Mobiilin kansan uusi normaali on entistä monipaikkaisempi arki.
Me suomalaiset innostumme varmasti ainakin kahdesta asiasta. Ensimmäinen on uusi jääkiekon maailmanmestaruus. Kun koronan jälkeen päästään pelaamaan MM-kisoja, nauliudumme television ääreen ja repeämme, kun Suomesta tulee taas uusi maailmanmestari. Toinen varma innostumisen, tai suoranaisen villiintymisen syy on sama, joka saa laitumelle päästetyt lehmät kirmaamaan ilosta. Se on kasvuun puhkeavan luonnon tuoksu ja auringon valo. Loputtomalta tuntuvan pimeyden jälkeen tarvitaan muutama hellepäivä, ja olemme sekaisin: alamme pukeutua oudosti – ja puhua iloisesti luonnosta.
Keväällä alkaa puhe lomista ja muista mukavista asioista. Se on otollista aikaa panna liikkeelle myös kyselyjä, joissa tiedustellaan ihmisten käsityksiä maaseudusta: aiotko muuttaa maalle? No tietysti. Ainakin mielikuvissani, tai ehkä jossain vaiheessa tai osa-aikaisesti – kesällä mennään joka tapauksessa mökille.
Maailmalla leviävä Covid-19 ei ole ensimmäinen kulkutauti laatuaan, mutta voimallinen se on. Taudin ohella kiertävät maailmaa arviot sen vaikutuksista. Tämä pandemia osoittaa Michael O’Sullivanin mukaan miten globalisaatio toimii, mitkä ovat sen heikkoudet (ks. Hyyryläinen tällä palstalla). Göran Therborn katsoo kriisin tekevän yhteiskuntaluokat näkyviksi (Aftonbladet). Tapahtumien kulku nostaakin esiin monenlaisia ongelmia, jotka tavallisesti piilevät yhteiskunnan rakenteissa, myös niitä, jotka liittyvät maaseudun ja kaupungin suhteeseen. Hyödyllinen katsaus tähän on lontoolaisen professorin Nic Gallent’in pohdinta maallepaosta tämän kevään kuukausina (Town and country planning April/May 2020). Britanniassa kaupunkilaiset lähtivät suurella joukolla maaseutuasuntoihinsa tai vuokra-asuntoihin maalle, näin myös USA:ssa, Ranskassa, Espanjassa, Kreikassa jne. Esimerkiksi yhden päivän aikana, ennen matkustusrajoitusten astumista voimaan, siirtyi 11 000 italialaista Sardiniaan lentokoneella ja lautoilla. Tällaiset matkailijavirrat ovat tietenkin herättäneet maaseudulla pelkoa sairauden leviämisestä ja halua estää sinne tuloa. Pohjoismaita Gallent ei käsittele, joten lienee paikallaan ottaa esiin Ruotsissa käyty ajankohtainen keskustelu, jota olen seurannut television ja sanomalehtien välityksellä. 
Viime viikot ovat tarjonneet meille yhteiskuntatietelijöille ja muille kulttuurin tutkijoille mielenkiintoisia näkyjä ihmisyhteisöjen toimintaan. Medialla näyttää olevan vain yksi aihe, josta voidaan kertoa lukemattomin variaatioin. Erilaiset asiantuntijat ovat kertoneet meille vuolaasti näkemyksiään koronasta. Tämän lisäksi tulevat vielä erilaiset kokemusasiantuntijat alkaen naapurin Penasta päätyen Balille koronan takia jumiin jääneisiin ykkösluokan maailmantähtiin.
Ammatillisen koulutuksen reformi on merkittävin koulutusta koskeva uudistus aikoihin. Uudistuksen taustalla on koulutusjärjestelmän mukauttaminen siihen, että työtä tekevät ikäluokat pienenevät ja digitalisaatio muuttaa ammatteja sekä työnkuvia. Uudistuksen tavoitteena on tukea yksilöllisiä opintopolkuja, lisätä opiskelun joustavuutta sekä vahvistaa yritysten roolia työssäoppimisen ympäristöinä. Uudistuksessa on nähty mahdollisuuksien rinnalla myös uhkakuvia. Huolta on kannettu muun muassa oppilaitosten resurssien leikkauksista ja siitä, kyetäänkö yrityksiin luomaan riittävän laadukkaita työssäoppimisen ympäristöjä.
Julkisten hankintojen arvo on Suomessa lähes 35 miljardia euroa vuodessa. Tämä summa kohdistuu sellaisiin tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankintoihin, joita valtio, kunnat ja kuntayhtymät, valtion liikelaitokset sekä muut julkisen sektorin hankintayksiköt tekevät julkisilla varoilla oman organisaationsa ulkopuolelta. Julkisilla hankinnoilla on siis merkittävä kansantaloudellinen ja työllistävä rooli.
