Toisella kurssikerralla saimme myös tehtäväksi lukea Anna Leonowiczin artikkelin Two variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship ja kirjoittaa ylös sen herättämiä ajatuksia. Artikkeli käsittelee kahden päällekkäisen teeman käyttöä teemakartassa. Artikkelissa kerrotaan periaate, jolla kaksiteemainen kartta toimii ja tuodaan esille sen vahvuuksia ja heikkouksia. Artikkelissa selviää esimerkiksi se, että yhden teeman koropleettikartoilta on helpompi tarkastella ilmiöiden jakautumista, mutta oikein tehty kahden teeman kartta kuvaa paremmin asioiden välisiä suhteita.
Tieteellisien julkaisujen lukeminen englanniksi sujuu vielä kankeahkosti ja sainkin lukaista artikkelista pari kohtaa uudemman kerran ennen kuin niiden viesti aukesi. Artikkeli kertasi sekä syvensi tunnilla oppimiani ja ennestään tietämiäni asioita. Uuttakin tietoa tuli paljon, esimerkiksi kahden teeman kartan legenda oli aivan uusi tuttavuus. Artikkelissa kerrottu matemaattinen tapa tehdä tällainen legenda jäi kuitenkin minulta ymmärtämättä, kun kielimuuri ja rajalliset tiedot matematiikasta tulivat vastaan. Legendan perusperiaate on kuitenkin se, että tiedot ilmaistaan ruudukossa, jossa kumpaakin muuttujaa edustaa jokin väri ja legendan akseli. Muuttujien värit tummenevat ja sekoittuvat toisiinsa ja edustavat näin erilaisia ominaisuuksia. Jotta tällaisen legendan lukeminen olisi mahdollista, legendassa on oltava joko 4 (2×2) tai 9 (3×3) ruutua.
Kahden teeman koropleettikartat vaativat lukijoiltaan parempaa kartanlukutaitoa ja kovempaa keskittymistä kuin yhden teeman kartat. Niillä on kuitenkin mahdollista kuvata ilmiöiden suhteita, jotka kahta erillistä karttaa vertaamalla saattaisivat jäädä huomaamatta. Myös MapInfolla voisi varmaan tehdä tällaisia karttoja, tosin en tiedä pystyisikö sillä luomaan edellä kuvattua legendaa. Ehkäpä siihen löytyy vastaus kun tiedot ja taidot karttuvat.
Lähteet
Leonowicz, A. (2006). Two variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija, 33-37.
Toisen kurssikerran aikana kävimme läpi, miten tehdä MapInfolla erilaisia teemakarttoja ja asettaa niitä päällekkäin. Ennen itsenäistä työskentelyä harjoittelimme pylväs- ja ympyrädiagrammien tekoa ja muokkaamista Pohjois-Suomen kartalla. Tutustuimme myös moniin muihin teemakarttoihin, muun muassa pistekarttoihin, graduated-teemakarttoihin ja 3D-mallinnuksiin. MapInfolla on mahdollista tehdä niin monenlaisia teemakarttoja, että vienee aikansa ennen kuin opin muistamaan, millaisia ominaisuuksia niillä kaikilla on tai mikä on paras valinta mihinkin tilanteeseen. Opettelimme kurssikerran aikana myös, miten tietoja siirretään MapInfoon muista ohjelmista, esimerkiksi Excelistä.
Kurssikerran harjoituksena oli tehdä teemakartta, jossa on kaksi teemaa päällekkäin. Vailla selkeää kuvaa siitä, mitä halusin, aloin pallotella monen eri aiheen ja karttatyypin välillä. Tehtyäni neljä erilaista karttaa eri aiheista totesin, että johonkin oli tyydyttävä ja valitsin kartan, joka muodostuu koropleettiteemasta ja ympyrädiagrammeista. Kartta kuvaa väentiheyttä ja väestön rakennetta Pohjois-Suomen kunnissa (kuva 1). Jälkeenpäin huomasin, että kartantekovaiheessa minun olisi pitänyt kasvattaa ympyröiden kokoa, jotta karttaa olisi ollut helpompi tulkita. Otin siitä opikseni ja sama kömmähdys tuskin toistuu tulevaisuudessa.
Kuva 1. Pohjois-Suomen väentiheys ja väestön rakenne.
Kartan mukaan Pohjois-Suomi on hyvin harvaan asuttua aluetta erityisesti aivan maan pohjoisimmissa osissa. Etelämpänä suurimmat kaupungit erottuvat kartalla selkeinä asutuskeskittyminä, näistä suurimpana Rovaniemi. Muita kuntien väentiheyttä kasvattavia kaupunkeja ovat mm. Tornio ja Kemi Perämeren läheisyydessä sekä Kuusamo itärajan tuntumassa.
Pohjois-Suomen väestön rakenne on suhteellisen samanlainen kaikkialla: suurin osa kuntien väestöstä on 15-64 –vuotiaita. Erityisesti kaupunkien läheisyydessä työ- ja opiskeluikäisten määrät ovat muita ikäluokkia suurempia. Näillä alueilla alle 15–vuotiaiden ja yli 65–vuotiaiden määrät ovat jokseenkin samansuuruisia, mutta muissa Lapin kunnissa eläkeikäisten määrä kasvaa huomattavasti. Lapsien ja nuorien määrät sen sijaan laskevat. Kuten Ruut Uusitalo blogissaan totesi, tällainen ikärakenne tulee aiheuttamaan paineita kuntien terveydenhuollolle.
Lähteet
Uusitalo, R. (2015). Ruutin Geoinformatiikka-blogi. Pohjois-Suomen kuntien ikärakenteella on vaikutuksia nyt ja tulevaisuudessa. <https://blogs.helsinki.fi/ruutuusi/> Luettu 27.1.2015
Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia –kurssin ensimmäinen kerta kului paikkatiedon perusteiden ja kurssin sisällön läpi käymiseen. Kertasimme muun muassa sijainti- ja ominaisuustietojen merkitykset sekä rasteri- ja vektorimuotoisten paikkatietojen ominaisuudet. Lisäksi aloimme harjoitella jo ennestään hieman tutun MapInfon käyttöä.
Kurssikerran tehtävänä oli tehdä MapInfon avulla koropleettikartta vapaavalintaisesta aiheesta ja esittää se täällä blogissa. Ennen tätä opettelimme kuitenkin yhdessä teemakartan tekemistä aiheena muunkielisten ihmisten osuus Helsingin alueella. Lähes tuntemattoman ohjelman opettelu ja opetuksen seuraaminen vaati jatkuvan huomion ja reippaan tahdin takia olin vähällä pudota matkasta pari kertaa. Kokeilemalla ja virheiden kautta kuitenkin oppii ja lopputunnista MapInfon käyttö alkoikin jo sujua. Itse opin asiat kuitenkin nopeimmin ja parhaiten lukemalla, joten Moodlesta löytyviin kirjallisiin ohjeisiin tuli myös turvauduttua etenkin, kun oman koropleettikartan tekeminen alkoi.
Koska koropleettikartat toimivat parhaiten suhteellisilla määrillä absoluuttisten määrien sijaan, valitsin karttani aiheeksi suomenkielisten %-osuudet kunnissa vuonna 2011 (kuva 1). Aiheenvalintaa olisi ehkä voinut harkita hiukan pidempään, sillä suomenkielisten osuudet kunnissa ovat lähes kaikkialla päälle 90% eli erot ovat todella pieniä ja näin esimerkiksi legendan lukemisesta tulee haastavaa. Käytin histogrammityökalua apuna miettiessäni luokittelua ja totesin, että aineisto oli äärimmäisen vino. Tällöin ainoa MapInfossa tarjolla oleva järkevä vaihtoehto oli kvantiilit (Equal Count), jotka jakoivat aineiston niin, että jokaisessa luokassa oli yhtä suuri määrä havaintoja. Päänvaivaa minulle kuitenkin tuotti luokista viimeinen, joka paisui suhteettoman suureksi. Kyseiseen luokkaan kuuluvat kaikki kunnat, joissa suomenkielisten osuus on 3,2 – 95,7 % eli vaihteluväli on aivan valtava ja lukijan on mahdoton tietää kartalta, mihin tälle välille kyseinen kunta sijoittuu. Yrittäessäni ratkaista ongelmaa kokeilin myös muita luokittelutapoja, mutta niiden avulla kartalla näkyvät pienet erot katosivat täysin ja kartalta oli saatavissa entistä vähemmän tietoa.
Kuva 1. Suomenkielisten osuus kunnissa vuonna 2011.
Karttaa katsomalla näyttää siltä, että suomenkielisten osuus kunnissa on suurin sisämaassa sekä esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Rannikoiden suuntaan kuljettaessa osuudet vähenevät ja etenkin Suomen länsi- ja etelärannikon tuntumassa muunkielisten määrä on suhteellisen suuri. Näillä alueilla ruotsinkielen asema on vahva, mikä luultavasti selittääkin muutoksen. Erityisesti etelän pääkaupunkiseutu vetää myös maahanmuuttajia ja pakolaisia, mikä myös laskee suomenkielisten osuutta alueella. Suomenkielisten osuus laskee myös Lapissa, missä syynä on todennäköisesti saamen kielen puhujat, joiden määrä kasvaa pohjoisemmaksi mentäessä. Kartalla muutos Lapin suomenkielisten osuudessa näyttää jyrkältä, mutta kuten Eve Ikonen blogissaan totesi, harvaan asutuilla seuduilla, kuten Lapissa, suhteelliset osuudet saattavat näyttää suurilta, vaikka absoluuttiset määrät ovatkin pieniä.
Kartalta näkee myös, että suomenkielisten osuus laskee kaupunkien alueella. Esimerkiksi Tampere, Jyväskylä, Kuopio ja Kajaani erottuvat ympäröivistä kunnista suuremmilla muunkielisten osuuksilla. Kaupunkien tarjoamat työpaikat ja koulutusmahdollisuudet voivat olla yksi syy muunkielisten keskittymiseen näille alueille. Monien kaupunkien läheisyydessä ja rannikolla sijaitsee myös vastaanottokeskuksia, jotka todennäköisesti vaikuttavat asiaan. Suomen itäosissa Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueella suomenkielisten osuus laskee jonkin verran, syynä on mahdollisesti harvempi asutus Lapin tapaan sekä Venäjältä tulevat maahanmuuttajat.
Visuaalisesti itse kartta näyttää mielestäni ihan mukavalta esimerkiksi väriensä puolesta, mutta sen tekstiosuudet olisivat voineet olla parempia, esimerkiksi legendan lukeminen on vaikeahkoa. Myös otsikon olisin halunnut ilmaista ytimekkäämmin. Loppujenlopuksi olen kuitenkin jokseenkin tyytyväinen karttaan, olihan se ensimmäinen kunnollinen kartta, jonka olen MapInfolla tehnyt. Kartan teon ja analysoinnin jälkeen on jäljellä vielä yksi haaste eli blogimerkinnän tekeminen. Koska blogin ylläpitäminen on itselleni aivan vierasta, tulen varmaan viettämään melkoisesti aikaa ohjeiden ääressä.
