University of Helsinki
Kolmannella viikolla QGIS-ohjelman perusjutut alkoivat olemaan hallussa: aineiston lataaminen Moodlesta QGIS:iin asti tuntui helpolta ja visualisoimisen simppeleimmät jutut onnistuivat ilman suurempia ongelmia.
Uutena asiana tällä viikolla oli eri aineistojen yhdistäminen samalle layerille. Tähän oli useita tapoja, joita käytiin yhdessä huolellisesti läpi. Osa niistä oli yksinkertaisia, mutta eivät niin toimivia ja monipuolisia ja osa taas haastavampia, mutta niissä mahdollisuuksia oli enemmän. Aggregate-työkalu osoittautui lopulta hyväksi työkaluksi tähän hommaan.
Tällä viikolla kavereiden ja opettajan apu oli ehdottomasti tarpeen. Aina välillä QGIS kaatui, mutta edellisestä viikosta olin onneksi oppinut tallentamaan työn riittävän aikaisessa työvaiheessa ja näppäinkomento ctrl+s:sta muodostui rutiini, suosittelen muillekin.
Harjoitus
Kurssikerran harjoitustyössä tehtiin Afrikan kartta, jossa oli merkittynä erikseen timanttikaivokset, konfliktit ja öljykentät. Tiedot näistä asioista tuotiin Excelin kautta, muuttamalla tiedosto QGIS-ohjelmalle sopivaksi tiedostoksi. Siten polygonit saatiin lisättyä kartalle oikeisiin paikkoihin. Näiden polygonien liittämisen lisäksi haasteena oli datan yhdistäminen siten, että attribuuttitaulukkoa saatiin siivottua hieman yksinkertaisemmaksi. Tämä tapahtui saman nimisten valtioiden tietojen yhdistämisellä (yhdistimme esimerkiksi saarten tiedot manneralueen tietoihin), jotta taulukossa ei ollut enää useaa kymmentä samannimistä riviä. Oli hyvä, että tämä työvaihe toistettiin usean eri valtion kohdalla, jotta siihen sai edes hieman rutiinia ja harjoitusta.
Kuvassa 1 on kuvattuna Afrikan valtiot, sekä niissä olevat timanttikaivokset, öljy- ja maakaasukenttä esiintymät sekä alueilla tapahtuneet konfliktit. Tunnilla käsittelimme taulukkoa ja laskimme sinne lisää muuttujia, kuten ns. uniikit konfliktit, joiden avuilla pystyi selvittämään konfliktien määrää eri vuosina (kuinka monelle vuodelle ne olivat jakaantuneet).
Kuva 1: Kurssikerralla tehty kartta, jossa on kuvattuna Afrikan valtiot, sekä niissä olevat timanttikaivokset, öljy- ja maakaasukenttä esiintymät sekä alueilla tapahtuneet konfliktit. Aineisto vuosilta 1947-2008.
Kuten kartasta huomataan, joissakin valtioissa, joissa konflikteja on ollut, on myös timanttikaivoksia ja öljyesiintymiä. Esimerkiksi Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa on ollut samalla alueella sekä timanttikaivoksia, että konflikteja. Kerttu Mäcklin kirjoitti blogissaan, että kartan perusteella ei voida analysoida asioiden välillä olevan suoraa korrelaatiota, mutta niiden välillä on mahdollisesti yhteys. Myös itse tulkitsen asian niin, koska ne välillä sijoittuvat samoille alueille kartalla, mutta eivät aina.
Konfliktien syitä näillä alueilla voi olla monia. Niihin voivat liittyä niin poliittiset, taloudelliset kuin esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyvät ristiriidat ja erimielisyydet. Timanttikaivokset ovat suuri rahanlähde alueilla, mutta maissa joissa on esimerkiksi korruptiota ja alueellista segregaatiota, raha voi jakaantua erittäin epätasa-arvoisesti ihmisten välillä ja tuottoja voidaan käyttää laittomiin asioihin.
Poliittiset ristiriidat voivat johtaa pahimmassa tapauksessa sotiin. Esimerkiksi Norsunluurannikolla käytiin sisällissotaa vuosina 2002-2003 ja jälleen vuonna 2011 (Wallius Annika, Yle, 2014). Tämän kartan aineisto osuu juurikin 2000-luvun alkupuolelle, joten osa näistä konflikteista on voinut liittyä juurikin sisällissotaan. Yleisradion artikkelin mukaan Norsunluurannikko oli saanut vuonna 2014 uudestaan luvan timanttien viennille. Kielto oli asetettu Norsunluurannikolle vuonna 2005 tuottojen tarkoitusperän ollessa kapinallisliikeen aseellisen toiminnan rahoittamisessa. Niin sanottujen veritimanttien kaupan rahoittamista on pyritty estämään kansainvälisellä valvontajärjestelmällä, Kimberleyn prosessilla vuodesta 2000 lähtien. Norsunluurannikolla 42% ihmisistä asuu köyhyysrajan alapuolella ja nyt syntyvä lapsi elää keskimäärin 58-vuotiaaksi, joka on huomattavasti nuorempi ikä, mitä esimerkiksi länsimaissa.
Itsenäinen tehtävä
Viikon itsenäisenä tehtävänä oli luoda kartta, jossa olisi kuvattuna valuma-alueiden tulvaindeksi Suomessa sekä järvisyysprosentti (kuva 2). Tulvaindeksi muodostetaan jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla.
Kuva 2: Tulvaindeksi valuma-alueittain ja järvisyysprosentti Suomessa.
Kartasta voidaan tulkita, että niillä alueilla joissa järvisyysprosentti on pieni, tulvaindeksi on korkea suhteessa järvisempiin alueisiin. Esimerkiksi Järvi-Suomessa tulvaindeksi on matala, mutta järvisyysprosentti korkea suhteessa muuhun Suomeen.
Suurin tulvaindeksi on Suomen rannikkoalueilla. Keväisin saamme lukea uutisista esimerkiksi Pohjanmaan tulvista. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä myös tulvien määrä tulee kasvamaan. Hydrologi Noora Veijalaisen (Suomen ympäristökeskus, SYKE) mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa tulvien suuruuteen, vuodenaikaiseen rytmiin sekä tulviin liittyviin riskeihin. On arvioitu, että tulvariski tulee nousemaan myös niillä alueilla, joissa tulvat kertyvät pitkän sateisen jakson aikana. Tällaisia alueita ovat muun muassa suurten vesistöjen keskusjärvet, esimerkiksi Saimaa. Toisaalta pienemmissä järvissä tulvat voivat pienetä ilmastonmuutoksen seurauksena, koska aiemmin ne ovat aiheutuneet lumensulamisen vaikutuksesta.
Hieman teknisestä suorituksesta:
Tämän tehtävän tekeminen oli alkuun aika helppoa ja ei joutunut kauheasti miettimään mitä pitäisi tehdä. Mutta sitten kehiin astui järvisyysprosentti, joka olikin aika monen mutkan takana. Lopulta muiden antamien vinkkien avulla sain kuin sainkin pylväät näkymään kartalla, mutta en osannut visualisoida niitä eri värisiksi. Ehkä jokin hieman neutraalimpi väri kuin kirkas limenvihreä olisi ollut hyvä tähän, mutta en kerta kaikkiaan keksinyt miten se pitäisi tehdä. Pylväiden korkeutta ja leveyttä osasin muokata, mutta siihen loppuivat minun taitoni.
Muiden blogeja lukiessani kiinnitin huomiota Tuomas Hartikaisen blogipostaukseen. Hän oli tehnyt tehtävän erittäin huolellisesti ja oli todella hyvä lisä, että kartat olivat kahdessa eri mittakaavassa. Tämä havainnollisti asiaa hyvin ja helpotti karttojen tulkitsemista, hyvä Tuomas!
Lopuksi
Kurssikerta oli aika haastava, mutta mielenkiintoinen. Oli jännittävää tehdä kartta näinkin konkreettisista asioista ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, mihin kaikkeen geoinformatiikkaa voidaan hyödyntää ja millaista dataa sen avulla voidaan tuottaa.
Lähteet:
Hartikainen T. (2022). Maa-gis-ta menoa. 3. Kurssikerta. Viitattu 1.3.2022
Mäcklin, K. (2022). GIS ja Kerttu. Viikko 3 – oppi kantapäiden kautta. Viitattu 8.2.2022
Veijalainen N. (2020) Ilmastonmuutos ja tulvat. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.3.2022
Wallius A. (2014). Norsunluurannikko saa jälleen myydä timanttejaan. Yle. Viitattu 8.2.2022
