GIM2 – Rasterianalyysi I

GIM2 – Rasterianalyysi I

Seuraavassa harjoituksessa perehdytään puustoon Kevon kanjonin tarkastelualueella. Digitaalisen korkeusmallin ja mallinnettujen uomien lisäksi lähtöaineistona toimii Luonnonvarakeskuksen avoimet puustoaineistot vuodelta 2019. Luonnonvarakeskuksen karttamuotoiset aineistot ovat rasterimuodossa 16 m. x 16 m. hilalla, luokiteltuina havu- ja lehtipuiden eri tunnusluvuin, joista tässä harjoituksessa perehdytään erityisesti latvuspeittoon, kokonaisbiomassaan sekä latvuskorkeuteen. Metsäntutkimuslaitoksen metsien monilähteiseen inventoinnin maastotietoihin, satelliittikuviin sekä muuhun numeeriseen paikkatietoon perustuen luonnonvarakeskus on tuottanut metsävaratiedot koko Suomeen, joista yhdeksän karttateemajoukkoa on saatavilla Kevon alueella. Biomassa-aineistoissa puuston biomassa esitetään luokissa 10 kg/hehtaarilta, latvuspeiton osuuden kokonaispinta-alasta ollessa taasen arvioitu puuston vaakatasoon projisoituun latvusmalliin koealalta, jonka perusteella on regressiomallin avulla arvioitu alueellisilta koealueilta (Luonnonvarakeskus, 2021). Lehtipuuston latvuspeittävyys on johdettu koko puuston latvuspeittävyydestä käyttäen lehtipuuston pohjapinta-alan osuutta koko alan puuston pinta-alasta.

 

Kuva 1. Puuston biomassajakauma tarkastelualueella. Lähde: Luonnonvarakeskus, Maanmittauslaitos

 

Karttasarjat puuston biomassasta ja latvuspeittävyydestä on tuotettu summaamalla biomassaositerasterit Raster Calculator-työkalulla puulajeittain sekä muutettu biomassa-arvo tonneiksi hehtaareissa. Kuvan 1. kokonaisbiomassakarttasarjassa havainnollistuu puulajien kokonaisbiomassaerot sekä niiden alueellinen jakauma. Ympäristönä tarkastelualue on varsin mielenkiintoinen, verrattain pienelle alueelle mahtuu paljon puuston levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä, kuten kasvualustan soveltuvuus, vaihtelevat vuotuiset sääolosuhteet ravinteiden ja veden saatavuus, saatavan valon määrä, rinteen jyrkkyys, tilalliset rajoitteet ja kilpailu kasvupaikasta. Ilmeisimmät erot puulajien välillä ovat puuston sijoittuminen verrattain matalille korkeuksille pääasiallisesti uomastojen läheisyyteen, lehtipuiden dominanssi ja kuusen verrannolinen vähäisyys, sekä karummissa kasvuoloissa selviävien havupuiden kokonaisbiomassan keskittyminen uomien kaakkoisrinteen puolelle, lehtipuiden taasen vaatiessa luoteisrinteiden parempaa valonsaatavuutta. Havupuiden kilpaillessa samoista kasvualueista, on kuusen kokonaisbiomassa jäänyt varsin vähäiseksi alueella, männyn ollessa valtapuuna kuusen kanssa jaetuilla kasvualueilla ja männyn kilpaillessa myös lehtipuiden kasvualueilla.

Taulukko 1. Biomassan jakautuminen etäisyysvyöhykkein. Lähde: Luonnonvarakeskus

 

Kuva 2. Puuston latvuspeitto tarkastelualueella. Lähde: Luonnonvarakeskus, Maanmittauslaitos

Latvuspeittoaineisto taasen havainnollistaa paremmin taasen korkeampien korkeusvyöhykkeiden puustoa: Siinä missä kokonaisbiomassakartoissa tunturialueiden puusto jäi miltei täysin pois asetettujen raja-arvojen takia, havainnollistuu havupuiden määrä korkeammilla alueilla paremmin latvuspeittokartoissa.

Taulukko 2. Latvuspeitteen jakauma korkeusvyöhykkeittäin

 

Lähteet

Luonnonvarakeskus. Puustoaineistot. 2019

Luonnonvarakeskus. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-metsasuunnittelu/metsavarakartat-ja-kuntatilastot/. Noudettu 5.12.2021

Maanmittauslaitos. Korkeusmalli 2 m. x 2m. 2020

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *