Lajienvälisyyden kielioppia: monikko ja kaksikko
Lea Laitinen tutkii suomen logoforisten pronominien hän ja he eläimiin viittaavan käytön historiaa puhutun, kirjoitetun ja poeettisen kielen aineistoista ja pitää taustanaan myös meänkielen ja saamen vastaavia ilmauksia. Logoforiset pronominit käsittelevät tarkoitteitaan vuorovaikutuksen osallistujina, ei-logoforiset pronominit (kuten demonstratiiviset se ja ne) sen sijaan lähinnä havaintojen kohteina. Ihmisviitteisiä logoforisia pronomineja käytetään usein lauseissa, joissa ihminen puhuu itsestään: ”Pekka kertoi, että hän lähtee ulkomaille”. Johtolauseessa on siis jokin puheaktiverbi, esim. sanoa, huutaa, kysyä, kirjoittaa, ja sen subjekti (Pekka) on samaviitteinen hän-pronominin kanssa. Yhtä hyvin verbinä voi olla myös mentaaliverbi, esim. tietää, luulla, pohtia: ”Pekka haaveili, että hän lähtee ulkomaille”. Silloin pronominin viittausala on kuitenkin laajempi. Sen tarkoitteena voi olla yhtä hyvin puhujan kieltä osaamaton olio, pikkulapsi, toiskielinen puhuja ja toislajinen eläinkin. Pronomini ilmaisee olevan kysymys osallistujasta, jonka merkitysjärjestelmää puhuja ymmärtää ja tulkitsee ja jonka kanssa hän toimii yhdessä – Baradin (2007) termein intra–aktiossa.
Tässä tutkimuksessa Laitinen tarkastelee erityisesti suomen monikollista pronominia he, joka viittaa ihmiseen ja eläimeen kumppanilajeina yhtä aikaa. Kun on kyseessä vain yhden ihmisen ja yhden eläimen muodostama pari, saamen kielissä käytetään logoforista duaalipronominia; suomessa kaksikkona toimii tällöin monikkomuoto.
Lea Laitinen on suomen kielen emeritaprofessori Helsingin yliopistossa. Hän on sivunnut ensimmäisen kerran lajienvälistä kielioppia väitöskirjassaan suomen murteiden nesessiivisistä rakenteista, joissa pakon ja velvollisuuden vaikutuksenalaiseksi joutumista eli kokijuutta ilmaiseva genetiivisubjekti oli käytössä ihmisten lisäksi myös eläimistä (1992). Tutkiessaan 2000-luvulla suomen ja saamen logoforisia pronomineja ja niiden kieliopillistumista partikkeleiksi hän siirtyi lähemmäs lingvististä eläintutkimusta (esim. artikkeleissa 2002, 2005, 2009, 2012 sekä luennoissa ja esitelmissä 2009, 2014, 2015, 2018). Tulossa olevassa monografiassaan Topeliuksen lukukirjan suomennoksista Laitinen lähestyy samoja kysymyksiä myös kielitypologisesta ja kielipoliittisesta näkökulmasta.