Tulevien kuntavaalien pääteemoiksi näyttävät nousevan vapaaehtoisuus ja pakkoliitokset kuntien yhteen liittämisissä. Pakkoliitoksen ymmärtää yhdestä sanasta. Siinä on kyse ylhäältä, hallituksesta käsin, sanellusta ratkaisusta, joihin kuntalaiset joutuvat alistumaan. Sanelu ja pakko eivät tunnu kovin hyvältä ratkaisulta maassa, jossa demokratian noudattamista mielellään tähdennetään. Mutta mitä on sitten se vapaaehtoisuus, jota hallitusoppositioon siirtynyt keskustapuolue erityisesti korostaa?
Jos vapaaehtoisuutta toteutettaisiin täysimääräisenä, se tarkoittaisi sitä, että kunnassa järjestetään kansanäänestys vaihtoehtoina pysyminen itsenäisenä tai liittyminen johonkin naapurikuntaan ja että päätöstä noudatettaisiin. Se olisi vapaaehtoisuutta koko kunnan puitteissa. Kunnan kaikkien asukkaiden osalta tämäkään ei olisi vielä täydellistä valinnan vapautta. Kunnissa on usein jollei yleensä selkeästi erottuvia alueita ja osia – kyliä – , joiden asukkaille olisi edullisempaa liittyä johonkin muuhun kuntaan kuin siihen, jota enemmistö kannattaa. Jos uuden liittokunnan rajat vedettäisiin niin, että näiden vähemmistöjen tahto otettaisiin huomioon, vapaaehtoisuus toteutuisi täysimääräisenä. Se olisi myös käytännössä järkevintä, sillä eivät reuna-alueiden asukkaat perusteitta omaa vaihtoehtoaan kannata.
Vapaaehtoisuudella ymmärretään kuitenkin usein huomattavasti rajoitetumpaa menettelyä. Kuntien valtuustot päättävät ilman kansanäänestystä asian. Tällöin luonnollisesti liittymistä harkitsevien kuntien ja tulevan suurkunnan poliittinen kokoonpano saattaa vaikuttaa ratkaisuun. Onhan yksittäisten valtuutettujen mahdollisuudet toimia ajamiensa asioiden hyväksi ja heidän ennusteensa tulla valituksi uudelleen riippuvaisia tulevan suurkunnan puoluepoliittisesta kokoonpanosta.
Hyvän esimerkin siitä, mihin valtuustopäätökset johtavat, tarjoaa Yli- ja Alahärmän sekä Kortesjärven liittyminen Kauhavaan ja sitä tietä Kauhavan suurkunnaksi 2009 (yhteensä yli 17 000 asukasta). Kuntien valtuustoissa oli suurimpana keskustapuolue, kun taas Lapualla (yli 14 000 asukasta), johon liittymistä ainakin Ylihärmässä laajalti kannatettiin (tiettävästi epävirallisen kyselyn perusteella enemmistö) voimasuhteet alueen valtapuolueiden, keskustan ja kokoomuksen, kesken olivat tasan, edustajia valtuustossa kummallakin 13.
Liittyminen Kauhavaan oli epäedullinen erityisesti Lapuanjoen länsipuolen kylille, Ylihärmään kuuluneille Ikolalle ja varsinkin Lapuan rajalla sijaitsevalle Kankaalle, joka oli aikaisemmin ollut osa Lapuan kirkonkylää. Ne ovat turhaan erinäisin valituksin ja hakemuksin pyrkineet liittymään Lapuaan, koska niistä kaikkinainen liikenne kulkee joen vartta pohjois-etelä – suunnassa Ylihärmän ja Lapuan keskustoihin. Kytkeäkseen nämä muutaman sadan asukkaan kylät tiiviimmin Kauhavan suurkuntaan liittymiskokouksessa tehtiin päätös, että rakennettaisiin itä- länsi – suunnassa maantie Kauhavan Annalan kylästä yli tulvapengerretyn Lapuanjoen ja halkaistaisiin näin leveimmältä kohtaa Suomen tiettävästi laajin peltoaukea, Lapuan Alajoen peltoaukea, jolla on pituutta n. 20 kilometriä ja leveyttä paikoin ainakin viiteen kilometriin saakka.
Kyläläiset Kankaalla ja Ikolassa pitivät hanketta tarpeettomana paitsi omalta osaltaan myös siksi, että kaikista muista Ylihärmän kylistä on lyhempi matka vanhoja teitä Kauhavan keskustaan kuin kyseistä uutta tietä ja koska uusi tie olisi maisemaa ja sen omaleimaisia luontoarvoja pahoin pilaava. Liikenne, tiestö, on, kuten sanottu, rakentunut kahta puolen Lapuanjoen siten, että Lapuan keskuksen lisäksi siitä 20 kilometriä alajuoksun suuntaan on Ylihärmän kirkonkylän kohdalla Kokkola-Seinäjoki – tiellä Tuomisilta joen yli. Uuden tien kautta Kankaalta olisi Kauhavan keskustaan n. 14 km, kun kylästä nyt on Ylihärmän keskustaan 10 km ja Lapuan keskustaan 15 km sekä vanhoja jo olemassa olevia teitä Kauhavan keskustaan Tuomisillan kautta Kankaalta ehkä 20 km, Ikolasta vähemmän. Poikkitien tarvetta vähentää sekin, että Kauhavan kaupungilla on palvelupiste ja tekninen toimisto Ylihärmän keskustassa eli siis länsipuolella jokea.
