Brexit ja Ruralia-instituutti

SamiKurkiNyt on kulunut muutama päivä tiedosta, että vedonlyöjien ennustukset olivat väärässä. Britannian kansa äänesti EU-eron puolesta. Vielä ei tiedetä miten päätös oikeasti realisoituu, mutta asian vaikutusta eurooppalaiseen yhteistyöhön eri kentille jo pohditaan. Ruralia-instituutille ja laajemminkin maaseutututkimukselle ja siihen liittyvälle kansainväliselle yhteistyölle brittien lähteminen olisi ikävä takaisku.

Suomen liittyminen EU:hun pari vuosikymmentä sitten oli merkittävä myös Ruralia-instituutin kansainväliselle hanketoiminnalle. Onnistuimme pääsemään mukaan heti alussa EU:n tutkimuksen puiteohjelmiin ja sen jälkeen olemme toteuttaneet useita kymmeniä kansainvälisiä yhteistyöprojekteja eri tavoin EU:n kautta kanavoiduilla resursseilla. Viimeisin positiivinen rahoituspäätös tuli viime viikolla Horizon 2020 -ohjelmasta.

Vaikka konsortioissa on aina osallistujia useista maista, yksi on vuosien saatossa ollut yli muiden. Brittiläiset yliopistot ovat koordinoineet tai olleet muuten keskeisiä luottopelaajia lähes kaikissa hankkeissa, joissa olemme olleet mukana. Ottamatta sen enempää kantaa Skotlannin mahdolliseen itsenäistymiseen, varsinkin heidän menettäminen aktiivisesta maaseudun kehittämisen akateemisesta yhteistyöstä olisi harmittavaa.

Kansainväliset yhteistyöhankkeet ovat aina myös pieniä monikulttuurisuuden laboratorioita. Joskus yhteistä näkemystä siitä, mitä ollaan tekemässä ja millä keinoin, on haettava uuvuttavienkin keskusteluiden kautta. Silloin loogisuus, sinnikäs kokonaisuuksien hahmottaminen ja hienostunut kohteliaisuus – senkin jälkeen kun kaikki ovat jo uupuneita – on kriittisen tärkeää. Otokseni ei tietenkään ole tilastollisesti edustava, mutta brittiyliopistojen tutkijoihin näissä asioissa on voinut luottaa. Joskus jopa enemmän kuin pohjoismaisiin kumppaneihin, vaikka heidänkin kanssaan asiat ovat sujuneet mallikkaasti. Ajatusten yhteys brittitutkijoiden kanssa on ollut siinäkin mielessä mielenkiintoista, että suomalainen ja sikäläinen maaseutu elää kuitenkin monin tavoin erilaista arkea.

Ruralia-instituutin Visiting Scholar -ohjelmassa brittitutkijat ovat olleet erittäin hyvin edustettuina. Vuonna 2011 käynnistynyt ohjelma on tuonut Ruraliaan vierailulle jo yhdeksän brittitutkijaa ja sillä saa maiden välisessä vertailussa kirkkaan ykköstilan. Tähän ei Brexit onneksi tuo muutosta, koska ohjelman resurssit ovat omissa käsissämme. Mutta hiipivä huoli on siitä, että mikä on brittiyliopistojen asema jatkossa EU:n tutkimusrahoituksessa ja esimerkiksi maaseudun kehittämiseen liittyvissä akateemisissa yhteistyökuvioissa.

Mitä ikänä seuraavaksi Brexitin johdosta tapahtuukaan, toivon, ettei Iso-Britanniaa suljeta tai ettei se itse hölmöile itseään ulos EU:n tutkimusyhteistyöstöstä. Siitä olisi ainoastaan haittaa kaikille osapuolille.

Kirjoittaja FT, dosentti Sami Kurki toimii johtajana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *