Vad innebär olika former av handledning? Hur kan man utveckla sig som handledare? Bland annat dessa frågor togs upp under utbildningen Handledning i fokus, som förverkligades av Bildningsalliansen och HY+, med finansiering av Utbildningsstyrelsen.
Karriärvägledning, positiv pedagogik och empatisk kommunikation var några av de teman som togs upp under kursens gång. Också skönlitteratur som vägledningsmetod, där läsning och gruppdiskussioner används för att främja social kompetens, empati och självreflektion, ingick i utbildningen.
Gruppens sammansättning var mångsidig, med deltagare från föreningar, arbetsförvaltningen, fria bildningen, yrkesutbildningen samt den grundläggande utbildningen. Som en deltagare uttryckte sig så gav gruppens mångfald nya perspektiv:
”Mycket glad över att få en anledning att stanna upp och reflektera över mig som pedagog. Också intressant att få höra andra pedagogers tankar och att få insikt i deras vardag. Mycket bra med en heterogen grupp.”
Alla deltagare fick göra ett utvecklingsarbete. Dessa arbeten berör bl.a. handledning av skolelever, invandrare, arbetssökande, språkstuderande och sångelever. Andra deltagare fokuserar sina arbeten på processer som t.ex. rapportering från inlärning i arbete och handledningsprocesser för elever i behov av särskilt stöd. Också reflektioner kring handledningsmetoder och handledarrollen beskrivs samt en behovskartläggning gällande vägledning, inkludering och jämställdhet i idrottsföreningar.
Deltagarna var nöjda med utbildningen och på en skala från 1-5 fick utbildningen medeltalet 4,75. Som arrangörer är vi väldigt glada över detta och att deltagarna i utvärderingen nämnde att de i framtiden gärna skulle delta i liknande utbildningar eller fördjupade utbildningar gällande handledning.
Opetushallituksen rahoittama koulutus ”Kielitietoisuus taito- ja taideaineissa” on saatu päätökseen. Koulutus sisälsi kolme 5 opintopisteen koulutusta. Koulutuksessa yhdistyi kielenopetuksen ja kielitietoisuuden näkökulma kotitalouden opetukseen. On aika jakaa koulutuksissa syntyneitä hyviä käytäntöjä.
Levitysvaiheessa alkuvuonna 2020 koulutustiimi on tuottanut videoita ja koonnut koulutusten keskeistä antia uudelle MONINAISUUS KOTITALOUSOPETUKSESSA -sivustolle.
Moninaisuutta kotitalousopetuksessa tarkastellaan kulttuurisen ja kielellisen vastuullisuuden sekä sukupuolten näkökulmista. Sivusto antaa välineitä kouluyhteisön yhdenvertaisuussuunnitelmien laadintaan sekä haastaa opettajaa kehittämään omaa opetustaan muuttuvassa maailmassa.
Tervetuloa tutustumaan!
Alla muutamia osallistujien kehittämistehtäviä sekä syksyn 2019 koulutuksessa uutena kokeiluna toteutetun videoavusteisen opetuksen reflektointimenetelmän antia. Kehittämistehtäviä ohjasivat yliopiston kouluttajat Maria Ahlholm, Hille Janhonen-Abruquah, Hanna Posti-Ahokas ja Kati Oikarinen.
Josephine Moate shares her experiences on teaching a workshop in Helsinki for early language educators in November 2018.
I find myself reflecting again on how important it is that as teachers we discuss together the everyday life of being a teacher and the different ways in which we can support the development of the children we work with. Sharing experiences and ideas, including concerns and questions, is such an important way of increasing the resources teachers have to work with. It is too easily said that teachers are not interested in theory, but this does teachers a great disservice. Teachers are interested in theory when they see how it supports and enriches practice. By theory I mean the principles and beliefs that inform the actions that are taken with children; the criteria that helps teachers to decide what kind of activities are worth using with children. Theory that doesn’t connect with practice is of little use in the everyday, action-filled life of education and practice that is devoid of theory is similarly unhelpful.
Our discussions this morning focused on the value of routines in developing language education. Routines are essential in education to manage the potential chaos of many people coming together in a small space for a long time. Routines save time and energy – everyone knows what to expect, how to act. In this way routines offer stability and predictability. Children use routines to make sense of what is expected of them and to participate in appropriate ways. Merely implementing routines to manage behaviour, however, overlooks the potential of routines as opportunities for learning and development.
When introducing children to a new language, a fine balance needs to be found between the challenge and excitement of encountering something new and the need for a safe environment to take a risk. If children feel threatened, over-stretched, overwhelmed they understandably withdraw and avoid participating. They are not ready to take a risk and explore. This limits learning. On the other hand, children are often very curious, ready to explore, if they feel safe and are somehow able to make sense of what is happening around them. This is where routines come in. Routines offer security – every day the teacher is there to greet children at the door, every day we check what day it is, every day we have to wash our hands before lunch. A small change in a routine can suddenly introduce a whole new dimension. Perhaps today the teacher greets the children in English, “Good morning” instead of “hyvää huomenta”, perhaps today there is a password to come into the classroom – a new word that was introduced yesterday. Maybe today we will check the days of the week in English as well as Finnish, or only in English. Maybe today it is the children wearing something red that can first wash their hands before lunch, and then the children wearing something blue. A small change that extends the world of a child as they find they can still understand what is happening, even though a different language is being used.
Children readily learn patterns of behaviour – sometimes for better, sometimes for worse. Ideally we want to develop routines that enrich children’s participation in school life, especially as the way in which children participate informs a child’s understanding of who she/he is and what she/he is capable of. If children are only asked to listen and repeat in language lessons, they will come to understand language learning as an exercise of listening and repeating with little space for creativity, imagination or thinking. Imagine, however, that the children have been introduced to shapes in English. They can now name a square, a triangle, a circle, but what thinking has been involved? What if the children are shown the following picture and asked, how many squares can you see?
At this point children have to think. What if one child sees 3 squares? Fantastic! Where are they? The child points. What if another child sees 6 squares? Marvellous! Where are they? Six squares are pointed out. What if another child says, “No! Seven squares!” Great! Where are they? Now the children have used language, mathematics, observation skills and problem-solving. Maybe the children didn’t use the plural s, but the teacher did. Over time the child will as well and this can be explicitly taught later, but just for now using a new language for thinking is a significant step forward. Perhaps next time another puzzle will be presented to the children and a new routine will have been established.
Life in school is full of routines that keep the day flowing. The challenge for educators is to see the potential of routines as a place for learning and development, small changes that can make a big difference.
HY+:n järjestämissä Tunnista hyvä -koulutuksessa ja Kotoutuvat oppilaat erityisen tuen tarvitsijoina ‑koulutuksessa (Moninaisuuden rikkaus opetuksessa) annettiin opettajille välitehtävänä haaste tehdä omassa työyhteisössään projekti, jossa hyödynnetään moniaistisuutta ja elämyksellisyyttä. Tarkoituksena oli edistää yhteisöllisyyttä, monikulttuurisuutta ja oppimista projektilla, joka soveltuisi koulun arkeen. Tehtävään annettiin hyvin vapaat kädet.
Taustalle ja esimerkiksi tehtävänannolle esiteltiin Laureassa kehitetty Aistien-tila-konsepti (Räty et al 2015). Moniaistista tilaa voi käyttää opetuksessa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin tila voi olla elämyksellinen oppimisympäristö, jossa on elementtejä eri aisteille: katseltavaa, tunnusteltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa. Elämyksellinen ympäristö innostaa oppimaan. Tila voi myös rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Tutut tuoksut tai esineet tuovat mielleyhtymiä ja positiivisuutta oppimiseen (esim. Sava 1998; Barenholtz 2014). Eri aistikanavien kautta tulevat viestit vahvistavat toisiaan ja tukevat oppimista (esim. Shams & Seitz 2008; Jubran 2012).
Toisaalta Aistien-menetelmässä on kyse moniaistisen tilan rakentamisprosessista. Kun opiskelijat rakentavat tiloja itse, prosessi auttaa heitä pohtimaan, mikä on ilmiössä keskeistä. Tilan rakentaminen on luova prosessi, jossa tarvitaan tietoa ilmiöstä ja toisaalta käytännön taitoja. Tilan rakentaminen voi sisältää hyvin käytännöllistä käsityötä sekä toisaalta siinä voidaan yhdistää fyysistä ja virtuaalimaailmaa. Tilan suunnittelu ja toteuttaminen edistää TVT-taitoja kuten tiedonhakutaitoja sekä kuvan, äänen ja videon käsittelyä. Moniaististen ympäristöjen rakentaminen on vahvasti yhteisöllinen prosessi, jossa keskustellen pohditaan, mikä ilmiössä on tärkeää.
Monikulttuurisuutta tilan avulla voi edistää monella tavalla. Ensinnäkin tilan avulla voidaan tuoda erilaisia kulttuuritaustoja näkyviksi. Julkisessa tilassa kuten koulussa oleva ”oman kulttuurin tila” voimaannuttaa ja tukee yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Toisaalta tilojen rakentaminen auttaa pohtimaan, mikä omassa kulttuurissa tai kotikulttuurissani on tärkeää ja mitä siitä haluaa kertoa muille. Tilan rakentaminen yhdessä on konkreettista toimintaa, jossa tarvitaan erilaisia taitoja. Parhaimmillaan maahanmuuttajaoppilas voi toimia asiantuntijana ja antaa omaa erikoisosaamistaan prosessissa. Tilaa rakentaessa ja valmista tilaa esitellessä kouluun voi kutsua myös lähiyhteisöä tai perheenjäseniä. Oppilaat osallistetaan, jotta he saisivat valmiuksia toimia aktiivisesti tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi (Banks 2005).
