Syrjäkylien tuho?

(Puheenvuoro Kankaankylän kyläseuroissa 5.8.2018)

Olen jo niin vuosilleni tullut ihminen, että voin muistella vanhoja. Kun sen teen ja vertaan 1940- ja 1950-luvun Kankaankylää nykyiseen Kankaankylään, en voi olla panematta merkille tiettyä eroavuutta. Ainakin ensivaikutelma on se, että kylä on ikään kuin taantunut. Vielä minun nuoruudessani kylä pursusi väkeä, tihkui elämää ja sen tiet ja kujat kajahtelivat päivisin erilaisista työn äänistä.
Kaikuja työn äänistä kuuluu toki nytkin, mutta miten on muuten kylän laita tänään? Kankaalla esiintyy suhteellisen runsaasti autioituneita, ihmisten hylkäämiä taloja, niiden päärakennuksia. Monta kylänratin taloa onkin jo mennyt tämän maailman tietä. Usean kyläläisen mielessä lienee väikkynyt epäily, että käynnissä on kiihtynyt vaihe kehityksestä, joka on jatkunut jo pitkään. Ensin meni Kankaankylästä meijeri, sitten meni kauppa ja lopulta meni myös koulu.
Miksi kylä tyhjentyy? Sen ainakin tiedämme, että kyse ei ole yksin Kankaasta. Ilmiö on yleisempi, itse asiassa koko maata kattava. Yleinen ja yhtäläinen on myös suomalaisten kanta tähän ilmiöön. Suomen Tietotoimiston teettämässä kyselyssä 70 prosenttia kansalaisista oli sitä mieltä, että syrjäseudutkin maassa tulee pitää asuttuna. Mikä keino tämän tuloksen parhaiten takaisi, on toistaiseksi vailla vastausta.
Vastaus puuttuu ehkä siksi, että tässä ilmiössä ei kohdata mitään todellista saati sitten vakavaa ongelmaa. Kyse on yksinkertaisesti muutoksesta, vieläpä muutoksesta parempaan suuntaan. Kankaalaisten – ja yleensä sivukyläläisten – elintaso tässä pääasia on, ei autioituneitten talojen määrä. Ja se kankaalaisten elintaso on noussut, on noussut niiden kankaanlaisten keskuudessa, jotka täältä ovat työn perässä lähteneet muualla, samoin kuin tänne Kankaalle jääneiden keskuudessa. Eivätkä tässä kylässä kaikki talot ole autioituneita. Suuri osa, ehkä suorastaan enemmistö rakennuksista on täysin kunnossa virein asujaimin ja siistein hoidetuin ympäristöin.
Se tietysti on silti totta, että ihmisiä on lähtenyt Kankaalta enemmän kuin sinne on väkeä tullut, mutta eivät poismuuttaneet ole lähteneet – mitä on syytä toistamiseen korostaa – huonomman vaan paremman perään. Kun näin on, ei voi välttyä ajatukselta, että kylä joskus tulevaisuudessa palaisi alkuperäiseen tilaansa eli siihen tilaan, jossa se oli ennen uudistilan perustamista 1760-luvun alkupuolella. Silloin ei asukkaita Kankaalla ollut, oli vain kapea mäntyinen kangas suuren suon laidassa.
Minusta tämä pelko on aiheeton. Voi olla, että asukkaiden määrä vieläkin vähentyy, mutta kokonaan ei kylä näköpiirissä olevana aikana autioidu. Lapuanjoki on pengerretty ja joku tuota lakeaa tulee aina viljelemään, koska leipä tulee vain ja ainoastaan maasta. Lisäksi alihankintana kylässä ja muu paikallinen yritteliäisyys sekä lyhyt matka Ylihärmän omiin teollisuuslaitoksiin pitävät työn tarjonnasta vastakin huolen. Sitä paitsi liikenneolot ovat nykyään sitä luokkaa, että työssä saattaa käydä kaukanakin kylän ulkopuolella ilman, että tarvitsee muuttaa kylästä pois.
Asiat on aiheellista panna tärkeysjärjestykseen, ainakin yrittää sitä. Tärkeämpää kuin se, että Suomessa jokainen kolkka säilyy asuttuna, on se, että mahdollisimman monen suomalaisen elintaso mieluimmin nousee kuin laskee. Ihminen tässä pääasia on, kaikki muu tulee sitten vasta.

Heikki Ylikangas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *