Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia kaikille luokka-asteille (1–12), 2019

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita kaikille luokka-asteille.

Focus-kortit keskittymiseen ja palautumiseen

Focus-kortit on tarkoitettu voimistelijoille treenien alkuun kehon ja mielen optimaalisen harjoitustilan saavuttamiseksi ja toisaalta treenien päätteeksi harjoitustilanteesta palautumiseen ja harjoituksen reflektoimiseen.

Jokaista kortin liikettä on tarkoitus suorittaa useampi minuutti. Ensin voimistelijalle annetaan ohje suorittaa liike ja noin minuutin jälkeen ohjeeksi voi antaa hengityksen lisäämisen mukaan. Kun hengitys on mukana, voi antaa tehtäväksi lisätä harjoitukseen mieli-harjoituksen.

Harjoitukset auttavat keskittymään, palautumaan ja reflektoimaan omaa treeniä. Ne myös auttavat tunnistamaan omia ajatuksia, tunteita ja uskomuksia itsestä. Kaikki harjoitukset voi aluksi tehdä ilman hengitysharjoitusta tai ilman mieli-harjoitusvaihetta.

Korttien liikkeet ovat voimistelijoille helppoja ja vaivattomia perusliikkeitä, joita suorittaessa on helppo siirtää ajatus ja hengitys itse liikkeen suorittamisesta.

Jalkapohja-harjoitus

  • seisotaan rauhassa ja hengitetään pari kertaa
  • tehdään erilaisia jalkapohjiin liittyviä ”tunnusteluja”
    • keinu edestakaisin (varpaille, kantapäälle)
    • paino jalkapohjien ulkosivuilta sisäsivuille
    • nostetaan ukkovarvas ylös, muut alhaalla ja toisin päin
    • harotetaan varpaita
  • kaikkien jälkeen tunnustellaan tuntemuksia

Tässä tulee jalkapohjan alue ”tutuksi” ja samalla voi keskittyä tasapainoon. Joillekin yllättävän vaativa juttu.

Pikkuinen mutta ihan mukava keskittymisharjoitus.

Päiväkirjatehtävä: Hiljentymisen hetkillä kynä kulkemaan – tietoisuustaidot äidinkielen tunneilla

Äidinkielen kotitehtävänä on kirjoittaa päiväkirjaa vähintään kolme lausetta päivittäin. Ensimmäisen viikon jälkeen oppilaat eivät kuitenkaan enää tahdo keksiä uutta kirjoitettavaa arjestaan. Tehtävän laajentamisen sijaan sitä syvennetään tietoisuustaitojen avulla.

Tavoitteena on tuoda koulun arkeen pysähtymisen hetkiä, opettaa oppilaat suuntaamaan huomiotaan, syventämään havainnointikykyään sekä rikastuttaa oppilaiden kielellistä ilmaisua erityisesti kirjallisesti.

Opettaja ohjaa koulussa viikon ajan oppilaiden huomiota käsillä olevaan tietoisuustaitoteemaan muutamien minuutin ajan kerrallaan useissa arjen eri tilanteissa. Havaintoja kuvaillaan ryhmässä ja kokemuksia jaetaan, jotta oppilaat oppivat sanallistamaan kokemuksiaan ja hyväksymään erilaisia tuntemuksia. Oppilaiden tehtävä on tehdä samoja harjoituksia kotona ja kirjata havaintojaan vähintään kolmen lauseen verran. Oppilas saa palautetta edistymisestä havaintojen tekijänä ja kirjoittajana. Tehtävä soveltuu eri-ikäisille kirjoittajille tukea säätelemällä (esim. tukisanalistat, kuvatuki, mentoriteksti rikkaasta päiväkirjailmaisusta, mallilauseet tai lauseenalut). Kuvailevan kielen käyttöä on syytä harjoitella ensin ryhmän tuella suullisesti ennen kuin tehtävä annetaan kirjallisena kotitehtävänä.

Oppilaan päiväkirjatehtävät ovat samoja tai samanlaisia, joita on viikon aikana harjoiteltu luokassa. Ensimmäisissä viikkotehtävissä huomio tuodaan aisteilla havaittaviin asioihin ja kehon tuntemuksiin. Tämän jälkeen mielen havainnointitehtävät keskittyvät ensin ajatuksiin, sitten tunteisiin. Myöhemmin suunnataan huomio hyviin asioihin ja kiitollisuudenaiheisiin.

Viikkoraportti

Kehitystehtäväni aiheena on itsemyötätunnon ja onnistumistenhuomioiminen. Viikkoraporttia toteutetaan esimerkiksi viikon päätteeksiperjantaina. Tarkoituksena on huomata, mitä hienoa ja hyvää onoppinut viikon aikana, missä onnistunut ja mistä on kiitollinen. Opettajavoi ohjata oppilaita huomaamaan arjen pieniä asioita. Viikkoraportit kerätään omaan viikkoraportti-vihkoon.

Kuva-avut STOP-harjotukselle

Kuva-avut on suunniteltu niin, että ne voisivat palvella sekä alkuopetusta, erityisoppilaita että isompiakin koululaisia. Kuvia on yhteensä kuusi, yksi kuva harjoituksen jokaiselle kohdalle. Kuvat ovat tukena suulliselle ohjeen annolle ja toimii myös niillä oppilailla, jotka eivät vielä osaa lukea.

Ensimmäisessä kuvassa on STOP-merkki. Toisessa kuvassa on käden kuva. Se kuvastaa sormihengitystä, joka on oppilaille tuttu. Kuvan kohdalla voi myös hengittää sormihengitystä, mikäli se auttaa lasta hengityksen huomioimisessa. Kolmas kuva on ihmiskehon ääriviivat, muistutuksena ”ole tietoinen kehosta”. Neljäs kuva on ajatuskupla, jossa on eri hymiöitä. Tämä merkitsee ”ole tietoinen tunteesta”. Viides kuva on ajatuskupla, jonka sisällä on kysymysmerkki. Tämä merkitsee ”ole tietoinen mielestä”. Viimeinen kuva on iso P-kirjain ja U-käännöstä kuvaava merkki. Se kuvastaa ”palaa tekemiseen”.

Tehdään mukana kuljetettavat kuvat A4-koossa. Jokaiselle STOP-harjoituksen kohdalle on oma kuvansa. Ensimmäinen kuva on STOP-merkki, merkkinä harjoituksen aloittamisesta. Toisessa kuvassa on käden kuva. Se on kuvana kohdalle ”tuo huomio hengitykseen”. Se tuo mieliyhtymän lapsille hengitykseen, sillä olemme harjoitelleet sormihengitystä. Tämän kuvan kohdalla pienien oppilaiden kanssa, sekä pienluokan pienten kanssa otamme sormihengityksen avuksi huomion tuomiseen hengitykseen. Sormihengitys on konkreettinen keino kuulostella omaa hengitystään ja tasata sitä. Samalla se rauhoittaa kehon ja mielen harjoituksen seuraaviin osiin.

Kolmas kuva on ”ole tietoinen kehosta”. Kuvana on ihmisen ääriviivoilla piirretty ihmishahmo. Neljäs kuva ”ole tietoinen tunteesta”. Kuvassa on ajatuskuplassa erilaisia hymiöitä (iloinen, surullinen, vihainen). Viides kuva on ”ole tietoinen mielestä”. Kuvana on pää, jonka yläpuolella on ajatuskupla, jossa on kysymysmerkki. Viimeisenä kuudentena kuvana on iso P-kirjain ja U-käännöstä kuvaava nuoli.

Kuvat auttavat muistamaan myös niitä, jotka eivät vielä osaa lukea. Tarvittaessa lapset ja nuoret voivat kuitenkin olla silmät kiinni ja edetä puheella annetun ohjeen mukaan. Kuvien lisäksi harjoitusta ohjataan myös puheella.

Kuvat auttavat myös ennakoinnissa, kunhan harjoitus tulee lapsille ja nuorille tutuksi. Kuvat on tehty sellaisiksi, että ne ovat tarpeeksi selkeitä pienille ja erityisille, mutta ”kelpaavat” myös yläkoululaisille olematta liian lapsellisia.

Kuvien koko A4 mahdollistaa sen, että niitä on helppo kuljettaa mukanaan. Näin ne ovat käytettävissä, vaikka ennen jokaista oppituntia tai oppimishetkeä. Niitä voi käyttää myös esim. ennen koetta tai muuta jännittävää tilannetta.

Kuvakortit tunne-ja tietoisuustaitojen tuntisisällöistä

Halusin sekä itselleni että oppilaille luokkaan näkyville helpot ja motivoivat kuvat, jotka muistuttavat niistä taidoista, joita on jo harjoiteltu. Minä opettajana muistan paremmin pitää yllä harjoituksia kouluarjessa ja ehkäpä oppilaatkin näin muistavat ottaa käyttöön tunne- ja tietoisuustaitoja.

Laitan kuvan aina taululle näkyviin ennen harjoituksen alkua ja siirrän sen harjoituksen lopussa sivuun, näille kuville varattuun paikkaan

Kuvat liittyvät suoraan Mindful School -ohjelman (pienemmät oppilaat) sisältöihin. Kuvat on haettu Bing-palvelusta ja ne ovat Creative Commons-lisenssillä käytössä.

Kuvien sisältö:

  1. auringonkukka-asento
  2. kuunteleminen
  3. hengittäminen
  4. lempeät ajatukset, itselle tärkeä henkilö tai eläin
  5. kehotietoisuus
  6. hengityksen aallot
  7. anteliaisuus
  8. omien ajatusten huomaaminen
  9. tarkat silmät
  10. välittäminen leikeissä
  11. tietoisuus tunteista
  12. hitaat liikkeet
  13. huomaa hyvä
  14. tietoinen kävely
  15. tietoinen syöminen
  16. keinoja koetilanteeseen

Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia yläkouluun, 2019

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita yläkouluihin.

Tunnejana

  • Valitse jokin päivä viime viikolta. Merkitse ylös minkä päivän valitsit.
  • Mieti millainen päiväsi oli: mitä silloin tapahtui, millaisia tunteita sinulla oli. Voit valita 5-10 tapahtumaa päivälle (positiivisia/negatiivisia). Merkitse tapahtumat janalle.
  • Kirjoita tapahtumat kohdalle kellon aika, mitä tapahtui ja tunne. Positiivinen tapahtuma merkitään janan yläpuolelle, negatiivinen alapuolelle. Yhdistä lopuksi tapahtumat toisiinsa viivalla.

Ohje

  • Mukana voi olla tunnesanasto.
  • Aluksi oppilas täyttää tunnejanan ja sen jälkeen käydään yhdessä keskustellen läpi, mitä tapahtui ja millaisia tunteita koki päivän aikana.
  • Voidaan myös yhdessä miettiä, miten hankalista tunteista pääsi yli.

Tunne- ja tietoisuustaitoihin tutustuminen

Kohderyhmä: Yläkoulu, erityisopetus

Tavoitteena ja tarkoituksena on tutustuttaa yläkoulun erityisluokan oppilaille, mitä tarkoittaa tunne- ja tietoisuustaidot. Mitä merkitystä niillä on ja miten niitä voi oppia. Tehtävä tarjoaa oppilaille tietoa ja harjoituksia, oman kehon tuntemusten tunnistamista, hengittämistä sekä hetkessä olemista. Jokaisen harjoituksen aluksi tarkkaillaan omaa kehoa, mitä se kertoo meille juuri nyt.

Kehitystehtävä koostuu 1-2 viikon aikana tehtävistä harjoitteista ja keskusteluista.

  1. Oma keho, asento
    • Keskustelua oman kehon kertomasta. Millainen on hyvä asento tai missä olo tuntuu hyvältä?
    • Tavoitteena hyväksyä tässä hetkessä oma olo ja keho. Oman olon, kehon ja tuntemusten hyväksyminen.
  2. Hetkessä oleminen
    • Yhteinen keskustelu tästä hetkestä. Mitä tapahtuu? Mitä näemme? Missä olemme? Mistä tiedämme olevamme kehossamme juuri nyt?
    • Harjoituksia: mitä näet ympärilläsi, miltä kätesi näyttää, miltä jalat tuntuvat, miltä istuminen tuntuu jne.
    • Tavoitteena olla tässä hetkessä, vailla tarvetta mennä eteenpäin tai muistella mennyttä.
    • Toteutetaan mahdollisuuksien mukaan useampana päivän tai jopa päivän aikana useamman kerran.
  3. Hengittäminen
    • Harjoitellaan tunnistamaan omaa hengitystä. Missä se tuntuu? Miltä se tuntuu? Voiko siihen vaikuttaa?
    • Tavoitteena muutaman hengityksen ajan tarkkailla omaa kehoa ja sen tuntemuksia.
    • Hengitys ankkurina, aina mukana
    • Toteutetaan vähintään kahtena peräkkäisenä päivänä.
  4. Stressitekijöihin vaikuttaminen
    • Yhteinen keskustelu stressistä ja kuormittumisesta. Mitä asiat stressaavat tai aiheuttavat kuormitusta? Voiko niihin vaikuttaa? Miten niihin voi vaikuttaa?
    • liikeharjoitus: liikkuminen stressin tai kuormituksen vähentämiseen
    • Tavoitteena hyväksyä kuormitus ja kertoa, että tilanne voi muuttua. Tässä ajatus jo tulevaan jaksoon kevätlukukaudella.

Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia eskareille ja alakouluun, 2019

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita eskareille ja alakouluikäisille.

Kivi-harjoitus

Ohjeet:
1) Valitse itsellesi hyvä asento.
2) Muutu kiveksi. Kivi ei liiku, eikä puhu. Kivi kuulee.
3) Kuuntele ääniä luokan ulkopuolelta.
4) Kuuntele ääniä luokan sisäpuolelta.
5) Kuuntele ääniä itsestäsi. Tunnetko oman hengityksen?

Harjoitus kestää 1–2minuuttia.

Kaukoputkiharjoitus: opetustuokio tietoiseen katsomiseen ”kaukoputken” avulla (3.lk)

Harjoituksessa oppilaat tutustuvat tuttuun ympäristöön talouspaperikaukoputken avulla ja esittelevät lempikohtansa luokasta myös parille. Keskustelussa verrataan huomion suuntaamista eli keskittymistä kaukoputkeen. Kaukoputki näyttää yhden kohteen selvästi ja yksityiskohtaisesti. Samalla muut ympäröivät asiat suljetaan tietoisesti pois mielestä.

Kaukoputkiharjoitusta kerrataan kuvataidetyössä, jossa oppilas ottaa valokuvan jostain kauniista yksityiskohdasta luonnossa ja tekee siitä hyvin yksityiskohtaisen piirustuksen.

Mielenmestarit-tunnit

Olen pitänyt luokalleni säännöllisesti läsnäoloharjoituksia reilun vuoden ajan. Harjoitukset on pidetty aina koko luokan tunneilla. Nopeasti huomasin, että harjoitukset “upposivat” suurimpaan osaan lapsia, mutta joukossa oli aina muutama, joille rauhoittuminen ja pysähtyminen oli erityisen vaikeaa. Nämä oppilaat lähtivät helposti häiritsemään myös muiden keskittymistä. Halusin kokeilla tässä kehittämistehtävässä ns. yksityistuntien pitoa eli pidän UCLAN ohjelman kokonaisuudessaan yhdelle oppilaalle kahden kesken. Tämän oppilaan on sitten jatkossa tarkoitus toimia apuopena koko luokalle.

“Yksityistuntien” pito on ollut aivan ihanaa. Näiden kertojen aikana sama oppilas, jonka on ollut vaikea keskittyä koko luokan tunnilla, on ollut hyvin keskittynyt ja sitoutunut harjoituksiin. Kotitehtävät oppilas on tehnyt yhdessä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat ovat kertoneet, että harjoitukset ovat olleet hyvin pidettyjä myös kotona.

Aluksi minulla oli ajatus pitää yksityistunnit tukiopetustunteina, mutta koin sen hieman ristiriitaisena. Sain järjestettyä pienet kahden kesken vietetyt hetket avustajaresurssin avulla koulupäivien aikana. Tämä järjestely ei kuitenkaan ole jatkuvasti mahdollista ja tällä hetkellä mietinkin, miten jatkossa tehdään.

Kuvitin yhden oppilaani kanssa Mielenmestarit-vihon. Vihossa on jokaiselle tunnille oma kotitehtävä. Tehtävä pohjautuu tunnilla opittuun asiaan. Oppilaat saavat vapaasti “todentaa” vihkoon kotitehtävän. Vihkoon voi esim. kirjoittaa missä teki harjoituksen, miltä harjoitus tuntui. Vihko on ollut hyvin pidetty ja oppilaat ovat tehneet mielellään kotitehtäviä ja kirjanneet ne vihkoon.

Tietoisuustaitoja ala-asteen kummiluokkayhteistyönä

Kuudennen luokan oppilaat toimivat koulukummeina 2. luokan oppilaille. 6.-luokkalaiset saivat uutta näkökulmaa tietoisuustaitojen harjoitteluun, kun heille kerrottiin, että heidän tehtävänään on ohjata entuudestaan tuttuja harjoitteita kummioppilaille. Pienet ryhmät harjoittelivat ohjaamista ensin omassa luokassa ja sen jälkeen sovittuina aamuina opettivat harjoitteet kummiluokassa. Omassa luokassa ryhmä sai kertoa, miten ohjaaminen oli sujunut ja miltä se oli tuntunut. Kummiluokan opettaja antoi positiivista palautetta siitä, kuinka rauhallisesti ja asiallisesti ohjaaminen oli sujunut ja kuinka 2.-luokkalaiset olivat luontevasti lähteneet mukaan harjoituksiin ja rauhoittuneet niiden myötä.

  1. keijujen kuuntelu (kuunnellaan chimes-helinää ja nostetaan käsi, kun keijut ovat kadonneet)
  2. ääni-imurointi (pysähdytään kuuntelemaan ääniä luokasta -> luokan ulkopuolelta ->omasta itsestä, yritetään tavoittaa kaikki pienimmätkin äänet ääni-imurikorvilla)
  3. lepakkohengitys (kädet nousevat ja laskevat oman hengityksen myötä kuin lepakon siivet)
  4. kukkahengitys (sormet avautuvat ”nupusta” ja sulkeutuvat jälleen terälehtien tavoin)
  5. ankkurihengitys (keskitytään hengitykseen nenän -> rintakehän ->pallean seudulla pitämällä kättä ko. kohdalla ja aistimalla hengityksen aallot)

Myötätunto toisia kohtaan

Suunniteltu kolmasluokkalaisille, sopii erityisen hyvin 8–11 vuotiaille, sillä Rechtschaffenin mukaan tämän ikäiset lapset alkavat kehittää sosiaalista tietoisuutta ja myötätunnon kykyä. He voivat rakentaa tunneälyään myötätuntoharjoitusten avulla.

Aloituskello: Voit nyt sulkea silmäsi tai vain katsoa alaspäin, jos se tuntuu paremmalta. Sitten keskitytään hengittämään muutaman kerran rauhallisesti sisään ja ulos.

Kertaus: Viittaus edelliseen kertaan, jolloin oli puhuttu itsemyötätunnosta. Opettaja voi myös kysyä, oliko moni muistanut käytännössä puhua itselleen rauhoittavasti ja lempeästi ja kysyä, minkälaisissa tilanteissa oli hyötyä tästä taidosta.

HARJOITUS: Sulje nyt silmäsi tai voit taas katsoa alaspäin, jos se tuntuu paremmalta. Kuvittele, että olet koulun pihalla. Aurinko paistaa ja välitunti on juuri alkanut. Sinulla on mukava keskustelu uuden luokkatoverisi kanssa ja olette juuri aikeissa mennä yhdessä keinumaan, kun paras kaverisi tulee paikalle. Hän muistuttaa sinua, että teidän piti olla tänään ihan kahdestaan välitunnilla ja haluaa sinut mukaansa. Et osaa sanoa mitään, ja lähdet hänen mukaansa. Luokkatoverisi jää yksin keinujen luokse.

Pysähdytään  tähän hetkeksi.

  • Mieti, nyt miltä sinusta tuossa tilanteessa tuntuisi.
  • Kuvittele myös, miltä luokkatoveristasi tuntuisi, jos itse olisit tullut jätetyksi yksin koulun pihalle.

Otetaanpa nyt sama tilanne uudelleen.

Olet uuden luokkatoveri kanssa keinujen luona, kun paras kaverisi tulee paikalle. Hän muistuttaa sinua sovitusta ja pyytää mukaansa, mutta tällä kertaa sinä emmit. Pidät tuumaustaon, hengität muutaman kerran syvään ja sanot, että haluaisit jäädä keinumaan, mutta pyydät myös häntä mukaan. Kerrot myös parhaalle kaverillesi, mistä olitte keskustelleet ja myös hän innostuu aiheesta. Jatkatte nyt keskustelua kolmisin.

Pysähdytään nyt tähän tilanteeseen. Miltä nyt tuntuu? Kumpi tilanne tuntui paremmalta.

Koonti: Niinpä, useimmiten käy niin, että kun haluamme jonkun toisen voivan hyvin, niin myös me itse voimme hyvin.  Ja sitten taas, jos me kohtelemme toista epäystävällisesti, niin me itsekin tulemme siitä onnettomiksi.

Tässä toisessa tilanteessa, oli tuumaustauko, joka mahdollisti myötätunnon ottamisen päätöksentekoon ja tässä tapauksessa ratkaisu oli kaikille parhain. Tämä on yksi syy siihen, miksi me harjoittelemme täällä koulussa näitä tietoisuustaitoja, jotta me pystyisimme tekemään paremmin tietoisia valintoja, jotka ohjaavat meidän käytöstämme.

Voidaan myös vielä kerrata, mitä myötätunto tarkoittaa

Viikon tehtäväksi voi antaa myötätunnon osoittamisen toisia kohtiaan ja myös sen huomaamisen tilanteissa, joissa saa sitä itse osakseen.

Lähteet: Luentomuistiinpanot, Rechtschaffen: Keskittymiskykyä luokkaan sekä omiin tarpeisiin muokattu Mindfulness Curriculum Kindergarten-5th Grades:Class Nine.

Tietoinen maalaaminen

Oppitunti on suunniteltu 5.–6.-luokkalaisille. Tunnin rakenne on kolmiosainen: alkukeskustelu ja ohjeet, työskentely ja yhteinen jakaminen sekä palaute.

Oppitunnin aluksi asetutaan piiriin istumaan ja kerrotaan tunnin aiheesta, tietoisesta maalaamisesta. Ajatuksena on, että jokainen työskentelee omassa rauhassaan n. 15 min ajan. Työskentelyn aikana ei puhuta ja vältetään katsekontaktia muihin.

Ohje työskentelyvaiheeseen:

  • valitse itsellesi sopiva työskentelypaikka
  • ennen kuin aloitat työskentelyn hengitä vielä muutaman kerran tietoisesti
  • katsele värejä ja valitse se, joka kutsuu sinua
  • anna kätesi vapaasti kuljettaa maalia paperille
  • huomioi, miltä väri / sivellin tuntuu kädessäsi, millaisia muotoja kätesi haluaa piirtää
  • pidä huomiosi työskentelyssäsi
  • kun tunnet olevasi valmis, palaa yhteiseen tilaan

Ohjeiden annon jälkeen tehdään yhteinen hengitysharjoitus. Harjoituksen päätyttyä jokainen hakeutuu itselleen sopivaan työskentelytilaan.

Työskentelyn jälkeen palataan yhteiseen tilaan ja jaetaan kokemuksia. Miltä tuntui maalata omassa rauhassa? Miltä tuntui maalata ilman ajatuksia siitä, mitä maalaa? Haluatko toteuttaa tällaista tapaa maalata uudelleen?

Työskentelyn voi toteuttaa esim. siveltimellä maalaten, pulloväreillä käsin maalaten tai pastelliliiduilla työskennellen.

Aamun aloitus -harjoitus

Tarkoituksena on oppia avautumista ja myötätuntoista suhtautumista toiseen ihmiseen. Oppilaiden mielestä ryhmässä saattaa usein olla miellyttäviä ja epämiellyttäviä henkilöitä. Aistitaan, miltä tuntuu kohdata luokkatoveri tietoisesti. Pyritään siihen, että tässä hetkessä tavataan toinen ihminen sellaisena kuin hän on.

Harjoitus:

  1. Osallistujat asettuvat eri puolille luokkahuonetta.
  2. Oppilaat seisovat paikallaan silmät kiinni ja huomioivat oman hengityksen. Opettaja voi ohjeistaa Ilmapallot harjoituksen mukaan:

Uloshengityksellä ilmapallo täyttyy.

Sisäänhengityksellä päästät sen tyhjentymään.

Näin jatketaan viisi kertaa, jonka jälkeen osallistujat voivat avata silmät.

  1. Osallistujat lähtevät kävelemään oman hengityksen tahtiin. Ensin kuljetaan niin, että kiinnitetään huomio vain omaan askellukseen.
  2. Kun ohjaaja kilauttaa kelloa, hidas kävely jatkuu, mutta nyt katsotaan vastaantulevaa silmiin.
  3. Kun ohjaaja kilauttaa kelloa, hidas kävely jatkuu, katsotaan vastaantulevaa silmiin ja hymyillään.
  4. Kun ohjaaja kilauttaa kelloa, kävely jatkuu ja katsotaan vastaantulevaa silmiin, hymyillään ja sanotaan ”hei”.
  5. Tämän jälkeen osallistujat jatkavat kävelyä omistautuen taas oman kehon kuunteluun.

Harjoituksen jälkeen mietitään piirissä seuraavia asioita:

Tietoinen hengitys

  1. Miltä tuntui tietoinen hengittäminen ilmapalloharjoituksessa?
  2. Millaista oli harjoitella suuntaamaan tarkkaavuutta hengittämiseen?

Toisen aito huomioiminen tervehdittäessä

  1. Miltä tietoinen, ystävällinen tervehtiminen tuntui?

Oma keho

  1. Mitä ja missä kohtaa kehoa huomasit tuntemuksia itsessäsi tervehtimisharjoituksessa?

Muita kysymyksiä

  1. Oliko vaikeaa pysyä keskittyneenä?
  2. Mitä hyötyä tällaisesta harjoituksesta on?
  3. Missä paikassa ja milloin aiot kokeilla uudelleen tarkkaavuuden suuntaamista hengittämiseen?
  4. Missä tilanteessa aiot kiinnittää uudelleen huomiota toisen ystävälliseen tervehtimiseen?

Tunne- ja tietoisuustaitoja ekaluokkalaisille, Osa ilmiöopetusta -harjoitus

Ekaluokkalaisten ilmiönä on vesi, jota käsitellään muun muassa ympäristöopin, suomen kielen ja kirjallisuuden, kuvataiteen sekä liikunnan oppiaineissa. Tunne- ja tietoisuustaitoja harjoitetaan lyhyiden harjoitusten avulla eri oppiaineiden tunneilla.

Tietoisen hengityksen harjoitusta tehdään esimerkiksi välituntien jälkeen, jolloin on aika palauttaa huomio luokkatyöskentelyyn. Oppilaat ovat tunnustelleet omassa kehossaan missä hengitys tuntuu tuomalla käden omaan ankkuripisteeseen. Hengittäminen tietoisesti 3–5 kertaa, jonka jälkeen oppilaat ovat läsnä ja valmiina uuteen oppituntiin.

Tietoista juomista on harjoitettu havainnoimalla vettä. Oppilaat haistoivat ja tietoisesti maistelivat vettä: miltä vesi tuntuu suussa, miten vesi liikkuu suussa ja miten vesi kulkee suusta nielua pitkin alas.

Oppilaat osallistuivat ilmiö-opetuksen aikaan uimaopetukseen uimahallissa, jossa harjoittelivat uimataidon alkeita. Teimme koulussa mielikuvaharjoitteluna uimaliikkeitä tietoisesti harjoitellen.

Uimapatja-rentoutusharjoitus, jota harjoitettu liikuntatuntien päätteeksi, kun oppilaat pääsevät patjojen päälle makaamaan. Harjoituksessa kuvitellaan, että maataan uimapatjan päällä vedessä. Harjoituksessa voi käyttää taustalla ääninauhaa, jossa vesi virtaa rauhallisesti eteenpäin. (Hanne Laasala & Sanna Wickström: Rauhoittumiskortit lapsille ja nuorille.)

Draaman keinoilla harjoiteltu omien tunteiden säätelyä ja energian hallintaa liikkumalla vuoroin kuin voimakas hyökyaalto, virtaisa koski, tasaisesti soliseva puro, kevyesti liplattava järvi tai täysin tyyni lampi. Tässä opettajalla tukena kuvat eri tavalla liikkuvista vesistä. Veden liikettä havainnoitu myös luonnossa sekä liikkuvista kuvista. Uimaopetuksen leikeissä oppilaat ovat saaneet konkreettisen kokemuksen veden virtausvoimasta.

Mindfulness Curriculum Kindergarten – 5th Grades -materiaalia kakkosluokkalaisten tunne- ja tietoisuustaitojen harjoitteluun

Harjoitukselle on varattu oma tila, toteutus esim. istuen aamupiirissä lattialla. Kun oppilaat itse valitsivat paikkansa, piirissä oli levottomampaa. Opettajan järjestellessä oppilaat uudelleen keskittyminen parani huomattavasti. Harjoitus on tehty oppitunnin alussa ja sitten on siirrytty työskentelemään oppiainetehtävien pariin.

Tuokion kesto on ollut pisimmillään 15 minuuttia. Ensimmäisestä kerrasta lähtien oppilaita on sitoutettu tuokion ohjaamiseen. Järjestäjä toimii Chimen soittajana harjoitusten aikana. Hänen vastuullaan on myös nostaa viikon aikana tehtävä harjoitus ja lukea se ääneen muille. Tehtäväkortit jäävät luokan seinälle

Tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksista koostetaan jokaisen tuokion jälkeen seinämuistuttajat. Kuvat ovat löytyneet kuvahaun avulla internetistä. Myös oppilaiden nostamat tehtäväkortit jäävät luokan seinälle muistuttajakorttien viereen.

Tehtävistä voi jäydä suullisesti tai koostaa henkilökohtainen pienimuotoinen tehtäväkirja, jossa olisi soveltuvia kuvituksia.

Työkirjan sisällöt:

Tietoinen asento ja kuuntelu

Kirjoita vihkoon, mitä teimme ja mille se sinusta tuntui. Tehtävää ei arvostella, mutta opettaja katsoo, että olet tehnyt tehtävän.

Tietoinen hengitys

  1. Kun hengität, missä se tuntuu kehossasi?
  2. Millaista oli harjoitella suuntaamaan tarkkaavuutta hengittämiseen?
  3. Missä paikassa ja milloin aiot kokeilla uudelleen tarkkaavuuden suuntaamista hengittämiseen?

Ystävällisten ajatusten lähettäminen

  1. Kenelle voisit lähettää ystävällisiä ajatuksia?
  2. Mille ystävällisten ajatusten lähettäminen sinusta tuntui?
  3. Aiotko yrittää tehdä saman harjoituksen myöhemmin?

Kehotietoisuus

  1. Millaisia tuntemuksia huomasit kehossasi?
  2. Missä kohtaa kehoasi tunsit eniten aistimuksia / tuntemuksia?
  3. Mitä hyötyä ajattelisit saavasi itsellesi, kun opit tunnistamaan oman kehosi tuntemuksia?

Tietoinen hengittäminen

  1. Oliko vaikeaa pysyä keskittyneenä hengittämiseen näin pitkä aika?
  2. Mille sinusta tuntui, kun harjoittelit hengittämiseen keskittymistä ja käytit ankkurisanoja?
  3. Missä tilanteessa aiot kiinnittää uudelleen huomiota hengittämiseen?
  4. Mitä hyötyä tietoisesta hengittämisestä voi sinulle olla?

Aistiharjoitus ulkona

Menimme koulun vieressä olevaan pieneen metsikköön ja pyysin oppilaita muodostamaan piirin. Kerroin, että kohta pyytäisin heitä kääntymään selkä piirin keskustaan päin ja sulkemaan silmät. Kerroin, että annan ohjeita siitä, mihin aistiin milläkin hetkellä keskitytään: kuuloon, hajuun, makuun, tuntoon ja näköön. Lopuksi soittaisin kelloa ja kun ääntä ei enää kuulu, heidän tulisi kääntyä takaisin piirin keskustaan päin.

“Käänny selkä piirin keskustaan päin ja sulje silmäsi tai suuntaa ne maahan. Avaa korvasi. Kuuntele kaikkia ääniä, joita kuulet: hiljaisia, kovempia, läheltä ja kaukaa kuuluvia. Ne voivat olla ihmisten, autojen, lentokoneiden tai eläinten aiheuttamia ääniä. Kuuntele oikein tarkasti.” (noin 1 min)

“Keskity sitten hajuaistiin. Hengitä syvään sisään ja ulos nenän kautta. Huomaatko jotain hajua tai tuoksua? Vai onko ilma niin raikas, että et haista mitään?” (n. puoli min)

“Keskity seuraavaksi makuaistiin. Voit maiskutella hieman suutasi ja pyöritellä kieltä suussasi. Miltä suussasi maistuu?” (n. puoli min)

“Keskity sitten tuntemaan oma kehosi. Tunnustele, miltä jalat tuntuvat maata vasten. Onko paino molemmilla jaloilla? Millainen on asentosi? Tunnetko jännitystä tai painon tunnetta jossain kohdassa kehoasi? Entä rentoutta tai keveyttä? Miltä sormet tuntuvat? Miltä olkapäät tuntuvat? Tunnetko kylmyyttä tai lämpöä jossakin kohtaa kehoa?” (noin 1 min)

“Avaa sitten silmäsi. Katsele edessäsi näkyvää luontoa. Kohdista katseesi johonkin puuhun, lehteen, kiveen tai muuhun yksittäiseen asiaan. Katsele sitä oikein tarkasti. Kiinnitä huomiota sen jokaiseen yksityiskohtaan. Miltä sen pinta näyttää? Mitä eri värejä ja värisävyjä näet siinä?” (noin 1 min)

“Kohta kuulet kellon soiton. Kuuntele se loppuun asti ja kun et enää kuule ääntä, käänny piirin keskustaan päin.”

Harjoituksen jälkeen keskustelimme siitä, mihin aistiin oli oppilaiden mielestä helpoin keskittyä. Monen mielestä kuuloon ja/tai näköön. Oppilaat kertoivat, mitä olivat kuulleet ja mitä olivat katselleet ja siinä nähneet.

Tietoisuusharjoituksia ja PVC

Positiivisen CV:n tunnit 6lk oppilaille kesto ajallisesti 1kk (= 3 x 1h/vko + 1 seurantaviikko) samalla harjoitellaan pysähtymistä ja hiljentymistä päivän aikana.

Tunnin teemat 1–3. Tunnit 1–2 perättäisinä viikkoina. Tämän jälkeen väliviikko, jolloin ”huomioidaan hyvää tekoa luokassa”. 3. tunti seuraavalla viikolla.

  • Tunnin aloitus ja lopetus ovat aina samat, harjoitellaan toiston kautta pysähtymistä:
    • Mindfulness-harjoitus 5min/Hanne Laasala (joko itse lukien tai kuunnellen) https://www.youtube.com/watch?v=dpBCjphnluQ
    • Tunti päättyy rentoutuskorttiin. Oppilas saa valita ja halutessaan toimia ohjaajana toisille.

Tunnin teemat:

  1. MINÄ ITSE

Teema: Omat vahvuudet/Omat kehittämisen kohteet

Keskikohta/omat vahvuudet ja mahd. kehittämisen kohteet

  • Negatiivinen <-> Positiivinen – sanat (valitse itsellesi 5 sopivaa). Keskustelua, mikä onkin ”sanan toinen puoli/näkökulma”
  1. KAVERIN VAHVUUDET

Teema: Omat vahvuudet eri sosiaalisissa konteksteissa

  • Positiivisuuskukka (oppilaat kirjoittavat jonkin positiivisen asian kyseisestä henkilöstä)

tai Täydennetään lauseet

  • PVC:n peruspohja loppuun: Omat Vahvuudet eri sosiaalisissa konteksteissa: Koti, koulu ja harrastukset
  • Ilmianna hyvä teko -> Laatikko luokkaan (eniten kiitosta antanut ja saanut palkitaan) ja pyri antamaan myös positiivista palautetta kaverille.

[Tässä harjoitteluviikko välissä]

  1. YHTEISÖN TASOLLA

Teema: Huomaa hyvä toisessa, mikä toisen käytöksessä minua ärsyttää?

  • Eriksonin väriteema alustuksena
  • luonteiden vaikutus yhteistyöhön
  • Paljastetaan hyvä teko ja palkitaan 🙂
  • Rentoutus (Tietoinen syöminen) tai 12 min rentoutus

[Tarvittaessa STOP-harjoitus (STOP-harjoitus)]

Mindfulnes-harjoituksia Icehearts-joukkueelle

Icehearts-joukkueen toisella ja kolmannella luokalla opiskelevia poikia. Icehearts on varhaisen puuttumisen toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi. Iceheartsin toimintamallin työvälineenä on joukkueurheilu. Kyseisen joukkueen ensimmäiset jalkapallopelit olivat takana ja esim. tappioista yli pääseminen on ollut joukkueessa haasteena. Omien tunteiden sanoittaminen oli haastavaa ja suurimman osan oppilaista äidinkieli ei ollut suomi. Ryhmän kanssa pidettiin syksyn 2019 aikana kuusi mindfulnesstaitojen harjoittelutuokiota, jotka pohjautuivat Mindfulness Curriculum Kindergarten – 5th Grades -materiaaliin. Tekstin käänsin selkokieliseksi suomeksi oman ohjaamiseni tueksi. Tuokiot toteutettiin Icehearts-toiminnan aikana iltapäivisin 1–2 kertaa viikossa.

TUOKIOT:

  • Motivointi ja mindfullnestaitojen esittely: selkokielinen mindfullnesstaitojen ja niiden hyötyjen esittely esim. urheilun näkökulmasta, harjoitellaan myös istuma-asento, jossa jatkossa tehdään harjoituksia
  • Tietoinen kuuntelu: tietoisen kuuntelun harjoitus em. materiaalia mukaillen
  • Tietoinen hengittäminen: hengityksen käyttäminen ankkurina em. materiaalia mukaillen, tukena kuvia ankkurista ja veneestä ankkurin kiinni pitämänä käsitteiden selventämiseksi
  • Tietoisuus ajatuksista, hyvien ajatusten lähettäminen: hyvien ajatusten lähettämisen harjoitus em. materiaalia mukaillen ja alkuun yhteinen keskustelu mitä tarkoittaa henkilö, läheinen henkilö jne.
  • Tietoisuus tunteista: tunteiden havaitsemisen harjoitus em. materiaalia mukaillen, alkuun yhteisiä Tuliko tunne- tehtäviä Valterin materiaaleja hyödyntäen
  • Mitä olemme oppineet: kehoskannausharjoituksen jälkeen yhteistä juttelua mitä huomioita on tehnyt kuluneiden viikkojen aikana itsessään ja onko oppinut uusia hyödynnettäviä taitoja

Pöllön koiratarha lasten joogatunneille -harjoitus

60-minuuttisen tietoisuustaitoharjoituksia hyödyntävän joogatunnin rakenne on seuraavanlainen: 1) Alkurinki: Joogapehmo kiertää antamassa puheenvuoron kullekin lapselle kerrallaan: Pidätkö koirista tai tunnetko ketään koiraa? 2) Triangeli-hengitysharjoitus 1min. Jos uskallat, sulje silmäsi. Keskity hengitykseen, tunnetko sen esimerkiksi vatsassasi? Kun kuulet triangelin äänen, voit avata silmäsi. Miltä harjoitus tuntui? 3) 2 x Lasten aurinkotervehdys 4) Asanat: Erilaisia tasapainoa, liikkuvuutta ja keskivartalon lihasvoimaa vahvistavia jooga-asentoja paikallaan ja liikkeessä tunnin tarinan johdattamana (Koirat menevät hetkeksi hoitoon koiratarhaan, jossa viisas pöllö auttaa heitä rauhoittumaan.) 5) Pöllön kehomeditaatio (kirjasta Tipsun temppukirja, Mindfulnessia ja myötätuntoa kasvatustyöhön. Suvi Markkanen 2018, sivut 110-113) 6) Loppurinki: Mikä tunnissa oli sinusta mukavinta?

Tämän esimerkkijoogatunnin teemana oli Pöllön koiratarha. Teeman ”viisas pöllö ja räksyttävä koira” kautta lasten kanssa voi käsitellä aivojen toimintaa, itsesäätelyä ja tunnetaitoja.  Teemaa voi jatkaa esimerkiksi pitämällä ensin joogatunnin ja toisella kerralla kuvataiteen keinoin paneutua ”viisaan pöllön ja räksyttävän koiran” rooliin jokaisen ihmisen toiminnan kannalta ikätason huomioiden.

Pelipohja tietoisuus- ja tunnetaitojen harjoittelemiseen

Psykologin ja kuraattorin yksilötyökäyttöön suunniteltu pelipohja, jossa harjoitellaan sekä tietoisuustaitoja että opetellaan tunteita. Pelialustalla on reitti, jota kuljetaan noppaa heittämällä. Jotkut ruudut ovat väriltään punaisia, vihreitä, sinisiä tai keltaisia, ja niihin osuessaan pelaaja ottaa värinmukaisesta pinosta rauhoittumiskortin (Laasala&Wikström) ja tekee / tehdään yhdessä kortissa oleva harjoitus. Jos kortteja ei ole saatavilla, voi näissä ruuduissa tehdä jonkin tietoisuusharjoituksen (hengityskukkanen, kynttilähengitys, tietoinen syöminen/kävely/kuuntelu, kellon kuuntelu, sormihengitys, stop-harjoitus, hengitystähti). Toisissa ruuduissa lukee jokin tunne. Tunneruutuja ovat kiukku, ilo, suru, onni, häpeä, ikävä ja syyllisyys. Näitä voi olla enemmänkin, mutta tässä ajatuksena on pelata peliä pienimpien koululaisten kanssa, siksi mukana vain selkeimpiä perustunteita.

Tunneruutuun osuttaessa lapsen kanssa pohditaan esim.

  • millaisessa tilanteessa on (viimeksi) kokenut kyseistä tunnetta,
  • millaisissa tilanteissa sitä yleensä tuntee,
  • missä tunne tuntuu,
  • mitä hyötyä siitä on,
  • miten yleensä toimii, kun kokee ko. tunnetta
  • mikä auttaa helpottamaan oloa kyseisen tunteen aikana,
  • mikä olisi suotuisa tapa toimia tuon tunteen vallassa jne.

Peliä voi pelata lyhyesti, kulkemalla kerran reitti läpi, tai jos aikaa on enemmän niin kiertää rataa niin kauan, että kaikki tunteet on käyty läpi ja kaikenvärisiä harjoituksia on kokeiltu. Lapsi voi tällöin kerätä itselleen ”työkalupakkia”, josta voi myöhemmin koostaa lapselle mukaan annettavan paperin vaikka kirjeen muodossa, esim. ”Sinä kerrot tulevasi kiukkuiseksi/surulliseksi kun… Osaat jo hienosti toimia silloin näin… Haluaisitko seuraavalla kerralla kokeilla yhdessä harjoittelemaamme…”

Verkosta virtaa varhennukseen

Yliopistonlehtori Kirsi Wallinheimon kokemuksia varhennetun kielenopetuksen verkkototeutuksesta

HY+ toteutti Opetushallituksen rahoittamaa hanketta ”Tietoa ja taitoa varhennettuun kielenopetukseen”, jonka kuuden opintopisteen laajuinen verkkototeutus saatiin päätökseen 8. marraskuuta 2019.

Koulutus oli suunnattu opettajille ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle, jotka aloittavat varhennetun kieltenopetuksen 2020 tai toteuttavat sitä jo. Tavoitteena oli tarjota varhennetun kielenopetuksen kanssa työskenteleville opetustoimen henkilöille uutta tutkimukseen perustuvaa tietoa sekä mahdollisuuksia verkostoitua alan muiden toimijoiden kanssa.

Tässä blogipostauksessa tarkastellaan verkkototeutuksesta saatuja kokemuksia.

Kurssi sisälsi videoluentoja ja webinaareja, joiden yhteyteen liitettiin omien toimintamallien ja kokemusten jakaminen verkkokeskusteluissa. Pienten osatehtävien suorittaminen edisti kurssilla opiskelua ja rytmittyi työn ohessa suoritettavaksi.

Ennakkotehtävään vastattiin jaetussa dokumentissa. Webinaarien jälkeen osallistujat jakoivat kokemuksiaan erilaisista tehtävistä ja aktiviteeteistä, joita luennoitsijat esittelivät. Eräs osallistuja totesi kurssipalautteessaan Flingassa: ”opintojen suorittaminen oli pelkästään antoisaa ja jopa mukavaa 🙂 Kiitos kaikille!”

Osallistujat olivat aktiivisia verkko-opiskelijoita, mikä lisäsi yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Eri puolilla Suomea on vaihtelevia opetusmenetelmiä ja hyviä käytänteitä, joihin pääsi tutustumaan verkkokeskusteluissa. Osallistujat jakoivat asiantuntijuuttaan toisiaan tukien ja avoimesti sisältöjä jakaen. Koulutuksen suurin anti olikin osallistujien mukaan lukuisat käytännön ideat, joita he saivat luennoitsijoilta sekä toisilta kurssilaisilta.

Epävarmuus varhennetussa kieltenopetuksessa käytettävistä työtavoista oli osallistujien mukaan eräs syy hakeutua koulutukseen. Etenkin Storyline ‑menetelmä koettiin sellaiseksi, joka voitaisiin ottaa käyttöön monen opetuksessa saman tien. Koulutus toi osallistujille halun oppia vielä lisää ja syventyä pienten lasten kieltenopetukseen.

Osallistujien mukaan kurssin etu oli se, että luentoja pystyi kuuntelemaan silloin, kun se itselle parhaiten sopi. Tehtävät koettiin mielekkäiksi ja niiden tekemiseen oli annettu riittävästi aikaa. Monet kokivat saaneensa ”vahvistusta omaan osaamiseen”.

Verkkototeutus ei aina ole mutkatonta. Ohjeistuksiin olisi haluttu hieman tarkennuksia ja videoluentojen kuunteluun olisi kaivattu vaihtelevuutta esimerkiksi mahdollisuudella lukea videoluentoon liittyviä artikkeleita.

Osallistujilla ei ollut juurikaan tekniikan kanssa vaikeuksia. Sen sijaan oma opiskelutekniikka oli joidenkin osallistujien mukaan verkkototeutuksen alkumetreillä hukassa. Kaikki pääsivät kuitenkin hyvin mukaan ja 35 ilmoittautuneesta 25 osallistujaa suoritti koko kurssin.

Ohjaajana voin sanoa olevani jälleen yhtä kokemusta rikkaampi verkkokurssien ohjaamisessa!

KT Kirsi Wallinheimo, HY

Hankkeessa toteutettuja kehittämistehtäviä:

Altistaminen

Englannin opiskelu Kappelimäen koulussa vuosiluokilla 1

Ideoita englannin kielen varhentamiseen

Ideoita ja vinkkejä espanjan varhennukseen

Kielitutorin materiaalipankin esittely

Kodin ja koulun yhteistyö

Storyline Avaruusolio

Varhennettu englanti: ylöpäin eriyttäminen

Varhennettu kielenopetus Paraisilla

Varhennettua kielenopetusta huoltajille

Varhennetun englannin puolivuosikello

Varhennustyö

Vuosikellon käsikirja

Ylöspäin eriyttäminen englannin opetuksessa

Keinoja kielitietoiseen ja monikieliseen varhaiskasvatukseen

HY+:n toteuttaman ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Kielellisten valmiuksien tukeminen varhaiskasvatuksessa ‑hankkeen tarkoituksena on antaa uusia keinoja kielellisten taitojen tukemiseen päiväkodeissa. Hanke päätettiin toteuttaa, koska varhaiskasvatuskentällä on ilmennyt tarpeita kehittää muun muassa monikielisyyttä ja digitaitoja.

Moni osallistuja koki hankkeessa järjestetyn koulutuksen tarpeelliseksi, koska monikielisten lasten määrä varhaiskasvatusryhmissä on kasvanut huomattavasti. ”Alueellani monikielisyys on kasvanut nopeasti, mutta tietous ei”, toteaa eräs hankkeen koulutukseen osallistunut.

Toisaalta myös pääsääntöisesti yksikielisissä päiväkodeissa työskentelevät osallistujat pitivät koulutusta tarpeellisena.

”Päiväkotimme on aika yksikielinen, ja kaipasin tietoa, miten voin lisätä monikulttuurisuuden ja -kielisyyden näkymistä päiväkodissamme. Tärkeää on herätellä työyhteisöä havainnoimaan ja tiedostamaan monikulttuurisuuden ja -kielisyyden merkitystä varhaiskasvatuksessa”, kommentoi eräs osallistuja.

Monikielisyys ja kielitietoisuus ovat siis teemoja, joita varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät pitävät merkittävinä ja ajankohtaisina.

Hankkeen koulutukseen osallistuneet kokivat erityisen hyödyllisinä uuden tutkimistiedon sekä käytännön mallit, keinot ja ideat kielitietoisen arjen toteuttamiseen. Lisäksi verkostoitumismahdollisuutta, yhdessä pohtimista ja vertaistukea pidettiin tärkeänä.

Eräs osallistuja kiteyttää koulutuksen antia seuraavasti: ”Sain vahvistusta jo kielitietoiseen toimintaamme päiväkodissa. Koulutus lisäsi tietoisuutta ja tutkimukseen pohjautuvaa tietoa monipuolisesti erilaisista näkökulmista. Koulutus antoi paljon uusia ideoita arkeen sekä uutta ajateltavaa.”

Lue aiheesta lisää HY+:n blogista.

Hankkeessa toteutettuja kehittämistehtäviä:

Kielitietoisuus Inkoossa ja Vantaalla

Kahden maailman kohtaaminen henkilökunnan ja vanhempien näkökulmasta 

Kielitietoinen leikin tukeminen varhaiskasvatuksessa

Monikielisyyden ja eri kulttuurien näkyväksi tekeminen varhaiskasvatuksessa

Eri kielten ja kulttuurien näkyväksi tekeminen varhaiskasvatuksessa

Kielitietoista pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa – vinkkejä varhaiskasvattajille

 

Utbildningen: Kompetensutveckling för ämneslärare i humaniora ämnen – Nyttig information för ämneslärare

Under läsåret 2018–2019 arrangerade HY+ fortbildning på svenska för ämneslärare inom humaniora: Kompetensutveckling för ämneslärare i humaniora ämnen. Utbildningsstyrelsen (UBS) finansierade utbildningen, vilket innebar att den var avgiftsfri för samtliga deltagare från undervisningssektorn. Utvecklingssakkunig Kaija Junttila från HY+ var projektledare.

Fortbildningen arrangerades för ämneslärare i psykologi, historia, samhällslära, religion, livsåskådningskunskap och filosofi i årskurs 7–9 och i gymnasiet. Sammanlagt deltog 42 ämneslärare från olika delar av Svenskfinland i utbildningsdagarna som arrangerades i Helsingfors.

Utbildningen bestod av en inledande, gemensam del (3 sp) för alla deltagare samt av fem ämnesspecifika delar (à 3 sp), av vilka deltagarna valde minst en och högst tre. Som avslutning på utbildningen arrangerades ett gemensamt slutseminarium för alla deltagare. Inom de ämnesspecifika delarna presenterades den aktuella forskningen av forskare främst från Helsingfors universitet, men även från andra universitet som Åbo Akademi, Uppsala universitet och Stockholms universitet.

Under utbildningsdagarna fokuserade vi både på deltagarnas ämneskompetens och på deras bedömningskompetens. För utvecklingen av ämneskompetensen bad vi utbildarna lyfta fram och fokusera på särskilda teman som kunde kopplas direkt till innehållet i såväl grundskolans som gymnasiets läroplan för respektive läroämne. Aktuell forskning presenterades samt idéer, modeller och verktyg som kunde appliceras i planeringen av deltagarnas egen undervisning. Såväl den inledande delen som alla ämnesspecifika delar innehöll en skriftlig tillämpningsuppgift vars syfte var att ytterligare stödja deltagarna i deras tillämpning av utbildningens teoretiska innehåll i sin egen undervisning.

Det andra centrala temat i utbildningen var utvecklingen av ämneslärarnas bedömningskompetens med fokus på att främja jämlikhet och rättvisa i elevbedömningen. För utvecklingen av bedömningskompetensen arbetade deltagarna med att skapa en samsyn på bedömningskriterierna i läroplanen. Samtidigt presenterades och diskuterades tankar kring hur bedömningen kan stödja och styra lärandet hos elever samt hur man kan stödja djuplärande med hjälp av bedömning.

Allmänna tankar & reflektioner från de deltagande ämneslärarna

Utbildningens deltagare utvärderade utbildningen skriftligt via en elektronisk plattform, såväl utbildningen i sin helhet som dess ämnesspecifika delar. Av utvärderingsrapporten för hela utbildningen framkommer det klart att deltagarna sett ett stort behov av fortbildning för ämneslärare inom humaniora. De uppskattade också upplägget att fortbildningen byggts upp till en längre utbildningshelhet. Det som deltagarna särskilt värdesatte var att en stor del av utbildningens innehåll kunde tillämpas direkt i deras eget arbete.

Enligt deltagarna genomfördes utbildningen till hög grad på ett interaktivt och deltagande sätt och den inspirerade till att förnya det egna arbetssättet. Utbildarna fick även beröm för sin professionalitet och sitt engagemang.

En majoritet av deltagarna tyckte att det var väldigt givande att under utbildningens gång få utbyta erfarenheter, tankar och reflektioner med ämneskollegor, men även med andra kollegor. Även om deltagarna lyfte upp tankar och idéer kring nya praktiska modeller och verktyg som en viktig lärdom från utbildningen, så underströk flertalet deltagare att de önskar mera fokus på konkreta arbetsredskap som de kan ta med sig för att utveckla arbetet i klassrummet.

Utvärderingsrapporten innehöll även deltagarnas tankar gällande framtida utbildningsbehov. Här följer några kommentarer:

”Kontakten mellan universitet och lärare kunde fortsätta. Gärna med större fortbildningshelheter för att hållas uppdaterad med forskningsläget.”

”Mest önskar jag konkreta arbetsverktyg i stil med debatten. Vi är ganska ensamma i klass-rummen och det är viktigt att lufta tankar. Kunde man tänkas ha gemensamma diskussioner i mindre grupper, som när vi arbetade med bedömningen, och lufta didaktiska idéer?”

Gemensamma nämnare för en stor del av deltagarnas svar var behovet av ytterligare utbildning i didaktiska metoder, ämnesövergripande helheter samt mer konkreta tips och arbetsverktyg till klassrummen. Deltagarna gav även förslag på specifika ämnen och teman för fortbildning. Socialpsykologi lyfts särskilt starkt fram, men även kognitiv psykologi, ekonomi/företagsamhet, säkerhetspolitik, juridik, religiöst och vetenskapligt språk, etik inom religioner samt populärkultur i religion.

Utbildarnas reflektioner & iakttagelser

I de inlägg som följer nedan delar utbildarna för respektive utbildningsdel med sig av sina reflektioner och iakttagelser från utbildningen, speciellt från de tillämpningsuppgifter som deltagarna slutförde som en del av varje utbildningsdel.

Gemensamma delen – Humaniora ämnen

För den gemensamma delen i humaniora ämnen fick deltagarna bekanta sig med olika humaniora och samhällsvetenskapliga utbildningsprogram vid Helsingfors universitet samt ta del av forskningsresultat gällande elevbedömningens jämlikhet. Professor Åsa Wikforss från filosofiska institutionen vid Stockholms universitet gav expertinlägg kring s.k. faktaresistens i de humaniora läroämnena, samt skolans roll i att förebygga faktaresistens och hur man kan öva det kritiska tänkandet i respektive läroämnen. Docent och universitetslärare i retorik Mika Hietanen från Uppsala universitet fokuserade på kritiskt tänkande och argumentationsförmåga i de humaniora läroämnena under sin del av utbildningen. Hietanen tog bl.a. upp vad som är övertygande kommunikation, hur argumentation evalueras samt hur man kan använda debatt som ett pedagogiskt verktyg i dessa läroämnen.

I inlägget ”Debatt som metod i humaniora realämnen” presenterar Mika Hietanen de centrala ämnena för sin föreläsningsdel samt Hietanen delar med sig av sina reflektioner och iakttagelser från de övningar i debatt och tala inför grupp som han utförde med deltagarna under den gemensamma utbildningsdelen.

Länk till Mika Hietanens inlägg – Debatt som metod i humaniora ämnen

Psykologi: Kognitiv neuropsykologi och den åldrande hjärnan

Innehållet för utbildningsdelen inom psykologi bestod i huvudsak av neuropsykologi. Åldrandets neuropsykologi och minnesprocesser var det ena huvudtemat och kognitiv neuropsykologi hos barn och unga det andra huvudtemat. Under utbildningsdelen presenterades relevant och nyligen publicerad forskning i dessa teman och därtill fick deltagarna reflektera kring hur undervisningen i dessa teman kan behandlas på gymnasienivå. Som utbildare för neuropsykologi delen fungerade PsM, specialiserad neuropsykolog, doktorand Petra Boman från Folkhälsan och Åbo Akademi samt FD, leg psykolog, PM Carina Saarela från Åbo Akademi.

I följande inlägg presenteras Petra Bomans och Carina Saarelas reflektioner såväl allmänt på utbildningsdagarna i neuropsykologi samt på den tillämpningsuppgift som deltagarna slutförde i ett aktuellt tema inom ramen för neuropsykologi.

Länk till Petra Bomans och Carina Saarelas inlägg

Filosofi & livsåskådning: Mångfald och frågan om goda grunder i tänkande och etik

Den här utbildningsdelen var avsedd för såväl lärare i filosofi som i livsåskådningskunskap i årskurs 7–9 och i gymnasiet. Centralt innehåll för utbildningsdelen var mångfald i tänkande och vad som påverkar människors sätt att tänka, samt grunden till vetenskapligt och etiskt tänkande. Som huvudutbildare fungerade docent, universitetslektor i praktisk filosofi Kristian Klockars från statsvetenskapliga fakulteten vid Helsingfors universitet.

I följande inlägg ger Klockars en grupprespons till den tillämpningsuppgift som deltagarna lämnade in som en del av utbildningsdelen. Som uppgift valde deltagarna ett av tre presenterade teman från grundskolans eller gymnasiets läroplan för undervisningen i filosofi och/eller livsåskådnings-kunskap. Utgående från behandlingen av dessa teman under utbildningsdagarna samt egna reflektioner skulle deltagarna redogöra skriftligt för hur lärandemålet kunde förverkligas i praktiken.

Länk till Kristian Klockars inlägg

Religion: Religion i konst och arkitektur samt på sociala medier

I utbildningsdelen för religion behandlades två huvudsakliga teman: religion, konst och arkitektur samt religion och sociala medier. Under utbildningsdagarna presenterades aktuell forskning inom båda teman och därtill fick deltagarna analysera t.ex. hur religiösa ikoner, bilder eller inlägg på sociala media kan anses avbilda ideologier, tankesätt och teologiska uppfattningar på olika sätt. Som huvudutbildare för religionsdelen fungerade docent, universitetslektor Johan Bastubacka från teologiska fakulteten vid Helsingfors universitet. Enligt Bastubacka utgjorde deltagarnas engagemang och aktiva deltagande, i form av frågeställningar, analyser och diskussioner, en ytterst väsentlig och givande del av utbildningen i sin helhet.

I inlägget som följer ger Bastubacka en kort sammanfattning av de gemensamma kontaktpunkterna som han fann mest relevanta i deltagarnas inlämnade tillämpningsuppgifter. Som tillämpnings-uppgift kunde deltagarna antingen göra en bildanalys eller en analys av en religiös kommunikativ text. Förutom själva analysen av bilden eller texten så hade deltagarna även som uppgift att reflektera kring hur sakinnehållet från närstudiedagarna (olika teman och exempel som diskuterats) går att tillämpa i den egna undervisningen samt med vilka andra skolämnen bild- eller textanalysen av religiösa bilder/texter kan integreras för att förverkliga ett ämnesövergripande samarbete.

Länk till Johan Bastubackas inlägg

Historia: Historieämnet, källkritiken och nya perspektiv i en global värld

Historieundervisningen i skolan ska på allt kortare tid och genom få obligatoriska kurser täcka in allt större områden och frågor. Under utbildningsdagarna i historia behandlade vi ämnen som källkritik, historiebruk och historia i spel samt globalhistoria. Vi valde de här ämnena för att de är centrala och viktiga för ämnet historia i skolan och i dagens samhälle. Läroplanen ställer stora krav på historielärarna att stödja elevernas och studenternas förmåga att förstå och tillämpa källkritik och att tänka kritiskt, men hur hänger de här sakerna ihop? Hur når man elever och studerande som inte har tålamod att läsa, skriva och abstrahera, och hur slår man en brygga till den historiska kunskap som i dag förmedlas genom spel? Ungdomarna lever i en värld där globala problem och perspektiv är närvarande också i deras vardag. Historieämnet är en naturlig plats att förankra också globala frågor i skolan, men hur och vad?

Programmets innehåll bestod av både föreläsningar och diskussioner. Programmets utbildare var universitetslektorerna Henrika Tandefelt och Derek Fewster samt professor Henrik Meinander från humanistiska fakulteten vid Helsingfors universitet och universitetslektor Pia Mikander från pedagogiska fakulteten vid Helsingfors universitet.

I inläggen som följer kommenterar Derek Fewster, Pia Mikander och Henrika Tandefelt de individuella reflektioner som deltagarna delat med sig av som en del av sin tillämpningsuppgift. Vid skapandet av sin tillämpningsuppgift kunde deltagarna välja mellan följande temaområden: källkritik och kritiskt tänkande, historia och spel eller global historia. Sedan skulle deltagarna skriva sina reflektioner på ämnets betydelse och hur det integreras och aktualiseras i historieunder-visningen i skolan, särskilt i deltagarnas egen undervisning. Förutom att utbildarna ger en återkoppling på tillämpningsuppgiften, delar de även med sig av relevanta källor till information gällande läs- och undervisningsmaterial för deltagarna och andra ämneslärare inom historia.

Länk till inläggen

Samhällslära: Samhällsskick, EU:s kohesionspolitik och lagkunskap

I utbildningsdelen för samhällslära kunde deltagarna ta del av teman som olika samhällsskick, det finländska förvaltningssystemet i internationell jämförelse, politisk teori och demokrati samt EU:s utvecklingstendenser och gemensamma interna politik. Som utbildare fungerade docent, universitetslektor i rättsvetenskap Martin Björklund från Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, PM, doktorand Isak Vento från statsvetenskapliga fakulteten vid Helsingfors universitet samt docent, universitetslektor i straff- och processrätt Dan Helenius från juridiska fakulteten vid Helsingfors universitet.

I följande inlägg har samtliga tre utbildare sammanfattat sina mest relevanta reflektioner och kommentarer på den tillämpningsuppgift som deltagarna lämnade in som en del av utbildningsdelen. För tillämpningsuppgiften kunde deltagarna välja mellan tre temaområden: Grundrättigheter och offentlig rätt, EU och dess politik eller Straffrätt och ansvar. Uppgiften gick ut på att granska det befintliga som står i läroplanen och i nuvarande läromedlet gällande det valda temat och göra en lektionsplan (dokument) som deltagaren senare kunde använda sig av i sin egen undervisning.

Länk till Martin Björklunds inlägg: Grundrättigheter och offentlig rätt

Länk till Isak Ventos inlägg: EU och dess politik

Länk till Dan Helenius inlägg: Straffrätt och ansvar

Fortbildning inom svenska som andraspråk

Ett av HY+ språkstödjande projekt 2018-2019 har varit projektet Fortbildning inom svenska som andraspråk (12 sp), som finansierats av Undervisnings- och kulturministeriet. Deltagarna har fått ta del av forskning och pedagogiska verktyg som stöder deras kompetens att arbeta språkmedvetet och inkluderande. Inom projektet har det också utarbetats ett introduktionsmaterial för undervisning i svenska. Dessutom har varje deltagare utfört ett individuellt utvecklingsarbete. Introduktionsmaterialet Tomtens äventyr i skolan (både elevmaterial och lärarhandledning) samt presentationer av utvecklingsarbetena kan ni ta del av på denna sida. Sara Razai har handlett deltagarna i utvecklandet av introduktionsmaterialet medan Tiia Ojala handlett deltagarna i arbetet med de individuella utvecklingsarbetena, där metodik kring t.ex. litteratursamtal, multilitteraciet och rättstavning beskrivs.  I flera av dessa utvecklingsarbeten används skönlitteratur som medel för språkutveckling. Många har valt att jobba med genrepedagogik och cirkelmodellen, som består av fyra faser: 1) att skapa förförståelse, 2)  arbete i grupp med en modelltext, 3) i grupp skrivs en gemensam text, 4) eleverna skriver en individuell text.

Deltagare i kurshelheten Fortbildning inom svenska som andraspråk

Deltagarna jobbade på olika skolstadier (allt från småbarnspedagogik till högstadiet), en del undervisade elever i svenska som andraspråk, en del jobbade med språkbad och en del var allmänt intresserade av att lära sig mer om språkstödjande åtgärder och flerspråkighet. Deltagarna kom också från olika regioner i Svenskfinland (södra Finland, Österbotten, Åland). Den rätt heterogena gruppen svetsades samman och vi lärde oss mycket under de gemensamma diskussionerna, både av de sakkunniga utbildarna och av att dela med oss av våra egna erfarenheter. Alla uppger i utvärderingen att de skulle rekommendera utbildningen och på en skala från 1-5 fick utbildningen medeltalet 4,7. I enkäten frågades det vad deltagarna lärt sig under kursen, nedan några deltagares svar:

”Förståelse och metoder för hur man skapar gynnsamma förutsättningar för elevens inlärning:  inlärningssteg, cirkelmodellen. Insikt i svenskans särdrag.”

”På vilka sätt olika kulturell bakgrund kan påverka undervisningen.”

”Barnets modersmål ska utnyttjas i arbetet med att lära sig ett andra språk”

”Kursen har hjälpt med att hålla fokus på vad som är viktigt, vilket vårt uppdrag är, hur vi bäst ska förbereda elever för framtiden.”

”Nya infallsvinklar, inspiration, kreativitet och en härlig gruppstämning präglade utbildningen”

”Tack för fin gemenskap, inkluderande stämning, inspiration och en rejäl knuff framåt i arbetet!”

I projektet ingick följande delar:

Undervisning i svenska som andraspråk

Lagstiftning och läroplansinnehåll på området. Planering, genomförande och bedömning av undervisning i svenska som andraspråk.

Språk- och kunskapsutvecklande arbetssätt

Språk- och kunskapsutvecklande arbetssätt gör att elevernas språkinlärning effektiviseras. Genom arbete med t.ex. skönlitteratur, multilitteracitet och cirkelmodellen inom genrepedagogik får eleverna ett starkare skolspråk.

Normkritik i undervisningen

Kritisk läsning av läromaterial samt kritisk mångkulturell pedagogik.

Svenska som främmande språk

Svenska ur ett kontrastivt perspektiv (morfologi, syntax, lexikon) i jämförelse med andra språk och inlärning av svenska som andra/främmande språk. Fokus på strukturer i svenskan som är mer ovanliga i andra språk.

Svenska som andraspråk och svenskt språkbad

Hur integrerar man språk och ämne på olika sätt då svenska är både andraspråk och undervisningsspråk? Konkreta arbetssätt som utvecklar såväl svenska som innehåll samtidigt.

Introduktionsmaterial samt individuellt utvecklingsarbete

Gruppen utvecklar tillsammans ett introduktionsmaterial för S2-undervisning. Introduktionsmaterial baserar sig på läroplanens sju kompetenser. De sju kompetenserna som ska genomsyra undervisningen är; förmåga att tänka och lära sig, kulturell och kommunikativ kompetens, vardagskompetens, digital kompetens, multilitteracitet, arbetslivskompetens och entreprenörskap samt förmåga att delta, påverka och bidra till en hållbar framtid.

Alla deltagare genomför dessutom ett individuellt utvecklingsarbete med anknytning till den egna undervisningen och får handledning i denna process.

Sissel Korpisola, kundchef, HY+

 

Utbildare:

Kirsi Wallinheimo, universitetslektor, pedagogiska fakulteten (PF), Helsingfors universitet

Tiia Ojala, lärare, läromedelsförfattare, legitimerad coach och föreläsare, Sverige

Therese Lindström Tiedemann, universitetslektor, nordiska institutionen, Helsingfors universitet

Siv Björklund, professor, PF, Åbo Akademi

Pia Mikander, universitetslektor, PF, Helsingfors universitet

Ida Hummelstedt-Djedou, doktorand, PF, Helsingfors universitet

Sara Razai, S2-lärare i Helsingfors

Sara Sundell, sakkunnig inom jämställdhet och likabehandling, Folkhälsan

Sissel Korpisola, projektledare för Fortbildning inom svenska som andraspråk, HY+

 

Introduktionsmaterial:

Tomtens äventyr i skolan. Elevmaterialet

Tomtens äventyr i skolan. Lärarhandledning

 

Deltagarnas utvecklingsarbeten:

Anna-Kajsa Willför: Sagor enligt cirkelmodellen inom genrepedagogik

Annika Arstila-Aaltonen: Cirkelmodellen i arbete med dikter

Ann-Sofie Rasmus: Att skriva novell – En undervisningshelhet enligt cirkelmodellen inom genrepedagogik i språkbadet, årskurs 9

Birgitta Fagerholm: Skrivuppgift – utan och enligt cirkelmodellen: Att skriva dagbokstext

Iréne Liljegren: Rättstavning

Maria Helenius-Nyman: Litteraturdiskussioner med språkbadselever

Pia Riihimäki: Sagan om den mycket hungriga larven av Eric Carle

Sara Razai: Tryggt in i det okända – Sagan som medel för språkutveckling

Kielitietoisuutta käytännössä

Kielitietoinen varhaiskasvatus puhuttaa ajankohtaisuudellaan. HY+ on toteuttanut aiemmin kahden ja nyt ensimmäisen kerran kahdeksan opintopisteen laajuisen kokonaisuuden kielellisten valmiuksien tukemisesta.

Koulutus avasi kielen oppimisen vaikeuksia, monikulttuurisuusteemoja sekä kielitietoisen kasvatuksen menetelmiä luentojen, videoiden, harjoitustöiden sekä kehittämistehtävien avulla. Päästiinpä koulutuksessa myös toiminnallisesti harjoittelemaan eri materiaalien käyttöä!

Erityisen avartavia olivat käytännön vinkit muiden kielten huomioimiseen sekä kuvien mielekäs käyttö. Koulutus päättyi upeisiin esityksiin ja materiaaleihin, joita osallistujat olivat tuottaneet kehittämistehtäväjakson aikana. Tässä päivityksessä jaetaan niitä kaikkien käyttöön.

Kommunikaatiokansio

Matka maailman ympäri

Satusalkku

Kieliviikko

Kielitietoisuus arjessa ja arkeen

Maailma-peli

Roihusten arjessa

Sinun, minun vai meidän kieli

LAP-menetelmän käyttöönotto

Kieli- ja kulttuuritietoinen varhaiskasvatus ja esiopetus Kaarinassa, tiivistelmä lopputyöstä

Kielitietoinen varhaiskasvatus: haastatteluvideo 1, haastatteluvideo 2

Handledning i fokus

Vad innebär olika former av handledning? Hur kan man utveckla sig som handledare? Bland annat dessa frågor togs upp under utbildningen Handledning i fokus, som förverkligades av Bildningsalliansen och HY+, med finansiering av Utbildningsstyrelsen.

Karriärvägledning, positiv pedagogik och  empatisk kommunikation var några av de teman som togs upp under kursens gång. Också skönlitteratur som vägledningsmetod, där läsning och gruppdiskussioner används för att främja social kompetens, empati och självreflektion, ingick i utbildningen.

Gruppens sammansättning var mångsidig, med deltagare från föreningar, arbetsförvaltningen, fria bildningen, yrkesutbildningen samt den grundläggande utbildningen. Som en deltagare uttryckte sig så gav gruppens mångfald nya perspektiv:

”Mycket glad över att få en anledning att stanna upp och reflektera över mig som pedagog. Också intressant att få höra andra pedagogers tankar och att få insikt i deras vardag. Mycket bra med en heterogen grupp.”

Alla deltagare fick göra ett utvecklingsarbete. Dessa arbeten berör bl.a. handledning av skolelever, invandrare, arbetssökande, språkstuderande och sångelever. Andra deltagare fokuserar sina arbeten på processer som t.ex. rapportering från inlärning i arbete och handledningsprocesser för elever i behov av särskilt stöd. Också reflektioner kring handledningsmetoder och handledarrollen beskrivs samt en behovskartläggning gällande vägledning, inkludering och jämställdhet i idrottsföreningar.

Deltagarna var nöjda med utbildningen och på en skala från 1-5 fick utbildningen medeltalet 4,75. Som arrangörer är vi väldigt glada över detta och att deltagarna i utvärderingen nämnde att de i framtiden gärna skulle delta i liknande utbildningar eller fördjupade utbildningar gällande handledning.

Läs mera om handledning i HY+ blogg. 

Utvecklingssakkunniga Sissel Korpisola och Liselott Sundbäck, HY+

Utvecklingsarbetena:

Se dina styrkor och hantera dina svagheter- Marika Boström, Vasa Arbis

Ett försök på att kartlägga grunderna för mitt arbete- Camilla Post, Österbottens TE-byrå

VÄGLEDNING INOM DEN FRIA BILDNINGENS INTEGRATIONSUTBILDNINGAR- Marie Granbacka, Bildningsalliansen

Handledning för examen eller för livet? Fallstudie i handledningsmetoder- Eva Ahl-Waris, Helsingfors Arbis

Utvecklingsarbete inom idrott- Tarja Krum, FSI

HANDLEDNINGEN OCH MARKNADSFÖRINGEN AV UNGDOMAR UNDER 30 ÅR INOM TJÄNSTEN UNGA I JOBB- Margita Broman, YA!

Att skriva UA anteckningar- Camilla Laiho, Axxell

Utvecklingsuppgift: Skönlitteratur i handledning v.1.2- Eva-Lena Wakonen, Björneborgs samskola

Utbildare i utbildningen Handledning i fokus:

Hanne Koli, House of Leading and learning – Lärarens handledande roll

Anna Storgårds, karriärvägledare, Helsingfors universitet Karriärvägledning

Åse Fagerlund, forskare, Folkhälsan Positiv pedagogik

Ida Hummelstedt- Djedou, doktorand i kritisk interkulturell pedagogik, klasslärare, Helsingfors universitets pedagogiska fakultet – Empatisk kommunikation

Sissel Korpisola, pedagog och litteraturvetare, utvecklingssakkunnig, HY+ – Skönlitteratur – en väg till ökad människokunskap

Moniaistisuutta ja monikulttuurisuutta kokeilemassa

HY+:n järjestämissä Tunnista hyvä -koulutuksessa ja Kotoutuvat oppilaat erityisen tuen tarvitsijoina ‑koulutuksessa (Moninaisuuden rikkaus opetuksessa) annettiin opettajille välitehtävänä haaste tehdä omassa työyhteisössään projekti, jossa hyödynnetään moniaistisuutta ja elämyksellisyyttä.  Tarkoituksena oli edistää yhteisöllisyyttä, monikulttuurisuutta ja oppimista projektilla, joka soveltuisi koulun arkeen. Tehtävään annettiin hyvin vapaat kädet.

Taustalle ja esimerkiksi tehtävänannolle esiteltiin Laureassa kehitetty Aistien-tila-konsepti (Räty et al 2015). Moniaistista tilaa voi käyttää opetuksessa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin tila voi olla elämyksellinen oppimisympäristö, jossa on elementtejä eri aisteille: katseltavaa, tunnusteltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa. Elämyksellinen ympäristö innostaa oppimaan. Tila voi myös rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Tutut tuoksut tai esineet tuovat mielleyhtymiä ja positiivisuutta oppimiseen (esim. Sava 1998; Barenholtz 2014).  Eri aistikanavien kautta tulevat viestit vahvistavat toisiaan ja tukevat oppimista (esim. Shams & Seitz 2008; Jubran 2012).

Toisaalta Aistien-menetelmässä on kyse moniaistisen tilan rakentamisprosessista. Kun opiskelijat rakentavat tiloja itse, prosessi auttaa heitä pohtimaan, mikä on ilmiössä keskeistä. Tilan rakentaminen on luova prosessi, jossa tarvitaan tietoa ilmiöstä ja toisaalta käytännön taitoja. Tilan rakentaminen voi sisältää hyvin käytännöllistä käsityötä sekä toisaalta siinä voidaan yhdistää fyysistä ja virtuaalimaailmaa. Tilan suunnittelu ja toteuttaminen edistää TVT-taitoja kuten tiedonhakutaitoja sekä kuvan, äänen ja videon käsittelyä. Moniaististen ympäristöjen rakentaminen on vahvasti yhteisöllinen prosessi, jossa keskustellen pohditaan, mikä ilmiössä on tärkeää.

Monikulttuurisuutta tilan avulla voi edistää monella tavalla. Ensinnäkin tilan avulla voidaan tuoda erilaisia kulttuuritaustoja näkyviksi. Julkisessa tilassa kuten koulussa oleva ”oman kulttuurin tila” voimaannuttaa ja tukee yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Toisaalta tilojen rakentaminen auttaa pohtimaan, mikä omassa kulttuurissa tai kotikulttuurissani on tärkeää ja mitä siitä haluaa kertoa muille. Tilan rakentaminen yhdessä on konkreettista toimintaa, jossa tarvitaan erilaisia taitoja. Parhaimmillaan maahanmuuttajaoppilas voi toimia asiantuntijana ja antaa omaa erikoisosaamistaan prosessissa. Tilaa rakentaessa ja valmista tilaa esitellessä kouluun voi kutsua myös lähiyhteisöä tai perheenjäseniä. Oppilaat osallistetaan, jotta he saisivat valmiuksia toimia aktiivisesti tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi (Banks 2005).

Aistien-tilan rakentamisen tavoitteena on, että työskentely antaa oppilaille tulevaisuuden taitoja, kuten

  • tavan ajatella (luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu, oppimaan oppiminen, metakognitiiviset taidot)
  • tavan työskennellä (kommunikaatio ja yhteistyö)
  • työvälineiden hallintaa (informaation lukutaito, ICT-lukutaito)
  • toimimisen kansalaisena maailmassa (globaali ja paikallinen kansalaisuus, elämä ja työura, kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu) (Binkley et al 2012).
tavoitteet
Aistien-projektin tavoitteet

Taustaa

Aistien-menetelmää on kehitetty Laurea-ammattikorkeakoulussa vuodesta 2007. Alun perin ajatuksena oli antaa maahanmuuttajille hetkeksi kokemus ”palata” omiin tuttuihin ja turvallisiin maisemiin ja toisaalta antaa suomalaisille mahdollisuus vierailla maahanmuuttajien luona. Ikään kuin vaihtaa tilassa rooleja.

Myöhemmin on korostunut yhdessä tekeminen. Tilaa on käytetty yhteisöllisesti maahanmuuttajien ja sosionomiopiskelijoiden yhteisiin projekteihin. Tarkoituksena on ollut kehittää sosionomiopiskelijoiden monikulttuurisia valmiuksia sekä toisaalta antaa maahanmuuttajille mahdollisuus pohtia omaa identiteettiään ja kertoa omasta taustaan. Tilasta ei tehdä näyttelyä vaan se on kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen innostava tila.

Laureaan rakennettiin vuonna 2009 kiinteä Aistien-tila, jossa datatykeillä voidaan heijastaa koko seinän kattava maisemakuva kahdelle tai kolmelle seinälle. Lisäksi tilassa on hyvä äänentoistojärjestelmä, verhotangot, sekä pieni varasto elämyksellisille tavaroille. Lisäksi Laurealla on kaksi liikuteltavaa Aistien-tilaa, joiden avulla tilan voi viedä myös muualle.

Kymmenen vuoden aikana on saatu paljon kokemusta tilan monipuolisista käyttömahdollisuuksista.  Moniaistista tilaa on Laurean lisäksi kokeiltu muun muassa Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa sekä avoimena oppimisympäristönä kirjastoissa sekä erilaisten yhdistysten, kuten Hämeen Kylien ja SPR:n toiminnassa. Toisaalta lisääntyvä maahanmuuttajien määrä kouluissa ja ilmiöpohjaisen oppimisen tulo opetussuunnitelmiin herättivät ajatuksen idean kokeilemisesta monipuolisemmin peruskouluissa. Tähän HY+:n kurssit antoivat oivan mahdollisuuden.

Mitä saatiin aikaan?

Vuosina 2016–2018 koulutuksiin osallistuneet opettajat ovat kokeilleet moniaistista tilaa erilaisissa projekteissa. Keväällä 2018 esiteltiin yhdeksän eri toteutusta, joita oli toteutettu erityisesti monikulttuurisuuden edistämiseksi.

Yksi päiväkotiin toteutettu tila tehtiin työntekijöiden voimin. Tarkoituksena oli, että Peppi Pitkätossun satumaailmassa innostetaan lapsia sadun maailmaan.

Tutustu Peppi Pitkätossun aistihuoneeseen.

Useimmat kokeilut suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä oppilaiden kanssa. Teema valittiin erilaisista vaihtoehdoista äänestämällä.  Lähtökohtana oli yleensä opettajan antama teema, kuten eri kulttuurit, lempipaikka tai lukuvinkiksi sopivat kirjat. Yhdessä pohdittiin, mikä olisi tila, jossa viihdyn. Mikä on oma lempipaikkani?  Mikä olisi turvallinen tila? Millaisessa tilassa olisi rentouttavaa olla? Näiden mietteiden pohjalta ajatukset konkretisoitiin ja yhdessä rakennettiin rantamaisemia, pieniä majoja ja turvallisia tiloja luokkatilaan.

Elämyksellisyyttä saatiin myös äidinkielen tai S2 -kielen opiskeluun, kun tehtiin moniaistista kirjavinkkausta, moniaistinen lukunurkkaus sekä yhteen päiväkotiin Peppi Pitkätossun satumaailma.

Monikulttuurisuutta edistettiin muun muassa erilaisia ruokakulttuureja esittelemällä sekä yksittäiseen kulttuuriin liittyviä tiloja rakentamalla. Identiteettineuvottelua, oman kulttuurin pohtimista ja iloista yhdessäoloa edisti yhdessä koulussa valmistavan ryhmän afgaaninuorten rakentama oman kulttuurin tila.

Valmista moniaistista tilaa ei ollut missään koulussa, joten tilat jouduttiin toteuttamaan erilaisin luovin ratkaisuin. Tiloja rakennettiin suuria, juhlasalin kokoisia, ja hyvin pieniä kuten yksittäisen pulpetin ympärille moniaistinen piste sekä kaikkea silta väliltä. Erilaiset väliaikaiset seinämät koettiin loppujen lopuksi helpoiksi ratkaisuiksi. Tiloja rakennettiin sekä koko luokkaa tai koko koulua varten. Toisaalta rakennettiin myös pieniä tiloja osaksi luokkaa, jolloin tilaan mahtui vain yksittäinen ihminen.

Oppilaat olivat mukana keksimässä ja tuottamassa eri aisteja stimuloivia elementtejä. Kotoa tuotiin tavaroita, etsittiin maisemaksi sopivia sähköisiä kuvia tai videoita, leivottiin ja tuotiin kotoa erilaisia esineitä. Myös ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen oppilaat osallistuivat. Useimpia tiloja käytettiin yksin tai ryhmässä rentoutumiseen ja yhdessä oloon. Tietoa ja oppimista olivat muun muassa kirjavinkkaukset sekä tieto eri kielistä ja kulttuureista.

Taustamateriaalia monikulttuurisuudesta.

Onnistumiset

Tilojen rakentelu välitehtävänä oli hauska kurkistus moniaistisuuden ja ilmiöpohjaisuuden maailmaan: projektit osoittautuivat laajaksi kirjoksi oivaltavia sovelluksia. Tärkeää oli, että tehtävä saatiin aikataulullisesti ja teemallisesti sopimaan koulun arkeen. Pohdittaessa onnistumisia todettiin, että projektit olivat innostaneet ja motivoineet oppilaita. Positiivista palautetta tuli myös työyhteisöiltä.

Yhteisöllisyyttä projekti oli edistänyt monella tasolla sekä luokassa, että kollegojen kesken. Opettaja näyttäytyi projektissa erilaisessa roolissa ja näin opittiin tuntemaan toisia paremmin. Myös koko koulun yhteisöllisyyttä edistettiin, kun oli mahdollisuus kutsua toisia luokkia käymään tilassa.

Oppilaiden yhteistyötaidot ja projektityötaidot kehittyivät. Tärkeää oli konkreettinen tekeminen ja se, että saatiin jotain näkyvää tai koettavaa aikaiseksi. Tuttu luokka oli mahdollisuus muuttaa erilaiseksi pienillä eri aisteja stimuloivilla elementeillä.

Monikulttuurisuuden näkökulmasta oli hienoa saada eri kielet näkyviksi. Tila toi myös positiivista huomiota tilojen rakentajille. Tämä oli tärkeää erityisesti sellaisille oppilaille, jotka muuten luokan arjessa olivat vähemmän esillä.

Opettajat keräsivät oppilailta palautetta projekteista. Parhaimmillaan tila onnistui antamaan onnistumisen kokemuksia:

Oma ryhmäni innostui kovasti ideasta, ja toteutimmekin hienon aistien tilan. Sain viimeksi tällä viikolla aiheeseen liittyvää positiivista palautetta opiskelijani huoltajalta, jonka nuoren valitsema tämä teemamme oli. Nuori sai tästä valtavasti itsetuntoa ja hänessä näkyi selkeä voimaantuminen projektimme myötä. Kyseessä on nuori, jonka peruskoulu on keskeytynyt vakavasta koulukiusaamisesta johtuvan masennuksen vuoksi. Nyt tämä taiteellinen nuori pääsi loistamaan projektissamme.”

”Rakennusprosessi vaikutti voimaannuttavalta. Nuoret olivat aktiivisesti mukana ja innoissaan projektista. Erityisen tärkeää identiteetin rakentumisen tukeminen on vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille.”

Oppilaiden valmistelemia makupaloja

Haasteet

Projekti koettiin myös haasteelliseksi. Tila-ahtaus sekä sopivan tilan puuttuminen hankaloittivat tehtävää.

Välineiden hankkiminen oli haastavaa: mistä saada irtotykki, ritilät, kankaat, rekvisiittaa. Myös isot oppilasryhmät oli vaikea aktivoida yhdessä rakentamiseen.

Tehtävä koettiin hankalaksi toteuttaa koulun kiireisessä arjessa. Projektit eivät aina toteutuneet toivotussa mittakaavassa.  Eri aineiden välinen yhteistyö ja isompien ilmiöiden rakentaminen koettiin haasteelliseksi.

Moniaistinen tilan toteuttaminen oppilaslähtöisesti vaati herkkyyttä kuunnella reaktioita. Toisaalta moniaistista ympäristöä toteuttaessa oli huomioitava myös yliherkkyydet ja allergiat: kasvit, ruuat, tuoksut.

Toisaalta kulttuuria esitteleviä tiloja rakentaessa on vaara, että erilaisuus ja kulttuuriset stereotypiat korostuvat. Tästä käytiin kriittistä keskustelua. Joissain tilanteissa parempi onkin korostaa yhteisöllisyyden tunnetta ja toteuttaa Aistien-tila-menetelmää koko ryhmän kanssa jostain asiasta/aiheesta, joka olisi koko luokalle yhteinen.

Mitä projektista jäi  käteen?

Yksilötasolla kokeiluihin osallistuneet opettajat totesivat heränneensä ajatukseen, että elämyksellisyys on tärkeää – ja jo pienillä asioilla voidaan lisätä monikanavaisuutta oppimiseen, joka hyödyttää kaikkia oppijoita. Oli tärkeää, että projekteissa tehtiin lasten näköistä, oppijalähtöistä. Projektin ei tarvitse olla viimeisen päälle, vaan se voi myös ”epäonnistua”.

Koulutasolla kokeilu herätti huomaamaan, että yhteisöllinen toiminta rasisimin ehkäisemiseksi on tärkeää. Monikulttuurisissa tiloissa voi korostaa myös sitä, mikä on yhteistä, eikä tuoda esiin kulttuurieroja. Moniaistisia tiloja voisi hyödyntää Kodin ja koulun yhteistyöpäivänä tai koko koulun ”kulttuurit kohtaavat viikolla”. Myös eri-ikäisten oppilaiden kohtaaminen on tärkeää yhteisöllisyyden kannalta. Isommat oppilaat voivat opettaa nuoremmille esimerkiksi kieltä tai leikkejä, pelejä. Erilainen oppimisen muoto jäi varmasti mieleen niille oppilaille, jotka olivat olleet tekemässä ja toteuttamassa tilaa.

Toivomukseksi jäi, että opettajille olisi tarjolla sekä käytännön vinkkejä että ehkä puolivalmista materiaalia tilojen toteuttamiseen. Toisaalta iloittiin ajatuksesta, että ideaa voi hyödyntää monella tavalla.

Asiasta innostuttiin – toisaalta aikataulut venyivät, mikä tarkoittaa, että Aistien-tiloja syntyy vielä tämän vuoden aikana.

Kirjoittaja: Minttu Räty, TKI, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on toiminut kouluttajana HY+:n Kotoutuvat oppilaat erityisen tuen tarpeessa- ja Tunnista hyvä -koulutuksissa. Molemmat koulutukset ovat Opetushallituksen rahoittamia opetusalan täydennyskoulutuksia.

Lähteet

www.aistienmenetelma.net

Banks, C. A. M., Banks, C. A. M., & Banks, J. A. (2004). Multicultural education: Issues and perspectives (5th. ed ed.). New York: Wiley.

Barenholtz, E., Lewkowicz, D., Davidson, M., & Mavica, L. (2014). Categorical congruence facilitates multisensory associative learning. Psychonomic Bulletin & Review, 21(5), 1346-1352. doi:10.3758/s13423-014-0612-7

Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M., Miller-Ricci, M., Rumble, M., (2012). Defining Twenty-First Century Skills. In B. McGaw & E. Care (Eds), Assessment and Teaching of 21st Century Skills (pp 17-.66). New York, NY: Springer.

Jubran, S. (2012). Using multisensory approach for teaching english skills and its effect on students´ achievement at jordanian schools

Räty, M & Laurikainen, H (toim.): Aistien-menetelmällä oivalluksia oppimiseen ja kohtaamiseen. Laurean julkaisut 42

(”Aistien” – a multisensory method tool for learning and encounters)

Räty, M., Sivonen, S., Saarela, J., Laurikainen, H., Lundell-Reinilä, H., Taipale, S., et al.  Aistien-menetelmä.

(Uusittu painos 2015 , Laurean julkaisut 44) (Handbook of Aistien-multisensory method)

Sava, I. (1998). Taidekasvatus monikulttuurisessa koulussa: Ajattelua taikomon takana. Helsinki: Helsingin kaupunki.

Shams, L., & Seitz, A. (2008). Benefits of multisensory learning Tics 721