Aistien-tilan rakentamisen tavoitteena on, että työskentely antaa oppilaille tulevaisuuden taitoja, kuten
tavan ajatella (luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu, oppimaan oppiminen, metakognitiiviset taidot)
toimimisen kansalaisena maailmassa (globaali ja paikallinen kansalaisuus, elämä ja työura, kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu) (Binkley et al 2012).
Aistien-projektin tavoitteet
Taustaa
Aistien-menetelmää on kehitetty Laurea-ammattikorkeakoulussa vuodesta 2007. Alun perin ajatuksena oli antaa maahanmuuttajille hetkeksi kokemus ”palata” omiin tuttuihin ja turvallisiin maisemiin ja toisaalta antaa suomalaisille mahdollisuus vierailla maahanmuuttajien luona. Ikään kuin vaihtaa tilassa rooleja.
Myöhemmin on korostunut yhdessä tekeminen. Tilaa on käytetty yhteisöllisesti maahanmuuttajien ja sosionomiopiskelijoiden yhteisiin projekteihin. Tarkoituksena on ollut kehittää sosionomiopiskelijoiden monikulttuurisia valmiuksia sekä toisaalta antaa maahanmuuttajille mahdollisuus pohtia omaa identiteettiään ja kertoa omasta taustaan. Tilasta ei tehdä näyttelyä vaan se on kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen innostava tila.
Laureaan rakennettiin vuonna 2009 kiinteä Aistien-tila, jossa datatykeillä voidaan heijastaa koko seinän kattava maisemakuva kahdelle tai kolmelle seinälle. Lisäksi tilassa on hyvä äänentoistojärjestelmä, verhotangot, sekä pieni varasto elämyksellisille tavaroille. Lisäksi Laurealla on kaksi liikuteltavaa Aistien-tilaa, joiden avulla tilan voi viedä myös muualle.
Kymmenen vuoden aikana on saatu paljon kokemusta tilan monipuolisista käyttömahdollisuuksista. Moniaistista tilaa on Laurean lisäksi kokeiltu muun muassa Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa sekä avoimena oppimisympäristönä kirjastoissa sekä erilaisten yhdistysten, kuten Hämeen Kylien ja SPR:n toiminnassa. Toisaalta lisääntyvä maahanmuuttajien määrä kouluissa ja ilmiöpohjaisen oppimisen tulo opetussuunnitelmiin herättivät ajatuksen idean kokeilemisesta monipuolisemmin peruskouluissa. Tähän HY+:n kurssit antoivat oivan mahdollisuuden.
Mitä saatiin aikaan?
Vuosina 2016–2018 koulutuksiin osallistuneet opettajat ovat kokeilleet moniaistista tilaa erilaisissa projekteissa. Keväällä 2018 esiteltiin yhdeksän eri toteutusta, joita oli toteutettu erityisesti monikulttuurisuuden edistämiseksi.
Yksi päiväkotiin toteutettu tila tehtiin työntekijöiden voimin. Tarkoituksena oli, että Peppi Pitkätossun satumaailmassa innostetaan lapsia sadun maailmaan.
Useimmat kokeilut suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä oppilaiden kanssa. Teema valittiin erilaisista vaihtoehdoista äänestämällä. Lähtökohtana oli yleensä opettajan antama teema, kuten eri kulttuurit, lempipaikka tai lukuvinkiksi sopivat kirjat. Yhdessä pohdittiin, mikä olisi tila, jossa viihdyn. Mikä on oma lempipaikkani? Mikä olisi turvallinen tila? Millaisessa tilassa olisi rentouttavaa olla? Näiden mietteiden pohjalta ajatukset konkretisoitiin ja yhdessä rakennettiin rantamaisemia, pieniä majoja ja turvallisia tiloja luokkatilaan.
Elämyksellisyyttä saatiin myös äidinkielen tai S2 -kielen opiskeluun, kun tehtiin moniaistista kirjavinkkausta, moniaistinen lukunurkkaus sekä yhteen päiväkotiin Peppi Pitkätossun satumaailma.
Monikulttuurisuutta edistettiin muun muassa erilaisia ruokakulttuureja esittelemällä sekä yksittäiseen kulttuuriin liittyviä tiloja rakentamalla. Identiteettineuvottelua, oman kulttuurin pohtimista ja iloista yhdessäoloa edisti yhdessä koulussa valmistavan ryhmän afgaaninuorten rakentama oman kulttuurin tila.
Valmista moniaistista tilaa ei ollut missään koulussa, joten tilat jouduttiin toteuttamaan erilaisin luovin ratkaisuin. Tiloja rakennettiin suuria, juhlasalin kokoisia, ja hyvin pieniä kuten yksittäisen pulpetin ympärille moniaistinen piste sekä kaikkea silta väliltä. Erilaiset väliaikaiset seinämät koettiin loppujen lopuksi helpoiksi ratkaisuiksi. Tiloja rakennettiin sekä koko luokkaa tai koko koulua varten. Toisaalta rakennettiin myös pieniä tiloja osaksi luokkaa, jolloin tilaan mahtui vain yksittäinen ihminen.
Oppilaat olivat mukana keksimässä ja tuottamassa eri aisteja stimuloivia elementtejä. Kotoa tuotiin tavaroita, etsittiin maisemaksi sopivia sähköisiä kuvia tai videoita, leivottiin ja tuotiin kotoa erilaisia esineitä. Myös ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen oppilaat osallistuivat. Useimpia tiloja käytettiin yksin tai ryhmässä rentoutumiseen ja yhdessä oloon. Tietoa ja oppimista olivat muun muassa kirjavinkkaukset sekä tieto eri kielistä ja kulttuureista.
Tilojen rakentelu välitehtävänä oli hauska kurkistus moniaistisuuden ja ilmiöpohjaisuuden maailmaan: projektit osoittautuivat laajaksi kirjoksi oivaltavia sovelluksia. Tärkeää oli, että tehtävä saatiin aikataulullisesti ja teemallisesti sopimaan koulun arkeen. Pohdittaessa onnistumisia todettiin, että projektit olivat innostaneet ja motivoineet oppilaita. Positiivista palautetta tuli myös työyhteisöiltä.
Yhteisöllisyyttä projekti oli edistänyt monella tasolla sekä luokassa, että kollegojen kesken. Opettaja näyttäytyi projektissa erilaisessa roolissa ja näin opittiin tuntemaan toisia paremmin. Myös koko koulun yhteisöllisyyttä edistettiin, kun oli mahdollisuus kutsua toisia luokkia käymään tilassa.
Oppilaiden yhteistyötaidot ja projektityötaidot kehittyivät. Tärkeää oli konkreettinen tekeminen ja se, että saatiin jotain näkyvää tai koettavaa aikaiseksi. Tuttu luokka oli mahdollisuus muuttaa erilaiseksi pienillä eri aisteja stimuloivilla elementeillä.
Monikulttuurisuuden näkökulmasta oli hienoa saada eri kielet näkyviksi. Tila toi myös positiivista huomiota tilojen rakentajille. Tämä oli tärkeää erityisesti sellaisille oppilaille, jotka muuten luokan arjessa olivat vähemmän esillä.
Opettajat keräsivät oppilailta palautetta projekteista. Parhaimmillaan tila onnistui antamaan onnistumisen kokemuksia:
”Oma ryhmäni innostui kovasti ideasta, ja toteutimmekin hienon aistien tilan. Sain viimeksi tällä viikolla aiheeseen liittyvää positiivista palautetta opiskelijani huoltajalta, jonka nuoren valitsema tämä teemamme oli. Nuori sai tästä valtavasti itsetuntoa ja hänessä näkyi selkeä voimaantuminen projektimme myötä. Kyseessä on nuori, jonka peruskoulu on keskeytynyt vakavasta koulukiusaamisesta johtuvan masennuksen vuoksi. Nyt tämä taiteellinen nuori pääsi loistamaan projektissamme.”
”Rakennusprosessi vaikutti voimaannuttavalta. Nuoret olivat aktiivisesti mukana ja innoissaan projektista. Erityisen tärkeää identiteetin rakentumisen tukeminen on vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille.”
Haasteet
Projekti koettiin myös haasteelliseksi. Tila-ahtaus sekä sopivan tilan puuttuminen hankaloittivat tehtävää.
Välineiden hankkiminen oli haastavaa: mistä saada irtotykki, ritilät, kankaat, rekvisiittaa. Myös isot oppilasryhmät oli vaikea aktivoida yhdessä rakentamiseen.
Tehtävä koettiin hankalaksi toteuttaa koulun kiireisessä arjessa. Projektit eivät aina toteutuneet toivotussa mittakaavassa. Eri aineiden välinen yhteistyö ja isompien ilmiöiden rakentaminen koettiin haasteelliseksi.
Moniaistinen tilan toteuttaminen oppilaslähtöisesti vaati herkkyyttä kuunnella reaktioita. Toisaalta moniaistista ympäristöä toteuttaessa oli huomioitava myös yliherkkyydet ja allergiat: kasvit, ruuat, tuoksut.
