Over and Out

Ja se oli hänes.

Blogin kirjoittaminen oli varsin miellyttävä kokemis ja nautin kurssista hyvin paljon. Tämä blogin on nyt valmis.

 

Kiitos jq Qlemiin.

Viimeinen vastaisku

Viimeinen kurssikerta koitti ja tehtävä kirkkaana mielessä maalia kohti edettiin. Kaikki eväät ja varusteet matkan varrelta oli pakattu mukaan ja loppuhuipentuman aika oli saapunut. Odotin tätä jännittyneenä, mutta itsevarmana.

Tehtävänä oli tuottaa vapaavalintainen kartta, mutta kaikki aineisto tuli hankkia itse. Tehtävänanto oli varsin yksinkertainen, mutta jälleen kerran yksinkertainen asettelu kätki alle yllättäviä haasteita, jotka tosin positiiviseksi yllätyksekseni kohdistuivatkin internetin syövereiden syvyteen, eikä niinkään QGIS:n oikkuiluun tai kikkailuun. Kuten Vilma sanoi, internetistä ei valinnna varaa puuttunut.

Päätin valita tehtäväni alueeksi Yhdysvallat. Aluksi tuntui järkevältä rajata kartan alue yhden valtion sisälle koko luomakunnan sijaan. Spoiler alert, pian huomasin haukanneeni varsin suuren suupalan. Mietittyäni hetken ajan, millaisia muuttujia haluaisin Yhdysvalloista kuvata, päätin kuvata suurien kaupunkien väestömääriä, mikä sattui tulemaan ensimmäisenä mieleeni ja olin siihen varsin tyytyväinen. Löysinkin internetistä suhteellisen helposti pistetiedoston maailman suurista kaupungeista sekä Yhdysvaltojen suurien kaupunkien väestömääriä kuvaavat tietokannat, jotka onnistuin suhteellisen näppärästi yhdistämään toisiinsa. Näin sain kuvattua Yhdysvaltojen suuret kaupungit sekä niiden väestömäärät, done. En kuitenkaan ollut tyytyväinen, halusin kartan elävämmäksi. Halusin lisää sisältöä.

Samoillessani verkon viidakossa satuin löytämään verkkosivun, jonka kautta sain ladattua Yhdysvaltojen osavaltiota kuvaavia tietokantoja. Vesistöjä, rautateitä, tiestöä, rakennettuja alueita vaikka mitä. Ongelmaksi muodostui kaikkien tietokantojen hidas sekä työläs lataaminen. Jokainen osavaltio piti käydä yksi kerrallaan läpi, ja jokainen tietokantatyyppi, tiestöt, vesistöt, rautatiet, piti valita myöskin yksi kerrallaan. Työ alkoi osoittautua varsin hitaaksi ja työlääksi sekä minulle, että QGIS:lle. Oli pakko supistaa tarkasteltavaa aluetta.

Historian haapapuiden hentoisen havinan harrastelijahavainnoitsijana päätin valita  Yhdysvaltojen itärannikolta yhden alkuperäisistä osavaltioista, New Yorkin osavaltion. Latasin tietokantoja ja siirtelin tiedostoja tietokoneeni kansioista toiseen, kuin nälkäinen työhenkilö lappaa lounaskeittoa suuhunsa kuin toiseen astiaan. Kun olin viimein valinnut kaikki haluamani tietokannat, joiden avulla sain kuvattua alueen tarpeeksi eläväisenä, tajusin seuraavan ongelman: mitä aion kuvata yhden osavaltion alueelta? Aiemmat yksittäiset ympyrät kaupunkeja kuvaamassa jättivät alueen kovin tyhjäksi ja mitäänsanomattomaksi, vaikka kuinka täyttäisin alueen muulla sisällöllä.

Tauko. Oli pakko pitää tauko ja miettiä, kuinka lähden etenemään tehtävässäni. Käveleskeltyäni ympyrää hetken päätäni koputtana nyrkillä hokien “Mieti, mieti, mieti” kuin Nalle-Puh konsanaan, päätin sukeltaa jälleen internetin syvään päähän ja lähteä etsimään uusia dataa tarjoavia lähteitä. Ja voi kuinka kauan sainkaan sukellella. Tässä vaiheessa huomasin, kuinka haasteellista onkaan löytää juuri sopivaa asiaa kuvaavaa, sopivassa muodossa olevaa ja vielä vapaasti käytettävissä olevaa dataa on löytää. Tämä osoittautui suurimmaksi haasteeksi tehtävän suorittamisessa. Mutta usean tunnin jälkeen löysin täydellisen verkkosivun. Sivusto tarjosi Yhdysvaltojen valtion keräämää dataa alueista osavaltioittain, mutta oli tehnyt sen harvinaisen helpoksi ladattaviksi. Tarvitsi valita vain osavaltio, millaiselta alueelta, (osavaltio, kunta, väestönlaskenta-alue tms.) sekä minkä muuttujan alueelta halusi kuvattavan. Ja kaiken kukkuraksi, sain vielä itse valita, millaisessa tiedostomuodossa lataan datan, hallelujaa!

Vaikka tiedostojen ja kuvattavien muuttujien ja asioiden metsästäminen oli lähestulkoon ohi, oli mielestäni koko osavaltion kokoisen alueen kuvaaminen väestöllisestä näkökulmasta jokseenkin liian iso. Suurena katurunouden ystävänä päätin valitata vielä tarkempaan tarkasteluun New York Cityn sekä vielä tarkempaan tarkasteluun muutamankin supersankarin kotiseudun, Manhattanin saaren. Nyt olin viimein tyytyväinen suurennuslasini alla olevaan kohteeseen. Koko Yhdysvaltojen kuvaamisesta olin päätynyt yhden kaupungin yhden saaren kuvaamiseen.

Ja niin. Eiköhän ole aika esitellä ensimmäinen varsinainen aikaansaannokseni.

Kuva 1. Manhattanin saaren metrolinjat sekä -asemat.

Kuvasta 1 näkee kaikessa yksinkertaisuudessaan Manhattanin saarella kulkevat metrolinjat sekä saaren metroasemat. Tosin itse metroverkostoa en väittäisi kovinkaan yksinkertaiseksi, ja Suomen pääkaupunkiseudun metroon jo suhteellisen hyvin tottuneena pohjoisenpoikana isomman kirkon metroverkostoa katsellessa kämmenet alkavat hieman hikoamaan.

Kuva 2 tuo hieman lisää sisältöä tarkasteltavaksi. Siinä kuvataan Manhattanin saaren väestö väestölaskennallisiin alueisiin jaettuna. Väestölaskennalliset alueet ovat muutamien kortteleiden kokoisia, tosin alueiden koot vaihtelevat saaren sisällä hieman. Päätin pitää yksinkertaisuudesta kiinni kuvauksessani, mitä tummemmalla alue on kuvattu, sitä suurempi väkimäärä alueella on.

Kuva 2. Manhattanin saaren väkimäärä.

Kuvat 3, 4 ja 5 kuvaavat Manhattanilla eläviä ihmisiä ja heidän lukumääriään väestölaskennallisilla alueilla heidän etnisten taustojensa mukaan. Kuva 3 kuvaa valkoisten ihmisten, kuva 4 afro-amerikkalaisten ja kuva 5 aasialaisten ihmisten lukumääriä alueilla.

Kuva 3. Manhattanin valkoinen väestö.

Kuva 4. Manhattanin afro-amerikkalainen väestö.


Kuva 5. Manhattanin aasialainen väestö.

Kuvista 3, 4 ja 5 tulee hyvin selkeästi ilmi eri etnisten taustojen omaavien ihmisten sijoittuminen Manhattanin saarella. Pohjoisemmissa osissa, kuten Harlemin kaupungiosassa, asuu huomattavasti enemmän afro-amerikkalaisia, kuin esimerkiksi aasialaisia, kun taas saaren aivan eteläisimmät asutusalueet ovat aasialaisten suosiossa. Valkoinen väestö on sijoittunut suhteellisen tasaisesti ympäri saarta, vaikkakin on alueita, joissa valkoisia asuu runsaimmin, esimerkiksi Upper West Siden kaupunginosa. Eri väestöryhmien selkeään eriytymiseen on varmasti selkeät syyt, joiksi yhdeksi voisin veikata ainakin taloudellista asemaa, sen paremmin asiaa tuntematta.

Halusin säilyttää metroverkoston sekä metroasemat väestökartoissa, jotta voisin vertailla, miten eri etniset ryhmät sijoittumat metroverkostoon nähden. Korrelaatiota väestöryhmien ja esimerkiksi metroasemien lukumäärällä tuskin on, mutta esimerkiksi Manhattanin eri kaupunginosien saavutettavuutta tutkiessa pohjoisosat ovat huomattavasti aliedustetumpi metroasemien lukumäärien suhteen verrattuna eteläisempiin osiin. Myös poikittaista liikennettä itä-länsi akselilla tapahtuu saaren pohjoisessa osassa paljon vähemmän eteläiseen osaan verrattuna. Nämä seikat johtavat huonompaan saavutettavuuteen metroliikenteen kannalta. Tällä taas voi olla jonkinlaista vaikutusta eri ihmisryhmiin sekä heidän mahdollisuuksiin elämissään.

Tätä blogipostausta kirjoittaessani harmikseni huomasin, että olin jättänyt kartoissa kertomatta, mitä Manhattanin saaren ulkopuolella on. Kartoista löytyy saaren ulkopuolista raideliikennettä maan kamaralla. Päätin lisätä raideliikenneverkostoa tieliikenneverkoston sijaan, sillä koin sen sopivan karttojen teemaan tieliikenneverkostoa paremmin.

Legendan vajaavaisuutta lukuunottamatta olen varsin tyytyväinen karttoihini. Koen ne hyvin esteettisiksi, selkeiksi sekä informatiivisiksi, ja koen kehittyneeni paljonkin ensimmäisistä kurssikerroista.

Taputan jälleen omaa olkapäätäni onnistumisen johdosta.

 

Lähteet:

Kaukavuori, Vilma. Turun paluu (10.3.19) https://blogs.helsinki.fi/vilmakau/2019/03/10/turun-paluu/ (luettu 19.3.19)

Maastohommista maanjäristyksiin

Vähäksi käy ennenku loppuu. Toiseksi viimeistä kurssikertaa muistellaan vielä ennen boss battlen  kimppuun hyökkäämistä. Viimeiset tips&tricks sekä  1+ confidence tarttuivat siis tällä kertaa mukaan.

Kuudes kurssikerta alkoi aikaisemmista kurssikerroista eroavalla tavalla, sillä aluksi suuntasimme GIS-luokan tietokoneiden luomasta lämpöaurasta aamun kohmeiseen kevätsäähän. Tehtävänämmä oli luoda pisteitä Kumpulan lähialueilla käyttämällä Epicollect5-nimistä palvelua. Tehtävä oli simppeli: mene haluamaasi pisteeseen, kerää sovelluksen avulla pisteen koordinaatit sekä vastaa kysymyksiin paikasta, jonka jälkeen lataa tiedot pilveen. Kysymyksiä olivat muun muassa “kuinka turvalliseksi koet kohteen?” sekä “kuinka houkutteleva kohde on kävelijälle?” ja niihin vastattiin asteikoilla 1-5. Koko ryhmämme sai kerättyä yhteensä noin 70 pistettä, joista saimme muodostettua interpoloimalla pisteiden perusteella alueen turvallisuutta kuvastavan kuvan (kuva 1).

Kuva 1. Kumpulan lähialueiden turvallisuus jalankulkijalle.

Kartasta ei voi sinänsä kauhean tarkasti sanoa, mitkä alueet ovat vaarallisia ja mitkä eivät, sillä dataa on sitä tarkoitusta varten melko vähän tietyiltä alueilta. Esimerkiksi kartan eteläosassa Vallillan alueella pisteitä on huomattavasti vähemmän verrattuna Kumpulan ja Arabian alueisiin, jolloin interpolointi on luonut alueet muutamien pisteiden perusteella kärjistäen tuloksia. Oli kuitekin varsin mielenkiintoista jalkautua maastoon keräämään dataa, jota pääsimme käsittelemään itse saman tien.

Ja sitten muihin aiheisiin.

Kurssikerran itsenäisharjoituksemme oli larpata aineopettajaa, ja laatia karttoja eri hasardeista mahdolliseen opetuskäyttöön. Joillekkin opiskelijoille se oli kuin esimakua tulevasta työelämästä, mutta allekirjoittaneelle tehtävä oli vain samanlainen tehtävänanto muiden joukossa, opettajan hommat kun eivät vaikuta olevan kiikarissa. Poikkeuksena oli tosin mahdollisuus tuottaa täysin vapaasti minkä tahansa laisia karttoja hasardeista, joten vapaus sai minut hieman innostumaan ja mielikuvituksen laukkaamaan.

