Kaikki kirjoittajan Inka Tolonen artikkelit

Kurssikerta 7

Viimeisellä kurssikerralla olikin sitten aika testata taas omaa osaamista. Tarkoituksena oli tällä kertaa kerätä omat aineistot ja tehdä niistä tekotavasta riippuen yksi tai useampi kartta. Kurssikerran aineistot tuli hakea netistä ennen varsinaista kurssikertaa ja tunnilla niistä luotiin vähintään kahden muuttujan karttoja.

Karttakohteen valinnan ainoana kriteerinä oli se, että valittu alue jakautuu 20-30 pienempään alueeseen, kuten valtioihin tai maakuntiin. Valitsin kartakseni tutun ja turvallisen Euroopan, jonka aineistot keräsin Euroopan Unionin ylläpitämältä Eurostat-sivustolta. Kurssi olisi ollut mukava päättää onnistuneeseen karttaan, mutta ikävä kyllä niin ei tällä kertaa käynyt. Ongelmat alkoivat jo kartan aiheesta: se käsittelee Euroopan valtioiden asukaslukuja ja väestön rakennetta. Kun ottaa huomioon, että netistä löytyy huimasti tietoa lähes mistä tahansa aiheesta, valitsemani aihe on tylsä. Luovuus katosi kuitenkin aineistonhankintavaiheessa ja päätinkin korvata sen puutteen tekemällä kartan aivan alkutekijöistä lähtien eli kuvan pohjalta.

Kartan käsittely alkoi pohjakartan kiinnittämisellä koordinaatistoon vastinpisteitä käyttämällä. Käytin tähän valmista World-tietokantaa aiemmilta kurssikerroilta. Sitten alkoikin työläs osio, nimittäin bittimuotoisen kartan piirtäminen tietokannaksi. Euroopassa riittää valtioita, joten tähän kuluikin hyvä tovi, mutta pääsin seuraavaan vaiheeseen eli aineistojen yhdistelyyn ongelmitta. Aineistojen käsittelyssä sen sijaan törmäsin lukuisiin pulmiin ja esteisiin, joiden ratkomiseen vierähti jälleen kerran aikaa.

Kun tietokannat oli sitten vihdoin siivottu ja saatu toimimaan, lopullinen teemakartta syntyi nopeasti. Siinä Euroopan valtioiden asukaslukuja on kuvattu koropleettikartalla, jonka päälle on lisätty väestön rakennetta havainnollistavia pylväitä (kuva 1). Aineistojen ollessa lähinnä EU:n jäsenvaltioista, joidenkin kartan maiden tiedot jäivät puuttumaan, mikä jäi näkymään kartalle ärsyttävinä viivoina. Eurostatista löytyvät väestön määrän ja rakenteen tietokannat olivat kuitenkin laajat verrattuna moniin muihin aiheisiin, joita aineistonkeruuvaiheessa harkitsin, joten olin vain tyytyväinen, että selvisin näinkin vähillä aukoilla tiedoissa.

Kuva 1. Euroopan väestön määrä ja rakenne vuonna 2013.
Kuva 1. Euroopan väestön määrä ja rakenne vuonna 2013.

Kartalta näkee, että Euroopassa tihein asutus sijaitsee Etelä- ja Länsi-Euroopassa. Pohjoismaissa, Baltiassa ja monissa Balkanin maissa väestöä on sen sijaan vähemmän. Ikärakenne on kaikkialla suhteellisen samanlainen: 15-64 –vuotiaiden ryhmä on suurin. Nuorempien ja vanhempien ikäryhmien määrät taas ovat monissa maissa yhtä suuret eli nämä pylväät ovat suunnilleen yhtä korkeita. Joissakin maissa, kuten Saksassa ja Italiassa, vanhempaa väestöä on jonkin verran enemmän.

Vaikkei kurssikerran tuotos ollutkaan mielestäni aivan onnistunut, olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten paljon opin taas uutta. Sain myös kerrattua monia asioita, kuten esimerkiksi valtioiden ja saarien yhdistämistä saman nimen alle. Suvi Heittola toteaa osuvasti blogissaan, että vaikka kurssin mittaan välistä tuntuikin, ettei mikään uusi informaatio jää mieleen, voi näin loppujen lopuksi kuitenkin sanoa, että kyllä MapInfoa nyt osaa aiempaa huomattavasti paremmin käyttää. Sujuvaan ohjelman käyttöön on vielä pitkä matka, mutta ainakin ensimmäiset askeleet sitä kohti on nyt otettu.

