Kolmas kerta konfliktit kertoo

Pada pim pada pum ja on taas uuden tarinan paikka.

Kolmas kurssikerta toi mukanaan uusia tuttavuuksia QGIS:n suhteen, erilaisten tietokantojen myötä sekä pääsimme hiomaan taitojamme attribuuttitaulujen kanssa taistelemisesta.  Edellisen kurssikerran harjoitustyön aikana kertyneiden toistojen ja harjoitusten myötä jälleennäkeminen attribuuttitaulun kanssa alkoi tuntua enemmän elegantilta tanssilta, kuin revanssimatsilta nakkikioskien viittomakielessä.

Tietokannat olivat kurssikerran varsinainen asiaydin. Opimme tuomaan ulkoisia tietokantoja toisista ohjelmista, tietokantojen yhdistelemistä sekä tuottamaan uutta tietoa olemassa oleviin tietokantoihin. Kaikki tämä tuntui sujuvan kurssikerran aikana varsin näppärästi, eikä ohjeiden seuraamisen suhteen tuntunut olevan juurikaan ongelmia. Kuten edellisellä kurssikerralla, kaikki tuntui sujuvan varsin mallikkaasti eikä turhautuneisuuden tunnepuuskan päässeet vielä koettelemaan mieltäni.

Tietokantojen kanssa touhuaminen oli mielenkiintoista, kun pääsimme tutkimaan Afrikan mantereella sijaitsevia öljykenttiä, timanttikaivoksia sekä 1900-luvun loppupuoliskon sekä nykyisen vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana tapahtuneita konflikteja. Tietokannat olivat täynnä tarkkaa dataa, jonka avulla esimerkiksi timanttikaivosten tarkat koordinaatit, löytämisvuosi sekä louhintojen aloittamisvuosi olivat kaikki silmien edessä. Muutaman työvaiheen jälkeen käsissämme oli vielä kattavammat tietokannat, jotka oli saatu aikaseksi useita eri tietokantoja yhdistelemällä.

Tietokantojen tietojen tuloksena kurssikerran aikana valmistimme kartan (kuva 1) Afrikan mantereesta, johon on kuvattu timanttikaivokset, öljykentät sekä konfliktit edellä mainitsemaltani ajalta.

Kuva 1. Afrikan mantereella sijaitsevat timanttikaivokset, öljykentät sekä eri konfliktit.

Kartassa jokainen punainen piste kuvastaa yksittäistä konfilktia. Kuten kartasta huomaa, useissa maissa konfliktit ja luonnonvarat sattuvat kohdakkain. Tietokannoista löytyvien konfliktien vuosilukujen, sekä luonnonvarojen löytämisvuosien perusteella, ei olisi kovin hullumpi teoria esittää luonnonvarojen ja konfliktien välillä olevan joissain tapauksissa yhteys, kuten Alex viisaasti kirjoittaa. Tietenkään kaikissa konflikteissa luonnonvarat eivät ole syypää, mutta luonnonvarat, niin kauan kuin ihmisellä on sammumaton jano rikastumiseen, tulevat ne aiheuttamaan konflikteja.

Ja eiköhän sitä ole tällä kertaa synkistelty tarpeeksi, nautitaanhan vähäsen suomalaisesta luonnosta!!

Kurssikerran varsinaisena tehtävänä oli luoda kartta kuvaamaan Suomen eri jokien valuma-alueita sekä niiden tulvaindeksejä (kuva 2). Tulvaindeksi on luku, joka  tapauksessani kuvastaa jokien keskiylivirtaamien ja keskialivirtaamien välistä suhdetta. Keskiylivirtaama on tulvien aikana tulvahuippujen keskiarvo ja keskialivirtaama kuivien kausien alimpien arvojen keskiarvoa. Näin voidaan kuvata jokien virtaamisen vaihtelua ja ottaa huomioon tulvien ja kuivien kausien aiheuttamat muutokset.

Kuva 2. Suomen eri jokien valuma-alueiden tulvaindeksit. Kuvattuna myös alueiden järveisyysprosentti pinta-alaan verrattuna.

Kartasta näkee selkeästi, kuinka Pohjanmaa sekä muu rannikko on tulvaherkintä seutua, mutta sisempänä mantereella jokien valuma-alueet ovat suurempi pinta-aloiltaan. Myös Järvi-Suomen alueella valuma-alueiden järvisyysprosentti kohoaa suurinpiin lukemiin, paikoittain jopa lähes neljäsosa pinta-alasta. Alueen nimi voi antaa pientä osviittaa aiheeseen. Myös pohjoisessa osassa Suomea tulvalukemat kohoavat suhteellisen korkealle. Tätä voi selittää alueella esiintyvät runsaat lukemat valkoisesta kurittajasta, enkä nyt puhu äärioikeistolaisesta katupartiojärjestöstä, vaan lumesta. Lumien runsas sulaminen voi saada tulvat tulvimaan voimakkaammin.

Olen kovin tyytyväinen kartan ulkoasuun. Voisin sanoa olevani lähes täysin tyytyväinen siihen. Valuma-alueiden pinta-aloja sekä niiden järveisyysprosentteja kuvaavat ympyrädiagrammit tosin ovat piikkinä lihassani, sillä ne tuntuvat peittävän harmittavan paljon kartasta, tehden siitä jokseenkin vaikealukuisen. Diagrammien koon vaihtaminen oli myös kovin haasteellista. Diagrammeja luodessa niille valittu koko  ei ollut sama kun kuva siirrettiin tulostepohjalle. Tämä aiheutti jatkuvaa ravaamista QGIS Desktopin ja tulostepohjaikkunan välillä. Vaihda diagrammien koko, päivittä tulostepohja, koko ei vieläkään hyvä, siirry muuttamaan kokoa jälleen, päivitä tulostepohja ja kierre toisti pitkään itseään. Kovasti yrityksestä huolimatta, en myöskään onnistunut saamaan diagrammeihin lukuarvoja näkymään millään, mikä myöskin sai rusinanin rasahtelemaan hieman. Nämä jäivät tosin ainoiksi huolenaiheikseni, joten tällä kertaa tehtävän kanssa kaikki kupit eivät menneet nurin.  Värimaailmalta kartta on mielestäni onnistunut varsin hyvin ja kartta onkin omasta mielestäni esteettisesti yksi hienoimmista, ellei hienoin tekemäni kartta tähän mennessä.

Kolmannen kurssikerran aikana omaksumiini taitoihin olen varsin tyytyväinen. Tietokantojen salat alkavat avautumaan ja attribuuttitaulut ovat jo enemmän kuin etäinen kaveri, jonka vastaan tullessa moikkaamista mietitään hetki. Seuraavaa kurssikertaa kohti kuljen varmin askelein, enkä aio luovuttaa matkallani, vaikka QGIS tulvisi error-koodeja ja kylvisi konflikteja kanssani. Seuraavaan kertaan.

Lopuksi haluan vielä muistaa legendaarista mäkikotkaamme, joka on tänä päivänä lentänyt viimeisen lentonsa siirtyen ajasta ikuisuuteen, ja lentää nyt pitkin taivaita. Kuolemakin on osa laiffii.

Lähteet:

Naumanen, Alex. Vettä ja metallimusiikki (29.1.19) https://blogs.helsinki.fi/alexnaum/2019/01/29/vetta-ja-metallimusiikkia/ (luettu 4.2.19)

 

3 Replies to “Kolmas kerta konfliktit kertoo”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *