Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia –kurssin ensimmäinen kerta kului paikkatiedon perusteiden ja kurssin sisällön läpi käymiseen. Kertasimme muun muassa sijainti- ja ominaisuustietojen merkitykset sekä rasteri- ja vektorimuotoisten paikkatietojen ominaisuudet. Lisäksi aloimme harjoitella jo ennestään hieman tutun MapInfon käyttöä.

Kurssikerran tehtävänä oli tehdä MapInfon avulla koropleettikartta vapaavalintaisesta aiheesta ja esittää se täällä blogissa. Ennen tätä opettelimme kuitenkin yhdessä teemakartan tekemistä aiheena muunkielisten ihmisten osuus Helsingin alueella. Lähes tuntemattoman ohjelman opettelu ja opetuksen seuraaminen vaati jatkuvan huomion ja reippaan tahdin takia olin vähällä pudota matkasta pari kertaa. Kokeilemalla ja virheiden kautta kuitenkin oppii ja lopputunnista MapInfon käyttö alkoikin jo sujua. Itse opin asiat kuitenkin nopeimmin ja parhaiten lukemalla, joten Moodlesta löytyviin kirjallisiin ohjeisiin tuli myös turvauduttua etenkin, kun oman koropleettikartan tekeminen alkoi.

Koska koropleettikartat toimivat parhaiten suhteellisilla määrillä absoluuttisten määrien sijaan, valitsin karttani aiheeksi suomenkielisten %-osuudet kunnissa vuonna 2011 (kuva 1). Aiheenvalintaa olisi ehkä voinut harkita hiukan pidempään, sillä suomenkielisten osuudet kunnissa ovat lähes kaikkialla päälle 90% eli erot ovat todella pieniä ja näin esimerkiksi legendan lukemisesta tulee haastavaa. Käytin histogrammityökalua apuna miettiessäni luokittelua ja totesin, että aineisto oli äärimmäisen vino. Tällöin ainoa MapInfossa tarjolla oleva järkevä vaihtoehto oli kvantiilit (Equal Count), jotka jakoivat aineiston niin, että jokaisessa luokassa oli yhtä suuri määrä havaintoja. Päänvaivaa minulle kuitenkin tuotti luokista viimeinen, joka paisui suhteettoman suureksi. Kyseiseen luokkaan kuuluvat kaikki kunnat, joissa suomenkielisten osuus on 3,2 – 95,7 % eli vaihteluväli on aivan valtava ja lukijan on mahdoton tietää kartalta, mihin tälle välille kyseinen kunta sijoittuu. Yrittäessäni ratkaista ongelmaa kokeilin myös muita luokittelutapoja, mutta niiden avulla kartalla näkyvät pienet erot katosivat täysin ja kartalta oli saatavissa entistä vähemmän tietoa.

Karttaa katsomalla näyttää siltä, että suomenkielisten osuus kunnissa on suurin sisämaassa sekä esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Rannikoiden suuntaan kuljettaessa osuudet vähenevät ja etenkin Suomen länsi- ja etelärannikon tuntumassa muunkielisten määrä on suhteellisen suuri. Näillä alueilla ruotsinkielen asema on vahva, mikä luultavasti selittääkin muutoksen. Erityisesti etelän pääkaupunkiseutu vetää myös maahanmuuttajia ja pakolaisia, mikä myös laskee suomenkielisten osuutta alueella. Suomenkielisten osuus laskee myös Lapissa, missä syynä on todennäköisesti saamen kielen puhujat, joiden määrä kasvaa pohjoisemmaksi mentäessä. Kartalla muutos Lapin suomenkielisten osuudessa näyttää jyrkältä, mutta kuten Eve Ikonen blogissaan totesi, harvaan asutuilla seuduilla, kuten Lapissa, suhteelliset osuudet saattavat näyttää suurilta, vaikka absoluuttiset määrät ovatkin pieniä.

Kartalta näkee myös, että suomenkielisten osuus laskee kaupunkien alueella. Esimerkiksi Tampere, Jyväskylä, Kuopio ja Kajaani erottuvat ympäröivistä kunnista suuremmilla muunkielisten osuuksilla. Kaupunkien tarjoamat työpaikat ja koulutusmahdollisuudet voivat olla yksi syy muunkielisten keskittymiseen näille alueille. Monien kaupunkien läheisyydessä ja rannikolla sijaitsee myös vastaanottokeskuksia, jotka todennäköisesti vaikuttavat asiaan. Suomen itäosissa Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueella suomenkielisten osuus laskee jonkin verran, syynä on mahdollisesti harvempi asutus Lapin tapaan sekä Venäjältä tulevat maahanmuuttajat.

Visuaalisesti itse kartta näyttää mielestäni ihan mukavalta esimerkiksi väriensä puolesta, mutta sen tekstiosuudet olisivat voineet olla parempia, esimerkiksi legendan lukeminen on vaikeahkoa. Myös otsikon olisin halunnut ilmaista ytimekkäämmin. Loppujenlopuksi olen kuitenkin jokseenkin tyytyväinen karttaan, olihan se ensimmäinen kunnollinen kartta, jonka olen MapInfolla tehnyt. Kartan teon ja analysoinnin jälkeen on jäljellä vielä yksi haaste eli blogimerkinnän tekeminen. Koska blogin ylläpitäminen on itselleni aivan vierasta, tulen varmaan viettämään melkoisesti aikaa ohjeiden ääressä.

Lähteet

Ikonen, E. (2015). Even PAK-blogi. Kurssikerta 1. <https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/ > Luettu 19.1.2015