Lähteet

Euroopan kartta. <http://www.enchantedlearning.com/geography/europe/outlinemap/> Luettu 23.2.2015

Eurostat – Data Explorer. <http://ec.europa.eu/eurostat/data/database> Luettu 23.2.2015

Heittola, S. (2015) PAK 2015. Viimeinen kurssikerta (24.2.2015). <https://blogs.helsinki.fi/heittola/> Luettu 14.3.2015

Kurssikerta 6

Toiseksi viimeinen kurssikerta aloitettiin perehtymällä GPS-paikantimien käyttöön sekä niillä kerätyn tiedon käsittelyyn MapInfossa. Dataa hankimme Kumpulan kampuksen ympäristöstä, missä kiersimme ryhmissä kirjaamassa ylös koordinaatti- ja korkeustietoja vapaavalintaisista aiheista. Meidän ryhmämme päätti kerätä tiedot kymmenestä lähialueen kahvilasta ja ravintolasta.

Luokassa kokosimme tiedot excel-taulukoksi, jonka taas toimme MapInfoon. Opettelimme esittämään nämä pistetiedot kartalla ”create points” –toiminnolla, joka toimii silloin, kun kohteista on tiedossa niiden koordinaatit. Pisteaineistoja voi tuoda kartalle myös geokoodaamalla, jota sitten harjoittelimmekin seuraavaksi Helsingin pelikonetietojen pohjalta.

Kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli harjoitella tietojen etsimistä ja tuomista internetistä sekä niiden kuvaamista kartalla pistemuotoisena. Valittavina aiheina olivat hasardit, kuten maanjäristykset, tulivuoret ja meteoriitit. Tavoitteena oli myös tehdä kartoista opetuskäyttöön sopivia. Itse päädyin kartoillani kuvaamaan tulivuoria sekä voimakkuudeltaan erilaisia maanjäristyksiä 1900-luvulta nykypäivään.

Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa yli kuuden magnitudin suuruisia maanjäristyksiä ja toinen kartta (kuva 2) taas esittää yli 7,5 magnitudin suuruisia järsityksiä viime vuosisadalta. Tarkoituksena oli osoittaa karttojen avulla, miten suurien maanjäristyksien määrä vähenee huomattavasti magnitudin kasvaessa. Törmäsin karttoja tehdessä ongelmaan, jonka myös Hanna Kaistinen blogissaan mainitsee: koska maanjäristykset keskittyvät samoille alueille maapallolla, karttamerkit menevät todella paljon päällekkäin ja kartoista tuli melkoisen sekavan näköisiä.

Kuva 1. Yli kuuden magnitudin maanjäristykset 1900-luvulta nykypäivään.
Kuva 1. Yli kuuden magnitudin maanjäristykset 1900-luvulta nykypäivään.
kk6_02
Kuva 2. Yli 7,5 magnitudin maanjäristykset 1900-luvulta nykypäivään.

Kolmas tekemäni kartta kuvaa maailmalla tapahtuneita tulivuorenpurkauksia 1900- luvulta nykypäivään (kuva 3). Kurssikerran jälkeen tuli mieleen, että sen rinnalle olisi ollut mukava tehdä myös kartta maailman tulivuorien sijainneista Mirka Jokela-Määtän kartan tapaan. Näin voitaisiin vertailla hieman, missä päin maailmaa tulivuoret ovat aktiivisimpia ja miettiä syitä esimerkiksi eri tulivuorityypeistä.

Kuva 3. Tulivuorenpurkaukset 1900-luvulta nykypäivään.
Kuva 3. Tulivuorenpurkaukset 1900-luvulta nykypäivään.

Karttojen kuvaamat maanjäristykset ja tulivuoret esiintyvät pääasiassa litosfäärilaattojen reunojen läheisyydessä ja niitä voisikin hyödyntää esimerkiksi juuri laattatektoniikan opetuksen tueksi. Karttojen rinnalle sopisi litosfäärilaattojen rajoja kuvaava kartta (kuva 4), jotta oppilaat voisivat vertailla yhtäläisyyksiä. Tyynenmeren tulirengas erottuu kartoista erityisen voimakkaan seismisyyden ja vulkanismin takia, ja myös tästä aiheesta voisi liittää mukaan kartan (kuva 5).

Kuva 4. Litosfäärilaatat.
Kuva 4. Litosfäärilaatat.
Kuva 5. Tyynenmeren tulirengas.
Kuva 5. Tyynenmeren tulirengas.

Tällä kurssikerralla tekemäni kartat ovat ihan onnistuneita, mutta parempaankin olisi päässyt esimerkiksi harkitsemalla pidempään esitettäviä aiheita ja yhdistämällä useamman aiheen samalle kartalle. Tällöin kartoilta saatavat tiedot olisivat olleet runsaammat ja tulkinta mahdollisesti helpompaa. Kokonaisuudessaan kurssikerta oli kuitenkin mukava ja alun kenttätyö Kumpulan ympäristössä oli virkistävää vaihtelua.

Lähteet

Jokela-Määttä, M. (2015) Paikannettua tietoa. 6. kurssikerta – 19.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/mijokela/> Luettu 7.3.2015

Kaistinen, H. (2015) Hannan PAK-kurssiblogi. 6. kurssikerta – 19.2.2015. <https://blogs.helsinki.fi/hankaist/> Luettu 7.3.2015

Kuva 4. Litosfäärilaatat. <https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/maantieto/amerikka/3eis2/kuvamappi/kuvia/lr> Luettu 8.3.2015

Kuva5. Tyynenmeren tulirengas. <http://en.wikipedia.org/wiki/Ring_of_Fire#mediaviewer/File:Pacific_Ring_of_Fire.svg> Luettu 8.3.2015

Kurssikerta 5

Viidennellä kurssikerralla oli aika testata omia MapInfon käyttötaitoja. Tällä kertaa emme tehneet uusia karttoja, vaan tehtävänä oli käsitellä erilaisia aineistoja ja löytää niistä tietoja sekä vanhoilla että uusilla keinoilla, esimerkiksi bufferoinnin avulla.

Ennen itsenäistä harjoittelua opettelimme bufferointia eli puskurointia Pornaisten kartalla, jolta selvitimme mm. suurimpien teiden läheisyydessä olevien talojen määriä ja terveyskeskuksen vaikutusaluetta. Bufferointi on kätevä tapa rajata alueita jonkin karttakohteen, kuten tietyn viivan, alueen tai pisteen perusteella, ja tutkia sen jälkeen tämän vyöhykkeen tietoja. Kuten Heini Nieminen blogissaan mainitsi, bufferointi avaa paljon erilaisia mahdollisuuksia MapInfon käyttöön. Sillä voi mm. selvittää, kuten kurssikerralla tehtiin, erilaisia meluvyöhykkeitä ja niiden ominaisuuksia.

Kurssikerran itsenäistehtävät olivat perusteellisista ohjeista huolimatta todella vaativia ja välistä olinkin jo valmis luovuttamaan. Tehtävistä kuitenkin selvisi pitkällä pinnalla sekä edellisten kurssikertojen ohjeiden ja vierustoverin avulla. Harmitti paljon, kun huomasi että aiempien kertojen opit olivat niin huonosti muistissa. Loppujen lopuksi sain kuitenkin alla olevan taulukon (kuva 1) mukaisia vastauksia itsenäistehtäviin. Sitä en takaa, että ne olisivat oikein.

Kuva 1. Vastaukset kurssikerran itsenäistehtäviin.
Kuva 1. Vastaukset kurssikerran itsenäistehtäviin.

MapInfo on ohjelma, josta löytyy paljon erilaisia toimintoja. Tällä kurssilla on tullut opeteltua niistä keskeisimpiä, kuten teemakarttojen tekemistä, mikä alkaakin jo pikku hiljaa luonnistua. Myös tietokantojen käsittely, kuten aineistojen tuominen MapInfoon ja siellä niiden muokkaaminen ja yhdistely, onnistuu entistä paremmin. Kokemuksella ja tiedolla ohjelmasta saa varmasti irti paljon ja esimerkiksi erilaisien ongelmien tarkasteleminen ja ratkaiseminen tulee mahdolliseksi. Tämän hetkinen osaamiseni on kuitenkin aivan alkeiden tasolla ja vaaditaan vielä paljon lisäharjoitusta ennen kuin MapInfon käytön voi todella sanoa sujuvan.

Lähteet

Nieminen, H. (2015) Heininie’s blog. 5. ryhmäkerta: Bufferointia ja laskemista MapInfolla. <https://blogs.helsinki.fi/heininie/> Luettu 3.3.2015

Kurssikerta 4

Neljännen kurssikerran aiheina oli ruutukarttojen tekeminen ja MapInfolla piirtäminen. Tunnilla teimme pääkaupunkiseudulle keskittyvän ruutukartan vapaavalintaisesta aiheesta. Valitsin karttani aiheeksi muunkielisten määrät (kuva1).

Kuva 1. Muunkielisten määrät pääkaupunkiseudulla.
Kuva 1. Muunkielisten määrät pääkaupunkiseudulla.

Tein ruutukartasta ensin kaksi eri versiota eri ruutukoolla. Alun perin ajattelin, että pienemmällä ruutukoolla kartalta voisi lukea tarkempia tietoja, mutta lopputuloksen tulkinta vaikeutuikin melkoisesti. Päädyin siksi yleistetympään versioon eli yhden ruudun sivu on 500 metriä. Luokittelutavan valinta oli yhtä haastavaa kuin aina ennenkin, samoin luokkien sopivan määrän löytäminen tuotti päänvaivaa. Lopputulos on mielestäni ihan tyydyttävä, mutta muunkielisten määrien kuvaamiseen on varmasti parempiakin vaihtoehtoja ja esimerkiksi luokkien määrää olisi voinut vähentää parilla luokalla. Puhumattakaan sitten siitä, että ruuduilta olisi ollut tarkoitus poistaa rajat, mutta epähuomiossa ne jäivät lopulliseen versioon.

Tekemässäni kartassa muunkielisten määrät näyttävät noudattavan yleistä väentiheyttä: tiiviimmin asutuilla alueilla myös muunkielisten määrät kasvavat. Kartasta näkee, että muunkielisiä on paljon mm. kantakaupungissa sekä liikenneväylien, kuten moottoriteiden ja junaratojen, läheisillä esikaupunkialueilla. Muunkielisten määrät ovat erityisen suuria Helsingin alueella ja laskevat ympäröivillä seuduilla, esimerkiksi Espoossa määrät ovat huomattavasti pienempiä. Myös Helsingissä on jonkin verran sisäistä vaihtelua: muunkielisiä on ydinkeskustan lisäksi paljon kaupungin itäisissä ja koillisissa osissa.

Kartan antamia tietoja olisi varmasti helpompi tulkita, jos tuntisi pääkaupunkiseutua paremmin. Kuten Suvi Heittola blogissaan mainitseekin, erilaisten kaupunginosien sijaintien ja nimien tietäminen helpottaisi kartan analysoimista. Nimistön lisääminen kartalle saattaisi olla hyvä idea ja kokeilemalla selviäisi, tekisikö se kartasta liian sekavan. Ainakin tärkeimpien liikenneväylien merkitseminen olisi kartan tulkinnan kannalta hyväksi.

Kuten Pauliina Hongisto blogissaan toteaa, hyvällä ruutukartalla voi kuvata tietoja esimerkiksi koropleettikarttaa tarkemmin: tiedot eivät ole sidoksissa valmiiksi rajattuihin alueisiin, kuten kunnanrajoihin. Ruutujen kokoa muuttamalla voi itse säädellä, miten tarkasti haluaa esittää tiedot eli sekä hyvin yksityiskohtaiset sekä yleistetyt kartat ovat mahdollisia. Ruututeemakartoilla voi myös esittää sekä absoluuttista että suhteellista tietoa, ja on varmaan tapauskohtaista, kumpi esitystapa toimii paremmin.

Lähteet

Heittola, S. (2015). PAK 2015. Kurssikerta 4 (3.2.2015). <https://blogs.helsinki.fi/heittola/> Luettu 15.2.2015

Hongisto, P. (2015). PAK à la Pauliina. Kurssikerta 4 – Ruotsinkieliset ruutuina. <https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/> Luettu 15.2.2015

Kurssikerta 3

Tällä kurssikerralla keskityttiin MapInfon tietokantojen ominaisuuksiin ja opeteltiin mm. siirtämään tietoja muista ohjelmista sekä tuottamaan uutta tietoa vanhan pohjalta. Harjoittelu tapahtui Afrikan kartalla, johon toimme tietoja Afrikan konflikteista, öljylähteistä ja timanttikaivoksista. Kurssikerran tehtävät vaativat jatkuvaa tarkkuutta ja uusia asioita tuli vastaan runsaasti. En siis oleta, että muistaisin niistä puoliakaan seuraavalla kerralla, mutta toivottavasti edes tärkeimmät jäivät mieleen.

Kuva 1. Afrikan timanttikaivosten, öljylähteiden ja konfliktialueiden sijainnit.
Kuva 1. Afrikan timanttikaivosten, öljylähteiden ja konfliktialueiden sijainnit.

Arttu Paarlahden Afrikan karttaa (kuva1) katsomalla näyttäisi siltä, että konfliktit ovat sijoittuneet timanttikaivosten ja öljylähteiden läheisyyteen. Nämä vaurautta tuottavat luonnonvarat ovat varmasti olleet osallisena moniin konflikteihin, mutta täydellistä syy-seuraussuhdetta niiden takana tuskin on. Kuten Joonas Alanko blogissaan totesi, monet Afrikan konfliktit pohjautuvat myös etnisiin taustoihin ja ristiriitoihin.

Afrikan kartan tietokantoihin kuuluu paljon muutakin tietoa konfliktien, timanttien ja öljylähteiden sijaintien lisäksi. Näistä tietokannoista selviää esimerkiksi konfliktien ajankohdat sekä tarkempia tietoja öljylähteiden ja timanttikaivoksien tuottavuudesta. Runsaammilla tiedoilla on mahdollista tehdä huomattavasti tarkempia ja oikeampia päätelmiä alueiden tapahtumista. Esimerkiksi tietoja öljynporauksen ja timanttikaivosten tuotannon alkamisvuosista voitaisiin verrata konfliktien alkamisvuosiin ja etsiä sitä kautta mahdollisia yhteyksiä. Samalla voitaisiin verrata internet-käyttäjien lukumääriä eri vuosina ja seurata siten alueiden elintason ja vaurauden kasvua tai laskua. Näin voisi selvittää, millaisia vaikutuksia alueiden konflikteilla tai uusilla kaivoksilla ja lähteillä on alueen kehitykseen.

Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit.
Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit.

Samalla kurssikerralla tehtiin myös toinen teemakartta, tällä kertaa Suomen valuma-alueiden järvisyysprosenteista ja tulvaindekseistä (kuva 2). Kuten Sara Todorovic blogissaan toteaa, tulvaindeksin yhteydessä käytetyt keskiylivirtaaman ja –alivirtaaman kaltaiset käsitteet ovat tässä vaiheessa vielä vähän hämäriä, mutta eiköhän ne siitä ajan kanssa selkene. Jotain perustietoja kartalta voi kuitenkin tulkita, esimerkiksi, kuten olettaa saattaa, Keski-Suomen järvet erottuvat kartalta selkeinä piikkeinä. Erityisesti rannikon tuntumassa valuma-alueiden järvisyysprosentti laskee tuntuvasti, mikä aiheuttikin kartantekovaiheessa hieman haasteita: oli kokeiltava pariin kertaan ennen kuin löysin sopivan mittakaavan pylväiden pituuseroja kuvaamaan.

Kartasta nähdään, että alueilla, joilla tulvaindeksi on korkea, järvisyysprosentti on matala ja toisinpäin. Rannikot erottuvat kartalta korkeiden tulvaindeksien takia, syynä on todennäköisesti meriin laskevat joet ja alava maa, minkä seurauksena keväällä sulavat lumet ja sateet aiheuttavat jokien tulvimista. Myös ihmisen toiminnalla voi olla vaikutusta rannikoiden tulvaindekseihin: pellot ja rakennetut alueet lisäävät pintavaluntaa ja näin tulvariskiä.

Lähteet

Alanko, J. (2015) Alanko’s blog. Pak kerta 3. <https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/> Luettu 6.2.2015

Paarlahti, A. (2015) Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015. Afrikkaa ja konflikteja. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/> Luettu 6.2.2015

Todorovic, S. (2015) Saran blogi. Kurssikerta 3 – Timantteja ja tulvia. <https://blogs.helsinki.fi/stodorov/> Luettu 6.2.2015

Kurssikerta 2. Artikkeli 1

Toisella kurssikerralla saimme myös tehtäväksi lukea Anna Leonowiczin artikkelin Two variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship ja kirjoittaa ylös sen herättämiä ajatuksia. Artikkeli käsittelee kahden päällekkäisen teeman käyttöä teemakartassa. Artikkelissa kerrotaan periaate, jolla kaksiteemainen kartta toimii ja tuodaan esille sen vahvuuksia ja heikkouksia. Artikkelissa selviää esimerkiksi se, että yhden teeman koropleettikartoilta on helpompi tarkastella ilmiöiden jakautumista, mutta oikein tehty kahden teeman kartta kuvaa paremmin asioiden välisiä suhteita.

Tieteellisien julkaisujen lukeminen englanniksi sujuu vielä kankeahkosti ja sainkin lukaista artikkelista pari kohtaa uudemman kerran ennen kuin niiden viesti aukesi. Artikkeli kertasi sekä syvensi tunnilla oppimiani ja ennestään tietämiäni asioita. Uuttakin tietoa tuli paljon, esimerkiksi kahden teeman kartan legenda oli aivan uusi tuttavuus. Artikkelissa kerrottu matemaattinen tapa tehdä tällainen legenda jäi kuitenkin minulta ymmärtämättä, kun kielimuuri ja rajalliset tiedot matematiikasta tulivat vastaan. Legendan perusperiaate on kuitenkin se, että tiedot ilmaistaan ruudukossa, jossa kumpaakin muuttujaa edustaa jokin väri ja legendan akseli. Muuttujien värit tummenevat ja sekoittuvat toisiinsa ja edustavat näin erilaisia ominaisuuksia. Jotta tällaisen legendan lukeminen olisi mahdollista, legendassa on oltava joko 4 (2×2) tai 9 (3×3) ruutua.

Kahden teeman koropleettikartat vaativat lukijoiltaan parempaa kartanlukutaitoa ja kovempaa keskittymistä kuin yhden teeman kartat. Niillä on kuitenkin mahdollista kuvata ilmiöiden suhteita, jotka kahta erillistä karttaa vertaamalla saattaisivat jäädä huomaamatta. Myös MapInfolla voisi varmaan tehdä tällaisia karttoja, tosin en tiedä pystyisikö sillä luomaan edellä kuvattua legendaa. Ehkäpä siihen löytyy vastaus kun tiedot ja taidot karttuvat.

Lähteet

Leonowicz, A. (2006). Two variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija, 33-37.

Kurssikerta 2. Karttatehtävä

Toisen kurssikerran aikana kävimme läpi, miten tehdä MapInfolla erilaisia teemakarttoja ja asettaa niitä päällekkäin. Ennen itsenäistä työskentelyä harjoittelimme pylväs- ja ympyrädiagrammien tekoa ja muokkaamista Pohjois-Suomen kartalla. Tutustuimme myös moniin muihin teemakarttoihin, muun muassa pistekarttoihin, graduated-teemakarttoihin ja 3D-mallinnuksiin. MapInfolla on mahdollista tehdä niin monenlaisia teemakarttoja, että vienee aikansa ennen kuin opin muistamaan, millaisia ominaisuuksia niillä kaikilla on tai mikä on paras valinta mihinkin tilanteeseen. Opettelimme kurssikerran aikana myös, miten tietoja siirretään MapInfoon muista ohjelmista, esimerkiksi Excelistä.