Ensimmäinen luomani kartta (kuva 2) on niin sanottu “heatmap” maapallolla tapahtuneista 6-8 magnitudin maanjäristyksistä tällä vuosituhannella. Kartalla kellertävillä alueilla esiintyy runsaasti maanjäristyksiä, kun taa violeteilla alueilla järistysten lukumäärä on alhaisempi. Opetustarkoitukseen kartta ei välttämättä sovellu kovin hyvin, sillä maanjäristysten tarkkoja sijainteja kartassa ei näytetä. Tosin kartasta erottuu erittäin selkeästi järistysalttiit alueet, missä järistysten lukumäärä on runsas. Opetustarkoitukselle 6+, näyttävyydelle 9.

Kuva 2. Heatmap maapallolla tapahtuneista 6-8 magnitudin maanjäristyksistä 2000-luvulla.

Toinen tekemäni kartta (kuva 3) oli hieman omalaatuisempi ja valmistus raastoi semi-perfektionistina minun hermoja. Kartta kuvaa Tyynenmeren tulirenkaana tunnettua aluetta ja siellä esiintyneitä 6-8 magnitudin maajäristyksiä vuosien 2010-2018 välillä. Karttaa katsoessa silmään saattaa mahdollisesti pistää keskellä oleva valkoinen viiva… tuo hirvitys oli tuotosta CorelDrawssa työskentelyn lopputuloksena, missä liitin kartan kaksi osaa toisiinsa. Kartta kuvaa kyllä järistysten sijaintia tarkemmin kuin kuvan 2 kartta, joten opetustarkoituksiin kartta soveltuu edellistä karttaa paremmin.

Kuva 3. Tyynenmeren sekä itäisen Intian valtameren alueilla tapahtuneet 6-8 magnitudin maanjäristykset vuosien 2010-2018 aikana.

Kolmas kartta (kuva 4) kuvaa Aasiassa sijaitsevia tulivuoria sekä niiden sijaintia merenpintaan nähden. Tämä kartta on mielestäni niin opetuskäytännöllisistä näkökulmista kuin myös visuaaliselta näyttävyydeltään kaikkein onnistunein. Pisteiden selkeä värierottelu sekä niiden koko ovat mielestäni varsin onnistuneita. Tein aluksi vastaavan kartan koko maapallon tulivuorista, mutta totesin pisteiden koon olevan liian epäselvä, joten päätin tehdä samoin kuten Amelia ja otin suurennuslasin alle osan Aasiasta. Pienempi tarkastelualue mahdollisti yksittäisten pisteiden selkeämmän erottumisen kartalta. Kuten Amelia myös blogissaan huomauttaa, kartasta huomaa myös hyvin Mariaanien haudan syvineen tulivuorineen.

Kuva 4. Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sijaitsevia tulivuoria sekä niiden korkeudet merenpintaan nähden.

Sen lisäksi, että olen tyytyväinen kuvan 4 karttaan sen onnistumisen takia, olen erittäin onnellinen sen syntyprosessista. Koin Heureka-hetkiä oivaltaessani toteutuksen mahdollistavia ratkaisuja ongelmiini vielä niin, että kartasti tulikin niin onnistunut kuin siitä tuli. Nostan virtuaalista hattua itselleni ja taputan olkapäätäni onnistumisen merkiksi.

 

Nyt on hyvä hetki kerätä kaikki voimat ja kasata varusteet ennen viimeistä taistelua, kun viimeinen kurssikerta häämöttää nurkan takana.

Lähteet:

Cardwell, Amelia. Viikko 6: Maastossa seikkailua ja luonnonhasardeja (21.2.19.) https://blogs.helsinki.fi/amca/2019/02/21/299/ (luettu 26.2.19.)

Buffers & Breakdowns

Huhhuh millainen tunteiden vuoristorata tästä kurssikerrasta syntyi. QGIS pääsi löylyttämään oikein olan takaa, kunnes apujoukkojen kanssa päihitimme ohjelman asettamat haasteet!

Viidennen kurssinkerran tavoitteina olivat piirtotyökalujen kertaaminen sekä merkittävänä uutena asiana bufferivyöhykkeiden luominen.  Edellisen kurssikerran päätteksi saatu tehtävä digitoida Pornaisten alueen talot mahdollisti talojen lukumäärän laskemisen kurssikerran aikana. Myös karttalehdelle digitoidujen teiden pituuksien mittaaminen lisäsi jälleen uuden työkalun arsenaaliimme. Nämä kurssikerran aikana suoritetut tehtävät sujuivatkin helposti ja elämä sekä QGIS näytti hymyilevän ystävällisesti. Tuo hymy paljastui kuitenkin lopulta olevan pelkkä naamio, jonka takaa tuli terävä isku suoraan päin näköä…

Kurssikerran loppupuolella pääsimme haastamaan itsemme suorittamalla eri itsenäistehtäviä, joissa mitattiin kaikkia tähän mennessä oppimiamme taitoja ja kikkoja. Yhdessä työskentelystä oli hyötyä ja ennen kuin kuvitteellisen tiimalasin hiekka ehti valua kokonaan olimmekin saaneet itsenäistehtävät hyvälle mallille. Helsinki-Vantaan sekä Malmin lentokenttiä sekä niitä ympäröiviä asutuksia käsittelevä tehtävä oli saatu suoritettu kunnialla ja kykenimme poistumaan GIS-luokasta tyytyväisinä suunnaten kohti lounasta.

Ilmeisestikkin QGIS keräsi voimiaan lounastauon (ja loppuviikon) ajan, ja kun palasin viimeistelemään aloittamani urakan loppuun turpaan tuli niin että tukka pöllysi.

