QGIS tutuksi

Kurssin ensimmäisellä kerralla tutustuttiin QGIS-paikkatieto-ohjelmistoon ja opeteltiin sen peruskäyttöä. En ollut koskaan aiemmin käyttänyt mitään paikkatieto-ohjelmia, joten kurssikerran käytännön asiat olivat minulle täysin uusia. Geoinformatiikka vaikuttaa ainakin teoriassa hyvin mielenkiintoiselta, mutta käytännön kokemuksen puutteen vuoksi on vaikea saada kokonaiskuvaa kaikesta siitä, mitä kaikkea geoinformatiikan opiskelu pitää sisällään. Tämä tulee toivottavasti muuttumaan kurssin aikana.

QGIS:n käytön opettelu oli loppujen lopuksi melko helppoa ja vaivatonta, kun jaksoi keskittyä ja seurata tarkkaan Artun ohjeita. Ida Lehtonen huomauttikin omassa blogissaan kattavan sekä suullisen että kirjallisen ohjeistuksen  tärkeydestä, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä – ainakin omalla kohdallani työskentely ilman näin hyviä ohjeita olisi ollut sula mahdottomuus. Opin kurssikerralla hyvin tehokkaasti QGIS:n peruskäyttöä aina datan ohjelmaan tuomisesta lähtien. Nyt koen hallitsevani erityisesti koropleettikartan laatimisen eri vaiheet, kuten luokkarajojen ja värien säätämisen, ja ymmärrän niiden vaikutuksen lopullisen kartan kokonaisilmeeseen.

Moni kurssikerralla opituista teknisistä seikoista oli jo ennestään teoriassa tuttua geoinformatiikan johdantokurssilta, mutta oli täysin uutta päästä konkreettisesti luomaan sisältöä. Kurssilla sovelletaankin käytännössä jo aiemmin opittua, joten hyvät pohjatiedot johdantokurssilta auttavat varmasti tämän kurssin suorittamisessa. Esimerkiksi attribuuttitaulukon hyödyntäminen teemakartan laadinnassa oli suhteellisen vaivatonta, kun ymmärrys taulukon roolista osana aineistoa sekä erilaisista kenttätyypeistä oli jo olemassa.

Harjoittelun tuloksena syntyi oheinen koropleettikartta (kuva 1), joka kuvaa typpipäästöjä Itämeren valtioissa. Mereen päätyvä typpi aiheuttaa yhdessä fosforipäästöjen kanssa rehevöitymistä, joka on Itämeren suurimpia ympäristöongelmia. Merkittäviä typen päästöjä ovat muun muassa maatalous, teollisuus, haja-asutus, metsätalous ja kalankasvatus (WWF 2016).

Kuva 1. Typpipäästöt Itämerellä.

Kartan perusteella Puola on Itämeren alueen suurin typpipäästöjen tuottaja. Tämä selittyy osittain Puolan suurella väkiluvulla ja pitkään jatkuneilla ympäristöongelmilla, joista osa on perintöä kommunismin ajalta. Toisaalta esimerkiksi Saksan osuus Itämeren typpipäästöistä on hyvin pieni sen suuresta väkiluvusta ja laajasta teollisuudesta huolimatta. Ilmiö johtunee siitä, että suurin osa Saksasta sijaitsee Itämeren valuma-alueen ulkopuolella – Koillis-Saksaa lukuun ottamatta maassa virtaavat joet laskevat muihin meriin.

Laatimani teemakartta kuvaa haluttua ilmiötä mielestäni hyvin ja selkeästi. Ainoastaan typpipäästöjen prosenttiosuuksien alin luokka, tässä tapauksessa Viro, uhkaa vaalean värityksensä puolesta sekoittua tilastoon kuulumattomiin valtioihin. Ongelma korjautuisi säätämällä alimman luokan väristystä aavistuksen tummemmaksi. Lisäksi järvien esittäminen kartalla on hieman epäonnistunut värityksensä puolesta, ja ne vaikuttavat hyvin irrallisilta muuhun karttaan nähden. Ongelma olisi kenties korjautunut poistamalla järvien ääriviivat kokonaan. Aloittelijatason virheiden teko lienee kuitenkin sallittua vielä harjoitusvaiheen kartoissa, ja virheistä on tarkoitus oppia.

QGIS:n saloihin päästiin tutustumaan myös kotioloissa laatimalla koropleettikartta kuntiin liittyvästä väestötietoaineistosta. Laatimani kartta (kuva 2) esittää eläkeläisten osuutta kuntien väestöstä. Kartta paljastaa suuren mittakaavan piirteitä Suomen ikäjakaumasta: eläkkeellä olevaa väestöä on suhteellisesti eniten Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomessa. Nämä ovatkin alueita, joita leimaa nuoren väestö poismuutto muun muassa parempien koulutus- ja työmahdollisuuksien perässä.

Kuva 2. Eläkeläisten osuus Suomen kunnissa vuonna 2015.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen kurssikerta tarjosi sopivasti haastetta mutta myös onnistumisen ja valaistumisen hetkiä täysin uudenlaisen tietokoneohjelman parissa. Odotankin seuraavaa kurssikertaa sekä suurella innolla että jännityksellä.

Lähteet

Itämeren rehevöityminen (2016). WWF. <https://wwf.fi/alueet/itameri/rehevoityminen>, luettu 16.1.2019.

Lehtonen, Ida (2019). Blogi 1 QGIS:n käytön harjoittelua. <https://blogs.helsinki.fi/lida/>, luettu 16.1.2019.

2 vastausta artikkeliin “QGIS tutuksi”

  1. Hei Iina!

    Mukavaa, että sulta löytyi lähde viite mun blogiin. Sun innoittamana aloinkin viilaamaan omaa tekstiäni, ja huomasin kartassanikin ison virheen, hups!
    Sulla on tosi hyvää taustatietoa liittyen typpipäästöihin ja minua kiinnostaisikin tietää, mistä olet tietosi saanut, sillä en löytänyt tekstistäsi lähdeviitteitä. Mäkään en tykkää niiden laittamisesta, mutta olis kiva käydä lukemassa itsekin lisää typestä Itämerellä ja täydentää omaa blogiani 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *