Yhteenveto miljoonasta sivusta

Sulevi Riukulehto

Sulevi Riukulehto

Vuodesta 1988 olen kirjannut muistiin perustietoja kirjoista, jotka olen lukenut kannesta kanteen. Alle satasivuisista en ole pitänyt lukua. Elokuussa 2021 ylittyi miljoonan sivun raja: hyvä tekosyy pysähtyä hetkeksi.

Vaikka olen merkinnyt ylös vain muutaman tiedon, niistä irtoaa monenlaista kummaa. Ainakin itse olen hämmästynyt. Yllätys oli jo se, kuinka suuri luku miljoona oikeasti on: kuvittelin, että moinen sivumäärä olisi ohitettu vuosia sitten.

Miljoonaan sivuun kirjoja upposi 4188, ja niissä oli keskimäärin 239 sivua. Lukuvauhti on ollut noin 120 kirjaa vuodessa. Se on paljon keskivertokansalaista enemmän. Vain joka kymmenes suomalainen lukee yli 20 kirjaa vuodessa. Todelliset suurkuluttajat ahmivat ihan eri mitalla: olen tavannut ihmisiä, jotka lukevat kirjan päivässä.

Yritän lukea vanhaa, mutta luenkin uutta

Työni puolesta luen paljon vanhoja tekstejä. Luen myös kaunokirjallisuuden klassikoita yleensä jollakin teemalla. Silti minunkin lukemistoni on selvästi kallistunut uusimpaan aikaan.

Miljoonan sivun rajapyykillä vanhin lukemani kirja oli mesopotamialainen Gilgamesh noin 4300 vuoden takaa ja uusin Eeva Uusitalon väitöskirja. Puoliväliin osui Erkki Niinivaaran Ihmisen tuleminen, vuodelta 1971.

Lieneekö tämä ikäiselleni historioitsijalle tyypillinen jakauma?

Luulen, että useimpien tutkijakollegojen mediaani tulee kirkkaasti 2000-luvulle, sillä tiedemaailma arvostaa – tai oikeastaan yliarvostaa – kaikkein uusimpia julkaisuja. Uusinta tietoa pitääkin seurata, mutta tosiasia on, että vain harvoin se kumoaa vanhaa. Tyypillisesti uusi tutkimus täydentää kokonaiskuvaa jollakin tavalla. Pätevin yleisesitys voi olla yllättävän vanha. Silti melkein alalta kuin alalta voi valmistua lukematta yhtään kymmentä vuotta vanhempaa kirjaa. Olen enemmän huolissani tutkijoiden historiatietoisuudesta kuin heidän tietojensa ajantasaisuudesta.

Olen vilpittömän yllättynyt siitä, kuinka vähän olen itsekin lukenut ennen vuotta 1700 kirjoitettuja kirjoja: reilut 200. Luulin jotain muuta. Olenhan historioitsija. Jos käsiini osuu vanha teos, jonka joku on vaivautunut suomentamaan, katson melkein velvollisuudekseni lukea sen jo kannatuksen vuoksi. Numerot todistavat, että vaikka yritän koko ajan lukea vanhaa, luen sittenkin uutta.

Englanti rules, n’est-ce pas?

Rakastan kieliä. Tämä näkyy lukuprofiilissani. Olen lukenut  seitsemällä kielellä. Kolme kirjaa neljästä on mennyt suomeksi (76 %). Se on hyvä asia. Olen onnellisessa asemassa, kun ulottuvillani on runsaasti omakielistä kirjallisuutta.

Vieraiden kielten ykkönen oli omaksikin yllätyksekseni espanja – 349 kirjaa ja päälle vielä yksi katalaaninkielinen, jonka epähuomiossa ostin verkkokaupasta, kun otsikon perusteella luulin sitä espanjaksi. Lukeminen oli hidasta, mutta punnersin sisulla loppuun asti.

Vaikka olen espanjaa harrastanut, kuvittelin tietenkin, että englanninkielisiä nimikkeitä olisi selvästi enemmän: onhan englanti käytössä päivittäin ja opiskeluaikainen erikoistumisalanikin oli Yhdysvallat. Tosiasia kuitenkin on, että tutkittaessa luetaan pääosin lyhyitä artikkeleita ja yksittäisiä lukuja. Kirjoja kahlataan yksityiskohtia poimien. Kokonaisia englanninkielisiä teoksia lukuhistoriassani oli 303.

