Taas täällä!
Tuntuu, että koko ajan olen blogia päivittämässä, jos en kirjoittamassa, niin QGIS:ssä tuottamassa aineistoa. No, ei voi sanoa että tekeminen loppuisi kesken. Tällä viikolla siirryttiin vektoreista rastereihin. Hirveästi mikään ei muutu käytännön kannalta, täytyy vain osata tuoda oikeat tiedostomuodot, jotka ovat erilaisia kuin vektoreilla.
Ensin kumminkin teimme vektoriaineistoa, kun katsoimme Vantaan, Helsingin ja Espoon aluerajausta ja kuinka voisimme hyödyntää väkitietoa kyseiseen karttaan. Kuvassa 1 näkyy mikä on tilanne, kun aineistot on saatu purettua ja auki QGIS:n. Jokainen piste kuvassa vastaa yhtä asutettua rakennusta.
Seuraavaksi luotiin alueelle ruudukko, jonka rajauksena toimi 1 km x 1 km. Ruudukko jakoi alueen mukavasti ja ruutujen sisään jäi tiedot, joita halusimme tarkastella. Attribuuttitaulukkoa keventääkseni, poistin turhia sarakkeita ja tietoja, joista en ollut kiinnostunut esimerkiksi ikätietoja. Lisäksi ruudukon alueilla, joissa ei ollut asutusta, poistin kokonaan tarkastelusta.
Olisin voinut tarkastella absoluuttisia tietoja eli niitä, jotka olivat attribuuttitaulukossa, koska kyseessä on vakioitu ruutu, jossa jokaisen ruudun koko on samankaltainen. Mutta päädyin kumminkin laskemaan prosenttiosuuksia, koska osuudet on silloin laskettu kokonaisväestön mukaan, jolloin vertailu on helpompaa.
Päädyin käyttämään tätä luokka- asteikkoa, koska asteikot ovat mielestäni järkeviä. Jos olisin lisännyt luokkia, olisi joillakin alueilla korostunut muunkielisten osuus hurjasti, joka olisi antanut vääristetyn kuvan.
Selailessani Lucaksen blogia, näin kuinka tiedon olisi voinut esittää spesifimmin pienemmillä ruuduilla. Näin ruutuihin päätyvät tiedot kertoisivat entistä tarkemmin kuvattua tietoa ja ruudut ikään kuin sulautuvat paremmin yhteen.
Seuraavaksi kävimme rastereiden kimppuun tarkastelemalla Pornaisten, sekä Pornaisten lähialueen, korkeusmalleja. Korkeusmalleja voi tarkastella eri tavoin, esimerkiksi rinnevarjostuksen avulla (Kuva 3). Rinnevarjostus luo kolmiulotteista kuvaa alueesta. Mutta ongelmana on, että kaikki korkeuserot eivät tule yhtä voimakkaana esiin, joka johtuu auringon säteilyn tulokulmasta.
Perinteisempi versio on tarkastella korkeuskäyriä. Annetussa peruskartassa ei ollut korkeuskäyriä, vaan ne piti tuottaa itse. Se oli kumminkin helppoa, ihme kyllä.
Kuvassa 4 olen tehnyt korkeuskäyrät 10 metrin välein, hieman liian paksulla viivalla, jotta lopputulos näkyy valmiista kuvasta. Kuvassa 5 korkeuskäyrät ovat taas 5 metrin välein, joka näyttää hiemaan sottaavan ulkoasua ja näin tekevän kartan lukemisesta hieman hankalaa.
Harjoitukset päättyvät tähän, ensi viikolla taas uusia haasteita kohti!
Lähteet
Yoni, Lucas. MAA- 202 Blogi, teksti ”Viikko 4: Tää on oikeesti vähän siistiä”. https://blogs.helsinki.fi/luberger/2023/02/13/viikko-4-taa-on-oikeesti-vahan-siistia/ (Luettu 16.2.23)