Ruututietokantoja ja rastereita

Neljäs kurssikerta piti sisällään valtavasti uutta informaatiota ja työkaluja: pääsimme kokoamaan ja työstämään ruututietokantoja ja tuomaan QGIS:iin rasterimuotoista aineistoa.

Aloitimme kurssikerran tutustumalla piste- ja ruutuaineiston periaatteisiin sekä niiden vahvuuksiin ja soveltuviin käyttötarkoituksiin. Pistemuotoinen aineisto on tarkinta mahdollista aineistoa, sillä jokaisen pisteen sijainti koordinaatistossa voidaan määrittää äärimmäisen tarkasti. Sitä käytetään usein lähtöaineistona muun muassa erilaisille aluejaoille ja vyöhykeanalyyseille. Ruutuaineistot ovat puolestaan tehokas tapa kerätä aineistoa ilman valmista aluejakoa, ja muista tiedon esitystavoista poiketen se soveltuu absoluuttisten arvojen esittämiseen.

Kurssikerran ensimmäisessä harjoituksessa käytettiin pääkaupunkiseudun väestötietoja sisältävää pistemuotoista aineistoa. Aineistossa jokainen piste kuvasti yhtä asuinrakennusta, minkä lisäksi pisteet sisälsivät tietoa muun muassa asukkaiden iästä ja äidinkielestä. Aineistosta karsittiin pois asumattomat ruudut Spatial Query-toiminnolla, minkä jälkeen ruutuihin laskettiin dataa Join Attributes by Location -komennolla. Lopuksi koottu aineisto visualisoitiin jo ruutiniksi muodostuneella prosessilla.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää QGIS:n tietokantojen käytön ja muokkaamisen logiikkaa. Alkuperäistä aineistoa muokataan, rajataan tai sille suoritetaan erilaisia kyselyitä, minkä jälkeen tietokanta tallennetaan sen uudessa muodossa jatkotyöstämistä varten. Uskon tämän oivalluksen olevan hyvin oleellinen jatkon kannalta, sillä nyt ymmärrän ohjelman toimintoja paremmin, enkä vain seuraa orjallisesti valmiiksi annettuja ohjeita.

Harjoituksen tuloksena syntyi ruututeemakartta, jonka sisältö ja ruudukon koko päätettiin itse. Laadin oman karttani ruotsinkielisen väestön määrästä pääkaupunkiseudulla sekä 1 kilometrin että 500 metrin ruudukossa (kuvat 1 ja 2). 500 m ruutukartta luonnollisesti esittää kartan informaation tarkempana 1 km aineistoon verrattuna, mutta tarkemman aineiston luettavuus uhkaa kärsiä pienestä ruutukoosta johtuen. Tarkkanäköinen lukija saa kartasta kuitenkin selvää ja pystyy hahmottamaan sen pääpiirteet. 

Kuva 1. Ruotsinkielisten määrä pääkaupunkiseudulla 1 km:n ruututietokannassa.
Kuva 2. Ruotsinkielisten määrä pääkaupunkiseudulla 500 m:n ruututietokannassa.

Kuten sanottu, muista teemakartoista poiketen ruutukartalla voidaan esittää muuttujien absoluuttisia arvoja, sillä kaikki kartan ruudut ovat keskenään samankokoisia. Näin ollen ruutukartat sopivat hyvin esimerkiksi jonkin muuttujan määrällisen levinneisyyden kuvaamiseen. Absoluuttisten arvojen esittäminen ei ole kuitenkaan pakko vaan mahdollisuus – omien karttojeni kohdalla on aiheellista pohtia, olisiko mielekkäämpää esittää ruotsinkielisen väestön määrä suhteessa alueen kokonaisväestöön. Tällaisenaan kartat antavat kuvan, että erityisesti Helsingin kantakaupunki olisi vahvasti ruotsinkielisiä aluetta, vaikka todellisuudessa kartan ilmiö heijastaa pääkaupunkiseudun kokonaisväestön levinneisyyttä. Runsasväkisillä alueilla on suurella todennäköisyydellä absoluuttisesti enemmän ruotsinkielisiä harvaan asuttuihin alueisiin verrattuna, vaikka heidän suhteellinen osuutensa olisi hyvinkin pieni.

Amanda Ojasalo on laatinut nimenomaan ruotsinkielisen väestön suhteellista osuutta kuvaavan ruutukartan, jonka hän esittää blogitekstissään Ruutuja (2019). Tämäkään esitystapa ei kuitenkaan ole Ojasalon mukaan täysin ongelmaton:

”Kartan perusteella tummimmat ruudut hämäävät, sillä ruutuaineisto ei kerro sitä, kuinka monta ihmistä ruudussa asuu. Attribuuttitaulukkoa tarkastelemalla eräässä tummassa ruudussa esimerkiksi ruotsinkielisten osuus oli 100%, sillä ruudussa asui vain kaksi ihmistä. Mitä suurempia ruudut ovat, sitä enemmän ne yleistävät, mutta pienet ruudut sen sijaan voivat tehdä suhteellisista prosenttiosuuksista hämäävän jyrkkiä.”