Kurssikerran harjoituksena oli tehdä teemakartta, jossa on kaksi teemaa päällekkäin. Vailla selkeää kuvaa siitä, mitä halusin, aloin pallotella monen eri aiheen ja karttatyypin välillä. Tehtyäni neljä erilaista karttaa eri aiheista totesin, että johonkin oli tyydyttävä ja valitsin kartan, joka muodostuu koropleettiteemasta ja ympyrädiagrammeista. Kartta kuvaa väentiheyttä ja väestön rakennetta Pohjois-Suomen kunnissa (kuva 1). Jälkeenpäin huomasin, että kartantekovaiheessa minun olisi pitänyt kasvattaa ympyröiden kokoa, jotta karttaa olisi ollut helpompi tulkita. Otin siitä opikseni ja sama kömmähdys tuskin toistuu tulevaisuudessa.

Pohjois-Suomen väentiheys ja väestön rakenne.
Kuva 1. Pohjois-Suomen väentiheys ja väestön rakenne.

Kartan mukaan Pohjois-Suomi on hyvin harvaan asuttua aluetta erityisesti aivan maan pohjoisimmissa osissa. Etelämpänä suurimmat kaupungit erottuvat kartalla selkeinä asutuskeskittyminä, näistä suurimpana Rovaniemi. Muita kuntien väentiheyttä kasvattavia kaupunkeja ovat mm. Tornio ja Kemi Perämeren läheisyydessä sekä Kuusamo itärajan tuntumassa.

Pohjois-Suomen väestön rakenne on suhteellisen samanlainen kaikkialla: suurin osa kuntien väestöstä on 15-64 –vuotiaita. Erityisesti kaupunkien läheisyydessä työ- ja opiskeluikäisten määrät ovat muita ikäluokkia suurempia. Näillä alueilla alle 15–vuotiaiden ja yli 65–vuotiaiden määrät ovat jokseenkin samansuuruisia, mutta muissa Lapin kunnissa eläkeikäisten määrä kasvaa huomattavasti. Lapsien ja nuorien määrät sen sijaan laskevat. Kuten Ruut Uusitalo blogissaan totesi, tällainen ikärakenne tulee aiheuttamaan paineita kuntien terveydenhuollolle.

Lähteet

Uusitalo, R. (2015). Ruutin Geoinformatiikka-blogi. Pohjois-Suomen kuntien ikärakenteella on vaikutuksia nyt ja tulevaisuudessa. <https://blogs.helsinki.fi/ruutuusi/> Luettu 27.1.2015

Kurssikerta 1

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia –kurssin ensimmäinen kerta kului paikkatiedon perusteiden ja kurssin sisällön läpi käymiseen. Kertasimme muun muassa sijainti- ja ominaisuustietojen merkitykset sekä rasteri- ja vektorimuotoisten paikkatietojen ominaisuudet. Lisäksi aloimme harjoitella jo ennestään hieman tutun MapInfon käyttöä.

Kurssikerran tehtävänä oli tehdä MapInfon avulla koropleettikartta vapaavalintaisesta aiheesta ja esittää se täällä blogissa. Ennen tätä opettelimme kuitenkin yhdessä teemakartan tekemistä aiheena muunkielisten ihmisten osuus Helsingin alueella. Lähes tuntemattoman ohjelman opettelu ja opetuksen seuraaminen vaati jatkuvan huomion ja reippaan tahdin takia olin vähällä pudota matkasta pari kertaa. Kokeilemalla ja virheiden kautta kuitenkin oppii ja lopputunnista MapInfon käyttö alkoikin jo sujua. Itse opin asiat kuitenkin nopeimmin ja parhaiten lukemalla, joten Moodlesta löytyviin kirjallisiin ohjeisiin tuli myös turvauduttua etenkin, kun oman koropleettikartan tekeminen alkoi.