Toisaalta kulttuuria esitteleviä tiloja rakentaessa on vaara, että erilaisuus ja kulttuuriset stereotypiat korostuvat. Tästä käytiin kriittistä keskustelua. Joissain tilanteissa parempi onkin korostaa yhteisöllisyyden tunnetta ja toteuttaa Aistien-tila-menetelmää koko ryhmän kanssa jostain asiasta/aiheesta, joka olisi koko luokalle yhteinen.
Mitä projektista jäi käteen?
Yksilötasolla kokeiluihin osallistuneet opettajat totesivat heränneensä ajatukseen, että elämyksellisyys on tärkeää – ja jo pienillä asioilla voidaan lisätä monikanavaisuutta oppimiseen, joka hyödyttää kaikkia oppijoita. Oli tärkeää, että projekteissa tehtiin lasten näköistä, oppijalähtöistä. Projektin ei tarvitse olla viimeisen päälle, vaan se voi myös ”epäonnistua”.
Koulutasolla kokeilu herätti huomaamaan, että yhteisöllinen toiminta rasisimin ehkäisemiseksi on tärkeää. Monikulttuurisissa tiloissa voi korostaa myös sitä, mikä on yhteistä, eikä tuoda esiin kulttuurieroja. Moniaistisia tiloja voisi hyödyntää Kodin ja koulun yhteistyöpäivänä tai koko koulun ”kulttuurit kohtaavat viikolla”. Myös eri-ikäisten oppilaiden kohtaaminen on tärkeää yhteisöllisyyden kannalta. Isommat oppilaat voivat opettaa nuoremmille esimerkiksi kieltä tai leikkejä, pelejä. Erilainen oppimisen muoto jäi varmasti mieleen niille oppilaille, jotka olivat olleet tekemässä ja toteuttamassa tilaa.
Toivomukseksi jäi, että opettajille olisi tarjolla sekä käytännön vinkkejä että ehkä puolivalmista materiaalia tilojen toteuttamiseen. Toisaalta iloittiin ajatuksesta, että ideaa voi hyödyntää monella tavalla.
Asiasta innostuttiin – toisaalta aikataulut venyivät, mikä tarkoittaa, että Aistien-tiloja syntyy vielä tämän vuoden aikana.
Kirjoittaja: Minttu Räty, TKI, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on toiminut kouluttajana HY+:n Kotoutuvat oppilaat erityisen tuen tarpeessa- ja Tunnista hyvä -koulutuksissa. Molemmat koulutukset ovat Opetushallituksen rahoittamia opetusalan täydennyskoulutuksia.
Banks, C. A. M., Banks, C. A. M., & Banks, J. A. (2004). Multicultural education: Issues and perspectives (5th. ed ed.). New York: Wiley.
Barenholtz, E., Lewkowicz, D., Davidson, M., & Mavica, L. (2014). Categorical congruence facilitates multisensory associative learning. Psychonomic Bulletin & Review, 21(5), 1346-1352. doi:10.3758/s13423-014-0612-7
Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M., Miller-Ricci, M., Rumble, M., (2012). Defining Twenty-First Century Skills. In B. McGaw & E. Care (Eds), Assessment and Teaching of 21st Century Skills (pp 17-.66). New York, NY: Springer.
Jubran, S. (2012). Using multisensory approach for teaching english skills and its effect on students´ achievement at jordanian schools
Räty, M & Laurikainen, H (toim.): Aistien-menetelmällä oivalluksia oppimiseen ja kohtaamiseen. Laurean julkaisut 42
(”Aistien” – a multisensory method tool for learning and encounters)
Räty, M., Sivonen, S., Saarela, J., Laurikainen, H., Lundell-Reinilä, H., Taipale, S., et al. Aistien-menetelmä.
(Uusittu painos 2015 , Laurean julkaisut 44) (Handbook of Aistien-multisensory method)
Sava, I. (1998). Taidekasvatus monikulttuurisessa koulussa: Ajattelua taikomon takana. Helsinki: Helsingin kaupunki.
Shams, L., & Seitz, A. (2008). Benefits of multisensory learning Tics 721
Varsa-pussi ja sen käyttöideat, Varsa-diplomi, kulttuuripassi ja vuosikello
Keväällä 2018 joukko Espoon varhennetun saksan/ranskan opettajia jatkoi yhdessä Kirkkonummen varhennetun saksan opettajien kanssa espoolaisten kollegojen jo syksyllä 2017 aloittamaa kehittämistehtävää: varhennetun saksan työkalu (materiaalipussi, sen käyttöohjeet, kulttuuripassi, vuosikello, kunniakirja ja vinkkilinkit). Materiaali on muokattavissa ja käytettävissä Moodle-alustalla.
Tavoitteenamme oli antaa valmis runko ja materiaaleja varhennettua englantia opettaville opettajille ja säästää näin turhaa työtä. Teimme PowerPointin, johon kokosimme sisältörungon 1. luokan englannin opetukseen, käsittelyvinkkejä ja materiaalia.
Materiaali on tarkoitettu ensisijaisesti varhennetun saksan opettajille, mutta se on sovellettavissa myös muihin kieliin/eri ikätason oppilaille
Työkalua voisi kehittää luomalla varhennetun kielen opiskeluun soveltuvia sähköisiä materiaaleja nyt tehdyn työkalun pohjalta.
Materiaalipankki/vuosikello englannin kielen varhennettuun opetukseen
Tarinallisuus ja pelillisyys varhaisessa kieltenopetuksessa (Storyline-menetelmä)
Tiina Sarisalmi, Marketta Mikkola, Hanna-Mari Sipola, Virve Huovinen ja Elina Luoma
Projektissa tutustuttiin Storyline-menetelmään ja sovellettiin sitä erityisesti varhaiseen kielenoppimiseen. Kukin ryhmän jäsen laati Storyline-menetelmän mukaisen oppimiskokonaisuuden 0 -2. -luokkalaisille.
Tavoitteena oli luoda malleja uuden opetussuunnitelman mukaisista oppimisprojekteista, joissa oppilas on aktiivinen oppija, eläytyy tarinaan ja osallistuu sen luomiseen, käyttää mielikuvitustaan sekä toimii ryhmän jäsenenä. Projektimallit ovat opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa yhdistyvät laaja-alainen osaaminen, luovuus ja ongelmanratkaisu sekä yhteisöllinen oppiminen. Kaikkia tuotettuja malleja myös kokeiltiin aidoissa oppimistilanteissa.
Tuotos on tarkoitettu esi- ja alkuopetuksen opettajille ja oppilaille kielenopetuksen ja kieli- ja kulttuurikasvatukseen, mutta menetelmä on sovellettavissa kaikille perusopetuksen vuosiluokille ja varhaiskasvatukseen. Storyline-menetelmää ja tuotettuja malleja voidaan käyttää mielekkään, elämyksellisen ja monialaisen oppimiskokonaisuuden luomiseen ikäluokalle sopivassa kontekstissa. Oppimistuloksia arvioidaan hyödyntäen oppilaiden itsearviointia ja palautetta sekä opettajien havaintoja oppimisprosessista.
Tuloksissa näkyy motivaation lisääntyminen, kieli- ja ryhmätyötaitojen kehittyminen sekä oppiminen yli oppiainerajojen.
Laadimme materiaalipaketin, joka koostuu saksan ja englannin alkeista: tervehdyksiä, numeroita, värejä, eläimiä, viikonpäivät, kuukaudet jne. Materiaalissa saksa ja englanti esiintyvät rinnakkain, minkä toivomme lisäävän kielten erojen ja yhtäläisyyksien vertailua. Kuviin on lisätty QR-koodeja, joista avautuu aihepiiriin liittyvä laulu. Materiaalia on ensisijaisesti toteutettu alkuopetuksen varhennetun englannin ja saksan näkökulmasta, mutta sitä voi käyttää millä tasolla tahansa esimerkiksi kertauksena tai tukimateriaalina.
Materiaalipaketilla on kaksi tavoitetta:
Saksa ja englanti tehdään näkyvämmäksi eri puolilla kouluamme. Lisätään oppilaiden mahdollisuuksia nähdä ja kuulla opiskelemaansa kieltä.
Kuka tahansa opettaja voi avata oppilaiden kanssa QR-koodin ja laulaa heidän kanssaan saksan- tai englanninkielisiä lauluja. Myös oppilaat voivat omatoimisesti kuunnella lauluja QR-koodien kautta.
Materiaalia on tarve täydentää edelleen. Sitä voi myös laajentaa edelleen esimerkiksi lisäämällä uusia teemasanastoja. Pakettiin voi kerätä ja QR-koodittaa lisää aiheisiin sopivia lauluja ja loruja. Toivomme, että esimerkiksi säämerkit tulisivat osaksi alkuopetuksen päivärutiineja. Joissakin alkuopetuksen luokissa keskustellaan päivittäin säästä ja taululle laitetaan sääkuva. Nyt sen voi tehdä edelleen, mutta taululle laitettavassa kuvassa on mukana sääilmaus myös englanniksi ja saksaksi. Koulussamme opiskellaan myös ruotsia, joten nyt mietimme, miten saisimme hyödynnettyä ja laajennettua tätä materiaalia myös ruotsin opetukseen ja opiskeluun.
Ideoita opetukseen, englanti
Tavoitteena oli koota käytännönläheinen ideapankki varhennettuun kielenopetukseen alkuopetuksessa. Toisena tavoitteena oli esitellä erilaisia tuntirakenteita kielenopetuksen tunneille. Työ on etupäässä tarkoitettu luokanopettajien avuksi.
Työtä varten haastattelimme koulumme kielten- ja luokanopettajia, jotka ovat pitäneet kielten tunteja alkuopetuksessa. Keräsimme myös koulustamme löytyvää materiaalia ja vinkkejä. Tätä työtä voisi kehittää edelleen hankkimalla lisää konkreettista materiaalia.
Työn tavoitteena oli siirtää huomio oppiaineen sisällöistä laajempaan kielelliseen kompetenssiin ja pohtia niitä metodeja, joilla voi kehittää oppilaiden kielitietoisuutta ja oppimaan oppimisen taitoja. On tärkeää, että opetusta lähdetään suunnittelemaan laaja-alaisten taitojen pohjalta jo alusta alkaen. Leikit ja sisällöt sovitetaan niihin. Tämä tukee opetuksen tavoitteellisuutta ja oppilaan kehittymistä kielenoppijana.
Yrkesinstitutet Prakticums utvecklingsarbete kring kompetensbaserad handledning. Videon har gjorts under fortbildningen Kompetensbaserad yrkesexamina, våren 2018.
Är du intresserad av arbetet kring reformen? Välkommen med på nästa fortbildningshelhet som startar i november, du kan läsa mera här.
Hyväksy marketing-evästeet katsoaksesi tämän videon.
Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita kaikille luokka-asteille.
Mielen mestari -seinä
Varaa Mielen mestari -aiheelle oma seinä, jota rakennatte yhdessä oppilaiden kanssa sitä mukaa, kun uusia asioita harjoitellaan. Seinä muistuttaa aiheesta, ja ehkä jopa saa lapsen tekemään harjoituksia aktiivisemmin. Seinästä on myös helppo näyttää, mitä aiheita Mielen mestari -tunneilla on tehty ja mikä harjoitelluista tehtävistä voi auttaa mm. hankaliin tunteisiin. Seinälle voi myös lisätä näkyviin tulevan viikon kotiharjoituksen aiheen. Kotiin saa tiedon kotiharjoituksesta, kun merkitsee Wilmaan positiivisen tuntimerkinnän ja tekstiin esim. ”Keskityit tunnilla hienosti. Voit seuraavalla viikolla harjoitella valpasta kuuntelua.” Joku huoltaja toivottavasti muistuttaa lastaan harjoittelusta, tai ehkä jopa harjoittelee lapsen kanssa. Saattaa olla, että varsinkin nuorimmat oppilaat eivät muistaisi muuten tehdä kotiharjoituksia.
Luontoa hyödyntävä harjoitus
Tämä harjoitus on suunniteltu pidettäväksi ulkona ja luontoa on tarkoitus hyödyntää mahdollisimman monin eri aistein: kuunnellen, haistellen, katsoen, maistaen sekä tunnustellen. Harjoitus toteutetaan useampana kertana, jolloin voidaan keskittyä yhteen tai kahteen aistiin kerrallaan. Tässä esitellään kuitenkin vain ensimmäinen hajuaistiin perustuva harjoitus.
Harjoitus aloitetaan kasvitarhan omenapuiden luota. Oppilaat istuvat ryhdikkäästi maahan, omenapuiden juurelle. Heitä pyydetään keskittymään hengitykseensä ja antamaan kehonsa rentoutua. Ensimmäisenä tarkasteltava aistina on hajuaisti. Vedettäessä joka sisäänhengityksellä happea keuhkoihin saadaan samalla annos tuoksuja. Mikä tuoksuu? Onko se jokin kukka? Muu kasvi? Ylettyykö liikenteen tuoksu kasvitarhalle saakka? Millaisia hajut ovat? Imeliä? Raikkaita? Tunkkaisia? Hedelmällisiä? Millaisia tunteita nämä tuoksut herättävät? Entä ajatuksia? Samalla muistutetaan oppilaita siitä, että sisään hengittämämme happi on samalla puiden ulos hengittämää. Luonnon vastavuoroisuuden ja syy-seuraussuhteen mukaisesti myös ulos hengittämämme hiilidioksidi menee taas puiden käytettäväksi ja osaksi luonnon kiertokulkua (Rechtschaffen 2017, 199).
Mindfulness-kalenteri
Kehitystehtäväni on mindfulness-kalenteri, jonka voi ottaa luokassa/kurssilla käyttöön, kun kahdeksan viikon harjoitukset ovat takana. Jokaiselle kuukauden päivälle on yksi tehtävä, mitä pitää toteuttaa päivän aikana. Tällä tavalla tulee kerrattua kaikki kurssin tärkeät asiat ja sovellettua niitä heti arjessa.
Istu ryhdikkäästi ja hengitä tietoisesti päivän aikana useamman kerran.
Kiinnitä huomiosi tietoisesti hajuaistiisi ja siihen, mitä se aistii kaikkialla, missä liikut – etenkin ulkona.
Mieti, mistä olet kiitollinen ja kirjoita ne paperille.
Kysy perheenjäseniltäsi, mistä he ovat kiitollisia.
Syö tänään jokainen ateriasi ajatuksella ja nauttien.
Liiku luonnossa aistit auki.
Mieti, miten lohduttaisit ystävää – samoin tavoin voit lohduttaa myös itseäsi
Tee tietoisesti STOP-harjoituksia useamman kerran päivän aikana ja palauta samalla mieleesi, mitä sanan STOP kirjaimet tarkoittivat.
Lähetä tänään tietoisesti lempeitä ajatuksia ystävillesi.
Lähetä tietoisesti lempeitä ajatuksia itsellesi.
Valmista päivän ateriasi ajatuksella: pilko kasvikset ja tiskaa tiedostaen yms.
Katsele ympäristöäsi tarkkaavaisesti, löydät varmasti jotain uutta.
Katsele ympärillesi ja huomaa kaikki kaunis.
Siirrä taskustasi sitä mukaa kolikoita/pikkukiviä toiseen taskuun, kun olet kehunut/antanut positiivista palautetta jollekulle.
Kerro jollekin tarina hyvästä ja pahasta sudesta.
Hyvä poikii hyvää: laita hyvä kiertämään.
Harjoittele tänään itsemyötätuntoa.
Kuuntele itseäsi avoimella, lempeällä, uteliaalla ja hyväksyvällä asenteella.
Huomaa hyvä ympärilläsi.
Käy läpi kiitollisuusaakkoset ystäväsi kanssa.
Anna kehosi päättää tänään aikataulusi.
Jos jokin asia ärsyttää, mieti lähdetkö sen ajatuksen mukaan vai et – voit tietoisesti päästää irti siitä.
Jätä tilaa itsesi ja ajatuksiesi välille.
Muista, että olemme ihmisinä samassa veneessä – ymmärrys yleisinhimillisyydestä. Muistele, mihin harjoitukseen ajatus liittyi.
Turvallinen ilmapiiri tulee hyväksymisen kautta. Ole hyväksyvä tänään kaikkia ja etenkin itseäsi kohtaan.
Pidä tänään itsemyötätuntotaukoja itsellesi sekä kertaa samalla, mitä sanan TAUKO kirjaimet merkitsivät.
Mitä sanoja sinun pitäisi kuulla itseltäsi tai muilta tänään? Sano ne ääneen.
Kirjoita itsellesi rakkauskirje.
Älä sekoita ajatuksiasi tunteisiin. Jos sinulla on esimerkiksi jokin negatiivinen tunne, älä anna sen viedä sinua kuin pässiä narusta vaan ota tunne tietoisesti vastaan, mieti mikä sen tarkoitus on ja päästä siitä sitten irti.
Tee tunteiden havaitsemisen ja tiedostamisen harjoitus RAIN ja palauta samalla mieleen, mitä kirjaimet merkitsivät.
Lähetä lempeyttä itselle ja kaikille! Olkoon niin, että olet onnellinen. Olkoon niin, että olet turvassa. Olkoon niin, että kehosi ja mielesi voi hyvin. Olkoon niin, että löydät rauhan elämässäsi.
Harjoittelua erilaisia toimintatapoja yhdistäen
Kehittämistehtäväni koostuu useasta eri palasesta, joiden yhteisenä teemana on tuoda uusia toimintatapoja opettamani pienryhmäni arkeen. Käytänteissä korostuvat tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen taidot sekä positiivinen vahvuuspedagogiikka.
Jokainen oppilas teki aluksi itselleen vahvuuskortin, johon hän merkitsi sekä ydinvahvuutensa että kehittämisvahvuutensa. Päivittäisessä keskustelussa mietitään tilanteita, joissa oppilas on päässyt käyttämään kyseisiä vahvuuksiaan ja hän saa korttiinsa leiman jokaisesta kerrasta, jolloin vahvuutta on käytetty. Olemme käyttäneet valmiita Huomaa hyvä -vahvuuskortteja mutta kehittämistehtävääni on kuulunut vahvuuksien sanoittaminen uudelleen oppilaideni ymmärryksen tason mukaisiksi.
Lisäksi harjoittelemme tunnetaitoja tunnekorttien avulla: oppilas valitsee kettukuvista kortin, joka kuvaa hänen tunnetilaansa esimerkiksi juuri tällä hetkellä, ja kertoo, miksi valitsi sen kortin. Korttien avulla voidaan kertoa myös vaikkapa viikonlopusta tai suhtautumisesta johonkin tulevaan tapahtumaan. Kahdenkeskiset juttutuokiot oppilaiden kanssa olivat myös osa kehitystehtävääni. Lisäksi kehitystehtävääni kuului koko koululle pidetty päivänavaus, joka oli mindfulness-tuokio. Tuokiossa harjoitettiin tietoista kuuntelua ja tehtiin leikkimielinen hengitysharjoitus.