Mistään ei tullut mitään. Uskoin olevani oikeilla jäljillä tehtävän suorittamisen suhteen, olin varma, että käytössäni oli kaikki oikeat työkalut, mutta homma ei edennyt ja hermoromahdus oli lähellä. Joko QGIS oli normaalia heikomassa hapessa rankan viikonlopun jälkeen ja kaatuili jatkuvasti, tai erilaisten toimintojen suorittaminen kesti ainakin useita minuutteja, mikä nykypäivän diginatiiville nuorelle tuntui iäisyydeltä! Muistan etäisesti lapsuuden hitaat internetyhteydet, joiden aikana Windows 98:n ja 2000:n pyörivä tiimalasi tuli erittäin tutuksi, mutta nekin tuntuivat salaman nopeilta QGIS:n suoritusnopeuteen verrattuna, ja sekös turhautti!! Kun viimein uskoin saaneeni tehtyä jotain oikein, esimerkiksi liitettyä attribuutit kahdesta eri tietokannasta yhteen ja aloin tutkimaan attribuutti-ikkunaa, kylmää vettä kaadettiin niskaan ja attribuuttitaulu olikin tyhjä eivätkä tiedot olleet yhdistyneet. Tämä, ja monet muut epäonnistumiset sekä odottelu sai epätoivoin, tuon julman rakastajattaren, kuiskimaan myrkyllisiä sanoja korvaani. Oli aika vetäytyä häntä koipien välissä ja yrittää uudelleen seuraavana päivänä.

Vanhat ja viisaat väittävät kolmannen kerran sanovan totta ja tälläkin kertaa vanhempia sukupolvia saa kiittää viisauksistaan sillä niin QGIS kuin myös epätoivo saivat tässä ratkaisevassa erässä köniinsä. Sain viimein urakan tehtyä loppuun! Yksin en olisi tästä selvinnyt, vaan sain erittäin arvokasta apua Johannalta, joten kiitos siitä! Kuitenkin olin erittäin huojentunut huomatessani, että edellisellä kerralla koittamin työkalut ja ideani tehtävien ratkaisuista olivat aivan oikeat, mutta olin ottanut pieniä harha-askelia, jotka toivat QGIS:lle voiton edellisessä erässä. Onneksi kyseessä ei ollut tyrmäysvoitto, vaan tuomareiden pisteillä sain kammettua itseni voitokkaaksi, ja seuraavaksi voinkin esitellä tuotokseni.

Taulukko 1. Eri itsenäistehtävien tehtäessä saadut tulokset.

HKI-VANTAA
Asukkaita 2km säteellä lentokentästä 11 535
Asuu pahimmalla melualueella: 65dB 21 (0,26%)
Asuu vähintään 55 dB melualueella 624 (5,40%)
Kuinka monen henkilön elämään vähintään 65 dB melu haittaisi lentoreitin sijaitessa Tikkurilan yli 8 103
MALMI
Asukkaita 2km säteellä lentokentästä 4 702
Asukkaita 1km säteellä lentokentästä 762
ASEMAT
Asukkaat alle 500m päässä lähimmästä asemasta 106 691
Asukkaat alle 500m päässä lähimmästä asemasta (%) 21,7
Työikäisten osuus ensimmäisen sarakkeen henkilöistä (%) 68,50 %
TAAJAMAT
Asukkaita taajama-alueilla (%) 97,5
Kouluikäisiä (7-16v) taajamien ulkopuolella 1 404
Taajaman ulkopuolella asuvien kouluikäisten osuus kaikista kouluikäisistä (%) 2,50 %
Alueiden lkm, joissa ulkomaalaisten osuus yli 10% 40
Alueiden lkm, joissa ulkomaalaisten osuus yli 20% 10
Alueiden lkm, joissa ulkomaalaisten osuus yli 30% 6
UIMA-ALTAAT & SAUNAT
Uima-altaalla varustettujen rakennusten lkm pääkaupunkiseudulla 855
Asukkaita uima-altaalla varustetuissa rakennuksissa 12 170
Uima-altaallisia omakotitaloja 345
Uima-altaallisia paritaloja 158
Uima-altaallisia rivitaloja 113
Uima-altaallisia kerrostaloja 181

Ensimmäinen tehtävä käsitteli Helsinki-Vantaan sekä Malmin lentokenttiä sekä niiden ympärillä sijaitsevaa asutusta kuten aiemmin mainitsin. Tehtävässä laskettiin myös asutusta juna-asemiin nähden ja tehtävän selkeä painopiste oli kurssikerran uudessa aiheessa, eli bufferoinnissa. Bufferointi eli puskorointi tuntuikin simppleiltä ja uskon hallitsevani sen melko hyvin tässä vaiheessa. Se myös osoittautui käytännölliseksi työkaluksi, jonka avulla tietyllä alueella olevien ominaisuuksien tai muuttujien lukumääriä on helppo laskea ja tutkia. Tätä helpotti myös Spatial Query työkalu, jonka yksinkertaista lauseenrakennusmaista piirrettä opin arvostamaan muuten välillä niin kovin epäselvässä käyttöliittymässä.

Toinen tehtävä käsitteli eri taajamia pääkaupunkiseudulla sekä niiden väestöä. Tehtävän suorittamiseen käytetyt työkalut, kuten Join attributes by location ja Statistics panel tuntuvat nyt olevan myös nyt hallussa, mutta attribuuttien yhdisteleminen kaipasi hieman muistuttelua, mutta niiden, kuten myös muiden muuttujien kanssa työskentelyn ja kikkailun kanssa voisin tarvita lisää harjoittelua. Myös ominaisuuksien valitseminen sekä etsiminen kaipaa vielä vähän kertaamista, jotta hommat sujuvat sulavammin jatkossa.

Kolmanen tehtävän aiheena olivat pääkaupunkiseudun rakennusten uima-altaat sekä saunat. Tehtävän suoriutui yllättävän kivuttomasti apujoukkojen avustuksella, mutta tunsin kuitenkin kokoajan olevani tilanteen tasalla ja olevani mukana mitä tapahtui, enkä vain seurannut lampaana perässä. Sain myös viimein vastauksen aikaisemmi miettimääni kysymykseen, ja sain diagrammien lukuarvot näkymään kartalla, hurraaa!!

Kuva 1. Pääkaupunkiseudun rakennuksista löytyvien uima-altaiden lukumäärät pienalueittain.

Kaiken kaikkiaan kurssikerta ja itsenäistehtävät tarjosivat yhdessä sellaisen tunteiden vuoristoradan että Linnanmäen tarjonta jää selvällä erolla hopealle. Kuitenkin, virheiden kautta voittoon ja jatkossa ollaan viisaampia.

 

~~

 

Eilen blogitekstiä luonnostellessa sain tietää muotisuunnittelija Karl Lagerfeldin jättäneen tämän maailman. Mitäköhän piruja menin edellisessä postauksessa maalaaamaan…

Ruudun ja rasterin takaa

Kun auringon lämpöiset ja kirkkaat säteet alkavat vähitellen ujosti tervehtimään meitä päivä päivältä enemmän ja enemmän, on se vain merkki kevään lähenemisestä ja kurssikertojen hupenemisesti kohti vääjämöntä loppua. Kurssin ylittäessä puolivälin keskipaikkeen tutustuimme ruutukarttoihin, kuinka niitä tehdään ja miten niillä voidaan esittää tietoa. Saimme myös ensikosketuksemme kurssin aikana rasteriaineistoihin.

Kurssikerran ensimmäisenä tehtävänä oli valmistaa väestöä kuvaava ruutukartta pääkaupunkiseudun alueelta. Ruutukartan valmistaminen osoittautui yllättävän helpoksi tehtäväksi, ja sen mahdollistavat työkalut tuntuivat olevan tähän mennessä QGIS:n valtaisan arsenaalin sisällöstä selkeimmiksi käytettäviksi.  Toisaalta tietyt vaiheet olivat jo entuudestaan tuttuja, mikä luonnollisesti helpotti toimintaa. Hommat eivät kuitenkaan lähtenyt käyntiin aivan ongelmitta, vaan heti kurssikerran aineistoa ladatessa ensimmäinen kompastuskivi tuli vastaan. Aineiston lataamisessa ilmeni joitakin mystisiä ongelmia, eivätkä kaikki tiedostot olleet latautuneet aivan täysin, joten jouduin aloittamaan tehtävän alusta muutamien ensimmäisten vaiheiden jälkeen korruptoituneiden tiedostojen takia.

Kun tehtävää varten tarvittavat aineistot oli saatu ladattua, ja korruptio jätetty vaivaamaan enää muita epäonnisia tahoja, oli aika varsinaisesti aloittaa tehtävät. Eri vaiheidein kautta aikaansaannoksena oli nelikilometrin kokoisista ruuduista muodostunut pääkaupunkiseutua kattava ruudukko, johon oli yhditetty pääkaupunkiseudun väestöä kuvaavia attribuutteja. Harjaantumisen nimissä tein tehtävän useamman kerran eri attribuuteilla ja eri ruudukkokokoja koittaean, mutta totesin neliökilometrin olevan paras koko kuvaamaan aineistoa. Pienemmässä ruutukoossa kartta muuttui lukukelvottomaksi sumeaksi massaksi, ja suuremmat ruudut tuntuivat antavan vääristynyttä kuvaa aiheista. Ominaisuudeksi karttaani valitsin 75-79-vuotiaiden henkilöiden määrän.

Kuva 1. 75-79-vuotiaiden henkilöiden lukumäärät 1km² kokoisilla alueilla.

Kuvan 1 karttaa katsottaessa vanhemman väestön sijoitumiselle ei heti ilmennyt selkeää syytä. Hetken pohdin vaikuttaisiko varallisuus asumismahdollisuuksiin, mikä voi olla yksi selittävä tekijä. Vanhemmalla väestöllä voi olla paremmat mahdollisuudet maksaa asumisesta kalliimmilla seuduilla, kuten Helsigin ydinkeskustasta. Kuitenkin viimeaikainen uutisointi vanhustenhoidosta sai minut hakemaan vanhainkotien sijanteja Google Mapsista, ja tuloksena on kuva 2.

Kuva 2. Google Maps tulokset pääkaupunkiseudulta haulla “vanhainkodit”.

Vanhainkotien sijanti Helsingin kantakaupungin ja itäosissa, Espoon aluuella sekä Vantaalla näkyvät myös kuvan 1 kartan ruuduissa. En väitä vanhainkotien sijantien tai varallisuuden olevan ainoita asioita, jotka vaikuttavat 75-79-vuotiaiden sijaintiin, mutta jonkinlainen  korrelaatio varsinkin vanhainkotien sijainneilla varmasti on. Myös hyvien liikenneyhteyksien varrella asuminen on olennainen osa vanhempien henkilöiden elämässä, sillä sairauskohtauksen iskiessä tarve hyville kulkuyhteyksille on kova.

Kuvan 1 kartan lukemista helpotti, kun kuulin suuret tiet lisäävästä tiedostosta. Aiemmin kartasta oli kovin haasteellista hahmottaa, mihin kohtaan pääkaupunkiseutua ruudut sijoittuvat. Tieverkko helpottaa alueiden hahmottamista, ja niiden lisääminen paljasti myös aiemmin mainitun suhteen iäkkäiden ihmisten asumisen ja suurien teiden välillä.

Ruutukartat soveltuvat hyvin muuttujien absoluuttisten arvojen kuvaamiseen. Tämän mahdollistaa kaikkien ruutujen sama koko ja ruutukartat soveltuvat muuttujien määrällisen levinneisyyden kuvaamiseen, kuten Iina Rusanen kirjoittaa.

Kurssikerran loppupuolella kohdistimme katseemme kohti rasteriaineistoihin, jotka ovat seuraavan kurssikerran pääosassa. Pienenä kotiläksynä saimme tehtäväksi digitoida kaikki talot tietyltä alueelta Pornaisten alueella. Pisteiden lisäksi digitoimme muutamat tiet alueelle, mikä palautti nostalgisia muistoja viime periodin aikaiseen Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssiin ja kurssin aikana CorelDraw:lla tehtyihin digitointitehtäviin. Oh the simple times.

Aivan kurssikerran lopussa Arttu antoi meille varoituksen sanat. Ensi kerralla tulisimme kohtaamaan ennen näkemättömiä haasteita, joten kunnollinen lepo ja riittävä ravinto ennen seuraavaa QGIS:n tarjoamaa kamppailua olisi hänen sanojensa mukaan suotavaa. Tulossa on mahtava taistelu, joista kansat tulee laulamaan lauluja pidoissa ympäri maita!

 

~~

Viime viikolla Matin, tänään Ollin. Tällä vauhdilla kurssin loppuun mennessä blogini on muuttunut muistokirjoituspalveluksi. Kevyet ja lumivalkoiset mullat.

 

 

Lähteet:

Rusanen, Iina. Ruututietokantoja ja rastereita (8.2.19.) https://blogs.helsinki.fi/iinarusa/2019/02/08/ruututietokantoja-ja-rastereita/ (luettu 12.2.19)

Kolmas kerta konfliktit kertoo

Pada pim pada pum ja on taas uuden tarinan paikka.

Kolmas kurssikerta toi mukanaan uusia tuttavuuksia QGIS:n suhteen, erilaisten tietokantojen myötä sekä pääsimme hiomaan taitojamme attribuuttitaulujen kanssa taistelemisesta.  Edellisen kurssikerran harjoitustyön aikana kertyneiden toistojen ja harjoitusten myötä jälleennäkeminen attribuuttitaulun kanssa alkoi tuntua enemmän elegantilta tanssilta, kuin revanssimatsilta nakkikioskien viittomakielessä.

Tietokannat olivat kurssikerran varsinainen asiaydin. Opimme tuomaan ulkoisia tietokantoja toisista ohjelmista, tietokantojen yhdistelemistä sekä tuottamaan uutta tietoa olemassa oleviin tietokantoihin. Kaikki tämä tuntui sujuvan kurssikerran aikana varsin näppärästi, eikä ohjeiden seuraamisen suhteen tuntunut olevan juurikaan ongelmia. Kuten edellisellä kurssikerralla, kaikki tuntui sujuvan varsin mallikkaasti eikä turhautuneisuuden tunnepuuskan päässeet vielä koettelemaan mieltäni.

Tietokantojen kanssa touhuaminen oli mielenkiintoista, kun pääsimme tutkimaan Afrikan mantereella sijaitsevia öljykenttiä, timanttikaivoksia sekä 1900-luvun loppupuoliskon sekä nykyisen vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana tapahtuneita konflikteja. Tietokannat olivat täynnä tarkkaa dataa, jonka avulla esimerkiksi timanttikaivosten tarkat koordinaatit, löytämisvuosi sekä louhintojen aloittamisvuosi olivat kaikki silmien edessä. Muutaman työvaiheen jälkeen käsissämme oli vielä kattavammat tietokannat, jotka oli saatu aikaseksi useita eri tietokantoja yhdistelemällä.

Tietokantojen tietojen tuloksena kurssikerran aikana valmistimme kartan (kuva 1) Afrikan mantereesta, johon on kuvattu timanttikaivokset, öljykentät sekä konfliktit edellä mainitsemaltani ajalta.

Kuva 1. Afrikan mantereella sijaitsevat timanttikaivokset, öljykentät sekä eri konfliktit.

Kartassa jokainen punainen piste kuvastaa yksittäistä konfilktia. Kuten kartasta huomaa, useissa maissa konfliktit ja luonnonvarat sattuvat kohdakkain. Tietokannoista löytyvien konfliktien vuosilukujen, sekä luonnonvarojen löytämisvuosien perusteella, ei olisi kovin hullumpi teoria esittää luonnonvarojen ja konfliktien välillä olevan joissain tapauksissa yhteys, kuten Alex viisaasti kirjoittaa. Tietenkään kaikissa konflikteissa luonnonvarat eivät ole syypää, mutta luonnonvarat, niin kauan kuin ihmisellä on sammumaton jano rikastumiseen, tulevat ne aiheuttamaan konflikteja.

Ja eiköhän sitä ole tällä kertaa synkistelty tarpeeksi, nautitaanhan vähäsen suomalaisesta luonnosta!!

Kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli luoda kartta kuvaamaan Suomen eri jokien valuma-alueita sekä niiden tulvaindeksejä (kuva 2). Tulvaindeksi on luku, joka  tapauksessani kuvastaa jokien keskiylivirtaamien ja keskialivirtaamien välistä suhdetta. Keskiylivirtaama on tulvien aikana tulvahuippujen keskiarvo ja keskialivirtaama kuivien kausien alimpien arvojen keskiarvoa. Näin voidaan kuvata jokien virtaamisen vaihtelua ja ottaa huomioon tulvien ja kuivien kausien aiheuttamat muutokset.

Kuva 2. Suomen eri jokien valuma-alueiden tulvaindeksit. Kuvattuna myös alueiden järveisyysprosentti pinta-alaan verrattuna.

Kartasta näkee selkeästi, kuinka Pohjanmaa sekä muu rannikko on tulvaherkintä seutua, mutta sisempänä mantereella jokien valuma-alueet ovat suurempi pinta-aloiltaan. Myös Järvi-Suomen alueella valuma-alueiden järvisyysprosentti kohoaa suurinpiin lukemiin, paikoittain jopa lähes neljäsosa pinta-alasta. Alueen nimi voi antaa pientä osviittaa aiheeseen. Myös pohjoisessa osassa Suomea tulvalukemat kohoavat suhteellisen korkealle. Tätä voi selittää alueella esiintyvät runsaat lukemat valkoisesta kurittajasta, enkä nyt puhu äärioikeistolaisesta katupartiojärjestöstä, vaan lumesta. Lumien runsas sulaminen voi saada tulvat tulvimaan voimakkaammin.

Olen kovin tyytyväinen kartan ulkoasuun. Voisin sanoa olevani lähes täysin tyytyväinen siihen. Valuma-alueiden pinta-aloja sekä niiden järveisyysprosentteja kuvaavat ympyrädiagrammit tosin ovat piikkinä lihassani, sillä ne tuntuvat peittävän harmittavan paljon kartasta, tehden siitä jokseenkin vaikealukuisen. Diagrammien koon vaihtaminen oli myös kovin haasteellista. Diagrammeja luodessa niille valittu koko  ei ollut sama kun kuva siirrettiin tulostepohjalle. Tämä aiheutti jatkuvaa ravaamista QGIS Desktopin ja tulostepohjaikkunan välillä. Vaihda diagrammien koko, päivittä tulostepohja, koko ei vieläkään hyvä, siirry muuttamaan kokoa jälleen, päivitä tulostepohja ja kierre toisti pitkään itseään. Kovasti yrityksestä huolimatta, en myöskään onnistunut saamaan diagrammeihin lukuarvoja näkymään millään, mikä myöskin sai rusinanin rasahtelemaan hieman. Nämä jäivät tosin ainoiksi huolenaiheikseni, joten tällä kertaa tehtävän kanssa kaikki kupit eivät menneet nurin.  Värimaailmalta kartta on mielestäni onnistunut varsin hyvin ja kartta onkin omasta mielestäni esteettisesti yksi hienoimmista, ellei hienoin tekemäni kartta tähän mennessä.