Koska koropleettikartat toimivat parhaiten suhteellisilla määrillä absoluuttisten määrien sijaan, valitsin karttani aiheeksi suomenkielisten %-osuudet kunnissa vuonna 2011 (kuva 1). Aiheenvalintaa olisi ehkä voinut harkita hiukan pidempään, sillä suomenkielisten osuudet kunnissa ovat lähes kaikkialla päälle 90% eli erot ovat todella pieniä ja näin esimerkiksi legendan lukemisesta tulee haastavaa. Käytin histogrammityökalua apuna miettiessäni luokittelua ja totesin, että aineisto oli äärimmäisen vino. Tällöin ainoa MapInfossa tarjolla oleva järkevä vaihtoehto oli kvantiilit (Equal Count), jotka jakoivat aineiston niin, että jokaisessa luokassa oli yhtä suuri määrä havaintoja. Päänvaivaa minulle kuitenkin tuotti luokista viimeinen, joka paisui suhteettoman suureksi. Kyseiseen luokkaan kuuluvat kaikki kunnat, joissa suomenkielisten osuus on 3,2 – 95,7 % eli vaihteluväli on aivan valtava ja lukijan on mahdoton tietää kartalta, mihin tälle välille kyseinen kunta sijoittuu. Yrittäessäni ratkaista ongelmaa kokeilin myös muita luokittelutapoja, mutta niiden avulla kartalla näkyvät pienet erot katosivat täysin ja kartalta oli saatavissa entistä vähemmän tietoa.

Suomenkielisten osuus kunnissa vuonna 2011.
Kuva 1. Suomenkielisten osuus kunnissa vuonna 2011.

Karttaa katsomalla näyttää siltä, että suomenkielisten osuus kunnissa on suurin sisämaassa sekä esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Rannikoiden suuntaan kuljettaessa osuudet vähenevät ja etenkin Suomen länsi- ja etelärannikon tuntumassa muunkielisten määrä on suhteellisen suuri. Näillä alueilla ruotsinkielen asema on vahva, mikä luultavasti selittääkin muutoksen. Erityisesti etelän pääkaupunkiseutu vetää myös maahanmuuttajia ja pakolaisia, mikä myös laskee suomenkielisten osuutta alueella. Suomenkielisten osuus laskee myös Lapissa, missä syynä on todennäköisesti saamen kielen puhujat, joiden määrä kasvaa pohjoisemmaksi mentäessä. Kartalla muutos Lapin suomenkielisten osuudessa näyttää jyrkältä, mutta kuten Eve Ikonen blogissaan totesi, harvaan asutuilla seuduilla, kuten Lapissa, suhteelliset osuudet saattavat näyttää suurilta, vaikka absoluuttiset määrät ovatkin pieniä.

Kartalta näkee myös, että suomenkielisten osuus laskee kaupunkien alueella. Esimerkiksi Tampere, Jyväskylä, Kuopio ja Kajaani erottuvat ympäröivistä kunnista suuremmilla muunkielisten osuuksilla. Kaupunkien tarjoamat työpaikat ja koulutusmahdollisuudet voivat olla yksi syy muunkielisten keskittymiseen näille alueille. Monien kaupunkien läheisyydessä ja rannikolla sijaitsee myös vastaanottokeskuksia, jotka todennäköisesti vaikuttavat asiaan. Suomen itäosissa Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueella suomenkielisten osuus laskee jonkin verran, syynä on mahdollisesti harvempi asutus Lapin tapaan sekä Venäjältä tulevat maahanmuuttajat.

Visuaalisesti itse kartta näyttää mielestäni ihan mukavalta esimerkiksi väriensä puolesta, mutta sen tekstiosuudet olisivat voineet olla parempia, esimerkiksi legendan lukeminen on vaikeahkoa. Myös otsikon olisin halunnut ilmaista ytimekkäämmin. Loppujenlopuksi olen kuitenkin jokseenkin tyytyväinen karttaan, olihan se ensimmäinen kunnollinen kartta, jonka olen MapInfolla tehnyt. Kartan teon ja analysoinnin jälkeen on jäljellä vielä yksi haaste eli blogimerkinnän tekeminen. Koska blogin ylläpitäminen on itselleni aivan vierasta, tulen varmaan viettämään melkoisesti aikaa ohjeiden ääressä.

Lähteet

Ikonen, E. (2015). Even PAK-blogi. Kurssikerta 1. <https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/ > Luettu 19.1.2015