Blogi on nyt valmis. Kiitos mukavasta kurssista!

Viimeisellä kurssikerralla olikin sitten aika testata taas omaa osaamista. Tarkoituksena oli tällä kertaa kerätä omat aineistot ja tehdä niistä tekotavasta riippuen yksi tai useampi kartta. Kurssikerran aineistot tuli hakea netistä ennen varsinaista kurssikertaa ja tunnilla niistä luotiin vähintään kahden muuttujan karttoja.

Karttakohteen valinnan ainoana kriteerinä oli se, että valittu alue jakautuu 20-30 pienempään alueeseen, kuten valtioihin tai maakuntiin. Valitsin kartakseni tutun ja turvallisen Euroopan, jonka aineistot keräsin Euroopan Unionin ylläpitämältä Eurostat-sivustolta. Kurssi olisi ollut mukava päättää onnistuneeseen karttaan, mutta ikävä kyllä niin ei tällä kertaa käynyt. Ongelmat alkoivat jo kartan aiheesta: se käsittelee Euroopan valtioiden asukaslukuja ja väestön rakennetta. Kun ottaa huomioon, että netistä löytyy huimasti tietoa lähes mistä tahansa aiheesta, valitsemani aihe on tylsä. Luovuus katosi kuitenkin aineistonhankintavaiheessa ja päätinkin korvata sen puutteen tekemällä kartan aivan alkutekijöistä lähtien eli kuvan pohjalta.

Kartan käsittely alkoi pohjakartan kiinnittämisellä koordinaatistoon vastinpisteitä käyttämällä. Käytin tähän valmista World-tietokantaa aiemmilta kurssikerroilta. Sitten alkoikin työläs osio, nimittäin bittimuotoisen kartan piirtäminen tietokannaksi. Euroopassa riittää valtioita, joten tähän kuluikin hyvä tovi, mutta pääsin seuraavaan vaiheeseen eli aineistojen yhdistelyyn ongelmitta. Aineistojen käsittelyssä sen sijaan törmäsin lukuisiin pulmiin ja esteisiin, joiden ratkomiseen vierähti jälleen kerran aikaa.

Kun tietokannat oli sitten vihdoin siivottu ja saatu toimimaan, lopullinen teemakartta syntyi nopeasti. Siinä Euroopan valtioiden asukaslukuja on kuvattu koropleettikartalla, jonka päälle on lisätty väestön rakennetta havainnollistavia pylväitä (kuva 1). Aineistojen ollessa lähinnä EU:n jäsenvaltioista, joidenkin kartan maiden tiedot jäivät puuttumaan, mikä jäi näkymään kartalle ärsyttävinä viivoina. Eurostatista löytyvät väestön määrän ja rakenteen tietokannat olivat kuitenkin laajat verrattuna moniin muihin aiheisiin, joita aineistonkeruuvaiheessa harkitsin, joten olin vain tyytyväinen, että selvisin näinkin vähillä aukoilla tiedoissa.

Kartalta näkee, että Euroopassa tihein asutus sijaitsee Etelä- ja Länsi-Euroopassa. Pohjoismaissa, Baltiassa ja monissa Balkanin maissa väestöä on sen sijaan vähemmän. Ikärakenne on kaikkialla suhteellisen samanlainen: 15-64 –vuotiaiden ryhmä on suurin. Nuorempien ja vanhempien ikäryhmien määrät taas ovat monissa maissa yhtä suuret eli nämä pylväät ovat suunnilleen yhtä korkeita. Joissakin maissa, kuten Saksassa ja Italiassa, vanhempaa väestöä on jonkin verran enemmän.

Vaikkei kurssikerran tuotos ollutkaan mielestäni aivan onnistunut, olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon opin taas uutta. Sain myös kerrattua monia asioita, kuten esimerkiksi valtioiden ja saarien yhdistämistä saman nimen alle. Suvi Heittola toteaa osuvasti blogissaan, että vaikka kurssin mittaan välistä tuntuikin, ettei mikään uusi informaatio jää mieleen, voi näin loppujen lopuksi kuitenkin sanoa, että kyllä MapInfoa nyt osaa aiempaa huomattavasti paremmin käyttää. Sujuvaan ohjelman käyttöön on vielä pitkä matka, mutta ainakin ensimmäiset askeleet sitä kohti on nyt otettu.