Asiasta tiedon saatuaan kyläläisten (Kankaan ja Ikolan) valtaenemmistö nimet keräten asettui vastustamaan tiehanketta. Perusteita oli useita. Kankaalla on peruskoulun ala-aste ja lähin yläaste on Ylihärmän kirkolla sekä lähin lukio Lapualla. Uusi tie on hyödytön myös siksi, että työnpaikkaliikenne kulkee nykyistä tietä pääosin Ylihärmän kirkonkylän teollisuuskeskittymään, paljon vähemmässä määrin niin ikään nykyisiä teitä Lapualle ja Seinäjoelle. Kankaalta ja Ikolasta ei ole työpaikkaliikennettä Kauhavalle, ei myöskään ostosmatkoja. Maanomistajilla ei ole maata joen toisella puolen eikä yritystoiminta tarvitse uutta tietä. Ainoa etu uudesta tiestä olisi n. 5 – 6 km:llä lyhentynyt matka Kankaalta Kauhavan terveyskeskukseen. Ikolan osalta tämäkin etu jäisi kilometrimäärissä siitä puoleen.
Todettakoon, että Annalan kylässä Kauhavan puolella jokea on esiintynyt vahvaa vastustusta hanketta kohtaan, koska sitä ei pidetä tarpeellisena ja koska siinä kylän yksityinen viljelytie (niin kuin laita myös Kankaan osalta) otettaisiin levennettynä uuden tien pohjaksi. Outoa asiassa on myös se, että uusi tie halutaan rakentaa avarimmasta kohdasta läpi Etelä-Pohjanmaan laajimman peltoaukean ja tehdä silta yli tulvapengerryksien, jotka suojaavat kymmeniä neliökilometrejä peltoaukeaa Lapuanjoen tulvilta. Kuitenkin suunnitellusta siltapaikasta vain vajaa kilometri yläjuoksun suuntaan kulkisi valmis maantie lähellä Lapuan rajaa ja Lapuan puolella (mikä lienee painanut paljon) aivan joen rantaan Löyhinginluoman suulla. Sillä kohtaa joki on huomattavasti kapeampi kuin alempana, jossa sitä on ruoppauksin levennetty. Siltä kohden silta tulisi halvemmaksi ja kaiken lisäksi joesta olisi alle kilometrin matka Kauhavan puolella kohdattavaan Saarimaan kylään, jonne jo vanhastaan tulee maantie. Nyt siis uusi tie tahdotaan rakentaa tähän vaihtoehtoon nähden vähintään viisinkertainen matka läpi vuosisatojen aikana raivatun upean eteläpohjalaisen peltomaiseman, joka on tuottanut runsaan omanlaisensa kasvi- ja eläinlajiston ja joka on valtioneuvoston päätöksellä nimetty kansallismaisemaksi..
Asiassa kerättiin nettiadressi, jossa uutta tietä ilmoitti vastustavansa 860 henkilöä eri puolilta Suomea. Se vaikutti yhtä vähän Kauhavan kunnan (äänestäen tehtyyn) päätökseen rakentaa tie kuin Kankaan ja Ikolan kyläläisten valtaosan kirjallinen vastalause. Kylissä luultiin kuitenkin, että tällainen hanke kaatuisi viimeistään ylemmissä viranomaisissa, joille tehtiin useita perusteellisia valituksia ja vetoomuksia. Ei uskottu mahdolliseksi, että verorahoja käytettäisiin näin kyseenalaiseen tarkoitukseen. Asia on kuitenkin edennyt tien puuhaajille myönteiseen suuntaan viranomaisissa ja lienee tiettävästi kohta toteutumassa.
Niin että se pakosta ja vapaaehtoisuudesta kuntaliitoksissa. Oletus siitä, että kuntaliitoksin olisi muodostettu eheitä työssäkäyntialueita tavoitellen, ei päde. Pelkillä poliittisilla syillä on ollut liitoksissa huomattava, jollei joskus suorastaan huomattavin merkitys.
Kuitenkin juuri se poliittinen asetelma, jonka vallitessa kyseinen Kauhavan suurkunnan liitospäätös tehtiin, on murenemassa. Keskustapuolueen merkitys on heikentynyt. Entä nyt? Suomen uuden hallituksen kaavailuissa nykyiset kuntaliitokset ovat vain välivaihe vielä suurempien liitosten tiellä. Miten siis Kauhavan suurkunnan valtuusto voi yhä puolustaa päätettyä Kankaan-Annalan – tietä?
Lakia asiassa lienee noudatettu. Sen sijaan avoimeksi jää, miten ylemmät lupaviranomaiset ovat käyttäneet harkintavaltaansa lupia myöntäessään. Onko hyväksyminen tapahtunut sallitun harkintavallan puitteissa huomioon ottaen kylien asukkaiden demokraattinen päätäntävalta, ympäristöarvot ja taloudellis-yhteiskunnalliset edut eli tiivistäen isänmaan paras?
Niin täi näin; yksi asia on varma. Tämän ratkaisun ja ylempien viranomaisten päätösten perusteita tullaan pohtimaan myös tulevaisuudessa. Vallassa olevaa sukupolvea seuraa aina seuraava sukupolvi. Se näkee yleensä asiat toisessa valossa kuin sitä edeltänyt polvi. Toivottavasti viimeksi mainituilla ovat silloin kestävät syyt päätöksilleen.
Heikki Ylikangas