Onni olikin nainen!

Helsingin yliopiston Piirustussalin kokoelmaan kuuluu joukko hienoja piirustuksia, joiden tekijät jäävät toisinaan hämärän peittoon. Signeeraukset ovat epäselviä tai niitä ei ole. Joskus paperiin tehdyt merkinnät saattavat johtaa harhaan.

Luetteloin tietokantaamme piirustuksia ja tein hakuja netistä selvittääkseni, keitä niiden tekijät voisivat olla. Vuorossa oli taitavasti piirretty Nuoren naisen muotokuva, jossa on sivuprofiiliin hieman alaviistosta kuvattu nutturahiuksinen nainen ruudullisessa puserossa. Paperiin alakulmaan on kirjoitettu ”Onni Bäckström”. Yläkulmaan ”F. A. April 93”. Merkintöjen perusteella pidin itsestään selvänä, että taiteilija on Onni Bäckström -niminen miesopiskelija. Työn hyväksyjän eli Piirustussalin opettajan Fredrik Ahlstedtin merkintä on yläkulmassa.

Kuka oli Onni Bäckström?

Tein nettihaun. Selvisi, että Onni Bäckström olikin nainen, joka on opiskellut Suomen taideyhdistyksen (STY) piirustuskoulussa Ateneumissa. Onnin henkilöllisyys selvisi Kansallisgallerian kuvakokoelmaan kuuluvasta Ateneumin naisopiskelijoita esittävästä ryhmäkuvasta vuodelta 1894.

Olinko siis löytänyt tuntemattoman naistaiteilijan? Onni ei olekaan mies! Hän on ollut Fredrik Ahlstedtin oppilas ja selvästi taitava, täysin unohdettu taiteilija. Netistä selvisi lisää Onnin taustasta. Hän syntyi vuonna 1872 Noormarkussa ja sai kasteessa nimen Onni Amanda. Hänen äitinsä Ida Amanda o. s. Gestrin oli taiteilija Elin Danielsonin äidin, Rosa Danielsonin o. s. Gestrinin sisko. Onnin sisko Irene oli naimissa yliopiston seemiläisten kielten professorin Knut Tallqvistin kanssa ja veli Harald oli Turun hovioikeudessa työskennellyt juristi. Isä Selim Bäckström hoiti Noormarkun ruukin tehdasta.

Brages pressarkivissa on kattava biografinen arkisto, joten menin sinne siinä toivossa, että löytäisin Onnin muistokirjoituksen tai vähintään hänen kuolinilmoituksensa. Löysinkin molemmat. Selvisi, että Onni Bäckström kuoli tapaturman jälkiseuraamuksiin vuonna 1935. Hän oli ollut Yhdyspankin, sittemmin Pohjoismaiden Yhdyspankin palveluksessa Porissa kolmella vuosikymmenellä ja muuttanut eläkeläisenä Helsinkiin kahdeksan vuotta aiemmin. Onnia kuvaillaan nekrologissa virkeäksi ja iloiseksi ihmiseksi. Tunsin pettymystä. En ehkä sittenkään löytänyt unohdettua naistaiteilijaa.

Miksi Onnista ei tullut taiteilijaa?

Otin yhteyttä Kansallisgallerian tutkijapalveluun kysyäkseni, onko STY:n matrikkelissa tietoja Onnista tai lehtileikearkistossa mainintoja hänen näyttelytoiminnastaan. Matrikkelista hän löytyi: taideopiskelija vuosina 1891 ̶ 1893, mutta yhtään lehtileikettä ei ole. Onnia 11 vuotta vanhempi taiteilijaserkku Elin Danielson toimi STY:n piirustuskoulussa opettajana vuosina 1890 ̶ 1894, eli juuri silloin kun Onni opiskeli siellä. Mahtoiko Elin rohkaista serkkuaan taideopintoihin? Elin muutti vuoden vaihteessa 1894 ̶ 1895 Italiaan – vaikuttiko tämä Onnin opintoihin? Hän oli hakenut matkastipendiä sekä Hovingin rahastosta että Teollisuushallitukselta vuonna 1894. Ilmeisesti hänelle ei myönnetty kumpaakaan. Pohdin, miksi Onnin taideopinnot jäivät kesken? Onnille oli myönnetty toukokuussa 1893 muutaman muun opiskelijan lisäksi opintotuki STY:n taholta. Hän sai 100 markkaa (n. 450 euroa), korkeimman jaetun summan.

Onni oli saanut päästötodistuksen Helsingin piirustuskoulun malliluokalta toukokuussa 1892 ja hän sai oikeuden siirtyä maalausateljeeriin työskentelemään. Hän oli saanut rohkaiseva palkintoja taideyhdistykseltä kuten Die kunst für Alle -kirjapalkinnon ja toisena vuonna hopeisen piirtimen. Malliluokan opettajana toimi taiteilija Fredrik Ahlstedt. Kansallisbiografian mukaan Ahlstedt toimi STY:n piirustuskoulun malliluokan opettajana vuoteen 1893. Ahlstedt toimi myös vt. piirustustaidonopettajana yliopiston Piirustussalilla kevätlukukaudella 1893, ja hänet vakinaistettiin saman vuoden syyslukukauden alussa.

Seuraavaksi tutkin Finnassa olevia Ahlstedtiin liittyviä taideteoksia. Ahlstedt oli myös Pekka Halosen opettaja. Halosen opiskeluaikaisten piirustusten yläkulmaan hän on samaan tapaan merkinnyt nimikirjaimensa, kuukauden ja vuoden. Kuvan tekstissä mainitaan, että Ahlstedt hyväksyi oppilaansa työn merkitsemällä nimikirjaimensa sen yläkulmaan. Eli hän on hyväksynyt Onninkin taidokkaasti piirretyn nuorta naista esittävän muotokuvan huhtikuussa 1893.

Onni Bäckström opiskeli siis Ahlstedtin oppilaana, mutta mahdollisesti hän kävi myös yliopiston piirustussalilla, mikä oli aivan tavallista. Miksi Nuoren naisen muotokuva kuuluu juuri Piirustussalin taidekokoelmaan, eikä Ateneumin? Olisiko Ahlstedt ostanut taidokkaan työn oppilaaltaan ja käyttänyt sitä opetusmateriaalina Piirustussalin opiskelijoille, joita opetti jo keväällä 1893? Olisihan Onni voinut pitää sen itsekin muistona opiskeluaikojen työskentelystä.

Onni Porissa

Tein hakuja mainioon Kansalliskirjaston digitaaliseen sanomalehtiarkistoon. Ja Onnin arvoitus alkoi selvitä. Björneborgs Tidning kertoo Porissa asuvan Onni Bäckströmin valmistuneen toukokuussa 1896 Björneborgs Handelsinstitutista, mikä tarkoittanee vuonna 1892 perustettua Porin kauppakoulua. Onni oli näköjään palannut kotiseudulleen 1890-luvun puolivälissä hankkiakseen ammatin, joka tuo varmemman toimeentulon. Sanomalehdistä löytyneiden tietojen mukaan Onni työskenteli 30 vuotta Pohjoismaiden Yhdyspankin kassanhoitajana ja jätti virkansa 31.1.1927. Hän toimi myös tilintarkastajana Porin eläinsuojeluyhdistyksessä ja Porin naisvoimistelijoissa sekä aktiivisesti Porin Luistinradan johtokunnassa.

Bäckströmin perhettä oli kohdannut tragedia Onnin opiskellessa Helsingissä. Hänen isänsä Selim oli sairastellut pitkään eikä ollut kyennyt hoitamaan raha-asioitaan. Toivuttuaan Selim Bäckström ei suostunut elättämään perhettään. Perhe haki häntä holhouksen alaiseksi kesäkuussa 1893 ja haastoi lopulta hänet käräjille. Saatuaan haasteen Selim hirttäytyi kotinsa vintillä Noormarkun Finpyyssä kesäkuussa 1893.

Arvailujen varaan jää, miksi Onni vaihtoi alaa ja palasi kotiseudulleen. Todennäköisesti Onnilla ei vain ollut varaa jatkaa taideopintojaan pääkaupungissa perheen köyhtymisen vuoksi, eikä hän päässyt taiteilijantiellään eteenpäin evättyjen matkastipendien vuoksi.

Pia Vuorikoski, näyttelypäällikkö