GIM 2 – Rasterianalyysi II

GIM 2 – Rasterianalyysi II

Rasterianalyysit jatkuvat kasvustoteemalla, tällä kertaa kotimaisista Luonnonvarakeskuksen puustoaineistoista siirrymme kohti laajempaa eurooppalaista skaalaa ja CORINE-maanpeiteluokka-aineistoa, joka ottaa projektissamme rasterimuodon 2 m. x 2 m. pikselikoolla. Aineistoa on käsitelty kevyempään muotoon rajaamalla se vain tarkastelualueelle Clip Raster-työkalulla, tehty tietokantaliitos Excel-taulukosta Join-työkalulla ja otettu aineiston attribuuttitaulukon sisältö tarkempaan tarkasteluun. Tämän jälkeen maanpeiteaineiston ja edeltävien harkkojen maasto- ja uomamallien perusteella on tehty soveltuvuusanalyysi telttapaikoille työvaiheiden virtaviivaistamiseen ja automointiin soveltuvassa ModelBuilderissa, jonka käyttöliittymän ESRI:n paikkatietojärjestelmäkonglomeraatti on näemmä tuonut leikkaa-liimaa toiminnolla suoraan alkuperäisestä 2000-luvun alun Microsoft Paintista.

 

Kuten kuva 1. ja taulukko 1. hyvin havainnollistavatkin, yli 60 prosenttia tarkasteltavasta alueesta on luokiteltu varvikoiksi ja nummiksi, pääasiassa kanjonia korkeammilla tunturilakeuksilla, joissa kasvualusta ei sovellu suuremmille puille, eikä maastonmuodot mahdollista soiden muodostumista. Täysin paljasta kalliomaata on vain tuntureiden huipulla, järvien ollessa taasen pitkälti jokien yhteydessä. Lehtimetsien osuus ja sijainti paisterinteillä korostuu edeltävän projektin mukaisesti, havu- ja sekametsien luokituksen jäädessä melko vähäiseksi verrattuna edeltäviin puustokarttoihin. Siinä missä Kevojoen kummallakin puolella olisi rantahietikoiksi luokiteltavaa maanpeitettä, on luokittunut kuitenkin vain joen kaakkoispuoli luokan mukaan.

Tämä havainnollistaneekin sitä, että muun muassa maanpeitettä tarkkailevan Landsat-kaukokartoitussatelliitin datasta tuotettu yhteiseurooppalainen Corine Land Cover-aineisto tuotetaan luokittelemalla ja keskiarvoistamalla alueen maankäyttöä, määrittäen yhden arvon joka pikselille, vaikka todellisuudessa joen kaakkoistörmä voisi olla tarkemmalla skaalalla sekoitus vaikkapa havupuuvaltaista kivennäismaata, rantahietikkoaja sisämaan kosteikkoa maalla. Kuuden vuoden välein pääasiallisesti satelliittikuvien visuaalisella tarkastelulla tuotettavasta Corine Land Cover-aineistosta Suomen ympäristökeskus tuottaa kuitenkin tarkempaa kansallista dataa muun muassa maanmittauslaitoksen ja luonnonvarakeskuksen kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoilla. Tässäkin harjoituksessa käytetty vuoden 2018 CLC-aineisto jäänee kuitenkin lajinsa viimeiseksi, uuden sukupolven yhteiseurooppalaisen maanpeiteseurantajärjestelmän ollessa jo kehityksessä.

 

Kuva 1. Tarkastelualueen maanpeite Corine land cover-luokituksella. Lähde: SYKE, Maanmittauslaitos

 

Taulukko 1. Maanpeiteluokkien jakautuminen tarkastelualueella. Lähde: SYKE

 

Seuraavan kartan sopivat sijainnit telttapaikalle Kevolla on määritelty eri aineistoja ristiintarkastelemalla soveltuvuusanalyysilla seuraavin vaatimuksin:

Telttapaikan tulee sijaita alle 260 metrin korkeudella, metsäpohjaisella maanpeitteellä, alle 10 astetta jyrkällä rinteellä ja enintään 200 metrin etäisyydellä vesiuomista, eikä se voi olla pohjoiseen avautuvalla rinteellä. Telttapaikalle soveltuvat alueet ovat koostettu useammasta aineistosta, joista on binäärisellä luokittelulla määritelty sopivat sekä sopimattomat sijainnit, jonka jälkeen niistä on mallinnettu soveltuvuusanalyysilla ne sijainnit, jotka soveltuvat telttapaikalle kaikkien aineistojen pohjalta. Telttapaikalle soveltuvat sijainnit saavat paikkapaikoin hieman kummallisia muotoja niiden ollessa muutettuna rasterimuodosta vektoreiksi. Rajoitteena toimii jälleen lähtöaineiston tarkkuus, osan polygoneista ollessa suoraan uomien päällä.

 

Kuva 2. Telttapaikat maastokartalla. Lähde: Maanmittauslaitos, ESRI.

 

Pääasiassa soveltuvuusanalyysi tuotti toivottavia tuloksia, joita voi käyttää ainakin suuntaa-antavana pohjana telttapaikan määrittelylle. Siihen, kasvaako juuri täydellisen telttapaikan päällä puu tai möllöttääkö siinä suurenmoinen siirtolohkare, ei aineisto ota kantaa. Lisäkriteereinä telttapaikalle voisi määrittää sen saavutettavuus esimerkiksi vesistöjen ja jyrkkien rinteiden rajaamana, riittävä koko teltalle, sijainnin suojaisuus tuulelta ja se, ettei teltta satu kuoppaan johon sateen yllättäessä kerääntyy kaikki vesi. Telttapaikan lisäksi soveltuvuusanalyyseja voi soveltaa kokonaisen vaelluksen suunnitteluun: Reitti on suunniteltavissa päiväkohtaisesti sopivaksi kuljetulta etäisyydeltään ja korkeusvaihteluiltaan, ruokailut on ajoitettavissa taukopaikoille joissa on saatavilla virtaavaa vettä ja sopivan suojaisaa, riippumaton voi iskeä kiinni vaikkapa reitin varteen sopivan puustoiselle ja suojaiselle alueelle, kahden riittävän suuren ja etäisyydeltään soveltuvien puiden väliin, jonka voi vaikka laserkeilausaineistosta määrittää. Sääaineistoista on selvitettävissä ajankohta vaellukselle jolloin keskimääräisesti sääolot ovat suotuisimmat lämpötilaltaan ja sateisuudeltaan, ja parhaat kala-apajat on haarukoitavissa vesistöaineistoista. Avoimia aineistoja löytyy miltei joka lähtöön innokkaalle vaeltajalle, ja seuraava kartta onkin väsätty helikopterein matkustaville eräilijöille: Aineistoista on määritelty maastonmuodoltaan tasaiset harvapuustoiset kivennäismaa-alueet riittävän etäällä jyrkistä rinteistä ja maastoesteistä, joista helikopterin laskeutumiselle riittävän suuret alueet on haarukoitu luomalla negatiivinen 15 metrin bufferi alueiden ulkoreunalle, tuottaen kummaltakin sivultaan vähintäänkin 30 metriä leveät laskeutumisalueet, jonne helikopteri ylipäätänsä mahtuisi laskeutumaan tunturituulessakin. Tämän lisäksi telttapaikkapolygoneille on laskettu etäisyys lähimpään kopteripaikkaan, joka tosin kulkee toistaiseksi vain linnuntietä ottamatta huomioon vesistöjä, jyrkkiä rinteitä ja muuta haastavaa maastoa.

 

Kuva 3. Teltta- ja helikopteripaikat maastokartalla. Lähde: Maanmittauslaitos, ESRI.

 

Lähteet

ESRI. Light Gray Canvas-taustakartta.

Suomen ympäristökeskus. Corine land cover 2018.

Maanmittauslaitos. Maastokartta.

Maanmittauslaitos. Korkeusmalli 2 m. x 2 m.