Wikipedian mukaan treffit tarkoittavat sovittua tapaamista, etenkin seurustelutarkoituksessa. Treffit tekee onnistuneeksi se, että treffikumppaneilla on yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Jos intressit eivät kohtaa, toisia treffejä ei todennäköisesti tule.

Olen menossa treffeille, ensimmäisen kerran kai vuosikymmeniin. Vähän jännittää, mutta niin kai treffeille mennessä kuuluukin. Toivottavasti ruoka ei juutu kurkkuun tai juoma läiky rinnuksille. Nämä treffit eivät kuitenkaan toteudu mitenkään romanttisessa mielessä, vaan kyse on tiedetreffeistä. En ole menossa treffeille edes yksinäni, vaan yhdessä kollegani kanssa. Tiedetreffit ovat Seinäjoen yliopistokeskuksen organisoimia vapaamuotoisia tapaamisia esimerkiksi aamupalan, kahvin tai lounaan merkeissä. Tiedetreffien aikana molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan ja parhaimmassa tapauksessa syntyy siemen tulevaa yhteistyötä varten. Joka tapauksessa päästään ainakin tutustumaan uusiin ihmisiin rennossa ympäristössä. Tällaiset treffit ovat siis yksi tapa toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.

Yliopiston kolmanneksi tehtäväksi opetuksen ja tutkimuksen rinnalla on noussut yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ilmiönähän tämä ei ole sinällään mitenkään uusi, mutta tälle tehtävälle on perinteisesti annettu melko pieni painoarvo yliopistolaisen tehtävänkuvassa tutkimuksen ja opetuksen rinnalla. Yksi syy tähän varmasti on se, että yliopiston kolmas tehtävä on hieman hankalasti määriteltävissä ja varsinkin mitattavissa. Myös rahoitusohjaus on ollut melko löysää yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhteen. Ruralia-instituutissa kolmas tehtävä on kuitenkin läsnä lähes aina ja kaikessa mitä me teemme. Kolmas tehtävä voidaankin mieltää eräänlaiseksi kehittäjän rooliksi. Useimmiten kolmatta tehtävää toteutetaan mm. esitelmöimällä tutkimustuloksista tai kirjoittamalla kansantajuisia juttuja lehtiin. Aina kuitenkin voi ja kannattaakin keksiä uusia muotoja toteuttaa myös tätä tehtävää. Tiedetreffit on hyvä keino toteuttaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta kasvotusten ympäröivän yhteiskunnan edustajien kanssa.

Takaisin niihin treffeihin. Itseasiassa ne eivät edes jäänet ainoiksi laatuaan, vaikka etukäteen niin kovasti jännittikin, vaan kävimmepä työkaverini kanssa treffeillä vielä toistamiseenkin. Ensimmäisillä treffeille tapasimme eteläpohjalaisia ruokabloggaajia maittavan lounaan äärellä ja toisilla treffeillä nautimme runsaan aamiaisen kunnallisten virkamiesten kanssa. Ruokabloggaajia tapasimme liittyen tutkimushankkeeseen, jossa on keskiössä ruoka ja ruoan kuluttaminen sekä ympäristömyönteinen liiketoiminta. Tapaamamme virkamiehet tekevät työkseen mm. julkisia hankintoja, jotka ovat erään kehittämishankkeemme kiinnostuksen kohteena.

Bloggaajat olivat erittäin rentoa porukkaa ja tunnelma oli alusta asti leppoisa. Treffeillä naurettiin paljon, syötiin hyvin, valokuvattiin ruokia, mutta puhuttiin myös asiaa. Pohdimme yhdessä mm. miten paljon bloggaajat vaikuttavat seuraajiensa mielipiteisiin ja toimintaan. Mahdollisista yhteistyökuvioistakin tutkimuksen tekemisessä ja aineistonkeruussa keskusteltiin. Uusien treffien mahdollisuus jäi siis ilmaan leijumaan.

Aamiaistreffimme kunnallisten virkamiesten kanssa keskittyivät ehkä hieman enemmän asialinjalle kuin ensimmäiset treffimme. Mutta eipä tapaamisen yhdistävä tekijäkään ollut kovin kevyt eli julkiset hankinnat ja pk-yritysten rooli niissä. Tänä vuonna alkaneen Maaseudun toimijoiden hankintaosaaminen vahvaksi –hankkeen tavoitteena on lisätä pk-yrityksissä tietoa ja osaamista julkisista hankinnoista. Ruralian teemana hankkeessa ovat erityisesti ympäristöpalvelut. Aamiaisen aikana keskustelimme kyseisen kunnan hankinnoista liittyen mm. viheralueiden, teiden ja kiinteistöjen hoitoon.

Mitä näistä treffeistä sitten jäi loppujen lopuksi käteen? Erityisesti mieleen jäivät tietysti kaikki tapaamamme mielenkiintoiset ihmiset. Oli ilo tutustua näihin uusiin ihmisiin ja kuulla heidän näkemyksiään asioista, jotka ovat meille tärkeitä, mutta joita katsomme hieman eri näkökulmasta. Yhdessä söimme hyviä ruokia, tutustuimme toisiimme, keskustelimme eri aiheista laidasta laitaan ja opimme ymmärtämään ehkä hieman paremmin toistemme taustoja. Ja me tutkijatkin ymmärrämme ehkä maailmasta taas pienen palasen enemmän.