Toiseksi viimeinen kurssikerta aloitettiin perehtymällä GPS-paikantimien käyttöön sekä niillä kerätyn tiedon käsittelyyn MapInfossa. Dataa hankimme Kumpulan kampuksen ympäristöstä, missä kiersimme ryhmissä kirjaamassa ylös koordinaatti- ja korkeustietoja vapaavalintaisista aiheista. Meidän ryhmämme päätti kerätä tiedot kymmenestä lähialueen kahvilasta ja ravintolasta.

Luokassa kokosimme tiedot excel-taulukoksi, jonka taas toimme MapInfoon. Opettelimme esittämään nämä pistetiedot kartalla ”create points” –toiminnolla, joka toimii silloin, kun kohteista on tiedossa niiden koordinaatit. Pisteaineistoja voi tuoda kartalle myös geokoodaamalla, jota sitten harjoittelimmekin seuraavaksi Helsingin pelikonetietojen pohjalta.

Kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli harjoitella tietojen etsimistä ja tuomista internetistä sekä niiden kuvaamista kartalla pistemuotoisena. Valittavina aiheina olivat hasardit, kuten maanjäristykset, tulivuoret ja meteoriitit. Tavoitteena oli myös tehdä kartoista opetuskäyttöön sopivia. Itse päädyin kartoillani kuvaamaan tulivuoria sekä voimakkuudeltaan erilaisia maanjäristyksiä 1900-luvulta nykypäivään.

Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa yli kuuden magnitudin suuruisia maanjäristyksiä ja toinen kartta (kuva 2) taas esittää yli 7,5 magnitudin suuruisia järsityksiä viime vuosisadalta. Tarkoituksena oli osoittaa karttojen avulla, miten suurien maanjäristyksien määrä vähenee huomattavasti magnitudin kasvaessa. Törmäsin karttoja tehdessä ongelmaan, jonka myös Hanna Kaistinen blogissaan mainitsee: koska maanjäristykset keskittyvät samoille alueille maapallolla, karttamerkit menevät todella paljon päällekkäin ja kartoista tuli melkoisen sekavan näköisiä.

Kolmas tekemäni kartta kuvaa maailmalla tapahtuneita tulivuorenpurkauksia 1900- luvulta nykypäivään (kuva 3). Kurssikerran jälkeen tuli mieleen, että sen rinnalle olisi ollut mukava tehdä myös kartta maailman tulivuorien sijainneista Mirka Jokela-Määtän kartan tapaan. Näin voitaisiin vertailla hieman, missä päin maailmaa tulivuoret ovat aktiivisimpia ja miettiä syitä esimerkiksi eri tulivuorityypeistä.

Karttojen kuvaamat maanjäristykset ja tulivuoret esiintyvät pääasiassa litosfäärilaattojen reunojen läheisyydessä ja niitä voisikin hyödyntää esimerkiksi juuri laattatektoniikan opetuksen tueksi. Karttojen rinnalle sopisi litosfäärilaattojen rajoja kuvaava kartta (kuva 4), jotta oppilaat voisivat vertailla yhtäläisyyksiä. Tyynenmeren tulirengas erottuu kartoista erityisen voimakkaan seismisyyden ja vulkanismin takia, ja myös tästä aiheesta voisi liittää mukaan kartan (kuva 5).

Tällä kurssikerralla tekemäni kartat ovat ihan onnistuneita, mutta parempaankin olisi päässyt esimerkiksi harkitsemalla pidempään esitettäviä aiheita ja yhdistämällä useamman aiheen samalle kartalle. Tällöin kartoilta saatavat tiedot olisivat olleet runsaammat ja tulkinta mahdollisesti helpompaa. Kokonaisuudessaan kurssikerta oli kuitenkin mukava ja alun kenttätyö Kumpulan ympäristössä oli virkistävää vaihtelua.

Lähteet

Jokela-Määttä, M. (2015) Paikannettua tietoa. 6. kurssikerta – 19.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/mijokela/> Luettu 7.3.2015

Kaistinen, H. (2015) Hannan PAK-kurssiblogi. 6. kurssikerta – 19.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/hankaist/> Luettu 7.3.2015

Kuva 4. Litosfäärilaatat. <https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/maantieto/amerikka/3eis2/kuvamappi/kuvia/lr> Luettu 8.3.2015

Kuva5. Tyynenmeren tulirengas. <http://en.wikipedia.org/wiki/Ring_of_Fire#mediaviewer/File:Pacific_Ring_of_Fire.svg> Luettu 8.3.2015