Kyhäsin kokoon keväällä 2015 Helsingin yliopistolla tiedeteeman, jossa käsiteltiin nykyisin käynnissä olevaa ilmastonmuutosta ja sen seurauksia eri tieteenalojen näkökulmista. Ohjelmasarja kulki samalla nimellä kuin tämä blogi: Ilmasto muuttaa kaiken. Asiat menivät ihan kivasti. Porukkaa oli ja keskustelu oli kiinnostavaa.
Tuolloin kuvasin aihetta näin:
Ilmasto lämpenee. Ilmastonmuutos on vuosisadan kysymys. Uhka ei silti peitä muita ongelmia alleen, päinvastoin. Ilmastonmuutos sähköistää kysymykset resurssipulasta, eriarvoisuudesta, vesikriisistä: se käskee toimimaan heti. Eikä ilmastonmuutos ole vain ilmastotutkimuksen asia. Lämpeneminen muuttaa kalavedet ja sienimetsät, talouden ja politiikan, kuluttamisen ja moraalin. Ongelma on maailmanlaajuinen, sen seuraukset paikallisia, moninaisia ja vaikeasti ennustettavia. Ihminen muuttaa ilmaston, ja ilmasto muuttaa kaiken.
Samalla kirjoitin Helsingin yliopiston ilmastoasioita liippaavista tutkimusaloista verkkojutun, Suo. Kuokka. Jussi. Konsta Leppänen otti kuvat ja Tuomo-Pekka Arhi koodasi. Kirjoittajalle juttu oli täynnä tartuttavia langanpäitä. Tätä kaikkea ei kannattanut jättää tähän.
Nimittäin Helsingin yliopistolla tehdään eri tiedekunnissa, useilla laitoksilla, ties kuinka monessa tutkimusryhmässä tutkimusta, joka liittyy ilmastonmuutokseen. Toiseksi koko yhteiskunnan ja biosfäärin läpäisevä globaali muutos ei voi mitenkään olla vain ilmlastoa tai ilmastonmuutoksen eri aspekteja tutkivan tieteen asia. Tieto lisääntyy ja samalla paine tehdä ilmastonmuutokselle jotain kasvaa. Ilmastotutkija, akatemiaprofessori Markku Kulmala puhuu usein 40 vuoden aikaikkunasta, jonka aikana ilmastonmuutokselle voitaisiin vielä tehdä jotakin. Hän ei ole millään tapaa pessimistisin tieteentekijä alallaan.
Selvällä englannin kielellä: business as usual tarkoittanee mitä todennäköisimmin että shit hits the man fan.
Tällä blogilla ei siis ole hirveästi tekemistä minun kanssani. Paitsi että minä suodatan tänne niitä paloja, jotka milloinkin koen kiinnostaviksi. Olen Mikko Pelttari, Helsingin yliopiston tiedelehden Yliopiston toimittaja vuodesta 2011. Tyrvääläissyntyinen, mutta Tampereella opiskellut ja kasvanut aikuiseksi.
Toimittajan hommissa ammatti-identiteetti ei kasva itsekseen. Olen koettanut harjoitella kahta asiaa: yhtäältä nähdä kenen äänenä omani kaikuu ja toisaalta ajatella asioita — erityisesti vahvasti kaksijakoistuneita spektaakkeleja — monipuolisesti ja eri suunnista. Se ei ole ainakaan minulle helppoa, mutta uskon että se kannattaa. Aina välillä muutan mieltäni. Sanomattakin lienee selvää, että kannan vastuun blogin mielipiteistä. Olisi kuitenkin liikaa sanottu, että mielipiteet olisivat omiani.
En kuulu puolueisiin, koska ne eivät sovi minulle. En ole aktiivinen ympäristöjärjestöissä, koska olen vapaa-ajalla erityisen laiska. Kumpikaan edellämainituista tuskin vaarantaisi uskottavuttani toimittajana. Ilmastonmuutos on polarisoitunut ja poliittinen kysymys. Että ihminen toimillaan lämmittää ilmastoa — se ei ole. Poliittinen lausumani voisi olla seuraava: mielestäni tavoittelemisen arvoinen maailma on ”maailma, johon mahtuu monta maailmaa”. Sellaiselle ilmastonmuutos on suurin uhka hyvin monella eri tavalla.
Ilmasto muuttaa kaiken on siis työblogi. Siinä tiedetoimittaja kirjoittaa ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä eri tieteenalojen vinkkelistä. Tiedetoimittajallakin on mielipiteitä, mutta mielipiteet ovat hyvin harvoin kiinnostavia. Koska blogi on työblogi, kirjoitan sitä työaikana ja saan sen kirjoittamisesta kuukausipalkkaa. Työhöni kuuluu enimmäkseen kaikkea muuta, joten blogi päivittyy verkkaan ja satunnaisesti ja kaiken muun ehdoilla.