Moikkamoi maailma!
Joululomasta on selvitty, yliopistolle palattu ja heti heitetään syvimpään päähän, nimittäin QGIS:n kanssa toimimiseen. En ole tekniikkanero ja jopa Word- ohjelman käyttäminen tuottaa välillä vaikeuksia. QGIS:siä käytettiin viimeksi syksyllä 2022 ja silloin se aiheutti harmaita hiuksia: Toimintoja on monia ja pitää tietää mitä tekee, jotta saadaan haluama lopputulos. Onneksi ensimmäinen tehtävä tehtiin yhdessä eikä itse tarvinnut yrittää tehdä kaikkea.
Lopputulos näkyy kuvassa 1. Olen tyytyväinen tuottamaani kuvaan, vaikka helposti siihen ei päästy: Onnistuin nimittäin välillä poistamaan kokonaan värit kuvasta ja tallentamaan ensiksi valmiin työn väärään muotoon. Ennekuin asiaa tajusin, olin jo poistunut QGIS:stä eli eikun uudestaan!
Vaikka olen tyytyväinen lopputulokseen, aina on parantamisen varaa: Janamittakaava ei kunnolla erotu oikeasta alakulmasta ja legenda voisi olla huolitellumpi sekä selkeämpi. Kumminkin kartan tarkoitus tulee selväksi: Kartasta näkyy typpipäästöt valtioittain ja värit ovat selkeitä. Paitsi valitut punaisen ja vihreän sävyt tuottaisivat kartanluku vaikeuksia punavihersokeille.
Vaikka harjoitus tuotti enemmän päänvaivaa kuin olin ajatellut, oli se opettavainen: Opin parhaiten tekemällä sekä toistamalla. Omien virheiden myötä sainkin toistoa, kun ”pääsin” karttaa tekemään muutaman kerran uudestaan ja uudestaan.
Seuraavaksi työn alle tuli uusi kartta, jonka tuottamiseen oli erilaisia vaikeustasoja, joista valitsin helpoimman. Onneksi valitsin, koska jopa sen kanssa meni kauan aikaa: QGIS on vielä liian hämmentävä. Valitsin aineistosta tarkasteluun ruotsinkielisten osuuden Suomen kunnissa, kuten myös Lindegren Anni, blogitekstissään ”QGIS- ohjelmiston harjoittelua kotona”.
Valmiissa lopputuotoksessa huomaan heti yhden virheen: Legendan otsikko on huonosti muotoiltu: Legendassa tulisi lukea Ruotsinkielisten osuus Suomen kunnissa 2015. Yleisesti ottaen olen tyytyväinen kartan ulkonäköön ja sieltä löytyy tärkeimmät: Pohjoisnuoli, legenda ja mittakaava.
Jouduin hieman pohtimaan, mihin luokkiin jaan havainnot, jotta ne näyttäisivät kartalla hyvälle ja olen tyytyväinen lopputulokseen: Ruotsinkielisten osuus jakautuu tasaisemmin ympäri Suomea, eikä keskitetysti esimerkiksi länsi- rannikolle. Kumminkin, tulee kartanlukijan kiinnittää huomiota viimeiseen luokkaan, jossa jako 1,2- 92,4%. Kunta voi kuulua kartalla viimeiseen luokkaan, oli ruotsinkielisiä kunnassa 2% tai 90% ja molemmat näyttäytyvät kartassa tummansinisinä.
Kartan avulla voidaan huomata, että suurimmat ruotsinkielisten keskittymät sijaitsevat Länsi- ja Etelä-Suomessa. Länsi- Suomeen sijoittuu muun muassa Vaasa, jossa ruotsia puhuu äidinkielenään 23 prosenttia. Etelä- Suomen keskittymät voisi selittää suurella väestömäärällä. Karttaa katsoessa, minua hieman yllättää Lapin osuus ruotsinkielisten määrässä, mutta se selittyy nopeasti: Pohjois- Suomi on rajanaapurina Ruotsin ja Norjan kanssa, joka luultavasti selittää luvut.
Katsotaan, jos olisivat QGIS:n opit jääneet päähän näiden harjoitusten myötä. Mutta se nähdään vasta seuraavissa harjoituksissa!
Se on moimoi!
Lähteet
- ”Vaasan ruotsinkielinen maine on vain vahvistunut” – Hannu Katajamäki: Tämä on pielessä Vaasan viestinnässä | Ilkka-Pohjalainen (ilkkapohjalainen.fi) (Luettu 23.1.2023)
- Anni Lindegren, Maa- 202 Blogi. Teksti: QGIS- ohjelmiston harjoittelua kotona. https://blogs.helsinki.fi/ablindeg/ (Luettu 2.2.2023).