Lähteet

Euroopan kartta. <http://www.enchantedlearning.com/geography/europe/outlinemap/> Luettu 23.2.2015

Eurostat – Data Explorer. <http://ec.europa.eu/eurostat/data/database> Luettu 23.2.2015

Heittola, S. (2015) PAK 2015. Viimeinen kurssikerta (24.2.2015). <https://blogs.helsinki.fi/heittola/> Luettu 14.3.2015

Toiseksi viimeinen kurssikerta aloitettiin perehtymällä GPS-paikantimien käyttöön sekä niillä kerätyn tiedon käsittelyyn MapInfossa. Dataa hankimme Kumpulan kampuksen ympäristöstä, missä kiersimme ryhmissä kirjaamassa ylös koordinaatti- ja korkeustietoja vapaavalintaisista aiheista. Meidän ryhmämme päätti kerätä tiedot kymmenestä lähialueen kahvilasta ja ravintolasta.

Luokassa kokosimme tiedot excel-taulukoksi, jonka taas toimme MapInfoon. Opettelimme esittämään nämä pistetiedot kartalla ”create points” –toiminnolla, joka toimii silloin, kun kohteista on tiedossa niiden koordinaatit. Pisteaineistoja voi tuoda kartalle myös geokoodaamalla, jota sitten harjoittelimmekin seuraavaksi Helsingin pelikonetietojen pohjalta.

Kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli harjoitella tietojen etsimistä ja tuomista internetistä sekä niiden kuvaamista kartalla pistemuotoisena. Valittavina aiheina olivat hasardit, kuten maanjäristykset, tulivuoret ja meteoriitit. Tavoitteena oli myös tehdä kartoista opetuskäyttöön sopivia. Itse päädyin kartoillani kuvaamaan tulivuoria sekä voimakkuudeltaan erilaisia maanjäristyksiä 1900-luvulta nykypäivään.

Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa yli kuuden magnitudin suuruisia maanjäristyksiä ja toinen kartta (kuva 2) taas esittää yli 7,5 magnitudin suuruisia järsityksiä viime vuosisadalta. Tarkoituksena oli osoittaa karttojen avulla, miten suurien maanjäristyksien määrä vähenee huomattavasti magnitudin kasvaessa. Törmäsin karttoja tehdessä ongelmaan, jonka myös Hanna Kaistinen blogissaan mainitsee: koska maanjäristykset keskittyvät samoille alueille maapallolla, karttamerkit menevät todella paljon päällekkäin ja kartoista tuli melkoisen sekavan näköisiä.

Kolmas tekemäni kartta kuvaa maailmalla tapahtuneita tulivuorenpurkauksia 1900- luvulta nykypäivään (kuva 3). Kurssikerran jälkeen tuli mieleen, että sen rinnalle olisi ollut mukava tehdä myös kartta maailman tulivuorien sijainneista Mirka Jokela-Määtän kartan tapaan. Näin voitaisiin vertailla hieman, missä päin maailmaa tulivuoret ovat aktiivisimpia ja miettiä syitä esimerkiksi eri tulivuorityypeistä.

Karttojen kuvaamat maanjäristykset ja tulivuoret esiintyvät pääasiassa litosfäärilaattojen reunojen läheisyydessä ja niitä voisikin hyödyntää esimerkiksi juuri laattatektoniikan opetuksen tueksi. Karttojen rinnalle sopisi litosfäärilaattojen rajoja kuvaava kartta (kuva 4), jotta oppilaat voisivat vertailla yhtäläisyyksiä. Tyynenmeren tulirengas erottuu kartoista erityisen voimakkaan seismisyyden ja vulkanismin takia, ja myös tästä aiheesta voisi liittää mukaan kartan (kuva 5).

Tällä kurssikerralla tekemäni kartat ovat ihan onnistuneita, mutta parempaankin olisi päässyt esimerkiksi harkitsemalla pidempään esitettäviä aiheita ja yhdistämällä useamman aiheen samalle kartalle. Tällöin kartoilta saatavat tiedot olisivat olleet runsaammat ja tulkinta mahdollisesti helpompaa. Kokonaisuudessaan kurssikerta oli kuitenkin mukava ja alun kenttätyö Kumpulan ympäristössä oli virkistävää vaihtelua.

Lähteet

Jokela-Määttä, M. (2015) Paikannettua tietoa. 6. kurssikerta – 19.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/mijokela/> Luettu 7.3.2015

Kaistinen, H. (2015) Hannan PAK-kurssiblogi. 6. kurssikerta – 19.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/hankaist/> Luettu 7.3.2015

Kuva 4. Litosfäärilaatat. <https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/maantieto/amerikka/3eis2/kuvamappi/kuvia/lr> Luettu 8.3.2015

Kuva5. Tyynenmeren tulirengas. <http://en.wikipedia.org/wiki/Ring_of_Fire#mediaviewer/File:Pacific_Ring_of_Fire.svg> Luettu 8.3.2015

Viidennellä kurssikerralla oli aika testata omia MapInfon käyttötaitoja. Tällä kertaa emme tehneet uusia karttoja, vaan tehtävänä oli käsitellä erilaisia aineistoja ja löytää niistä tietoja sekä vanhoilla että uusilla keinoilla, esimerkiksi bufferoinnin avulla.

Ennen itsenäistä harjoittelua opettelimme bufferointia eli puskurointia Pornaisten kartalla, jolta selvitimme mm. suurimpien teiden läheisyydessä olevien talojen määriä ja terveyskeskuksen vaikutusaluetta. Bufferointi on kätevä tapa rajata alueita jonkin karttakohteen, kuten tietyn viivan, alueen tai pisteen perusteella, ja tutkia sen jälkeen tämän vyöhykkeen tietoja. Kuten Heini Nieminen blogissaan mainitsi, bufferointi avaa paljon erilaisia mahdollisuuksia MapInfon käyttöön. Sillä voi mm. selvittää, kuten kurssikerralla tehtiin, erilaisia meluvyöhykkeitä ja niiden ominaisuuksia.

Kurssikerran itsenäistehtävät olivat perusteellisista ohjeista huolimatta todella vaativia ja välistä olinkin jo valmis luovuttamaan. Tehtävistä kuitenkin selvisi pitkällä pinnalla sekä edellisten kurssikertojen ohjeiden ja vierustoverin avulla. Harmitti paljon, kun huomasi että aiempien kertojen opit olivat niin huonosti muistissa. Loppujen lopuksi sain kuitenkin alla olevan taulukon (kuva 1) mukaisia vastauksia itsenäistehtäviin. Sitä en takaa, että ne olisivat oikein.

MapInfo on ohjelma, josta löytyy paljon erilaisia toimintoja. Tällä kurssilla on tullut opeteltua niistä keskeisimpiä, kuten teemakarttojen tekemistä, mikä alkaakin jo pikku hiljaa luonnistua. Myös tietokantojen käsittely, kuten aineistojen tuominen MapInfoon ja siellä niiden muokkaaminen ja yhdistely, onnistuu entistä paremmin. Kokemuksella ja tiedolla ohjelmasta saa varmasti irti paljon ja esimerkiksi erilaisien ongelmien tarkasteleminen ja ratkaiseminen tulee mahdolliseksi. Tämän hetkinen osaamiseni on kuitenkin aivan alkeiden tasolla ja vaaditaan vielä paljon lisäharjoitusta ennen kuin MapInfon käytön voi todella sanoa sujuvan.

Lähteet

Nieminen, H. (2015) Heininie’s blog. 5. ryhmäkerta: Bufferointia ja laskemista MapInfolla. <https://blogs.helsinki.fi/heininie/> Luettu 3.3.2015