4. Ruutuaineistoja ja laserkeilausta

Neljännellä viikolla tutustuimme hieman laserkeilaukseen ja ruutuaineistoihin. Harjoitustehtävissä jatkettiin QGIS-ohjelman työkaluihin tutustumista tekemällä ruudukoita ja lisäämällä niihin dataa. Taas jälleen osan asioista osasin tehdä itsenäisesti, mutta uusissa asioissa joutui keskittymään erittäin tarkasti, jotta pysyi mukana. Aikainen aamutunti ei ehkä ole minulle optimaalisin työskentelyaika, mutta onneksi kavereiden tuki auttaa jaksamaan. Unohtamatta taukojen jännittäviä Uno- ja läpsypelejä.

Harjoitus

Ensimmäinen harjoitus aloitettiin tällä kertaa valmiista projektista, jota lähdimme työstämään eteenpäin. Aloitimme tekemällä ruudukkotason, johon lisättiin tietoa väestöstä. Valitsin omiksi muuttujikseni ruotsinkieliset asukkaat ja kaikki asukkaat. Näistä muuttujista laskin ruotsinkielisten osuuden alueen koko väestöstä (kuva 1)

Kuva 1: Ruotsinkielisten osuus (%) koko väestöstä Pääkaupunkiseudulla.

Kartasta huomataan, että suuressa osassa pääkaupunkiseutua on ruotsinkielisiä alle 5,1% väestöstä. Erityisesti Itä-Helsingissä on laaja alue, jossa ei ole juurikaan ruotsinkielistä väestöä. Tällä alueella on sen sijaan muun kuin suomen- ja ruotsinkielistä väestöä suhteellisen paljon suurella alueella (kuva 2).

Kuva 2: Muun kuin suomen-, ruotsin- ja saamenkielisen väestön osuus (%) koko väestöstä. 

QGIS-taitoni loppuivat tämän kartan tekemiseen, sillä en osannut lisätä peruskarttaa työhön mukaan, vaan sain lisättyä pelkästään kuvassa 1 olleen ruudukon ja Pääkaupunkiseudun väestötiedot. Kuitenkin ruudukko on jotenkuten vertailtavissa edellisen kartan kanssa.

Jos verrataan kuvan 1 kartan ruudukkoa ja kuvan 2 ruudukkoa huomataan, että joillakin alueilla, joilla on paljon ruotsinkielistä väestöä, on vähemmän muun kielistä väestöä kuin niillä alueilla, joilla on vähemmän ruotsinkielisiä. Esimerkiksi Soukanniemessä ja Suvisaaristossa lounaishelsingissä on ruotsinkielistä väestöä 22,9 prosentista jopa 66,7 prosenttiin ja muun kielisiä hyvin vähän (noin 0-12,6%). Toki on huomioitava, että nämä osuudet on laskettu absoluuttisista luvuista, joten yksikin tietyn kielinen asukas yhden ruudun alueella voi nostaa prosenttiluvun korkeaksi, mikäli alueella on vähän asukkaita. Siten se voi vääristää mielikuvaa suuremman alueen asukkaiden ominaisuuksista, jos ruutujen asukastiheys poikkeaa voimakkaasti toisistaan. 

Miia Mattila sanoi mielestäni hyvin blogissaan, että ruutujen käytön mielekkyyttä kannattaa pohtia tapauskohtaisesti. Hän kirjoittaa: “Esimerkiksi kokonaisväestön kuvaaminen absoluuttisilla lukuarvoilla olisi järkevää, mutta jonkin alakategorian, kuten juuri ulkomaan kansalaisten määrän kuvaaminen vastaavalla tavalla vaatii jo kartan lukijalta jonkin verran taustatietoa alueen väestöntiheydestä, jottei ilmiöstä synny vinoutunutta kuvaa.”

Lopputunnilla aloitettiiin valmistelemaan seuraavan viikon juttuja. Tutkailimme hieman Pornaisten karttaa ja hiirenklikkailuiden orkesteri toi mieleen joulukuiset päivät Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssilla. Joku voisi sanoa jopa meditatiiviseksi kokemukseksi.

Lopuksi

QGIS alkaa perusomaisuuksiltaan tuntumaan helpolta, mutta mitä enemmän uusia asioita tulee, sitä enemmän pää menee solmuun. Välillä tuntuu, että vaikka osaan tehdä jonkun asian tietyllä tavalla, en ole silti aivan varma että miksi mitäkin teen. Uusia työkaluja on paljon, ja ne menevät helposti sekaisin. Myös esimerkiksi sen muistaminen, että mikä taso pitää mihinkin asetukseen lisätä tuottaa paljon päänvaivaa toistaiseksi. Jospa nämä tästä selkityisivät.

 

Lähteet:

Mattila M. (2022). Geoinfromatiikan menetelmiä harjoittelemassa. Ruudut ja rasterit.  Viitattu 9.3.2022