Minne menet ruoantuotanto?

Eksoottisia hedelmiä, lammasta Uudesta-Seelannista, ranskalaista patonkia ja hyllymetreittäin eurooppalaisia juustoja. Kauppojen ruokahyllyt notkuvat tuotteita ympäri maailmaa ja tarjonta onkin runsaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Sesongista riippumatta. Kuluttajat ovat tottuneet, että mitä tahansa ruokaa on saatavilla lähes vuorokauden ympäri. Myös oman kylän kaupasta. Entä kotimaiset tuotteet? Valion kevytmaito, arkijuusto, HK:n sininen lenkkimakkara ja Vaasan ruispalat ovat tuttuja tuotteita läpi maan. Keskittynyt elintarvikkeiden jalostus ja kauppa ovat johtaneet tilanteeseen, jossa samat tuotteet löytyvät kauppojen hyllyiltä Hangosta Utsjoelle ja kansalaisen täytyy valita ostopaikka kahden kirjaimen väliltä.

Samaan aikaan ruoantuotannon tulisi olla toisaalta lähellä tuotettua, mieluiten luomua, uudistuvaa, ilmasto- ja vesistöystävällistä, monimuotoissuutta vaalivaa ja eläinten hyvinvointi tulisi huomioida. Ruoasta ja ruoantuotannosta puhutaan paljon ja se herättää intohimoja. Riippuen näkökulmasta tai keskustelijasta, maatalous on joko ilmastopahis tai ratkaisu ilmastonmuutokseen. Usein tähän liittyy keskustelu kotieläintuotannon roolista. Sosiaalinen media on täynnä keskusteluja lihansyönnistä ja sen kestävyydestä. Nurmiviljelyn nähdään pelastavan maailma hiilensidonnan avulla tai märehtijät nähdään ilmaston tuhoojina niiden metaanipäästöjen takia. Myös ihmisten ruokavalion vaikutus tuotannon ympäristövaikutuksiin on iso ajankohtainen asia tutkimuksessa.

Ruoantuotannolle haluttava muutos näkyy poliittisella tasolla. Europan unionin pellolta pöytään -strategiassa Euroopan ruoantuotannolta halutaan paljon samoja yllä mainittuja asioita liittyen tuotannon kestävyyteen. Suomesta on jo pitkään haluttu tehdä ravinnekierrätyksen mallimaa, kiertotalouden on luvattu tuovan vihreää kasvua, vastuullisuutta lisätään ruokaketjussa, biokaasua tuotetaan maatiloilta ja monia muita hienoja tavoitteita kestävyyden lisäämiseksi edistetään. Enää pitäisi tietää, mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä ruokajärjestelmän näkökulmasta?

Entä miten ruoantuotannolle asetetut suuret odotukset ja tavoitteet ovat sopusoinnussa tämän hetken tuotannon kanssa? Huonosti. Nykyään maanviljelijän rooli tuntuu olevan vain raaka-aineen tuottaminen teollisuudelle. Tuotantoa pitäisi tehostaa ja nykyaikaistaa, jotta pysytään mukana kilpajuoksussa globaaleilla markkinoilla. Kuluttajien lautasille ruoka pitäisi saada tuotettua yhä halvemmalla. Tätä kaikkea halutaan samaan aikaan, kun viljelijöiden määrä vähenee, tilakoko kasvaa ja viljelijät ovat uupuneita työnsä määrään, kamppailevat kannattavuuden kanssa ja kaipaavat ansaitsemaansa arvostusta. Tarvittavat muutokset ovat suuria.

Kotieläintuotanto ja elintarvikkeiden jalostus ovat keskittyneet alueellisesti Suomessa. Suuressa osassa maata maaseutu hiljenee, ja samaan aikaan joissain maakunnissa tehdään ennätyssuuria investointeja kotieläintuotantoon ja elintarvikkeiden jalostukseen. Vastaako yhä keskittyvä maataloustuotanto sille asennettuihin tulevaisuuden tavoitteisiin? Olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mikä on suomalaisen ruoantuotannon rooli? Onko suomalaisen alkutuottajan tehtävä tuottaa halpaa raaka-ainetta, joka jalostetaan ruokatehtaissa elintarvikkeiksi kulutukseen. Mikä on kuluttajan rooli tässä? Entä mikä on hiljenevän maaseudun rooli tulevaisuudessa? Odotetaanko viimeisen lähtijän sammuttavan valot vai voisiko ruokajärjestelmän palaset rakentaa uudelleen niin, että se herättäisi maaseudun uuteen eloon ja samalla tuottaisi ruokaa ympäristöystävällisesti, työllistäisi nykyistä enemmän ja loisi paikallista ruokakulttuuria.

Kirjoittaja Kari Koppelmäki työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Elintarvikeketjun ekoteolliset symbioosit – soveltuvuus Etelä-Savoon (ETES) -hankkeessa.

Tämä blogi on ensimmäinen hankkeen blogikirjoitussarjassa, jossa pohditaan suomalaista ruokajärjestelmää ja kuinka siitä voitaisiin tehdä kestävämpi. Seuraavissa kirjoituksissa käsitellään ruokajärjestelmän nykytilaa sekä millaisia mahdollisuuksia paikallisempi ja hajautettu ruoantuotantomalli tarjoaa.

1 thought on “Minne menet ruoantuotanto?

  1. Päivitysilmoitus: Kiertotalouden mukainen ruokajärjestelmä | Ruralia-instituutin blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *