Eläinten omat sanat. Millaisilla sanoilla eläimiä käsketään, pyydetään tai hellitellään?
Anni Jääskeläisen tutkimuksen aiheena ovat ”eläinten omat sanat” eli eläimille suunnatut interjektiot (käskyt, pyynnöt, kutsut, hellittelyt jne.) ja niiden motivaatio. Jääskeläisen tutkimus edustaa sanaston- ja kieliopintutkimusta; se ei ole varsinaista vuorovaikutuksen tutkimusta, mutta se täydentää vuorovaikutuksen tutkimusta juuri siksi, että tutkitaan niitä kielellisiä merkkejä, joita vuorovaikutuksessa käytetään.
Jääskeläisen tutkimat eläininterjektiot ovat ihmisten kieltä. Kuitenkin niitä käytettäessä tarkoituksena on puhua eläinten kanssa ja välittää eläimille informaatiota, joten monessa tapauksessa nähdään, miten ihmisten käyttämän kielen merkkejä muokataan pelkistetympään muotoon, ja mukana viestin välittämisessä voivat sanojen ohella olla myös esimerkiksi eleet, kosketus, merkityksellinen prosodia ja puheen erityinen melodia tai rytmi. Tässä tutkimuksessa kielitieteellisen kiinnostuksen kohteena on ennen kaikkea “ihmiskielen” ja “eläinten kielen” rajapinta: se, miten peruskieli käyttäytyy eläimille puhuttaessa. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on esimerkiksi se, miten “ihmiskielen” kieliopilliset rakenteet käyttäytyvät, kun ne yhdistetään “eläinten kieleen”. Kieliopilliset merkitsimet eivät katoa, mutta ne saavat omanlaisensa käsittelyn.
Aineistona tutkimuksessa käytetään Suomen murteiden sana-arkiston ja Suomen murteiden sanakirjan eläintenpuhutteluja. Tämän aineiston perusteella tarkastellaan eläimille puhumista, eläinten omien sanojen muodostumista (etymologiaa ja muuta motivaatiota) ja yhteistyössä olevien ihmisen ja eläimen vuorovaikutusta yleensä.
Anni Jääskeläinen (FT) on suomen kielen tutkija. Jääskeläinen on aikaisemmin tutkinut mm. kieliopillisia konstruktioita, äännesymboliikkaa, imitatiiveja ja leikki-, laulu- ja rallatussanoja. Eläimille suunnatuista interjektioista Jääskeläinen on pitänyt kolme esitelmää. Jääskeläinen on tarkastellut kirjoituksissaan myös kielellisen, ei-kielellisen ja “lähes-kielellisen” rajapintoja, esimerkiksi eleitä, onomatopoeettisuutta sekä kielen ja musiikin suhdetta.