Palataan vielä hetkeksi omaan karttaani ja sen esittämään informaatioon. Helsingin kantakaupungin ulkopuolelta voidaan erottaa melko selkeitä ruotsinkielisen väestön keskittymiä, joista suuri osa sijaitsee hyvämaineisilla alueilla (Laapotti 2019). Tässä suhteessa esimerkiksi Kauniainen erottuu kartalta selkeästi. Kunta perustettiin alun perin huvilayhteiskunnaksi 1900-luvun alussa, jolloin yli 70 % sen väestöstä oli ruotsinkielisiä. Nykyään ruotsinkielisten osuus on 34 % (Kauniaisten kaupunki 2018). Ruotsinkielisen väestön sijoittumiseen ovat siis vaikuttaneet ennen kaikkea historialliset syyt, jotka vaihtelevat alueesta toiseen. Kauniaisten lisäksi ruotsinkielisen väestön keskittyminä erottuvat esimerkiksi Etelä- ja Kaakkois-Espoo.

Alkuperäiseen pisteteemakarttaan verrattuna ruututeemakartta on huomattavasti selkeämpi ja helpommin luettavissa. Pisteteemakartassa kohteita oli niin paljon, että ne sulautuivat yhtenäiseksi pistemassaksi, eikä alueellisista eroista juuri saanut selvää. Ruututeemakartan esittämä informaatio voitaisiin esittää myös koropleettikartalla, jolloin järkevin aluejako olisi esimerkiksi kaupunginosat. Koropleettikarttaan verrattuna ruututeemakartta tuntuu kuitenkin luotettavammalta, sillä koropleettikarttojen taustalla on usein alun perin poliittisista syistä laaditut hallinnolliset rajat. Lisäksi kunnissa ja kaupunginosissa esiintyy usein sisäistä hajontaa, joka ei välity koropleettikartan lukijalle.

Ruututeemakarttojen jälkeen siirryttiin työstämään rasterimuotoista aineistoa ensimmäistä kertaa koko kurssin aikana. QGIS:iin tuotiin .asc-tiedostomuodossa oleva korkeusmalli, josta luotiin automaattiset korkeuskäyrät, minkä jälkeen aineistoon lisätiin vielä rinnevarjostus. Aineiston alle tuotiin peruskarttalehti, ja läpinäkyvyyksiä säätämällä saatiin aikaan erittäin informatiivinen esitys alueen korkeusvaihteluista (kuva 3). Työskentelyn ohessa mietin pitkän tovin, miksi kyseistä aineistoa ylipäätään työstettiin  harjoituksen perimmäinen tarkoitus oli minulle hyvin hämärä. Lopputulosta katsellessa ymmärrän harjoituksen tavoitteen paremmin, mutta työskentely ilman selkeää päämäärää ei ollut kovinkaan mielekästä.

Kuva 3. Korkeusmalli Pornaisten alueesta.

QGIS:n luomia korkeusmalleja verrattiin myös Maanmittauslaitoksen peruskarttalehden 5 metrin korkeuskäyriin, jotka näkyvät kuvassa 4 vihreinä viivoina. Kuvasta nähdään, että korkeuskäyrät vastaavat toisiaan pääpiirteissään hyvin. QGIS:n korkeuskäyrissä on enemmän mutkia ja yksityiskohtaisia kuvioita peruskarttalehteen verrattuna, mikä johtunee peruskarttalehden tarkoituksesta – peruskarttalehdellä pyritään antamaan yleiskuva alueesta, joten liian yksityiskohtaiset korkeuskäyrät heikentäisivät kartan luettavuutta ja informatiivisuutta.

Kuva 4. Maanmittauslaitoksen peruskarttalehden sekä QGIS:n korkeusmallista luomat 5 metrin korkeuskäyrät (vihreällä).

Lähteet

Laapotti, Saaga (2019). Rastereita ja taikuutta. <https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/>, luettu 11.2.2019.

Ojasalo, Amanda (2019). Ruutuja. <https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/>, luettu 11.2.2019

Tietoa kaupungista (2018). Kauniaisten kaupunki. <https://www.kauniainen.fi/kaupunki_ja_paatoksenteko/tietoa_kaupungista>

5 vastausta artikkeliin “Ruututietokantoja ja rastereita”

  1. Paluuviite: RIINAN GIS-BLOGI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *