Ap-ap-ap, talousviisas puhuu!

Se on Talou Den Tutkija täältä Norsunluutornista, hei! Kaikki mitä sanon, voidaan käyttää sinua vastaan. Vaikka minä puhun käsitteillä, joita sinun on vaikea ymmärtää, niin se johtuu vain siitä, että sinä et ymmärrä taloudesta mitään. Enhän minäkään tule neuvomaan sinua siinä, miten lehmä tulee lypsää. Tai no, kyllä minä neuvon, koska se pitää tehdä tehokkaasti. Eihän siinä lypsämisessä muuten mitään järkeä ole, jos ei tuottavuus ole riittävän korkea.

Nämä ovat nimittäin niitä talouden lainalaisuuksia. Suurten miesten fysiikan laeista kopioimia oppeja (1); kauniita käyriä, jotka menevät ylöspäin ja eteenpäin, niin kuin kehityksen kuuluu mennä. Tai markkinoiden: niiden kuuluu kasvaa ja laajentua yhä uusille alueille.

Sillä niin se vain on, että talouskasvu on edellytys kaikelle hyvinvoinnille ja luonnonsuojelulle, ja ilman talouskasvua ei ilmastonmuutosta saada pysäytettyä. Kyllä kaikki taloustieteilijät tämän tietävät.

Joten on turha tulla kertomaan minulle, että taloudesta tuotettu tutkimustieto, joka kansalle tarjoillaan, on erkaantunut ihmisten arjen kokemuksista (2). Tai että talousteoriamme pohjaavat kontekstista puhdistetuille malleille ja ceteris paribus ja homo economicus -oletuksille, joiden tekemiseksi ei ole riittävää empiiristä näyttöä. On turha väittää, etteivät numerot pysty kertomaan meille asioiden todellista arvoa (3) ja kuvaamaan niitä toimenpiteitä, joita tarvitsemme luodaksemme ihmisten hyvinvointia maksimoivan yhteiskunnan. On turha väittää, että nämä numerot eivät sisältäisi kaikkia toiminnasta aiheutuvia negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Kyllä sisältävät, kunhan hinta vain lasketaan oikein (4). Ja kyllähän se ekosysteemien hinta on laskettu ihan oikein, kun hyödyt on suuremmat kuin haitat.

Otetaan nyt vaikka maataloustuottaja, tai oikeastaan maatalousyrittäjä, koska yrittäjyyttä tässäkin tarvitaan, niin ei kyllä näiden maatalousyrittäjien kannattavuus käsin kitkemisellä parane. Hullujen hommaahan se on, kun on torjunta-aineetkin keksitty. Ei se naapurin Hilkka sieltä luomuperunamaaltaan mitään satoa tule saamaan, kun perunarutto iskee. Tai ethän sinä 10 lehmällä mitään tee, kunnon navetta robottilypsykoneineen ja -ruokintakoneineen se pitää olla. Kyllähän se maksaa, mutta suurten mittakaavojen etua tässä haetaan. Ja lainaa pankista tietenkin. Eihän niitä investointeja muuten voi tehdä.

Ja sellainen romanttinen haikailu monimuotoisesta pientilasta ja kaiken maailman permakulttuurisesta tai biodynaamisesta viljelystä, sehän on idealistien hommaa se. Ihan turha yrittää saada toimeentuloa joltain kahden hehtaarin pläntiltä, ja pitää tilakauppaa natisevine laittioineen ja mustajuurineen. Nappikauppaahan sen on. Ei sillä maailmaa ruokita. Ei, vaikka YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön hiljattainen tutkimus (5) niin väittää. Siellä on taas jotkut sosiologit tai antropologit olleet asialla.

Tulevat meidän tontille, ja puhuvat joistain kaiken maailman talouksista: yhteisötaloudesta, lahjataloudesta, hoivataloudesta, solidaarisuustaloudesta, kumppanuusmaataloudesta  (6). Jakamistalouden vielä ymmärrän, siinä on potentiaalia. Minäkin olen monta loma-asuntoa sieltä Airbnb:stä löytänyt. Uima-altaat ja kaikki. Mutta nämä muut hössötykset, eihän se talous niin toimi, että vaihdetaan palveluita aikaa vastaan, keksitään paikallisvaluuttoja, tai muutetaan omavaraiseen ekokylään asumaan. Ja eihän kukaan kuluttaja halua maksaa sadosta etukäteen tietämättä mitä rahalla saa tai sitoutua noutamaan ruokakassinsa joka viikko aina samaan aikaan samasta paikasta – ja vielä talkoilla kaupan päälle!

Ei, kyllä ne kuluttajat haluavat valita kassiinsa ihan itse avokadonsa ja käydä ostoksilla juuri silloin, kun heille sopii. Siinähän se markkinatalouden koko pointti juuri onkin, että kuluttajilla on vapaus valita preferenssiensä mukaan ja hinnat ohjaavat kysyntää ja tarjontaa kohti optimaalista tasapainon tilaa. Ei sitä tasapainoa voi noin vain mennä horjuttamaan kieltäytymällä hintakilpailusta tai lopettamalla lihansyönti tyystin. Jotain rajaa tähänkin vegaanipropagandaan.

Mutta kaikkein pöyristyttävintä on kyllä se, että esitetään utopistista kritiikkiä talouskasvua kohtaan (7) ja ehdotetaan järjettömiä ideoita kohtuutalouteen siirtymisestä (8). Miten se ei muka ole kohtuullista, että omalla työllään ja ahkeruudellaan on pärjännyt elämässään, saanut hyvän valkokaulustyöpaikan ja nyt ansaitsee 20 kertaisesti sen, mitä tarhantädit tai sairaanhoitajat ansaitsevat, jotka muuten tekevät todella tärkeää kutsumustyötä.

Ja miten järjetöntä on luulla, että talous ei voisi muka kasvaa ikuisesti. Tottakai se voi, kun siirrytään aineettomaan kasvuun ja, toisin kuin Euroopan ympäristökeskuksen tutkimus (9) väittää, niin kyllä päästöjen kasvu ja luonnonvarojen kulutus voidaan irtikytkeä tuotannosta ja talouskasvusta. Vaikka empiiristä näyttöä tälle ei ole, niin kyllä meidän talousmallit sen pystyvät mallintamaan, että irtikytketään ja luodaan kestävää ja vihreää ja mitä-näitä-nyt-onkaan kasvua.

Ja teknologiahan on tässä se avainratkaisu. Niin kuin maataloudessakin (10) on ollut, ja tulee olemaan. Nytkin juuri luin, kuinka suomalaistutkijat tuottavat laboratorioissaan maitoa ilman lehmiä ja munia ilman kanoja. Näin se kehitys kehittyy. Tällaiset innovaatiot on tulevaisuutta ja ne tuo juuri sitä kipeästi kaivattua kasvuakin.

Joten sen kohtuutaloushomman voi kyllä heti alkuunsa unohtaa. Onhan se nytkin nähty, mitä tapahtuu kun talous ei kasva. Eihän me voida millään lantuilla alkaa palkkaa maksamaan, jos kulutus halutaan saada nousuun.

Ja ihan kuule vielä tähän loppuun täytyy sanoa, että kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun setämieheksi syytetään. Sitä en kyllä suostu nielemään. Enhän minä koskaan toisten päälle puhu, mutta kyllä sanon, jos ovat väärässä. Ja useinhan ne ovatkin, ne nuoret naiset, joita hallituskin on nyt pullollaan. Onneksi niitä ei ole otettu mukaan meidän talousviisaiden tutkimusyksikköön. Meillä on siellä hyvä miesporukka koossa ja saunaoluetkin jo ostettu. Ruosniemen panimolta tietenkin.