Englannin jälkeen seurasivat ruotsi (199) ja ranska (178). Viro on uusi harrastukseni: kirjoja oli kertynyt kieltä opetellessa 45, enimmäkseen lasten ja nuorten romaaneja. Toimivaksi kielitaidoksi en voi viroani vielä sanoa. Olenpa kuitenkin huomannut, että Viro on lastenkirjallisuuden luvattu maa.

Vino maailma

Olen lukenut kirjoja 108 maasta. Määrä on suuri, sillä etsin tarkoituksellisesti luettavaa kaikkialta maailmasta. Juuri siihen tarvitsen ja käytän kieliä. On paljon maita, joista on suomennettu tuskin mitään. Latinalainen Amerikka avautuu espanjalla ja Länsi-Afrikka ranskalla. Miljoonan sivun luettelossani oli 38 Euroopan, 25 Amerikkojen, 22 Afrikan, 21 Aasian ja 2 Oseaanian maata. On outojakin: Kambodža, Norsunluurannikko, Dominica, Ugarit. Vaikuttaa kattavalta.

Tarkemmin katsottuna lukeneisuuteni on sittenkin hyvin vino. Alkuperämaita on kyllä määrällisesti paljon, mutta annoskoko on ollut useimpien kohdalla pieni. Monet kaukomaat olen vain kevyesti korkannut nauttimalla yhden tai kaksi kirjaa. Sen sijaan länsimaisten kirjojen äärellä on toistuvasti vierähtänyt kuukausien putki. Useampi kuin kolme neljästä kirjasta on ollut eurooppalainen, lopuista yli puolet pohjoisamerikkalaisia.

Kulttuurin tutkijana minulta odotetaan asiantuntemusta ja monialaisuutta, mutta tosiasia on, että ulkoeurooppalaisten kulttuurien tietämykseni perustuu lähes yksinomaan länsimaisten kirjoittajien käsityksiin. Tämä näkyy varmasti maailmankuvassa. Harrastuneisuuteni ansiosta olen kuitenkin erityisasemassa: kuinkahan vino keskivertolukijan kirjakori onkaan?

Eipä ihme, että meidän on usein vaikea ymmärtää esimerkiksi islamilaisen maailman tai luonnonkansojen ajattelutapoja. Olemme kuulleet niistä vain toisen tai kenties viidennen käden kautta. Kaikki on huolellisesti suodatettu länsimaisen tulkinnan läpi. Afrikkalaisilta ja aasialaisilta olen lukenut yhteensäkin vain 175 kirjaa. Se tekee naurettavat nelisen prosenttia alueelta, jolla elää reilusti yli puolet maailman väestöstä.

Kirjoittaja Sulevi Riukulehto on Ruralia-instituutin aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja.

.

2 thoughts on “Yhteenveto miljoonasta sivusta

  1. Kiitos Sulevi tästä pohdinnasta! Tuollaisesta vaikuttavasta otannasta voi tehdäkin jo hyvin osuvia arvioita ajattelun länsimaisesta suodatuksesta ja tiedemaailman suhteesta uusiin julkaisuihin. Olen ihan samaa mieltä siitä, että on hankala päästä kiinni vanhojen sivilisaatioiden ja kulttuurien tuomasta perinnöstä nykyajan yhteiskuntiin jos rajoittaa lukemista yhden ajan tai yhden alueen kautta. Historiasta voi oppia myös kaunokirjallisuuden kautta valtavasti. Itse esimerkiksi koen oivaltaneeni jotain islamilaisesta ajattelutavasta kun lukaisin Ildefonso Falconesin Fatiman käsi -teoksen pari vuotta sitten. Hyvää lukutaitoviikkoa!

  2. Kiitos Sulevi hauskasta ja vaikuttavasta blogista. Olen ERITTÄIN vaikuttunut, nyt tiedän mitä sana lukeneisuus tarkoittaa. Vaikka olit itsekriittinen ja katsoit lukeneesi liian vähän vanhaa ja liikaa länsimaista, onnistut välittämään sen mihin epäilemättä tähtäsit: heräsi kiinnostus ja halu paikata omaa lukeneisuutta, ymmärrys (verrattuna: järkyttävästä) lukemattomuudestani. – Nyt muuten on menossa Antti Tuurin UPM-Kymmene, metsän jättiläisen synty, jossa olen sivulla 359, eli ikävä kyllä loppu häämöttää tässä nautittavassa teoksessa. Tämä on lähihistoriaa, ei historioitsijalta, mutta tunnustetulta kirjailijalta, hänkin pohjanmaalainen.

Kommentointi on suljettu.