Tuoksuja hyödyntävä harjoitus
Valitsin tuoksut tietoisen harjoituksen tueksi rusina-harjoituksen innoittamana. Jokainen nuori saa eteensä muutaman tuoksutikun, joita haistellaan yhtä kerrallaan samaan aikaan muiden kanssa. Tuoksutikut on hyvä merkitä numeroin harjoitusta helpottamaan. Jokaisen tuoksun välissä pysähdytään (STOP-harjoitus) ja kerrotaan tuntemuksista ja ajatuksista parille. Tuoksuja ei saa olla liikaa. Valitsin tuoksut luonnollisista eteerisistä öljyistä, sillä ne tuoksuvat vahvasti, mutta luonnollisesti. Pyrin valitsemaan erityyppisiä tuoksuja: laventeli, appelsiini, piparminttu, mustapippuri, kataja, ylang-ylang ja eukalyptus. Näistä yhteen tehtävään voisi valita kolme tai neljä tuoksua kerrallaan, jotta tehtävään on aikaa ja nuorten mielenkiinto säilyy.
Kielellä keskittyminen
Ihmisen kieli on herkkä. Usein emme mieti kieltämme ja sitä, miltä suussa tuntuu. Kielen kanssa voi kuitenkin myös harjoitella tietoista toimintaa/keskittymistä. Silmät kannattaa sulkea. Hengitetään ensin kolme kertaa rauhallisesti sisään ja ulos.
Tutustutaan kielen liikkeisiin. ”Ajattele kielen kärkeä. Nosta se ylös, niin, että se koskettaa kitalakea. Sen jälkeen taivutetaan kielen kärki alas, etualahampaiden taakse.” Muistutetaan tasaisesta hengittämisestä. Annetaan kielen liukua rauhallisesti pitkin hampaiden sisäpintaa niin, että kieli kaartaa hampaita pitkin hammasrivistön viimeiseen hampaaseen. Sitten siirrytään hampaiden alariviin. Annetaan kielen liukua rauhallisesti hammasrivistön sisäpintaa pitkin toiseen reunaan. Tämän jälkeen jokainen jatkaa oman kielensä keskittynyttä liikettä puoli minuuttia.
Miltä tuntui? Pystyitkö keskittymään?
Äänen tuntu -harjoitus
Äänen tuntu -harjoituksen tavoitteena on kehittää ääniaistimusten avulla keskittymistä ja tietoisuutta kehon tuntemuksista.
Harjoitus aloitetaan rauhoittumisella ja tehdään mieluiten silmät suljettuina. Ohjaaja luo soittimilla, kehosoittimilla tai ihmisäänellä rytmiä tai äänimaisemaa. Osallistujien tehtävänä on kuunnella mahdollisimman tarkasti äänten alkua ja loppua. Sen jälkeen kiinnitetään huomio siihen, herättääkö ääni kehossa jotain tuntemuksia, miltä tai missä kohtaa kehoa se tuntuu ja tuntuuko äänen kuunteleminen mukavalta vai epämukavalta. Koska harjoituksen tarkoituksena on pysähtyä äänimaiseman tuoman kokemuksen äärelle, soitinten tai rytmin vaihtelua tärkeämpää on luoda rauhallista tunnelmaa, jossa on aikaa havaintojen tekemiselle. Harjoitus voidaan päättää keskusteluun.
Myös oppilaat voivat osallistua äänimaiseman luomiseen. Harjoitus sopii yhdistettäväksi myös esimerkiksi musiikin, kielten tai kuvaamataidon tunteihin.
Keskittymis- ja vuorovaikutusharjoitus
Harjoituksen avulla voi oppia keskittymistä, rauhoittumista, rauhallista yhdessä toimimista, sovittujen ohjeiden noudattamista, yhteenkuuluvuutta, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Onnistuessaan harjoituksen aikana luokkaan syntyy taianomainen tunnelma.
VAIHE: rauhoittuminen
VAIHE: pariharjoitus
VAIHE: koko luokan/ryhmän yhteisharjoitus, jossa istuinpaikat vaihtuvat
opettaja huolehtii siitä, että jokainen oppilas saa viestin, vie sitä eteenpäin ja pääsee vaihtamaan istumapaikkaa
ohjeet/esimerkki oppilaille ennen harjoitusta
sopimus: ei saa laittaa kättä kahta kertaa saman oppilaan olkapäälle
opettaja päättää harjoituksen, jolloin kaikki avaavat silmänsä ja huomataan, miten istumapaikat ovat vaihtuneet
keskustellaan yhdessä kokemuksista
Miltä tuntui, kun käsi laskeutui olkapäälle? Miltä tuntui kuunnella hiljaista liikkumista luokassa? Miltä tuntui odottaa, että joku pysähtyy taakse? Miltä tuntui liikkua luokassa äänettömästi? Millainen tunnelma luokassa oli harjoituksen aikana?
Kun kolmannen vaiheen harjoitus on tullut tutuksi, sitä voi tehdä ilman ykkös- ja kakkosvaihetta. Onnistuessaan harjoitus synnyttää luokkaan kollektiivisen kokemuksen avulla lähes maagisen ja käsin kosketeltavan keskittymisen tunnelman.
Tietoisuustaitojen harjoittamista
Lyhyt 15 minuutin mittainen tuokio pidetään luokassa ennen varsinaisen oppitunnin alkua.
Rauhallisena hetkenä ja paikassa on helpompi kuulla itseään, kehoaan ja sen tuntemuksia. Kun on asettunut mukavasti paikalleen, voi keskittyä omaan kehoon ja siihen, miltä siellä tuntuu ja mihin tunteisiin tuntemukset liittyvät.
Miltä oma keho tuntuu? Millaisia tunteita ja tuntemuksia siellä esiintyy?
Mitä tapahtuu, jos suuntaa huomion kehoon ja sen tuntemuksiin? Lisääntyykö esimerkiksi puristus? Vai lieveneekö se?
Kehon tuntemukset voi vain hyväksyä ja antaa niiden olla olemassa, mahdollisista hankaluuden tunteista huolimatta. Havainnot ja tuntemukset voi kirjata ylös, jos pitää esimerkiksi päiväkirjaa. Jos tuntuu siltä, ettei omaa oloa jaksa kuunnella juuri nyt, voi olla itselleen lempeä ja ajatella että ehkä se onnistuu paremmin huomenna.
Tuntemusten myötä voi yrittää hyväksyä itsensä. Hyväksymisen tunteen kanssa voi viettää rauhallisen hetken, ja tunnustella, miltä se tuntuu.
Harjoituksina voidaan toistaa:
Asento
Tietoinen kuuntelu
Tietoinen hengittäminen
Ankkuri
Näiden lisäksi voi harjoitella kehotietoisuutta, STOP-harjoitusta sekä erityisesti itsemyötätuntoa. Sen lisäksi tehtäviä voi laajentaa erilaisiin esimerkkeihin ja videoklippeihin, kotiharjoituksiin ja erilaisiin oman elämän tilanteisiin.
Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita yläkouluihin.
Tyttöproggis-päivä
Harjoitus on suunnattu yläkoulun tytöille, mutta on sovellettavissa myös pojille. Tyttöproggispäivän tarkoituksena on oppia tunnistamaan ja nimeämään tunteita sekä kehittämään myötätuntoa.
Päivän aikana katsotaan nuorille suunnattu elokuva, johon löytyy lisäksi valmiita tehtäviä Koulukinon sivuilta. Elokuva on monia ajatuksia ja tunteita herättävä, joten tunteiden nimeämiseen ja tunnistamiseen liittyvät harjoitteet sopivat teemaan hyvin.
Päivän aikana on tarkoituksena opastaa kolmen eri harjoituksen (Hengitys/ankkurointi, STOP-harjoitus sekä myötätuntoharjoitus) avulla tyttöjä havainnoimaan ja tunnistamaan omia tunteita sekä niiden herättämiä vaikutuksia omassa kehossa ja toiminnassa, sekä antaa eväitä jatkoon omien tunteiden tunnistamiseen. Harjoitusten kautta tytöt saavat itselleen ”työkalun”, jolla voivat vaikuttaa omaan oloonsa, ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa.
Myötätuntoharjoituksen avulla tytöt voivat huomata tuntevansa iloa ja lempeyttä, jota voivat myös kohdentaa omaan itseensä heille vaikeassa tilanteessa. Päivän aikana tytöt saattavat huomata, että muutkin ajattelevat ja tuntevat samoin kuin he itse. Päivän aikana voi tapahtua kollektiivista itsestä ja toisilta oppimista sekä oppia ymmärtämään, että koemme taustoistamme huolimatta samanlaisia asioita ja tunteita elämässämme.
Mindfulnesia terveystiedon opettamiseen
Valitsin kehitystehtäväkseni terveystiedon opettamisen Mindful Schools -ohjelman oppitunteja soveltamalla. Toteutin kaksi oppituntia koulumme jopo-luokalle, jossa olen käynyt ohjaamassa Mindful Schools -ohjelman oppitunteja säännöllisesti muutaman viikon ajan. Tätä ennen olimme tavanneet kaksi kertaa. Terveystiedon tuntien aiheena olivat tunteet ja niiden aiheuttamat reaktiot meissä. Tämän lisäksi kerrottiin mindfulnessin hyödyistä tunteiden huomioimisessa ja omien reaktioiden muuttamisessa.
Tunnin alussa otettin mindfulness-asento, jonka jälkeen hengiteltiin. Sen jälkeen sovellettiin Mindful Schools -ohjelmaa. Aiomme koota oppilaiden kanssa tunteita luokan seinälle. Tämä idea tuli oppilailta itseltään. Itse aion opettaa heille Mindful Schools -ohjelman lisäksi ainakin STOP-harjoituksen kevään aikana. Ehkä he itse kehittävät sitä jotenkin tai keksivät lisää omia harjoituksia.
Kokeiluja 7.-9. -luokkalaisille erilaisissa ryhmissä
Olen päässyt aloittamaan tunne- ja tietoisuustaitojen ohjaamisen kolmessa eri luokassa: pienryhmässä, jossa oppilaat ovat erityisen tuen päätöksellä olevia oppilaita, yleisopetuksen luokassa, johon on integroitu myös erityisoppilaita ja erityisluokassa, jossa oppilailla on yksilöllistetyt tavoitteet kaikissa oppiaineissa. Oppilaat ovat 7.-9. -luokkalaisia.
Ohjaamisen pohjalta kirjoitin ajatuksiani ja kokemuksiani näistä oppitunneista, jonka perusteella koostui ohjeet siitä, mikä on tärkeää opettajan huomioida tunne- ja tietoisuustaitoja ohjatessa. Näiden ohjeiden pohjalta voisi helposti kehitellä myös ryhmälle omat pelisäännöt. Tärkeää on ohjaajan oma läsnäolo tilanteelle ja ryhmän antamille signaaleille. (ilmapiiri, ajatukset, puheet). Oppilaat olivat paljon halukkaampia, valmiimpia ja innokkaampia tekemään harjoituksia kuin osasin odottaa, joten kannustan kaikkia kokeilemaan.
Lisäksi aloin valmistaa yläkoululaisille sopivaa harjoitusvihkoa, jossa esiteltäisiin tärkeimmät asiat ja jossa olisi valmiiksi kysymykset jokaiseen tuokioon. Tämä vihkonen ei ole vielä valmistunut, vaan päädyinkin tekemään alkajaisiksi aiheen perusasioista PowerPoint-esityksen oppituntien tueksi. Esityksestä voi kopioida tuokioon sopivan dian paperille, johon voi kirjoittaa myös omia ajatuksia ja vastauksia kysymyksiin. Näistä paperiversioista voi koota oppilaille oman vihkosen. Vaihtoehtona on käyttää tavallista vihkoa, johon kirjoitetaan omia ajatuksia ja vastauksia tuokioiden lopussa annettuihin kysymyksiin ja pohdintatehtäviin.
Käytän tulevissa harjoituksissa Rechtschaffenin Keskittymiskykyä luokkaan -opaskirjaa. Sivunumerot osoittavat harjoituksen kohdan kirjassa. Mukana myös linkkivinkki.
Liikuntasaliin tullessa haluan aina ensin ottaa aikaa siihen, että oppilaat saavat purkaa energiansa pois. Sen jälkeen he ovat vastaanottavaisempia erilaisille harjoituksille. Aloitamme suosikkileikillä eli hyllypallolla. Energianpurkuharjoituksen jälkeen siirrymme jumppapatjoille, jossa teemme venyttelyharjoitukset pareittain. Venyttelyjen jälkeen pyydän oppilaita omille paikoilleen, niin että kullekin on oma jumppapatja. Asetutaan patjan taakse. Ensin muutama ns. huokaiseva sisään- ja uloshengitys, jonka jälkeen keskitytään jalkapohjiin lattialla. Pilatesmaiseen tyyliin aloitamme harjoituksen pystyasennon hakemisella, jossa haemme myös selkärangan pystysuoraa asentoa. Lisäksi kuuntelemme hengitystä keskittyen sisään- ja uloshengityksen soljumiseen kehoon ja sieltä ulos. Tässä on oivallinen tilaisuus tehdä hengitys ankkurina -harjoitus (s.138).
Tässä vaiheessa käymme selinmakuulle omille jumppapatjoillemme ja teemme popcorn-ajatukset –harjoituksen (s.147). Tämän jälkeen siirrytään sydämellisyyden harjoittamiseen, jossa kehitetään myötätuntolihaksia. Harjoitus on sama kuin ihan minä itse -harjoitus (s.174). Tähän liitän vaihtoehtoisesti piirtämis- tai kirjoitusharjoituksen, jossa oppilaat voivat konkreettisesti piirtää tai miettiä, millaisia ystävällisiä tekoja he voivat viikon aikana toteuttaa koulussa. Seuraavalla tunnilla käymme läpi tekoja, joita tuli edellisen viikon aikana tehtyä. Tunnin päätteeksi teemme rentoutusharjoituksen omalla jumppamatolla fleecepeittojen alla. Hyviä harjoituksia löytyy esimerkiksi Mielenterveysseuran sivuilta tai Oivan sivuilta.
Tietoisuus- ja tunnetaitoja yläkoulussa sosiaalisen maalaamisen kautta
Kuvataiteen yhdistäminen tunne- ja tietoisuusharjoituksiin oli mielenkiintoinen kokeilu. Täysin hiljaisuudessa työskentely virittää aistimaan toisten kehonkieltä ja antaa tilaa omien ajatusten ja reaktioiden tutkimiseen.
Tehtävässä oppilaat kulkevat tilassa omaa oloaan tutkien ja pysähtyvät silloin tällöin satunnaisen parin kanssa niin, että selät ovat vastakkain. Selkä on suurimmalle osalle murrosikäisiäkin neutraali kosketettava paikka. Viimeinen ”selkäpari” on pari, jonka kanssa yhteistä työtä maalataan.
Maalaus tapahtuu täysin hiljaisuudessa, toisen tekemisestä impulsseja ottaen. Tarkoitus on havainnoida niitä omia reaktioita ja ajatuksia, joita tekeminen aiheuttaa. Maalaaminen vaatii työhön keskittymistä. Se on myös väline, joka etäännyttää ja antaa mahdollisuuden sanattomaan kommunikointiin, joka ei kuitenkaan ole murrosikäiselle liian intiimiä. Toisen kanssa saman työn ääressä tekeminen puolestaan vaatii hyväksyvän läsnäolon ja avarakatseisuuden opettelua. Kun emme pysty puhumaan, sisäinen monologimme kiihtyy ja tämän sisäisen puheen havainnointia pyrkii ohjaaja ohjaamaan.
Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita eskareille ja alakouluikäisille.
Tehtävävihko eskareille ja 1.-luokkalaisille
Harjoituksia varten luodaan tehtävävihkonen (ei kuitenkaan Hero-vihko), joka on monelle lapselle jo tuttu esim. muskarista. Lapsi tietää, että se liittyy tiettyyn toimintaan ja sen äärellä tehdään tietyntyyppistä harjoittelua tai teeman käsittelyä. Vihon täyttäminen ei edellytä kirjoittamista. Aukeaman värittäminen on merkki siitä, että tehtävät ovat tehty.
Tähän työhön tein yhden sivun esimerkin ja version Muumeista. Muumit ovat kaikille tuttuja sympaattisia hahmoja ja niihin ei sisälly negatiivisia tunteita. Muumit ovat inhimillisiä ja korostavat hyväksyvää, empaattista suhtautumista muihin. Muumien tunteisiin voi samaistua.
Vihko voisi toimia päiväkodissa tai koulussa opettajan tukena ja sen sisältöä voi sitoa teemoihin kuten vahvuus, OPSin sisältöihin tai laaja-alaisiin tavoitteisiin kuten arjentaitoihin ja vuorovaikutukseen.
Vihkosta avataan yksi sivu ja sen aihetta käsitellään yhdessä keskustelemalla. Näin sanallistetaan tunteita, aihetta käsitellään yhteisöllisesti ja harjoittelulla tunnistetaan tunne kehossa: minätietoisuus lisääntyy. Kun teema on käsitelty, väritetään aukeama, joka on merkki siitä, että tehtävä on tehty.
Harjoittelua soittimia hyödyntäen
Harjoituksen voi toteuttaa esimerkiksi pitkäsointisilla laattasoittimilla, äänimaljoilla tai vaikkapa pianolla. Lyhytsointiset instrumentit, kuten puiset ksylofonit eivät harjoitukseen sovellu. Harjoitus soveltuu 9-vuotiaille ja sitä vanhemmille.
Harjoitus aloitetaan asettautumalla istumaan tai makoilemaan lattialla. Tämän jälkeen ohjaaja kuvaa, että harjoituksessa on tarkoitus kuunnella intervalleja, ja havainnoida omia kuuntelun herättämiä kokemuksia. Harjoituksen kuvaamisen jälkeen ohjaaja aloittaa soittamisen. Ohjaaja soittaa muutamia eri intervalleja. Harjoituksen lopuksi kokemuksia voidaan jakaa pienissä ryhmissä tai vaikka koko porukalla.
Harjoituksen lopuksi keskustellaan harjoituksen herättämistä tunteista, syntyneistä havainnoista ja muista kokemuksista pienissä ryhmissä tai koko porukalla. Keskustelua voidaan myös jatkotyöstää esim. piirtäen.
Kehitystehtävä alakouluikäsille
Mindful Schools -tietoisuustaito-ohjelman mukainen tehtäväkirja. Tehtävät perustuvat Mindfulness Curriculum Kindergarten-5th Grade -tietoisuustaitomateriaalin kuuteentoista opetustuokioon. Tehtävät on laadittu siten, että ne tukevat pientenkin oppilaiden tietoisuustaitoharjoitusten kokemusten syventämistä. Tehtäviä on mahdollista eriyttää ylöspäin tai tehdä kotitehtävänä osana harjoittelua. Tehtäväkirjan avulla tietoa tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia saadaan välitettyä myös koteihin ja oppilaille jää yhteisen harjoittelujakson jälkeen tehtävien muodossa työkaluja tunne- ja tietoisuustaitojen itsenäiseen harjoitteluun.
Itsemyötätuntoa tukeva harjoitus kuvan avulla
Tehtävänä on tehdä viikoittain kuukauden ajan myötätuntoharjoitus, jossa lähetetään myötätuntoisia ajatuksia itselle, jollekin läheiselle ja jollekin vähän vieraammalle ihmiselle.
Kaikki istuvat omilla paikoillaan ja toistavat mielessään seuraavat sanomani lauseet:
”Toivon, että olen turvassa.”
”Toivon, että olen rauhallinen.”
”Toivon, että olen ystävällinen itselleni.”
”Toivon että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.”
Sen jälkeen keskustellaan itsemyötätunnosta ja siitä, mitä se tarkoittaa.
Oppilaat miettivät, mitkä sanat lohduttaisivat juuri häntä ja kirjoittavat ne sitten paperille. Pohditaan, kuka tai millainen hahmo voisi lohduttaa tai kannustaa häntä vaikeassa tai haastavassa tilanteessa. Se voi olla esim. eläin, mielikuvitushahmo tai joku ihminen. Piirretään tai etsitään hahmolle tai henkilölle sopiva kuva. Jotta tulisi hyvä mieli, mitä tämä henkilö voisi minulle sanoa, mitä sanoja minä juuri silloin tarvitsen. Valittu kuva liimataan pulpetin kanteen, ladataan kännykän näyttöön tai paikkaan, josta se on helposti löydettävissä. Ensin myötätuntoiset sanat voivat olla kuvan mukana, mutta myöhemmin niitä ei ehkä enää tarvitse ja ne voi ottaa halutessaan pois. Harjoittelemalla myötätuntoiset sanat tulevat aina mieleen, kun katsoo kuvaa. Näin voi lisätä itsemyötätuntoa jokaiseen päivään.
Harjoittelun aikana tutustutaan tunnetaitoihin Askeleittain ja Huomaa hyvä -materiaalin avulla. Itsemyötätuntoharjoittelua jatketaan viikoittain kuukauden ajan käyttämällä lohduttavan hahmon kuvaa apuna. Kuvan on hyvä olla helposti saatavilla. Vahvistetaan kuvahahmon yhdistymistä myötätuntoisiin ajatuksiin itseä kohtaan. Vähitellen pelkän kuvan näkeminen saa myötätunnon heräämään. Kun haluamme ja toivomme itsellemme ja toisillemme hyvää, se saa lopulta välittämisen ja myötätunnon tunteen heräämään.
Oppilaat saavat tehtäväksi harjoitella tätä myös kotona.
Luontoa hyödyntävä harjoitus alakouluun
Luonto ja metsä rentouttavat ja virkistävät mieltä. Luonnossa oleminen auttaa rauhoittumaan ja laskemaan sykettä. Luonnossa onkin luonnollista tehdä tietoisuusharjoituksia, koska ympäristö luo jo otollisen tilan rauhoittumiselle ja hyvinvoinnin lisäämiselle.
Tässä harjoituksessa oppilaat tekevät metsässä 1-2 oppitunnin ajan tietoisuuteen liittyviä harjoituksia. Oppilaat saavat harjoittaa tietoista metsäkävelyä, jonka aikana aktivoidaan eri aistikanavia vuorollaan ja tunnistetaan tunteita, joita luonto itsessä herättää. Huomioidaan, mitkä asiat luonnossa lisäävät hyvinvointia ja mistä saa olla kiitollinen. Koululuokassa perehdytään tämän jälkeen kiitollisuustunteeseen tarinan ja tehtävien parissa. Tarkoituksena on lisätä itsetuntemusta, tehdä oma hyvinvointikatsaus ja kiinnittää huomio asioihin, joista omassa elämässään voi olla kiitollinen.
HY+:n organisoiman ja Opetushallituksen rahoittaman ”Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy kouluissa” -koulutusjakson suorituksiin kuului ryhmässä tehtävä kehittämistehtävä. Tavoitteena oli, että koulutuksen päätyttyä osallistuja on ollut mukana työstämässä kehittämistehtävää, joka voi olla esimerkiksi käytännön kokeilu, konkreettisen materiaalipaketin kasaamista, uuden materiaalin tai menetelmän kehittämistä tai muuta työyhteisön toimintakulttuuria kehittävää toimintaa. Tavoitteena oli, että kehittämistehtävä on mahdollista siirtää osaksi omaa/muiden opetusta/työtä. Kehittämistehtävissä käsiteltiin väkivaltaisen radikalisoitumisen käsittelemistä ja ehkäisemistä laajasti (esim. yhden ennaltaehkäisevän teeman kautta) omassa toimintaympäristössä ja yhteiskunnassa laajemminkin, sekä tuotiin esille erilaisia keinoja kehittää koulun toimintakulttuuria väkivaltaista radikalisoitumista ehkäiseväksi.
Kehittämistehtäviä valmistui yhteensä 15. Työt luokiteltiin neljään pääkategoriaan ja näiden välisiin yhdistelmiin. Kategoriat olivat:
Henkilöstön kompetenssin lisäämiseen pyrkivät kehittämistehtävät
Aiheen käsittelyä oppilaiden kanssa mahdollistavat kehittämistehtävät
Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävät ja lisäävät kehittämistehtävät
Kulttuurisensitiivisyyttä ja katsomusdialogia edistävät kehittämistehtävät
Kuvio kehittämistehtävistä. Saat kuvion suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.
Kehittämistehtävistä julkaistaan anonymisoituja versioita, mikäli työn luonne sitä vaatii.
Kehittämistehtävät pähkinänkuoressa ja lisämateriaaleja niihin liittyen:
1. Hakkari, Mustonen, Pirttikoski ja Tikkanen kehittivät pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo ja Vantaa) yhteistyötä kehittämistehtävässään, jossa tavoitteena on lisätä oppilaitosten johdon ja henkilöstön osaamista ja ymmärrystä väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä. Kehittämistehtävään kuuluu yhteisen koulutustilaisuuden suunnitteleminen järjestäminen sekä materiaalipaketin kasaaminen käytettäväksi opetuksen johtamisen tukemiseen.
”Kun muutama henkilö on koulutettu koulussa ja oppilaitoksessa, ajatellaan helposti, että asia/homma on hoidossa väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn näkökulmasta.” On kuitenkin lisättävä osaamista laajasti koko kouluyhteisössä.
Kehittämistehtävässä annetaan esimerkkejä video- ja kirjallisuusmateriaaleista joita voi hyödyntää aihetta käsiteltäessä:
2. Laivuori ja Malmberg kehittivät materiaalipaketin opettajille, joka sisältää arjen ennakkoluulojen työstämisen toimintamallin. Toimintamallissa:
Aloitetaan virittelyvideolla (Paleface – Laulu sisällissodasta)
Orientoitumistehtävässä oppilaat saavat post-it -lappuja, joihin kirjoitetaan ryhmiä, joiden jäsen itse kokee olevansa. Tämän jälkeen tutkitaan lappuja parin kanssa, ryhmitellään ne, etsitään samankaltaisuuksia ja mahdollisia eroja. Tämän jälkeen kukin lappu sijoitetaan nelikenttään, jossa x-akselin ulottuvuudet ovat a) itse valitut ryhmät b) näitä en valinnut ryhmät, ja y-akselin ulottuvuudet ovat c) arvostettuja yhteiskunnassa d) aliarvostettuja/halveksittujen yhteiskunnassa. Keskustelua tehtävän aikaansaamista ajatuksista ja tunteista.
Pyydetään oppilaita listaamaan aiheita, joiden ajatellaan olevan kiistanalaisia, eli sellaisia, jotka herättävät voimakkaita tunteita ja jakavat mielipiteitä. Tämän jälkeen ryhmän esille nostamista teemoista keskustellaan pareittain tai ryhmässä. Kokeilussa oppilaat nimesivät kiistanalaisiksi aiheiksi:
Kiistanalaisista aiheista keskustelun jälkeen yhteiskeskustelua, kysymyksinä esimerkiksi: ”Kuvaile, millaista on kunnioittava keskustelu eri mieltä olevan kanssa ja toisen ihmisen aito kuunteleminen?”, ”Miten ihmisten välistä vastakkainasettelua voisi välttää?”
Tämän jälkeen Blob Tree -harjoitus (Kiistanalaisia aiheita opettamassa, s 39.), jossa pohditaan omaa suhtautumista kiistanalaisiin aiheisiin ja niistä keskustelemiseen.
Kootaan yhteenveto isolle paperille.
Kehittämistehtävässä annetaan esimerkkejä video- ja kirjallisuusmateriaaleista, joita voi hyödyntää aihetta käsiteltäessä:
Dialogitaidot
Uskonnonopetus.fi -sivuilla on hyvää ilmaista, ladattavaa materiaalia dialogitaitoihin
Netflixin dokumenttisarja Wild Wild Country on kiinnostava esimerkki kahden yhteisön, Oregonin Antelope-kylän ja sinne muuttavien Bhagwan Shree Rajneeshin palvojien suhteiden polarisoitumisesta ja radikalismin väkivaltaistumisesta. Tätä ei sellaisenaan voi käyttää opetuksessa, mutta sitä voi suositella vaikka sosiaalipsykologiasta ja kulteista kiinnostuneille.
Elokuva Baader-Meinhof Complex on tositapahtumiin perustuva jännitysdraama Saksassa 1970-luvulla vaikuttaneesta terroristiryhmä Punaisen armeijakunnan (RAF) vaiheista.
Lehto, Katriina (2007) Ulrike Meinhof – lähemmäs totuutta, ei todellisuutta. Helsinki: Ajatus Kirjat. Kirja valaisee Meinhofin näkökulmasta, miksi toimittajasta ja äidistä tuli terroristi.
3. Vihersaari ja Nieminen kehittivät kouluhenkilöstölle materiaalipaketin, jonka tavoitteena on lisätä tietämystä nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja ennaltaehkäisemisestä koulussa. Esitystä voi käyttää aiheeseen johdattelijana esimerkiksi henkilökunnan kokouksissa tai yhteisöllisen oppilashuoltotyön toiminnassa.
4.Lemberg, Streng ja Räyhäntausta toteuttivat oppilaitoksessaan kyselyn, jossa selvitettiin alaikäisten maahanmuuttajien kokemuksia osallisuudesta. Oppilaat vastasivat THL:n Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeen – Sokran – osallisuustestiin. Tulosten perusteella pyritään lisäämään mahdollisuuksia tukea oppilaiden osallisuutta koulussa, ja sitä myös yleisesti yhteiskunnassa. Kyselyn tulokset ovat tehokas lähtökohta osallisuutta tukevan oppilaitoskulttuurin kehittämisen ja esimerkiksi yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän työn suhteen. Sokra-hankkeesta voi lukea tarkemmin täältä. Kysely koostuu kymmenestä Likertin-asteikolla olevasta väittämästä ja taustatiedoista.
5. Kajas, Koivisto ja Alkio kehittivät jaksosuunnitelman yläkoulun monialaiseen oppimiskokonaisuuteen teemasta: Kuka minä olen? Kuka sinä olet? Monialaisen oppimiskokonaisuuden tavoitteena on muun muassa lisätä oppilaiden ymmärrystä itsestä ja muista, tehdä opiskelijoita tietoiseksi mustavalkoisen ajattelun ansoista, luoda turvallinen ilmapiiri radikaalienkin ajatusten ilmaisemiseen sekä opettaa keskustelemaan eettisesti. Jakso aloitetaan luokanvalvojan tunnilla orientoitumalla aiheeseen joko keskustelun pohjana toimivan kuvan avulla tai katsomalla videopätkä saman ikäisten nuorten Omarin ja/tai Kadian tarinasta. Jaksosuunnitelmassa on huomioitu seuraavat aineet: äidinkieli, terveystieto, uskonto ja elämänkatsomustieto, maantieto, kotitalous ja kuvataide. Suunnitelma sisältää paljon linkkejä aiheen käsittelyä laajentaviin lähteisiin.
6. Karvinen ja Toivomäki-Pellinen kehittivät suunnitelman valmistavan luokan oppilaiden vaiheittaisesta integroitumisesta. Integroitumisen vaiheina nähdään integroituminen 1) omaan luokkaan, 2) kouluyhteisöön ja 3) perusopetuksen luokkaan.
7. Enkenberg ja Talvensalo Kehittivät tietopaketin 6.-9. luokkalaisille väkivaltaisesta ekstremismistä. Tietopaketti voi toimia myös aiheeseen perehtymättömälle koulutyöntekijälle tiiviinä katsauksena teemaan.
9. Salimi, Hajali, Marcon, Kopsala ja Friberg kehittivät tietopaketin, jonka tarkoituksena on tukea kulttuurisensitiivisyyttä ja tasa-arvoisuutta eri kulttuuristen perheiden kohtaamisessa. Tietopaketti tarjoaa kuvauksen niistä teemoista, joita kulttuurisensitiivinen kohtaaminen pitää sisällään. Mahdollisten jatkokoulutusten yhteydessä ryhmä laajentaa työtään käsittelemään niitä erityiskysymyksiä, joita kuhunkin kulttuuriin liittyy.
10. Jurva ja Rinkinen kehittivät katsomusdialogiin perustuvan 5-7 vaiheisen toiminnallisen oppituntikokonaisuuden katsomusaineiden tunneille käytettäväksi. Materiaalin kerrotaan soveltuvan parhaiten lukion uskontojen ja elämänkatsomustiedon 1. kursseille. Tavoitteena kokonaisuudessa on edistää katsomuskeskustelua sekä kehittää vuorovaikutustaitoja. Materiaali sisältää tunnin kulkua ohjaavan diaesityksen sekä aiheen teemoja käsittelevän teoriaosan. Tunti etenee seuraavien vaiheiden kautta:
Tutustutaan toisiimme
Tiedonhakua pienryhmissä
Dialogiharjoituksia pareittain, väittäminä muun muassa: ”Uskonnollisten symbolien käyttäminen julkisilla paikoilla pitäisi kieltää”, ”Jooga tai meditaatio eivät sovi kouluun, sillä niiden harjoittaminen voi olla jonkun katsomuksen vastaista”, ”Pyhät tekstit ovat satua, joten niiden sisältöä ei tarvitse tuntea” tai ”Uskontoja pitää voida pilkata vapaasti. Saahan poliitikkojakin kritisoida.”
11. Kaisa, Susanna ja Henri kehittivät peruskouluikäisille oppilaille 45-90 minuutin oppitunneille soveltuvan tuntisuunnitelman, jonka tavoitteena on ryhmäyttää, löytää samankaltaisuuksia, pohtia omia näkemyksiä ja keskustella omista näkemyksistä ja kuunnella toisia.
12. Nurmi ja Väisänen laativat ja toteuttivat omassa kouluyhteisössään Maailma kylässä teemapäivän. Kehittämistehtävä sisältää suunnitelman toteutettavasta tapahtumasta sekä suunnitelman oppilaiden osallistamisesta tapahtuman järjestämiseen. Tapahtuman tavoitteena oli lisätä tietoisuutta teemoista kuten: vihapuhe, sananvapaus ja eettiset valinnat. Tavoitteena oli myös tukea koulun yhteishenkeä, tuoda esille maailman ja koulun monikulttuurisuutta sekä esitellä eri järjestöjen toimintaa. 9.5. järjestetyn teemapäivän tapahtumista voi lukea myöhemmin koulun blogista.
13. Ståhle ja Kenttä kehittivät tieto- ja ideapaketin kouluhenkilöstölle kulttuurisensitiivisyydestä. Tavoitteena on lisätä kouluhenkilöstön ymmärrystä kulttuurisensitiivisyydestä ja sen mukaisesta toiminnasta. Työssä esiteltiin Bennetin kulttuurien välisen sensitiivisyyden kehityksen malli, jonka vaiheet ovat:
14. Karjalainen, Enovaara ja Ranta kehittivät yläkouluissa ja toisella asteella käytettävän materiaali- ja menetelmäpaketin oppilaiden osallisuuden vahvistamiseen koulussa. Materiaalin tavoitteena on kehittää ja tarjota henkilöstölle työvälineitä ryhmien kanssa työskentelemiseen, ryhmädynamiikan rakentamiseen sekä oppilaiden aktivoimiseen, osallistamiseen, motivoimiseen ja sitouttamiseen.
15. Räsänen ja Lappalainen pohtivat väkivaltaisen radikalismin ehkäisyn kehittämistä monikulttuurisen koulunsa näkökulmasta. Kehittämistehtävässään he päätyivät kehittämään kestoltaan noin tunnin mittaisen koulutusmateriaalin koulun yhteissuunnitteluajalla pohdittavaksi. Tavoitteena on saada opettajat miettimään muutamia kysymyksiä teemaan liittyen.
Pohdintatehtävien pääotsikko on Väkivaltaisen radikalismin ehkäisy koulussa. Räsänen ja Lappalainen jakoivat pohdintatehtävät kolmen alaotsikon alle. Ensimmäinen alaotsikko on Erilaisten sosiaalisten ryhmien väliset jännitteet. Materiaalissa alustetaan varsinaiset kysymykset lyhyesti. Alustuksen jälkeen opettajat pohtivat kahta kysymystä:
Kuinka koulussa tuetaan oppilaan sosiaalisten taitojen kehittymistä?
Kuinka ryhmien välisiä jännitteitä voidaan purkaa koulussa?
Toinen alaotsikko on Radikalismin torjuminen koulussa. Avainteemat kysymyksissä ovat turvallisuuden tunteen tukeminen ja osallisuuden tunne:
Kuinka eri kulttuurien representaatiot näkyvät koulussamme?
Kuinka oppilaiden ja perheiden osallisuuden tunnetta voisi tukea koulussa?
Viimeisessä osassa opettajat joutuvat pohtimaan omaa suhtautumistaan monikulttuurisuuteen. Avuksi pohdintaan tarjoamme monikulttuurisuuden ymmärryksen eri tasoja kuvaavat portaat.
Helsingin yliopisto