Mutta oli kyllä vaikea valita ottaako Ekonomin, Vuorineuvoksen vai Imperiaalin. Humanistin jätin heti hyllyyn. Humoristin olisin ottanut, mutta sitä ei ollut. Siinäpä vasta hyvä niche!

Kirjoittaja Galina Kallio työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

  1. https://www.theguardian.com/global-development-professionals-network/2017/apr/06/kate-raworth-doughnut-economics-new-economics
  2. Houtbeckers, E. & Kallio, G. (2019) Talous käytäntöteoreettisesti – Kotitalouksien omaehtoinen ruuanhankinta taloutta koskevan tiedon lähteenä. Tiede & Edistys. 2/2019. http://www.tiedejaedistys.fi/arkisto/2019/2-2019.html
  3. https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=b5WDDAAAQBAJ&oi=fnd&pg=PP1&dq=graeber+value&ots=19KoQg2NUk&sig=4kq9RLroiXfPgKMjNkpJJZepaHY&redir_esc=y#v=onepage&q=graeber%20value&f=false
  4. https://sociology.berkeley.edu/sites/default/files/faculty/fourcade/Price%20and%20Prejudice%20Final%20May%202010.pdf
  5. http://www.fao.org/family-farming/detail/en/c/284666/
  6. https://nakymatontyo.fi/content/toimeentulo/kumppanuus-maatalous/#gallery
  7. https://www.newyorker.com/magazine/2020/02/10/can-we-have-prosperity-without-growth
  8. https://greattransition.org/publication/the-degrowth-alternative
  9. https://eeb.org/library/decoupling-debunked/
  10. https://www.opendemocracy.net/en/oureconomy/if-laboratory-food-answer-what-question/?fbclid=IwAR0_44Sq1OnGvr0moOrYb2NJ3YjfLKaxXTViR-5VgySgBbc7tmMlp5ne2uE

18 thoughts on “Ap-ap-ap, talousviisas puhuu!

  1. Kiitos Galina, mainio kirjoitus!

  2. Hauska ja mielenkiintoinen teksti. Itse olen myös miettinyt suuruuden ekonomian/kasvun ja kannattavuuden teemoja ja sitä, miten niihin vetoamalla pyritään toisinaan perustelemaan asia kuin asia vääjäämättömänä totuutena. Samalla päätöksenteon arvopohja hämärtyy. Ei tehdä politiikkaa, ”vaan tehdään sitä, mikä toimii”. Onneksi (???) kuluttamisen kautta voimme kuitenkin vielä viestiä toisillemme myös arvoistamme ja identiteetistämme, kuten mainiosti tuossa kirjoituksen lopussa kiteytit 🙂

    • Tehokkuuteen vetoaminen asettaa tätä vaatimusta kriittisesti tarkastelevan väistämättä altavastaajan asemaan, sillä tehokkuus määrittyy tällä hetkellä hyvin kapeasti yhteiskunnassamme ja valtavirtaisen kansantaloustieen toimesta; synonyyminä usein tuottavuus. Toivoisin moniäänisempää ja laadullisempaa tehokkuuden tarkastelua – ja pohdintaa siitä, onko tämä paras käsite ohjaamaan toimintaamme.
      Mitä tulee kuluttamisella vaikuttamiseen, en pidä tätä hyvänä vaihtoehtona yhteiskunnassamme ja talouden rakenteisiin tarvittavaan muutokseen. Ehkä tekstini lopetuksen voi myös ottaa humoristisesti siinä mielessä, että kulutus tuskiin tulee meitä pelastamaan, mutta voi helpottaa oloa – jos on varaa ostaa pienpanimoiden oluita 🙂

      • Totta tosiaan moniäänisempää keskustelua tarvittaisiin. Toivottavasti myös toimittajat heräävät tähän. Onneksi on teitä herättelijöitä.

        Tuo kuluttamalla kuluttamiseen vaikuttaminen on kiinnostava paradoksi. Mielenkiintoinen historiallinen(kin) ilmiö on myös ”asiakkuuden” laajentuminen erilaisille elämänaloille. Esimerkiksi potilaasta asiakkaaksi.

        Mutta nyt täytyy palata takaisin sorvin ääreen. Tuottavuus nimittäin kärsii, kun tulee osallistuttua tällaisiin oman ydinosaamisen ulkopuolisiin keskusteluihin 🙂

  3. Tärkeä ja hieno teksti, meni jakoon sosiaalisessa mediassa. Kiitos!
    T. Kollega taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen puolelta

  4. Hei Galina ja kiitos tästä. Juuri hyvään saumaan jaettavaksi ja ihmisten konservatiivisia käsitteitä kyseenalaistamiseksi heille otollisella ja vastaanottavaisemmalla hetkellä.

  5. Kiitos – tämä oli aivan loistava. Nauramatta ei loppuun päässyt – ei edes puoleen väliin! Tälle soisi laajan lukijakunnan.

    • Kiitos, kiva kuulla! Toivottavasti juttu leviää myös (muiden) setämiesten saunakeskusteluihin 😀

  6. Hyvä teksti ja asiaa! Meni jakoon sosiaalisen median puolella. Aiheellisia nostoja. Valtion toimijoiden asiantuntijatoimeksiannot ihmetyttävät työryhmien henkilövalintojen osalta. Olisi remontin tarvetta periaatteissa ja perusteissa valita näihin työryhmiin asiantuntijoita.

    • Kiitos! Samaa mieltä asiantuntijoiden valinnoista. Myös median soisi ottavan talouden tarkasteluun laaja-alaisemmin eri alojen ja koulukuntien asiantuntijoita. Nyt julkista keskustelua käyvät melko lailla samat henkilöt.

  7. Osui ja upposi! Aivan mahtava pläjäys, kiitos Galina.

  8. Tuossa tarinassa on tavattoman paljon riipinistä. Yrittäessään olla ironinen, Galina Kallio vahingossa kertoo hyvin täsmälliset perusteet sille, miksi hän on väärässä.

    Jos aloittaisi tästä yksityiskohdasta:. Biodynaamisia tiloja on maailmassa äärimmäisen vähän, globaalissa mittakavassa, vain noin 6000. Niistä valtaosa Euroopassa. Maailman ruokkimisessa niiden merkitys on ihan oikeasti nappikauppaa..Tämä ihan kansainvälisen Demeter-liiton tilastojen mukaan. Samoin täytynee olla, permakulttuurin suhteen, jolla ei ole edes vastaavaa järjestöä.

  9. Jos yrittää saada toimeentulonsa jostain 2 hehtaarin pläntiltä, eikö se todella olekin nappikauppaa?

    Suositteleeko Kallio suomalaisille sitä tulevaisuutta? Ei, vaan sellaista, jossa suomalaisilla on varaa maksaa kumppanuusmaatalouden korkeammat hinnat.

  10. Galina Kallion suosittamaan kumppanuusmaataloutta tarvitaan oikeastaan vain silloin kun ruokaa tuotetaan oikein tehottomasti ja siten kalliisti.

    Tarvitaan sellaisia kumppaneita, joilla on paljon rahaa. Kylliksi maksaa noin tuplahinnat biodynaamisista tai luomutuotteista. Tai triplahinnat.

    Ei pidä tuijottaa taloudellisuuteen? Ei pidä, jos ei siihen ole tarvetta. Kaikilla ei ole.

  11. Tuo FAO:n tutkimus ei ollut kovin hiljattainen, se oli vuodelta 2014. Siinä todistettiin vain, että tuo on nyt tilanne. Ei sitä, että olisi hyvä niin, että kehitysmaiden ihmiset olisivat sidottuina pieneen peltotilkkuunsa. Ja heidän lapsensakin. Lapset eivät pääse kouluun, kun heitä tarvitaan apuna kitkemisessä. Kun ei voida ajatellakaan, että käytettäisiin torjunta-aineita.

Kommentointi on suljettu.