Tänä syksynä, syyskuussa, samalla viikolla, samana päivänä, silmiini osui kaksi uutista: ”Viinayhtiö latasi Koskenkorva-videon Youtubeen – juoma napattiin myyntiin Britanniaan” (Helsingin Sanomat 20.9.2016) ja ”Nyt on todella kova! Suomalaiset lehmipojat listakärkeen USA:ssa” (Soundi 20.9.2016). Vaatimattoman suomalaisen mieltä aina lämmittää lukea, kun suomalainen menestyy ulkomailla. On se sitten euroviisuvoitto, olympiakulta, listaykköseksi kipuaminen tai vientikanavien aukeaminen.

Alkoholijuomia valmistava Altia kertoi 20.9.2016 Hesarissa, että brittiläinen vähittäiskauppaketju Marks & Spencer alkaa myydä Koskenkorvaa yli 130 myymälässä. Marks & Spencer on yksi Britannian suurimmista vähittäiskauppaketjuista. Ison vientikaupan käynnisti Koskenkorvan teettämä mainos Youtubessa. Kaupat syntyivät siis siten, että ostaja itse otti yhteyttä. Myyntimiehen ponnisteluja ei tarvittu lainkaan.

Uteliaisuuteni heräsi: millainenhan mainos laittoi brittiläisen suurimman vh-kaupan ostajan pyytämään tuotenäytteet. Ken ei ole katsonut Koskenkorvan mainosta Vodka from the village Youtubessa, niin kuvailen sitä hieman: kuvamateriaali koostuu eteläpohjalaisesta kultaisen keltaisista viljapelloista ja maaseutumaisemasta, kylätiestä, kulahteesta kyläbaarista, vanhoista ja nuorista emännistä sekä isännistä sekä leikkuupuimurista puimassa viljaa. Kerronta taustalla menee jotakuinkin näin: ”Tästä piti tulla eeppinen filmi Koskenkorva vodka tuotemerkistä … lumisia vuorenhuippuja, hieno kaupungin keskusta, vilkas yöelämä, limusiiniautoja ja huippumalleja… Valitettavasti meillä ei ole mitään näistä… Tämähän on Koskenkorva kylä, herran jestas… Meillä ei ole annettu muuta kun vettä ja ohraa. Siitä ei synny mitään hienoa brändifilmiä, mutta… siitä syntyy hienoa vodkaa. Koskenkorva – Vodkaa kylästä.”

Video on sopivasti sekoitus kaunista maaseutumaisemaa, aitoja ihmisiä, sekä jossain määrin kuivahkoa ja eleetöntä huumoria, joka kieltämättä puree brittiläisiin kuin suomalaisiin. Ydin tässä filmissä ja markkinoinnissa on, että tuote tulee oikeasta kylästä, from a village. Marks & Spencerin alkoholijuomien ostaja onkin todennut, että puhtaat raaka-aineet ja tuotteeseen liittyvä tarina alkuperäisestä kylämaailmasta ja käsityön tunnusta on se ”juttu” heidän asiakkailleen.

Se toinen uutinen kertoo suomalaisyhtyeestä, Steve ’n’ Seagullsista ja heidän Brothers In Farms -levyn noususta julkaisuviikollaan suoraan Yhdysvaltain levymyyntiä mittaavan Billboardin listan kärkeen. Steve ’N’ Seagulls tekee tunnetuista rockin ja hevin klassikkokappaleista omia versioita bluegrass tyyliin eli perinteisin soittimin, kuten muun muassa banjon, mandoliinin ja haitarin säestyksellä. Bändi nousi alun perin suuren yleisön tietoisuuteen kesällä 2014, kun se latasi Youtubeen ensimmäisen videonsa. Se oli akustinen ”latoversio” AC/DC:n Thunderstruck-kappaleesta. Tähän mennessä kyseistä videota on katsottu Youtubessa yli 31 miljoonaa kertaa. Bändin Youtube-videoissa tuodaan häpeilemättä esille maaseudun elämää: jokseenkin epäjärjestyksessä olevat ladot, pölyiset yliset, peräkamarin pullakahvihetket, vanhat massikat, lehmät, laitumet, syksyn ankeus, pontikan keittäminen, flanellipaidat ja hommahaalarit…

Miksi nämä kaksi juttua saivat ruralialaisen mieleni kohoamaan? Ehkä syy piilee siinä, että nämä ovat osoituksia siitä, miten maaseudulta ja maataloudesta voidaan luoda menestystarinoita. Esimerkeissä on kyse uniikeista suomalaisesta, maaseutuun kytkeytyvistä ja sieltä aitoutensa ammentavista tuotteista, joista on muodostunut menestyviä vientituotteita.

Alkoholi- ja musiikkibusiness on kovaa. Alkuperä ja jäljitettävyys ovat valtteja ainakin elintarvike- ja alkoholimarkkinoilla. Lisäksi rouhea maanläheisyys on kuulemma trendikästä. Esimerkiksi Altian Vodkaan käytetty vilja tulee keskimäärin 120 kilometrin säteeltä tuotantolaitoksesta – uniikkia ja harvinaista myös Altian toimitusjohtajan mielestä. Musiikkimaailmalla on kansainvälistymiseen omat reseptit, jotka painottavat mm. brittimediassa näkymisen tärkeyttä. Toisinkin valloituksen voi tehdä. Nykypäivänä kanavat kun ovat auki suoraan kuluttajiin.

Nämä kaksi tarinaa olkoot esimerkkejä siitä miten, maaseutumaisuudella, maanläheisyydellä, ”landemaisuudella” voidaan myydä. Mitäpä sitä siis peittelemään, kiertelemään tai muuksi muuttamaan: maalta sitä ollaan ja sillä siisti. MAALTA se pienikin voi ponnistaa.

Kirjoittaja Hanna-Maija Väisänen työskentelee projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.