Hanke aloitettiin valoisana helmikuun aamuna Korjaamolla esimiestilaisuudella. Aiheena oli mm. hiljainen tieto: mitä se on ja miten sen “siirtymistä” voi organisaatiossa edistää. Kouluttaja Tua Herrgårdin aloitus ”Vi kan mer än vi kan berättä” (Michael Polanyi) tiivisti hiljaisen tiedon olemuksen: se näkyy toiminnassamme, mutta sitä voi olla vaikea sanallistaa. Paljon käytetty vertaus jäävuoren näkyvään ja pinnan alla olevaan osaan, sopii tiedonkin kuvaamiseen. Pinnan päällä oleva tieto on olemassa esim.  kirjoissa, sähköisinä dokumentteina, muistiinpanoina. Pinnan alla oleva, paljon suurempi tietomäärä, hiljainen tieto, on kiinni ihmisissä – rutiineissa, intuitiossa, perinteissä, työkulttuurissa. Se perustuu kokemukseen, voi tuntua itsestäänselvyydeltä, on tilannekohtaista ja persoonnallista, jota on vaikea kuvata sanoin.

Esimerkkinä voisi olla pullataikinan alustaminen. Kun sen on tehnyt muutaman kerran, tuntee hyppysissään milloin neste on sopivan lämpöistä, kuinka paljon jauhoja on tarpeen lisätä, milloin taikinan voi jättää nousemaan – ja milloin se on noussut riittävästi. Kaikkeen tähän sisältyy varmasti paljon omalta äidiltä tai isoäidiltä perittyä toimintamallia. Ensikertalaiselle kaiken edellä mainitun täsmällinen kuvaaminen on vaikeaa. Paras tapa lienee on tehdä yhdessä, vaikka tukena olisi myös pullataikinan resepti.

Erilaiset yhdessä tekemisen muodot toimivat myös ammatillisemman hiljaisen tiedon siirtämisessä: pari- ja tiimityöskentely, mentorointi, “mestari-kisälli”-malli ja muut yhteistyöhön ja jakamiseen perustuvat toimintatavat luovat tilanteita, joissa on mahdollisuus kysyä ja keskustella. Dialogi ja yhdessä tekeminen ovatkin tiedon siirtämisen ja itseasiassa kaiken oppimisen avaintekijöitä, joille olisi työyhteisöissä löydettävä aikaa ja tilaa. Kokeneiden ja työuran alussa olevien työntekijöiden välisen yhteistyön edistäminen, työkierto, yhteiset projektit ovat välineitä, joilla voitaisiin työyhteisöissä tietoisemminkin edistää (hiljaisen) tiedon ja osaamisen siirtymistä. Dokumentointi on sekin tärkeää, mutta ei yksin riitä.

Marita Parkkonen, suunnittelija HY Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

”Vi kan mer

än vi kan berätta”

Michael Polanyi