Helsingin yliopisto
Kevät taittuu kesäksi ja ensimmäinen kenttätyöjakso on osaltani takanapäin. Olen keskittynyt tarkastelemaan sitä, millaisia kaupunkikokemuksia maahanmuuttajataustaisilla tai uussuomalaisilla kansalaisilla on erityisesti Kontulan ja Vuosaaren alueesta. On ollut kiinnostavaa huomata se yhtäältä hyvin arkinen seikka, että paikat ja tilat rakentuvat nimenomaan sosiaalisesti vuorovaikutuksessa ja kaupunkilaisten merkityksenannossa.
Kentän tavoittaminen tuntui aluksi hankalalta, mutta alkuun päästyään polkuja ilmaantui jatkuvasti lisää. Tein kenttätöitä pääasiassa perinteisin haastattelun ja havainnoinnin menetelmin, mutta pääsin kokeilemaan myös kävelyhaastattelua ja siihen yhdistettyä valokuvaamista. Aineistossani on lisäksi yksi yhtäkkisesti kokeiltu vertaishaastattelu, joka avaa ovia myös yhteisön sisäiseen logiikkaan. Samalla kun olen huojentuneen tyytyväinen siitä, että minulla on nyt jotakin josta edetä, niin koen, että tutkimuksellisesti relevanttien näkökulmien rakentaminen vaatii nyt kärsivällistä pohdintaa. Haastatteluihin osallistuneet ihmiset omaavat erilaisia sosiaalisia asemia ja taustoja, mikä vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten arkipäivän rasismia kuvaillaan tai lähestytään. Kokemus kaupungista vaihtelee erilaisten sosiaalisten etäisyyksien ja läheisyyksien mukaan.
Kaiken kaikkiaan kenttäjakso on ollut antoisa. Samalla olen saanut kohdata iänikuisia kentälle menemisen ja siellä toimimisen problematiikkaan liittyviä asioita, joista olen päiväkirjaani kirjannut itselleni muistutuksen esimerkiksi siitä, että ”pitäisi jo tottua siihen, että kentällä asiat eivät vain tapahdu siten kuten kuvittelee”.
Kokemukset kentällä olivat avartavia. Vaikka haastattelutilanteissa saatettiin käsitellä hankaliakin asioita, olivat kokemukset myönteisiä ja toivat esille aina uusia näkökulmia. Kohtaamiset herättelivät pohtimaan myös etuoikeuksien rakenteellisuutta ja sitä, miten tällaiseen rakenteellisuuteen herkästi sisältyy ennakkoluuloja- ja käsityksiä, jotka voivat ilmetä kohtaamisissa ihmisten kanssa, vaikka asioista olisi hyvin tietoinen. Mietin joskus, mitä nämä kaikki sosiaalisiin asemiin sidotut rakenteelliset seikat tuottavat haastattelutilanteessa välillemme ja miten ne ohjaavat omaa toimintaani.
Kevään aikana maahanmuuttajista, pakolaisista, turvapaikanhakijoista ja pakkopalautuksista on ollut paljon puhetta. On selvää, että osaa meistä nämä keskustelut koskettavat aivan toisella tasolla. Sara Ahmedin tekstit pelosta tuntuvatkin olevan varsin ajankohtaisia: pelko on tapa tuottaa rajoja, se ei lähde sisältä ulos, vaan on välissä ja poliittinen väline, se ei kahlitse sitä, joka pelkää, vaan pelon kohteen rajoittaen ja ahdistaen tämän toimintaa.
Nyt on vuorossa aineiston kuuntelua, litterointia ja näkökulmien tarkentamista. Kiitokset kaikille haastattelemilleni henkilöille sekä tahoille, jotka auttoivat ihmisten tavoittamisessa. Työ jatkuu syksyllä kävelytyöpajojen ja analyysin merkeissä.
Karoliina Ojanen