuuskunta. Osuuskunta lukiossa – voiko se muka olla mahdollista?
Koska tämän selvityksen teema menisi läheltä aikaisemmin juuri ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijaosuuskunnissa oppimista käsittelevää väitöskirjatutkimustani ja Eliisalla on osuuskuntaeksperttinä paljon kokemusta ja tietoa, niin päätin uskaltautua mukaan tähän projektiin. Saimme selvitystämme varten iloksemme myös matka/kulu-apurahan Hannes Gebhardin rahastolta kesäkuussa 2015, mistä haluan vielä kiittää!
Aloitimme selvitys- ja haastattelutyön jo huhtikuun lopulla ja kävimme haastattelemassa kuuden eri lukion opettajia, rehtoreita ja opiskelijoita sekä keskustelemassa eri tavoin tähän teemaan perehtyneiden asiantuntijoiden kanssa. Tämä työ jatkui aina lokakuun 2015 loppuun saakka rinnakkain selvityksen kirjoitustyön kanssa. Lisäksi toteutimme Pellervo-seuran tiloissa jälleen kerran heidän myötämielisellä tuellaan 19.11.2015 ”Vauhtia yrittäjyyteen – Miten kehittää toisen asteen koulutuksen oppilaitososuustoimintaa?” -tilaisuuden, jossa esittelimme ensimmäisiä tuloksia, keskustelimme niistä ja keräsimme vielä learning cafe-menetelmällä lisää ideoita nyt valmistunutta selvitystämme varten.
Mutta miten lukio-opintoihin voi edes mahtua mukaan myös opiskelijayrittäjyyttä osuuskunnassa? Uskon, että en ole ainoa lukion läpikäynyt, joka ihmettelee tätä asiaa. Mutta juuri tässä tulemme niihin teemoihin, jotka nousivat myös esille nyt julkaistussa raportissamme. Suomalainen lukiojärjestelmä on perinteisesti toiminut yleissivistävänä oppilaitoksena, mutta vastaako se voimakkaassa sisältöpainotuksessaan riittävästi tuleviin jatko-opintojen ja työelämän vaatimuksiin? Erityisen mielenkiintoiseksi tämän kysymyksen tekee se, että suomalaiset lukiot ovat valmistautumassa syksyllä 2016 voimaan tulevaan uuteen opintosuunnitelmaan, joka nyt jopa edellyttää tuottamaan nuorille opetuskokemuksia, joissa korostuvat tietojen lisäksi myös aloitteellisuus, yhteistyö, vastuullisuus, yrittäjämäinen toiminta sekä rakentava ja tietoperustainen kriittisyys.
Selvityksemme mukaan osuustoiminnallinen yrittäjyys soveltuu erinomaisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseen, jos olemassa olevia lukion toimintamalleja on myös uskallettu täydentää ja muokata eteenpäin – tärkeästä yleissivistävyydestä ja jo onnistuneista toimintamalleista kiinni pitäen. Lukio-osuuskunnat, kuten kaikki oppilaitososuuskunnat, ovat koulutusorganisaatioille sekä haaste että mahdollisuus. Toiminnan kautta oppiminen eroaa perinteisestä lukio-opiskelusta ja asettaa näin sekä yksittäisen opiskelijan, opettajan että koko ryhmän uuteen tilanteeseen. Lukio-osuuskunnassa tehty suunnittelu ja varsinainen työ tuovat opiskelijoille oppimista, työkokemusta, taskurahoja ja myös opintosuorituksia – ja seuraava lukion opetussuunnitelma mahdollistanee vielä lisäsuoritukset tai korvaavuudet ilmiöpohjaisemmissa kursseissa.
Osuuskunta lukiossa? Se on enemmän kuin mahdollista, jos sitä on mukana toteuttamassa riittävä määrä sitoutuneita toimijoita, esimerkiksi muutama itsekin oppimis- ja kokeiluhaluinen opettaja pärjää hyvin rehtorin ja koululaisten perheiden myönteisellä tuella. Keskeistä on, että osuuskuntatoiminta on integroitu lukion opetussuunnitelmaan ja muihin tavoitteisiin. Lukio-osuuskunta voi jopa auttaa terävöittämään lukion erityispiirteitä tai -painotuksia kuten yrittäjyyttä, toimia vaihtoehtona urheilu- tai taidepainotuksille, korostaa paikallisuutta tai mukana voivat olla myös erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat.
Todellinen kysymys taitaakin olla, että millaista lukio-opetuksen halutaan olevan tulevaisuudessa? Halutaanko lukioiden toimintakulttuuria muuttaa yksilöllisestä oppimisesta yhteisöllisempään suuntaan? Ja entä jos opetuksen ohella harjoitellut ja opitut taidot syventävätkin myös sisältöjen oppimista?
Kirjoittaja KM, tohtorivalmennettava Pekka Hytinkoski toimii verkko-opetuskoordinaattorina Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.
Lisätietoja:
KTT Eliisa Troberg, eliisatroberg@gmail.com, 0405123681
KM, tohtorivalmennettava Pekka Hytinkoski, pekka.hytinkoski@helsinki.fi, 0443366126
Tutkimusraportti ”Lukio-osuuskunnat – tie yrittäjämäiseen lukioon” löytyy osoitteesta: http://pellervo.fi/wp-content/uploads/2014/05/lukio-osuuskunnat-raportti.pdf?cd72bb
Erinomainen tutkimus ja tulokset kannustaa muitakin lukioita vastaavaan. Työelämä vaatii osaamista joita syntyy vain todellisessa oppimisympäristössä tekemällä, joihin tämä vastaa hyvin. Myös ammatillisella sektorilla tarvitaan lisää osuuskuntia. Yhteisyrittäjyys on myös hyvä vaihtoehto työllistyä ja kehittää osaamistaan valmistuttuakin tämän päivän markkinoilla.
Erinomaiset kiitokset lämpimistä kommenteistasi Risto. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja sekä työelämä että koulut ovat muutoksessa. Myös Nuori Yrittäjyys -toiminta tuo peruskoulun lisäksi osaan lukioista yrittäjyyskasvatuksellista säpinää & oppia. Lukio-osuuskunnat näyttäytyivät tässä selvityksessä meille tutkijoille keskimäärin (mutta eivät aina) sopivan ”sympaattisina” paikallisina ratkaisuina, jotka eivät myöskään (useimmiten) hermostuttaneet paikallisia yrityksiä ja toimijoita, vaan päinvastoin keräsivät tukea ja kannatusta. Lopuksi vielä toteaisin, että selvityksemme loppupuolella nousi esiin myös hyvin kiinnostava näkökulma: Oppilaitososuuskuntatoiminnan kautta myös opettajat ja rehtorit saavat oletettavasti merkittävää lisäarvoa/hyötyä CV:eensä, josta saattaa olla myöhemmin työpaikkaa vaihtaessa ja uutta työpaikkaa hakiessa konkreettista hyötyä.