Kirjoittajan arkistot:Aapo I Jumppanen

“Night seminar is more important than the day seminar” – In the Search of Japanese Wisdom

|
Vastaa

Aapo_nettiin5[1]Ruralia Institute has a cooperation agreement with Hirosaki University situated in Aomori prefecture in the most northern part of Japanese main island Honsu. Our Japanese colleagues have visited us more than ten times. Researchers of Ruralia Institute have also been in Hirosaki numerous times. We have participated in conferences and seminars together and published some joint papers now and then. In the spring of 2014, I was made an interesting offer by Professors Carpenter and Koyata. They would like to see me teaching an intensive course on European integration at the Faculty of Humanities in the department of international society. Lue loppuun →

Onko Suomi jakautunut kahtia? Maaseutututkimuksellinen näkökulma käytävään keskusteluun

|
Vastaa

Aapo_nettiin5[1]Sunnuntaina pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen olemme saaneet lukea mediasta kärkkäitä viestejä siitä, että Suomi olisi viimeisimpien vaalien myötä jotenkin perustavanlaatuisesti jakautunut kahtia: Arvoiltaan liberaaliin kaupunkiin sekä arvokonservatiiviseen maaseutuun. Lue loppuun →

Insinööreistä

|
Vastaa

Aapo_nettiin5[1]Kevättalvella pääsin mukaan erääseen kirjaprojektiin. Kyseessä ei ole kaunokirjallinen teos hanketyön hyvistä, pahoista ja rumista käytännöistä, vaan tekniikan alan koulutuksen kehityshistorian kokoaminen Seinäjoella 1960-luvulta tähän päivään. Käytännössä tämä tarkoittaa kokonaiskuvan laadintaa siitä, miten Seinäjoen Teknillisestä koulusta muotoutui nykyinen Seinäjoen Ammattikorkeakoulun tekniikan yksikkö ja mitä sitten tapahtuikaan. Oppilaitoshistorian lisäksi tässä TAHKO-hankkeessa tarkastellaan myös alan koulutuksen elinkeinoelämäyhteistyön muotoja eri vuosikymmeninä. Lue loppuun →

Maakuntien mies

|
4

Aapo_blogiinOlen maakuntien mies. En ole koskaan asunut pääkaupungissa tai sen välittömässä vaikutuspiirissä. Lapsuuden vietin Kymenlaaksossa, opiskeluajan ja työelämän aloittamisen koin Keski-Suomessa ja tänään asun Etelä-Pohjanmaalla. Suurin osa lähisuvustakin on maakuntien väkeä Varsinais-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta, joten tätäkään kautta ei ole pääkaupunkiseutu tullut tutuksi. Toisaalta olen kuitenkin ollut Helsingin yliopiston palveluksessa enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 2006. Tämä tosiasia saattaa hämätä joitakuita luulemaan, että Helsinki olisi tullut kovinkin tutuksi, tai että peräti asuisin Helsingissä. Lue loppuun →

Kuolemanhylly – ajatuksia aineiston keruusta

|
Vastaa

Aapo_blogiinToisen ihmisen kohtaamisen sanotaan olevan elämän vaikeimpia asioita. Toisaalta itseään muistuttavien ihmisten lähestyminen on yleisesti ottaen helpompaa kuin omasta itsestä elämäntilanteen, arvomaailman tai koulutuksen puolesta poikkeavien kanssa. Yliopistoissa työskentelee paljon ihmisiä, jotka keskustelevat lähes yksinomaan oman alansa asiantuntijoiden kanssa. Tämä epäilemättä helpottaa vuorovaikutusta. Lue loppuun →

Kenelle banjot soivat?

|
1

Ruralia-instituutin projektipäällikkö, YTT Aapo Jumppanen

Viimeiset kolme vuotta olen työskennellyt kansainvälisen The Rural Other -tutkimushankkeeni parissa aina kuin muilta kiireiltä olen ehtinyt. Tutkimuksen tavoitteena on avata uusia vertailevia näkökulmia siihen, kuinka maaseudun toiseutta tuotetaan populaarikulttuurissa Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Hankkeen keskeisenä tutkimusaineistona toimivat elokuvat. Lue loppuun →

Hyvinvointia kulttuurista?

|
2

 

Ruralia-instituutin projektipäällikkö, YTT Aapo Jumppanen

Olen viime aikoina etsinyt tutkimuskirjallisuudesta tietoja kulttuurin hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta.  Koen olevani etuoikeutettu, että saan tarkastella näin yhteiskunnallisesti merkittävää aihetta –  onhan todettu, että esimerkiksi elokuvissa, konserteissa, museoissa ja taidenäyttelyissä käyvät ihmiset elävät keskimääräistä pidempään (Mm. Bygren, Konlaan ja Johansson 1996). Lue loppuun →

Eikä vieläkään tuulivoimaa?

|
Vastaa

Ruralia-instituutin projektipäällikkö YTT Aapo Jumppanen

 Luin viime viikolla kaksi aluetieteen pro gradua viisastuakseni tuulivoimarakentamiseen liittyvissä kysymyksissä. Toisen oli kirjoittanut Jaana Rantala ja toisen Jutta Vento. Kiinnostukseni ei ollut puhtaan ideologista, vaan elinkeinotoimintaan suuntautuvaa, sillä tein samalla pohjatöitä hankehakemukseen, jonka on määrä valmistua joskus ensi vuoden puolella. Lue loppuun →