Kolmannen kurssikerran aikana omaksumiini taitoihin olen varsin tyytyväinen. Tietokantojen salat alkavat avautumaan ja attribuuttitaulut ovat jo enemmän kuin etäinen kaveri, jonka vastaan tullessa moikkaamista mietitään hetki. Seuraavaa kurssikertaa kohti kuljen varmin askelein, enkä aio luovuttaa matkallani, vaikka QGIS tulvisi error-koodeja ja kylvisi konflikteja kanssani. Seuraavaan kertaan.

Lopuksi haluan vielä muistaa legendaarista mäkikotkaamme, joka on tänä päivänä lentänyt viimeisen lentonsa siirtyen ajasta ikuisuuteen, ja lentää nyt pitkin taivaita. Kuolemakin on osa laiffii.

Lähteet:

Naumanen, Alex. Vettä ja metallimusiikki (29.1.19) https://blogs.helsinki.fi/alexnaum/2019/01/29/vetta-ja-metallimusiikkia/ (luettu 4.2.19)

 

Ken kuuseen kurkottaa se projektioon pamahtaa

Kun viime päivien aikana luonnonolot ovat tuoneet tuvan täydeltä lunta, on se onnistunut hidastamaan minua kirjoittamasta uutta lukua eeppiseen saagaani GIS-opinnoista (viivästymiseen on voinut myös vaikuttaa maailmaan putkahtamiseni vuosipäivä, jota juhlistaessa tosin keksin luvun otsikon, huraa!!). Mutta silti minun tulee ottaa mallia koko kansan tuntemasta mummosta, kun lumi hänet saartoi, ja jatkaa eteenpäin opinnoissani. Toisella kurssikerralla kun päästiin jo syventymään QGIS:n ominaisuuksien kinoksiin, kun tarkastelun alla olivat projektiot sekä niiden vaikutukset karttakuviin.

Alla olevat kuvat kuvastavan kaunista Suomi-neitoamme hänen tunnetuimmassaan ja mahdollisestikin tarkimmassa olomuodossaan. Kuvissa Suomi on kuvattu ETRS-TM35FIN projektiossa. Nykyisin tämä projektio on eniten käytössä Suomessa, kun tehdään karttoja Suomen alueelta. Kuvissa Suomi on jaettu kunnittain ja kuvat sisältävät tietoa siitä, miten eri karttaprojektiot vaikuttavat Suomen kuntien kokoon kartalla. Vertailukohteena tehtävää suorittaessa on käytetty LAEA-projektion tietoja, missä pinta-alat ovat oikean kokoiset.

Kuvassa 1 suurennuslasin alle on päätynyt pahamaineinen, löytöretkien aikaisten merimiesten rakastama Mercatorin projektio. Selitettä ensimmäistä kertaa katsoessa, tulee melkein mieli hieraista silmiään. Voiko se olla totta? Täytyyhän luvuissa olla pilkkuvirhe! Ehei ystäväiseni, Mercatorin projektiossa Suomen eteläisimmätkin kunnat ovat saaneet yli 200 prosenttisen kasvupyrähdyksen ja Norjan rajatuntumassa luvut ovat paikoittain jo 700% yläpuolella. Mercatorin projektiossa maapallon napoja lähestyttäessä alueiden koot suurenevat, mikä johtaa kuvan 1 kaltaisiin tuloksiin.

 

Kuva 1. Mercatorin projektiossa esiintyvät vääristymät LAEA-projektioon verrattuna.

Toisena osallistujana tutkimukseemme oli osallistunut Robinsonin projektio. Kuvassa 2 selite tuskin aiheuttaa sydänkohtauksen vaaraa kenellekkään, kun eroavaisuudet LAEA-projektion kuvaamaan Suomeen ovat suhteellisen pienet. Tämä johtuu siitä, kuten Kirsi blogissaan ilmaisee, että Robinssonin projektio on kompromissiprojektio, missä vääristymät halutaan pitää mahdollisimman pieninä. Siitä huolimatta, jälleen pohjoisissa osissa Suomea eroavaisuudet LAEA-projektioon ovat suuret.

Kuva 2. Robinsonin projektion eroavaisuudet LAEA-projektioon. Vääristymä on huomattavasti pienempi Mercatorin projektioon verrattaessa.

Tekemieni karttojen sisältö ajaa mielestäni asiansa, mutta jälkikäteen mietittynä karttojen värimaailmaa olisi voinut muuttaa vähemmän pahaan enteileväksi. Toisaalta punertava väri voi sopia hyvin varoittamaan projektioiden mahdollisesta vääristämisestä, ja kuten Elina hyvin kirjottaa, oikean projektion valinta on karttaa ladittaessa tärkeää. Karttojen sisältöjen eroavaisuuksien huomaaminen on myöskin hieman haastavaa, koska jälleen kerran, sopivan luokkamäärän löytäminen oli vaikeaa. Tuloksena monet kunnat ovat samassa luokassa molemmissa kuvissa.

Vaikka kurssikerta sujuikin ensimmäistä kertaa helpommin ja sujuvammin, kun QGIS:n tietyt ominaisuudet olivat jo jokseenkin tiedossa, ei tälläkään kertaa säilytty ilman verenpaineen nousua. Tehtävää tehtäessä ja toista projektiota etsiessä ei attribuuttitaulukon kanssa taistelmisesta olla tulla mitään. Lukuisien yritysten jälkeen pinta-alalaskut tuottivat mahdottomia lukemia, eikä ohjeista tuntunut olevan apua. QGIS huusi minulle, kuin Gandalf konsanaan Morian kaivoksissa Khazad-dûmin sillalla Balrogille, tästä et tule pääsemään ohi.  Lopulta kuitenkin ratkaisu löytyi, ja tehtävä saatiin suoritettua loppuun laskujen tuottaessa järkevät tulokset ja karttojen valmistuttaessa.

Ja jälleen kerran yksi taisto QGIS:n kanssa saatiin päätökseen. Ensi kerralla vastustajallani on varmasti uudet temput hihassaan, mutta minä olen kokemuksia rikkaampi ja olen valmis uuteen haasteeseen.

 

Lähteet:

Ylinen, Kirsi. You can do it (25.1.19) https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/2019/01/25/you-can-do-it/ (luettu 29.1.19)

Huhtinen, Elina. Viikko 2 – projektion vaikutus karttaan (23.1.19) https://blogs.helsinki.fi/huhelina/2019/01/23/viikko-2-projektion-vaikutus-karttaan/ (luettu 29.1.19)

Väliaika – maastamuuttoa ja uuden odotusta

Noniin ja taas mennään QGIS:n takii.

Tällä kertaa kirjoitellaan kurssikertojen välissä, kun QGIS:n kiehtova maailma kiinnosti vapaa-ajallakin. Päätin haastaa muistini sekä taitoni ja testata, kuinka hyvin saisin kartan tehtyä omin avuin. Harmikseni jouduin toteamaan, etten vielä ollutkaan edes ohjelman perusteita ottanut kunnolla haltuun, vaan jouduin tukeutumaan Sohville leiriytyneisiin kanssaopiskelijoihin.

Päätin tehdä toisen kartan Suomen kuntien maastamuuttajien lukumääristä. Viime vuosina maahanmuuttajista on puhuttu niin paljon, että päätin sukeltaa sen vastakohtaan paneutuvien tilastojen syövereihin. Valintani osoittautui todelliseksi kultakaivokseksi, joka saattoi tosin olla täynnä katinkultaa, näkökulmasta riippuen. Maastamuuttajien lukumäärät osoittautuivat vaihtelevan sen verran paljon, ettei järkevää luokkajakoa tuntunut löytyvän. Jos luokkia oli liian vähän, oli luokkien sisäiset muutokset turhan laajat sekä värimaailma muuttui turhan vaaleaksi kokonaisuudessaan. Liian monta luokkaa, ja luokkien kokonaismäärä oli jo niin päätä huimaava ja selite epäselvä, että se vaati jo hetken kokoselällä istumista. Pitkän kamppailun ja pähkäilyn jälkeen kultainen keskitie kuitenkin löytyi ja tunnetun suomalaisen rap-duon sanoin “homma etenee”.

Suomen kunnat vuonna 2015 luokiteltuna maastamuuttajien lukumäärän mukaan.

Tallenna-painike, tuo kaikkien tuntema korppu (kuten Jeesus, iänikuinen ja vanha sekä pelastuksen ikonina tunnettu) oli päässyt unotumaan minulta muutaman kerran minulta, ja näin ollen QGIS:n kaaduttua romahtaen, kuin Goljat Daavidin kivestä, jouduin aloittamaan työni usemman kerran alusta.
Tämä toisaalta oli osittain hyödyllinen asia, sillä kuten vanha latinan kielinen sanonta käy “repetitio est mater studiorum“. Kertauksesta on varmasti apua, sillä toistojen ja työn teon myötä, kuten Jaisa Nykänen blogissaan totesi, hämmennys ohjelman kanssa työstämisessä väistyy oppimisen tieltä.

Ja näin päättyy jälleen yksi seikkailu paikkatiedon maailmassa. Seuraavaa kurssikertaa odotellaan jo ja mitä kaikkea se tulee pitämään sisällään…

 

Lähteet:

Nykänen, Jaisa. Ensikosketus QGIS:iin (19.1.19) https://blogs.helsinki.fi/jaisa/ (luettu 22.1.19)

Genesis – ensimmäinen kurssikerta

Tässä sitä sitten ollaan. En ikinä olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaa. Alan kirjoittamaan blogia. Huhhuh. Kieltämättä vähän jännittää millainen sekametelisoppa tästä tulee, mutta oppimisen, tiedonjanon sammuttamisen sekä uusien kokemusten hankkimisen perässä eiköhän tästäkin suosta mennä yli niin että heilahtaa.

Vaikka blogin kirjoittaminen jännittääkin, odotan tämän kurssin sisältöä innolla. Geoinformatiikka kiinnostaa minua erittäin paljon ja sainkin heti ensimmäisellä kurssikerralla nauttia uusien asioiden oppimisesta. QGIS oli täysin uusi työkalu minulle, joten kaikki oli aivan uutta ja ihmeellistä. Kuten Johanna Mölsä blogissaan sanoi, oli ohjelma aluksi hieman epäselvä, mutta ajan kanssa kätevyys ja hyödyllisyys kävivät ilmi pian (Mölsä 2019). Kartan luominen sekä sen tietojen muokkaaminen aina kuvan väreistä attribuuttitietojen muokkaamiseen onnistui yllättävän helposti (tosin aluksi ohjeistusta piti seurata erittäin tarkasti).

Kurssikerran aikana valmistettu kartta Itämeren valtioiden typpipäästöistä toimi oivallisesti ensiaskelten ottamisessa QGIS:n maailmaan. Perustyökalut tulivat kurssikerran aikana nopeasti tutuiksi ja seuraavana päivänä kartan muokkaaminenkin onnistui, vaikkakin vieressä olleet henkilöt saattoivatkin kuulla muutaman turhautumista tai hämmästelyä muistuttavan äännähdyksen ohjeita muistellessani ja oikeita työkaluja etsiessäni.

Kartassa kuvataan kaikkien Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöt prosenttuaalisina osuuksina kaikista päästöistä. Kartta kuvaa eri värein valtioiden päästöjen määrää, punainen väri kuvastaa suuria päästömääriä, kun taas sininen ja vihreä pieniä päästömääriä. Kellertävän värin omaavat maat sijoittuvat päästöissään puolivälin keskipaikkeille.

Kuva 1. Ítämeren valtioiden typpipäästöt vuonna 2016.

Kartta kuvastaa selkeästi eri valtioiden väliset päästöerot, mutta päästöarvojen mukaan jaettujen luokkien väliset erot ovat melko vaihtelevat ja osittain hajonta on mielestäni turhan suuri. Esimerkiksi Puola sijoittuu 13.3 – 33.7 % luokkaan, jonka hajonta on paljon suurempi verrattuna luokkaan, johon Tanska ja Liettua sijoittuvat. Myös syvyyskäyrät ovat paikoittain hieman epäselviä, mutta ovat silti kokonaisuudessaan ymmärrettävissä.

Kaiken kaikkiaan kartta on selkeä ja siitä saa hyvin selville, mihin suuntiin syyttävässä sävyssä nyrkkiä tulisi voimakkaimmin heristää Itämeren typpipäästöistä.

 

Ja noin. Chapter one. Avauspuhe. Esirippu on nyt noussut.

 

Lähteet:

Mölsä, Johanna. Kurssikerta 1. (16.1.2019)
https://blogs.helsinki.fi/johannmo/ (luettu 17.1.2019)